Lapsena ruma, aikuisena kaunis

Aina ei vaan noin käy. Minä olin lapsena ruma, mutta omalla tavallaan söötti pikku "kaalimaan kakara". Teini-iässä minusta alkoi tulla kolkon ja synkän näköinen ruma kun söpöys ja pyöreys katosi, ja aikuisena olen ollut aina tosi ruma.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:20"]Aina ei vaan noin käy. Minä olin lapsena ruma, mutta omalla tavallaan söötti pikku "kaalimaan kakara". Teini-iässä minusta alkoi tulla kolkon ja synkän näköinen ruma kun söpöys ja pyöreys katosi, ja aikuisena olen ollut aina tosi ruma.
[/quote]
Ehkä et vain itse näe kauneuttasi, jos sinua vaikka kiusattiin lapsena ja se on jättänyt jälkensä itsetuntoosi?

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:20"]Aina ei vaan noin käy. Minä olin lapsena ruma, mutta omalla tavallaan söötti pikku "kaalimaan kakara". Teini-iässä minusta alkoi tulla kolkon ja synkän näköinen ruma kun söpöys ja pyöreys katosi, ja aikuisena olen ollut aina tosi ruma. [/quote] Ehkä et vain itse näe kauneuttasi, jos sinua vaikka kiusattiin lapsena ja se on jättänyt jälkensä itsetuntoosi?

[/quote]

Joo en näe kyllä. Olen tumma ja punakka/kalpeaihoinen, mistä tulee hyvin synkkä kolkko vaikutelma. Lisäksi on aika miehekkäät piirteet vaikka olen nainen, kullmikkaat isot leukaperät, iso kyömy nenä, pienet silmät syvällä päässä voimakkaan otsan alla. Ei ole kyllä eläissäni kukaan ulkonäköä kehunut, mutta silloin kun vielä yöelämässä kävin kuulin humalaisilta miehiltä kivoja kommentteja kuten "hyi saatana, tota en panisi vaikka se olis viimeinen nainen maailmassa"... 

Ei kaikki vaan ole ihan oikeasti kauniita, ja itse voin sen ihan ilman nikotteluja hyväksyä että minä en ole. En silti ole mitenkään onneton ihminen, eikä minulla ole huono itsetunto. Ei se ulkonäkö nyt niin tärkeää ole elämässä.

Perunalta :3

Itse muistutin salamipötköä

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:20"]Aina ei vaan noin käy. Minä olin lapsena ruma, mutta omalla tavallaan söötti pikku "kaalimaan kakara". Teini-iässä minusta alkoi tulla kolkon ja synkän näköinen ruma kun söpöys ja pyöreys katosi, ja aikuisena olen ollut aina tosi ruma. [/quote] Ehkä et vain itse näe kauneuttasi, jos sinua vaikka kiusattiin lapsena ja se on jättänyt jälkensä itsetuntoosi?

[/quote]

Joo en näe kyllä. Olen tumma ja punakka/kalpeaihoinen, mistä tulee hyvin synkkä kolkko vaikutelma. Lisäksi on aika miehekkäät piirteet vaikka olen nainen, kullmikkaat isot leukaperät, iso kyömy nenä, pienet silmät syvällä päässä voimakkaan otsan alla. Ei ole kyllä eläissäni kukaan ulkonäköä kehunut, mutta silloin kun vielä yöelämässä kävin kuulin humalaisilta miehiltä kivoja kommentteja kuten "hyi saatana, tota en panisi vaikka se olis viimeinen nainen maailmassa"... 

Ei kaikki vaan ole ihan oikeasti kauniita, ja itse voin sen ihan ilman nikotteluja hyväksyä että minä en ole. En silti ole mitenkään onneton ihminen, eikä minulla ole huono itsetunto. Ei se ulkonäkö nyt niin tärkeää ole elämässä.
[/quote]
Hyvä asenne sulla ainakin on :)

Olin awkward nuorena ja sitä edelleen aikuisena. Lapsena olin vähän nätimpi mutta aina on ollut iso nenä ja hörökorvat

Mä olin lapsena ihan perusmuksu. Pienenä ihan söpö, isompana tavallinen. Joskus 9-17 vuotiaana olin ihan susiruma. Oikeasti, aivan jäätävän näköinen epäsuhta pallopää. Nyt aikuisena olen melko perusnätti, tyylillä ja meikillä saa jopa kauniin. En tiedä miten paljon itsetuntokin vaikuttaa, mutta teini-ikäisenä olin joka tapauksesa ruma. Olin niin katkera niille kaikille kauniille, ja luulin että itse olen koko ikäni sellainen kuin olin. Onneksi aikuisuus teki ihmeitä, ja jostain syystä edelleen näytän vuosi vuodelta paremmalta. Pelottaa se, kun tulee päivät jolloin alankin taas näyttää rumemmalta ja rumemmalta, toivottavasti niin ei käy :D

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:40"]Mä olin lapsena ihan perusmuksu. Pienenä ihan söpö, isompana tavallinen. Joskus 9-17 vuotiaana olin ihan susiruma. Oikeasti, aivan jäätävän näköinen epäsuhta pallopää. Nyt aikuisena olen melko perusnätti, tyylillä ja meikillä saa jopa kauniin. En tiedä miten paljon itsetuntokin vaikuttaa, mutta teini-ikäisenä olin joka tapauksesa ruma. Olin niin katkera niille kaikille kauniille, ja luulin että itse olen koko ikäni sellainen kuin olin. Onneksi aikuisuus teki ihmeitä, ja jostain syystä edelleen näytän vuosi vuodelta paremmalta. Pelottaa se, kun tulee päivät jolloin alankin taas näyttää rumemmalta ja rumemmalta, toivottavasti niin ei käy :D
[/quote]
Minkä ikäisenä aloit näyttää paremmalta? Itse yhä odotan sitä aikaa kun puhkeaisin kukkaan mutta vielä ei ole käynyt niin. Olen 25v, ainoa positiivinen muutos tähän asti on ollut että palloposket hieman pienentyneet, miinuksia sitten ihon huononeminen vaikka käytän aurinkorasvaa ja tuntuu että naama alkaa roikkumaan. Teininä olin tosi ruma. Lapsena ihan ok. Jostain 10-vuotiaasta alkaen aloin rumentua.

Joo toinen on lapsena nätti ja aikuisena ruma, toinen ruma lapsena ja aikuisena kaunis. Jotkut on nättejä aina ja sitten osa sina rumia. Meitä on moneen junaan. Jos lapseni ikinä surkuttelee ulkonäköään (tällä hetkellä äärettömän kaunis vauva, mistään ei tiedä mitä käy jatkossa), koitan lohduttaa pikemminkin sillä, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä. Jos lupaan että muuttuu kauniimmaksi, 1. valehtelisin 2. antaisin kuvan, että sillä on merkitystä miltä näyttää ja 3. ottaisin ison riskin että pettyy jossain vaiheessa kovasti, jos muutosta ei tapahdukaan toivotulla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:40"]Mä olin lapsena ihan perusmuksu. Pienenä ihan söpö, isompana tavallinen. Joskus 9-17 vuotiaana olin ihan susiruma. Oikeasti, aivan jäätävän näköinen epäsuhta pallopää. Nyt aikuisena olen melko perusnätti, tyylillä ja meikillä saa jopa kauniin. En tiedä miten paljon itsetuntokin vaikuttaa, mutta teini-ikäisenä olin joka tapauksesa ruma. Olin niin katkera niille kaikille kauniille, ja luulin että itse olen koko ikäni sellainen kuin olin. Onneksi aikuisuus teki ihmeitä, ja jostain syystä edelleen näytän vuosi vuodelta paremmalta. Pelottaa se, kun tulee päivät jolloin alankin taas näyttää rumemmalta ja rumemmalta, toivottavasti niin ei käy :D
[/quote]
Minkä ikäisenä aloit näyttää paremmalta? Itse yhä odotan sitä aikaa kun puhkeaisin kukkaan mutta vielä ei ole käynyt niin. Olen 25v, ainoa positiivinen muutos tähän asti on ollut että palloposket hieman pienentyneet, miinuksia sitten ihon huononeminen vaikka käytän aurinkorasvaa ja tuntuu että naama alkaa roikkumaan. Teininä olin tosi ruma. Lapsena ihan ok. Jostain 10-vuotiaasta alkaen aloin rumentua.
[/quote]
Olisinko jotain 17v eteenpäin alkanut pikkuhiljaa näyttää ihmisemmältä, 24-26v jo ihan selkeästi hyvältä. Nyt 37 ja kauneimmillani tähän mennessä :)

Minä olin jonnekkin 13-vuotiaaksi asti ruma. 14-vuotiaana laihduin ja lapsenpyöreys alkoi kadota ja 15-17-vuotiaana tapahtui jotain todella, todella outoa :D Minusta, jollain oudolla tavalla, tulikin kaunis.

Lääkärini, jota näin viimeksi 14-vuotiaana ei
ei tunnistanut minua, kun odotin häntä aulassa 16-vuotiaana. Sitku hän tajus kuka minä olen, niin lääkärillä melkein putos silmät päästä (sillä sitä ilmettä kai kutsutaan), muistan sen ilmeen varmaan ikuisesti :D Myös koulun kuraattori koitti saada minut lähtemään mallibisnekseen ja minua kosiskeltiin johonkin vaatemainokseen ja toiseen, missä oli kyse hiusväreistä.

En kuitenkaan lähtenyt, perunan itsetunnolla, ja näin on ihan hyvä :)

t. 17v

Up

Up

Mulla on just toisin päin, ainakin ohikulkevien huutelijoiden mukaan. Olen ruma nainen, lapsena olin tosi nätti. Ja kaikki sano että pitsä alkaa malliksi. No sitten kävi mitä kävi, ja tuloksena naama on outo. Nykysin mua sanotaan melkein viikoittain rumaksi. Naurua tulee joka päivä, jopa tahatonta. Viimeksi eilen kaupassa, keski.ikäinen nainen naurahti kun käännyin, ja sitten hoksasi mitä teki, ja alko selittämään jotain että "ei tässä mitään..".

Up :')

Mulla kävi toiste päin. Olin lapsena ihan suloinen :D Kaunis hymy ja suuret silmät. Nyt aikuisena ruma kuin petolinnun perse

N23

En ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä, paitsi sisäisesti rumia.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 07:38"]En ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä, paitsi sisäisesti rumia.
[/quote]

Voi sua, puunhalaaja. Kyllä on rumia ihmisiä ja paljon. Ei ne itse sille mitään voi mut faktat faktoina.

Olen 34-vuotias nainen ja minua on n. 18-vuotiaasta lähtien kehuttu kauniiksi naiseksi. Yhtään negatiivista kommenttia ulkonäöstäni en ole aikuisiällä kuullut. Noin 30-vuotiaaksi asti käänsin päitä huomattavan paljon.

Minua kuitenkin kiusattiin oikeastaan koko peruskoulun ajan epätavallisen kamalasta rumuudestani. Ensimmäiset kommentit muistan 1. luokalta, en kuulemma näyttänyt edes ihmiseltä. Kiusaaminen oli pahimmillaan 8.-9. luokilla, jolloin suurinpiirtein koko koulu imitoi oksentamista aina kun kävelin ohi.

Jälkeenpäin kun katselen omia koulukuviani, näytin mielestäni ihan tavalliselta sievältä pikkutytöltä. Yläasteella, kun aloin meikkaamaan, oli meikkaustyylinikin ihan hillitty ja luonnollisen näköinen. Vartalossani ei koskaan ole ollut mitään vikaa, olin hoikka urheilijatyttö.

Mutta olenko minä siis niin sanottu ruma ankanpoikanen?

Onneksi myös ne kauniit lapset, jotka ovat lapsena olleet muille ilkeitä, yleensä muuttuvat aikuisina rumiksi.