Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
"If it's the early stages of the relationship, you will get ghosted to trigger your abandonment issues (If you have them). Then when we come back you will be afraid that we'll leave you again so you'll let us cross more boundaries and you'll slowly do what we want"
Tämä suoraan eräästä kommenttiketjusta liittyen videoon, missä narsistinen nainen selittää toimintaansa.
Ap
Käsittämättömiä katoamiaia ja yhteyden ylläpitämättömyyttä oli mukana heti alusta alkaen. Ja tuntuihan se pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti haluaa "lahjoistaan" maksun. Jollakin tavalla. Narsisti puhuu sinusta pahaa muille jo kauan ennen, kuin edes osaat ajatella, että niin on tapahtunut. Et voi mitenkään puolustautua tai suojautua narsistin puheita vastaan.
Useissa kommenteissa on puhuttu narsistin ”lahjoista”.
Itse yritin pitkään tulla toimeen hankalan ihmisen kanssa. Kerran jo katkaisin välit mutta päätin yrittää uudestaan, kyllähän jokainen ansaitsee uuden mahdollisuudeen ja blaablaa.
Olin siis jo pitkään nähnyt ja kokenut erilaisia asioita joiden takia en halunnut enää olls tekemisissä, mutta kun se oli oma vanhempi.
Eli jo pienestä pitäen minut saatu uskomaan että minussa on oikeasti se vika.
Sitten oltiin taas siinä pisteessä että hän yritti samaa p.skaa lapsiini.
Siinä meni raja, välit poikki minun tahdosta.
Vähän myöhemmin luin jotain uutisjuttuja narsisteista.
Kaikki muukin kuulosti tutulta, mutta kun mainittiin ”lahjat”, loputon syyllistäminen niistä, raivokas kiitollisuuden vaatiminen jne. aloin täristä.
Narsisti ei anna lahjoja ilahduttamisen halusta, hän antaa niitä siksi että voisit jäädä hänelle loputtomaan ja isoon kiitollisuudenvelkaan.
Hän muistuttelee niistä aina, vaatii käyttämään niitä koko ajan, omistaa ne ja sinut ikuisesti ja vaatii sinulta ehkä maksuakin niistä.
Itse olisin erittäin mainiosti pärjännyt ilman yhtäkään turhaa roskaa jota meille kuskasi, ei ole siis siitä kyse että olisin mitään rojua halunnut. Tuollainen käytös on vain narsistille tapa yrittää hallita.
Ja niitä hallinnan yrityksiä on paljon muitakin.
Itselläni meni ihan liian kauan tajuta että mä en ole aina ja ikuisesti pas.a kaikkeen syyllinen ja epäonnistunut.
Olen itseasiassa rakastettu, onnistunut monissa asioissa, syytön kaltoinkohteluuni ja hyväksikäyttööni.
Kyseinen henkilö tulee sillon tällöin vastaan ja joskus yrittää mielistellä, joskus haukkua.
Kävelen ohi, katsomatta häneen, minulle hän on ilmaa :)
Saman kokenut. Vanhempaan katkaisin yhteydenpidon. Ja voi hyvänen aika sitä lahjashowta! Todellakin parempi olla ottamatta lahjoja edes vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pomona narsku ja hän vältteli kaikkea kontaktia tuijottamalla intensiivisesti puhelimen ruutua tai avamalla läppärin kuin muuriksi välillemme. Ei niin tärkeää tilaisuutta että olisi hetkeksi siirtänyt masiinat sivuun ja keskittynyt elävään ihmiseen. Sillä halusi viestiä kuinka merkityksetön kukin on hänen tärkeässä elämässään.
Kun meillä oli kahden kuukauden rakkauspommitus ohi, eksä tuijotti aina tiiviisti telkkaria, vaikka tiesi oikein hyvin, että yritän saada vieressä katsekontaktia.
Hän saattoi ohittaessaan minut esim. eteisessä tai keittiössä, katsoa tiukasti maahan ja huitoa suurieleisesti käsillään itselleen tietä, jotta siirtyisin pois hänen tieltään. Näin hänen ei tarvinnut puhua minulle eikä katsoa minuun, saati koskea. Eli en ollut hänen puheensa, katseensa enkä kosketuksensa arvoinen. Tai aikansa, hän ei voinut pysähtyä ja antaa tietä edes sekunnin murto-osaksi. Se oli niin alentavaa, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunut. Näitä tälläisia kausia oli aina välillä, mutta loppua kohden tahti tiheni.
Ja näitä on mahdotonta selittää ulkopuolisille. Eihän näille ole sanoja.
Ai kauhee, ei sais nauraa vakavalle asialle, mutta repesin tolle suurieleiselle huitomiselle
Ap
Shirly ja Eve selviytyjien narskusisaret
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puhumattomuus ja myös toisen vaimentaminen on ihan oleellinen osa narsistin työkaluja. Perehtykää asioihin!
Tietynlainen valikoiva ja uhriutuva mykkäkoulu voi toki sitäkin olla, mutta yleisesti ottaen puhumattomuudelle löytyy kyllä miljoona muuta, paljon loogisempaa selitystä, kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaikki eivät ole ylipäätään mitään verbaalisia lahjakkuuksia, joku menee yksinkertaisesti lukkoon kriisitilanteessa, kolmas tarvitsee aikaa miettiä, miten asia ratkaistaan ja neljäs on vain luonteeltaan hiljainen. Sen sijaan tuo jälkimmäinen mainitsemasi, muiden jyrääminen omalla "ainoalla ja oikealla mielipiteellä" viittaa melkolailla jonkinasteiseseen narsismismiin.
Ei ole kyse vain hiljaisesta luonteesta tai vaikeasta kysymyksestä. Kyse on ihan totaalisesta yhteydettömyydestä. Esim. näin:
-Oletko syönyt tänään lounasta?
--> Ei vastausta. Ei katseen kohotusta. Ei mitään.
Toistan uudelleen:
-Mites se nyt oli, oletko syönyt tänään lounasta?
--> Ei vastausta, ei nyökkäystä ei mitään.
Kolmas kerta:
-Vois varmaan alkaa laittamaan ruokaa kohta, mikäli et ole syönyt mitään.
--> Hiljaisuus. Pitkän ajan jälkeen pieni nyökkäys ja parin sanan vastaus.
Seuraavaksi kerron positiivisesta asiasta työssä.
--> Ei mitään kommentointia. Vain synkkä ilme.
Sitten lähdemme yhdessä kauppaan - - > Ei sanaakaan koko reissulla minulle, mutta kun näkee tuttavansa jääkin hänen kanssaan suustaan kiinni. Jossain vaiheessa sanon, miten pitäisi jatkaa matkaa jotta parkkiaika ei mene umpeen - - > Synkkä ilme. Hiljaisuus jatkuu koko paluumatkan. Sanaakaan ei puhuta.
Aivan kuin oltaisiin riidoissa, paitsi että ei olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi varoitusmerkki on, että riita tuntuu syntyvän melkeinpä tyhjästä. Yleensä jostain sellaisesta, joka on muka jotenkin sinun vikasi. Meillä se saattoi olla väärä sana. Siis hänen mielestään väärä sana, esim. vastapuoli, kun viittasin tutun tuttuun. Oli negatiivisesti latautunut ja siitä sai kunnon nuohan aikaiseksi.
Kannattaa vähän katsoa perheen dynamiikkaa ja vanhempia sillä silmällä. Mies on muuttunut vuosien saatossa lähes isänsä kopioksi. Ja isä oli perheen ehdoton auktoriteetti, jolla oli paljon etuoikeuksia. Vähän tätä tyyliä, että on kahta eri elintasoa perheessä.
Lahjoista. Mies hankki tapailun alkuvaiheessa koiralleni tarvikkeet häneen asuntoonsa ja koiraportin autoonsa tulevia matkoja varten. Se oli todella hämmentävää, koska emme oikein tunteneet vielä toisiamme ja ahdisti ajatus että hän ajattelee asiat niin pitkälle kysymättä minulta, toisaalta huomioiminen on kiva ele. Mies osoittautui oikein painajaiseksi, hän käytti valtavasti energiaa eksiensä kiusaamiseen ja siitä puhumiseen. Hänessä ei ollut rahtuakaan empatiaa. Tapailu jäi lyhyeksi. Luulen, että tässä tapauksessa mies yritti sitoa minua nopeasti, kuten näissä suhteissa on tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puhumattomuus ja myös toisen vaimentaminen on ihan oleellinen osa narsistin työkaluja. Perehtykää asioihin!
Tietynlainen valikoiva ja uhriutuva mykkäkoulu voi toki sitäkin olla, mutta yleisesti ottaen puhumattomuudelle löytyy kyllä miljoona muuta, paljon loogisempaa selitystä, kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaikki eivät ole ylipäätään mitään verbaalisia lahjakkuuksia, joku menee yksinkertaisesti lukkoon kriisitilanteessa, kolmas tarvitsee aikaa miettiä, miten asia ratkaistaan ja neljäs on vain luonteeltaan hiljainen. Sen sijaan tuo jälkimmäinen mainitsemasi, muiden jyrääminen omalla "ainoalla ja oikealla mielipiteellä" viittaa melkolailla jonkinasteiseseen narsismismiin.
Ei ole kyse vain hiljaisesta luonteesta tai vaikeasta kysymyksestä. Kyse on ihan totaalisesta yhteydettömyydestä. Esim. näin:
-Oletko syönyt tänään lounasta?
--> Ei vastausta. Ei katseen kohotusta. Ei mitään.Toistan uudelleen:
-Mites se nyt oli, oletko syönyt tänään lounasta?
--> Ei vastausta, ei nyökkäystä ei mitään.Kolmas kerta:
-Vois varmaan alkaa laittamaan ruokaa kohta, mikäli et ole syönyt mitään.
--> Hiljaisuus. Pitkän ajan jälkeen pieni nyökkäys ja parin sanan vastaus.
Seuraavaksi kerron positiivisesta asiasta työssä.
--> Ei mitään kommentointia. Vain synkkä ilme.
Sitten lähdemme yhdessä kauppaan - - > Ei sanaakaan koko reissulla minulle, mutta kun näkee tuttavansa jääkin hänen kanssaan suustaan kiinni. Jossain vaiheessa sanon, miten pitäisi jatkaa matkaa jotta parkkiaika ei mene umpeen - - > Synkkä ilme. Hiljaisuus jatkuu koko paluumatkan. Sanaakaan ei puhuta.
Aivan kuin oltaisiin riidoissa, paitsi että ei olla.
Ap
Tällä käytöksellä osoitetaan sinun paikkasi. Eli olet alempana muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin tällaisesta todella hankalasta ihmisestä lapsien syntymän jälkeen, jolloin tämän ihmisen hankaluus kärjistyi ja näyttäytyi kaikessa karmivuudessaan. Kävimme pariterapiassa, jonka myötä ymmärsin, ettei ole mitään toivoa. Teki elämää hankalaksi, todella ja kosti olemattomia.
Se, mikä minua ihmetyttää tässä ketjussa, on puhe empaatikosta ja e:n jäämisestä epätyydyttävään suhteeseen. No, minulle, todella empaattiselle, kävi tietysti niin, että se empatiani kohdistui tietysti lapsiin. Niin kuuluukin. Ja siksi tajusin, että on erottava. Että lasten ei tarvitse elää niin sairaassa ilmapiirissä.
Jäithän sinäkin. Teit lapsetkin. Kyse oli siitä, että lähteekö suhteeseen lainkaan tai lähreekö siitä heti, kun havaitsee toisen narsismin.
Sumutuksen (gaslighting) takia voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin sen havaitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut persoonallisuushäiriöiset ihmiset katkaisemaan välinsä kanssani ihan omasta aloitteestaan. Sitten kun ovat sen kerran tehneet ja olen huomannut miten raskaaksi suhde olikin muodostunut, olen pitänyt sen mielessäni enkä ole enää ollut heitä varten, kun ovat yrittäneet uudelleen avata yhteyttä.
Niputan tässä kaikki persoonallisuushäiriöt samaan koska en osaa erottaa niitä toisistaan, kaikissa on kuitenkin se sama tunnelma. Ovat turvattomia, rajattomia ja näkevät muissa ihmisissä vain hyötyä itselleen. Epävakaa hakee turvaa ja huomionhakuinen ihailua. Narsistinen kai haluaa nähdä muut heikkoina. En sovi ihmissuhteeseen kenenkään noiden kanssa, en parisuhteeseen enkä ystävyyssuhteeseen.
Jatkan vielä että heitä yhdistää myös se että käyttävät paljon projisointia. Näkevät muut ihmiset vain itsensä läpi, kuvitellen että muita ihmisiä ohjaavat samat vaikuttimet kuin heitäkin. Heidän ihmiskäsityksensä on niin siis hyvin kapea, siitä puuttuu ulottuvuutta. Lisäksi ovat mustavalkoisia ja jakavat ihmiset leireihin vailla mitään pohjaa todellisuudesta. Kukaan ei välttämättä ole heitä vastaan eikä vihaa heitä, heidän oma vihanlähteensä sen sijaan on ehtymätön.
Tosiasiassa voi olla että kellään oikeastaan edes kiinnosta heidän persoonansa ja ongelmansa, mutta ovat itse kyvyttömiä ymmärtämään tätä. On vain minä minä minä.
Hyvin sanottu., Itse asiassa projisointi on yksi hyvä vihje narsismistäa jos joku aina vain puhuu muiden. negatiivisista ominaisuuksista, on mahdollista, että hänellä itsellään on juuri ne. Tai miten joku puhuu muiden vaikuttimista, ja näkee siellä vain kateutta ja mustasukkaisuutta.
kyselee ikää, parisuhde yms. ja muita hänelle kuulumattomia asioita, silloinkin kun toinen ei selkeästi halua kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on jälkeenpäin ollut todella hämmästyttävää ja olen siitä ollut itselleni vihainen, miksi jäin suhteeseen niin pitkäksi aikaa. Varmasti iso syy oli suhteellisen pitkään kestänyt hyvä alku ja oma vahva rakastuminen ja sitoutuminen. Uskoin miehen olevan pohjimmiltaan hyvä ja selittelin asioita stressillä ja muulla vastaavalla. Lopulta kun yritin eroon, niin se ei onnistunutkaan helposti. Yritin monta kertaa. Minulla oli tullut suhteen myötä paniikkikohtauksia ja suhteetonta miespelkoa. Kun olin ilman miestä, luulin jotenkin paniikinomaisesti, etten pärjää ja pelkäsin koko ajan, että joku mies voi käydä kimppuuni. Suhteen jatkaminen sai mielenterveyden rauhoittumaan ja palauduin toimintakykyiseksi. Tajusin silloinkin, että eroon on päästävä, mutta koko karmeuden on tajunnut kunnolla vasta jälkeenpäin. Suhteessa ollessa näki ne hyvät asiatkin ja miehen mukavan puolen, mutta nykyään ei pysty näkemään mitään hyvää koko suhteessa.
Ero oli prosessi. Täällä palstalla neuvotaan usein jättämään ja lähtemään heti. Hyvä neuvo, jos vastaanottaja siihen kykenee. Minulla rajat vahvistuivat vähitellen, tuli koko ajan lisää asioita, mihin en enää suostunut. Lopulta tuli se miehen viimeinen raivari, joka oli viimeinen pisara. Viimeisen eron jälkeen tunsin itseni vapautuneeksi, jopa euforiseksi. Miehellä ei ole ollut sen jälkeen mitään asiaa lähelleni. Jonkin verran on ollut paniikkikohtauksia ja pelkoja siitä, jos mies kostaa tai keksii jotain todella ikävää. Ero vaati siis valtavasti voimia.
Kiitos hänelle, joka avasi triangulaatiota. Uusi käsite minulle, mutta käytännössä koettu.
Sama, asteittainen kyllästyminen. Sen jälkeen kuin luin Grey rock menetelmästä täällä joku syventyi taas. En provosoidu enää juurikaan. Näen vain kiukuttelevan pojan. Huomaan heti mekanisminsa, mikä rauhoittaa minua huomaamaan et "selvät merkit, jotka kertovat toisesta. Minä en ole syyllinen tähän kohtaukseen", joten energiansa jää ulkopuolelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin tällaisesta todella hankalasta ihmisestä lapsien syntymän jälkeen, jolloin tämän ihmisen hankaluus kärjistyi ja näyttäytyi kaikessa karmivuudessaan. Kävimme pariterapiassa, jonka myötä ymmärsin, ettei ole mitään toivoa. Teki elämää hankalaksi, todella ja kosti olemattomia.
Se, mikä minua ihmetyttää tässä ketjussa, on puhe empaatikosta ja e:n jäämisestä epätyydyttävään suhteeseen. No, minulle, todella empaattiselle, kävi tietysti niin, että se empatiani kohdistui tietysti lapsiin. Niin kuuluukin. Ja siksi tajusin, että on erottava. Että lasten ei tarvitse elää niin sairaassa ilmapiirissä.
Jäithän sinäkin. Teit lapsetkin. Kyse oli siitä, että lähteekö suhteeseen lainkaan tai lähreekö siitä heti, kun havaitsee toisen narsismin.
Sumutuksen (gaslighting) takia voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin sen havaitsee.
Kyllä, mutta keskimäärin normaalin terveen itsekäs ja tasapainoinen ihminen aistii aiemmin, että suhteessa on jotain pielessä. Esimerkiksi minä haksahdin eksään, mutta neljä muuta naista tästä lähipiiristä ovat jo ihan jokapäiväisissä keskusteluissa aistineet hänen olevan kelvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin tällaisesta todella hankalasta ihmisestä lapsien syntymän jälkeen, jolloin tämän ihmisen hankaluus kärjistyi ja näyttäytyi kaikessa karmivuudessaan. Kävimme pariterapiassa, jonka myötä ymmärsin, ettei ole mitään toivoa. Teki elämää hankalaksi, todella ja kosti olemattomia.
Se, mikä minua ihmetyttää tässä ketjussa, on puhe empaatikosta ja e:n jäämisestä epätyydyttävään suhteeseen. No, minulle, todella empaattiselle, kävi tietysti niin, että se empatiani kohdistui tietysti lapsiin. Niin kuuluukin. Ja siksi tajusin, että on erottava. Että lasten ei tarvitse elää niin sairaassa ilmapiirissä.
Jäithän sinäkin. Teit lapsetkin. Kyse oli siitä, että lähteekö suhteeseen lainkaan tai lähreekö siitä heti, kun havaitsee toisen narsismin.
Sumutuksen (gaslighting) takia voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin sen havaitsee.
Kyllä, mutta keskimäärin normaalin terveen itsekäs ja tasapainoinen ihminen aistii aiemmin, että suhteessa on jotain pielessä. Esimerkiksi minä haksahdin eksään, mutta neljä muuta naista tästä lähipiiristä ovat jo ihan jokapäiväisissä keskusteluissa aistineet hänen olevan kelvoton.
Tästä minun täytyy olla kyllä kunnioittavasti eri mieltä. On älykkäitä narsisteja, jotka ovat machiavellimäisen taitavia rakentamaan aivan oman todellisuuden uhrin ympärille. Hehän käyttävätkin kaiken aikansa sen suunnitteluun, joten kyllä normaalikin ihminen voi mennä halpaan.
Unfortunately, there are narcissists, and it is also a very common serious head defect. [/ Quote]
Narsistit tekevät paljon vahinkoa ja vahinkoa muille. Ne tuhoavat tarkoituksella ihmishenkiä. He ovat hirviöitä, jotka teeskentelevät olevansa "hyviä" ihmisiä.
Ero haitallisesta suhteesta vaatii usein lähtijältä seitsemän yritystä.
Narsistieksäni teki minulle palveluksen kyllästymällä itse minuun nopeasti ja jätti minut pian rakkauspommituksen jälkeen. Sain rauhassa surra ja palautua ilman, että hän yritti saada minua takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin tällaisesta todella hankalasta ihmisestä lapsien syntymän jälkeen, jolloin tämän ihmisen hankaluus kärjistyi ja näyttäytyi kaikessa karmivuudessaan. Kävimme pariterapiassa, jonka myötä ymmärsin, ettei ole mitään toivoa. Teki elämää hankalaksi, todella ja kosti olemattomia.
Se, mikä minua ihmetyttää tässä ketjussa, on puhe empaatikosta ja e:n jäämisestä epätyydyttävään suhteeseen. No, minulle, todella empaattiselle, kävi tietysti niin, että se empatiani kohdistui tietysti lapsiin. Niin kuuluukin. Ja siksi tajusin, että on erottava. Että lasten ei tarvitse elää niin sairaassa ilmapiirissä.
Jäithän sinäkin. Teit lapsetkin. Kyse oli siitä, että lähteekö suhteeseen lainkaan tai lähreekö siitä heti, kun havaitsee toisen narsismin.
Jopa ammattilaiset sotkeentuvat näihin vaurioituneisiin ihmisiin, jotka osaavat kommunikoida sillä paremmalla, älykkäämmällä ja tyylikkäällä puolellaan.
Sumutuksen (gaslighting) takia voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin sen havaitsee.
Kyllä, mutta keskimäärin normaalin terveen itsekäs ja tasapainoinen ihminen aistii aiemmin, että suhteessa on jotain pielessä. Esimerkiksi minä haksahdin eksään, mutta neljä muuta naista tästä lähipiiristä ovat jo ihan jokapäiväisissä keskusteluissa aistineet hänen olevan kelvoton.
Tästä minun täytyy olla kyllä kunnioittavasti eri mieltä. On älykkäitä narsisteja, jotka ovat machiavellimäisen taitavia rakentamaan aivan oman todellisuuden uhrin ympärille. Hehän käyttävätkin kaiken aikansa sen suunnitteluun, joten kyllä normaalikin ihminen voi mennä halpaan.
Jopa ammattilaiset sotkeentuvat näihin vaurioituneisiin ihmisiin, jotka osaavat kommunikoida sillä paremmalla, älykkäämmällä ja tyylikkäällä puolellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ero haitallisesta suhteesta vaatii usein lähtijältä seitsemän yritystä.
Narsistieksäni teki minulle palveluksen kyllästymällä itse minuun nopeasti ja jätti minut pian rakkauspommituksen jälkeen. Sain rauhassa surra ja palautua ilman, että hän yritti saada minua takaisin.
Sulla kävi tuuri.
Yleensä narsistit tuntuvat pitävän kumppanistaan kiinni kynsin hampain, vaikka ilmaisevat kaikin tavoin inhoavansa ja halveksivansa tätä. Kai se on sitä äärimmäistä itsekkyyttä tyyliin "mun naiseni/ mieheni on joko minun tai ei kenenkään" tai sitten halutaan pitää se mun ruuanlaittaja, mun tiskaaja, mun seksin antaja jne. Olikohan sun exällä jo uusi uhri katsottuna ennen kuin erositte?
"If it's the early stages of the relationship, you will get ghosted to trigger your abandonment issues (If you have them). Then when we come back you will be afraid that we'll leave you again so you'll let us cross more boundaries and you'll slowly do what we want"
Tämä suoraan eräästä kommenttiketjusta liittyen videoon, missä narsistinen nainen selittää toimintaansa.
Ap