Te naiset joilla on ollut paljon kumppareita

Se alkoi jo lapsuudessa. Vanhemmat osti ekat ja joka vuosi ne uusittiin, kun jalka kasvoi. Vanhemmat oli itsekin kumpparien käyttäjiä. Mut vietiin joka kesä metsään ja pellolle ja aina ne kumpparit piti vetää jalkaan. Nuorena opiskelijana asuin vähän aikaa omillani kaupungissa ja olin muutaman vuoden ihan kuivilla. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Ensin hänen perheensä vaikutti tosi mukavalta, mutta parin vuoden seurustelun jälkeen selvisi, että hekin ovat käyttäjiä. Mut vietiin sukutilalle maalle ja metsään marja-aikaan. Anoppi houkutteli sienimetsään. Ja eihän se onnistu ilman kumppareita. Nyt on miehen kanssa jo oma mökki ja kumpparit jalassa joka viikonloppu. Koko ajan on oltava kumpparit käytettävissä. Kun edelliset hajoo, pakko saada heti uudet. Parhaimmillaan on kahdet yhtäaikaa. Lapsillakin on - huono omatunto kolkuttaa, kun olen koukuttanut heidätkin, mutta en pystynyt sitä estämään. Ei tästä suosta enää nousta.

Minä taas olen jättänyt kumpparien käytön kahteen pihatalkoopäivään vuodessa. Kumpparit eivät ole minun juttuni, koska niissä on pakko pitää villasukkia, ellei halua jälkeenpäin kärsiä jalkasärystä.

Nuoruuteni kumpparit olivat keltaiset Hai-saappaat ja parit Kontiot, mustat ja valkoiset. Nyt tuolla eteisessä pölyyntyvät siniset nokialaiset, joiden nimeä en muista.