Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei ikinä voisi ryhtyä mykkäkouluun, koska narsistin on aina saatava sanottua se viimeinen sana.

Siitä syystä näistäkin kirjoituksista aika monen kotidiagnoosi menee pieleen.

Mykkäkouluhan on ihan perustyökalu narsistille. Kukahan tässä on pihalla asioista.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko narsistin uhrille oikeasti olemassa jotain terapiaa? Oli yllättävän suuri järkytys tajuta olleensa monia vuosia sumutuksen kohteena, kun itse ajattelin aina että me puhalletaan yhteen hiileen ja toimin meidän yhteiseksi hyväksi kaikessa. Ajattelin myös aina olevani henkisesti vahva, lähdinhän hyvässä järjestyksessä omaan elämään sen vaikutuspiiristä ja olen pärjännyt hyvin kunnes tajusin diagnoosin. Nyt se ennen niin rakas tuki ja turva onkin mielessäni pelottava psykoosihullu joka tulee tilaisuuden tullen oveni taakse kirveen kanssa koska olen eronnut hänestä. Tiedän mihin se kykenee koska poliisit on tulleet pariin kertaan kotiin. Niistä ajoista on tosin vuosia jo kulunut joten en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Mutta koska ennen aliarvioin hänet, en uskalla aliarvioida enää. Katselen iltaisin ikkunoista salaa ennen nukkumaanmenoa, tähän tämä on mennyt. Olen puun ja kuoren välissä kun en haluaisi olla yksin mutta en uskalla enää luottaa uuteen ihmiseen. 

Riivaaja henki oli mielenkiintoinen ajatus, uskon että me kaikki ollaan kuitenkin henkiä ja pahansuopa saa kaverin kyllä itselleen sieltä toiselta puolelta ja saavat kumpikin voimaa toisistaan. Mikä muukaan kääntäisi ne raivarit päälle, kuin joku ulkoinen vaikutus... koska se on niin ennalta-arvaamatonta. Hyväntahtoinen kuuntelee hyviä viestejä (kyllä me tästä selvitään rakkaudella) ja pahantahtoinen negatiivisia käskyjä (tuo henkilö yrittää latistaa sinut, rankaise heti).

Kokemuksella sanoisin, etteivät terapeutit tunnista narsismia kovin hyvin. Omani alkoi pitää minua harhaisena, ja halusi että puhun harhoistani lääkärille jotta saan antipsykootit. No, en hakenut vaan vaihdoin terapeuttia ja terapiasuuntausta. Nyt tilanne parempi, mutta tuollaisen ihmisen, joka ei ole narsistin uhriksi joutunut, voi olla kyllä vaikea käsittää sitä käytöstä ja suoranaista pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei ikinä voisi ryhtyä mykkäkouluun, koska narsistin on aina saatava sanottua se viimeinen sana.

Siitä syystä näistäkin kirjoituksista aika monen kotidiagnoosi menee pieleen.

Narsistin mykkäkoulu ihan eri luokkaa kuin normaalin ikävän ihmisen mykkäkoulu. Ensinnäkin toteutustapa ja kesto on eri, mutta myös kesto. Narsisti voi olla mykkäkoulussa päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä. Narsistin syy mykkäkoululle ei ole se, että hän on itse mykistynyt vaan, että hän rankaisee ja kouluttaa kohdetta, hän kokee, ettei kohde ole hänen sanojensa arvoinen. Hän voi olla myös ikään kuin mykkäkoulussa, mutta itse asiassa hän on vain laittanut kohteen hyllylle siksi aikaa kun häntä itseään huvittaa. 

Traumaterapiaa suosittelen. EMDR-terapialla (silmänliiketerapia) on tutkitusti apua henkisen väkivallan uhreille. Suositellaan narsistin läheisille myös.

Itsellä meni kauan ymmärtää, että kokemani oli henkistä, taloudellista ja seksuaalistakin väkivaltaa. Fyysisen väkivallan uhka oli myös välillä läsnä. Tämän kaiken saivat vasta väkivaltatyön asiantuntijat minut ymmärtämään. Kokemaani käytiin läpi mm. kontrollikaavion kautta. Ei ole siis lainkaan ylimitoitettua ottaa yhteyttä esim. tukilinjaan tai turvakoteihin. Minulle oli yllätys, että useimmiten turvakoteihin hakeudutaan ilman taustaa fyysisestä väkivallasta.

Tähänkin ketjuun tullaan päivittäin nauramaan narsismi-diagnoosista, mutta vaikka jotkin ääriesimerkit naurattavatkin, niin iso osa tähän ketjuun kirjoittaneista ovat perheväkivallan kokijoita. Ja monella heistä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä en kiinnity materiaan niinkuin sinä, minä en ole mukana massahysteriassa, minä en tuhlaa rahojani turhanpäiväiseen krääsään,- riittää että on sänky ja pöytä, minä en tuhlaa vessapapereihin tai konttoritarvikkeisiin,- otan ne työpaikalta kotiin lähtiessäni, minulla ei ole kiire mihinkään, - menköön toiset vapaasti ohi, jos on tarve, liikennesäännöillä ei ole mitään merkitystä, -noudattakoon laumasieluiset lampaat niitä". Minä, minä, minä...

Tämä nauratti, niin tuttua. Myös koronaohjeistukset on massoja varten, itsehän tietää paremmin.

Vessapaperiesimerkistä (joka sekin tuttu) muistui mieleen, kuinka aina kehui käyvänsä kakkosella työajalla. Kuulemma sai tyydytystä siitä, että pomo joutui maksamaan palkkaa hänelle siitäkin ajasta, kun oli p***alla. :D

Kaiken sai aina käännettyä rahaan, aivan kaiken.

No huh! Minunkin eksä pidätteli aamulla, jotta voi käydä pas**lla firman piikkiin :D Sitten korona. Minulla on työ, jossa on hyvin tärkeää pysyä terveenä ja ilman tartuntaa. Koko toimeentulo myös kiinni terveenä pysymisessä. Hänelle ei tietenkään käynyt maskin käyttäminen, ei rokotus, ei mikään koronatoimi. Annoin maskit ilmaiseksi hänelle, ettei vääntäisi rahakysymystä siitä, ei käynyt. Hänen kanssaan ei voinut tästäkään keskustella asiallisesti, kuten ei muustakaan. 

Sille joka ei saanut kauppakassia ostaa. En saanut minäkään. Eksäni päätti mihin rahaa saa käyttää ja mikä kaikki on turhaa. Olimme molemmat töissä ja ihmettelin, miten meillä ei ole rahaa ikinä mihinkään. Eron jälkeen olen käynyt kosmetologilla, kampaajalla, hierojalla, ostanut auton, aloittanut maksullisia harrastuksia - ottanut nämä säästövuodet kiinni ja nauttinut elämästä. Eksä olisi raivona, jos tietäisi.

Meidän erkaantumisesta on jo 20 vuotta. Meillä on ihan valtava elintasoero. Minä sinkkuna elän mukavaa elämää kohta täysin maksetussa kauniissa ja valoisassa asunnossani, jossa käy siivooja ja ajelen ehjällä autolla ja syön ja harrastan just sitä mitä haluan. Eksän vaimo näyttää depressoituneelta, lapsi adhd:lta, asuvat neukkukuutiossa ja mies jatkanut tissutteluaan kaikki nämä vuodet. Suurin ero meillä kuitenkin on henkisessä elintasoerossa. Minä olen aidosti onnellinen ja hyvinvoiva. En pysty uskomaan, että eksä olisi eikä vaikuta siltä, kun tiemme välillä kohtaavat. Onneton ankeuttaja, se hän on ja sitä elämää hän elää todeksi. 

Minä tunnen erään vanhan narsistikurpan, se on siis se joka asuu hyvin, on autot ja omaisuutta pankissa mitä vaalii ja pihtaa vaikka käärinliinoissa ei ole taskuja. Mutta ne hänen useat eri exmiehensä ovat alkoholisoituneet, enemmän tai vähemmän, hermot menneet, asuvat kuppasissa kaksioissa. Kummasti nämäkin miehet muuttuivat liiton aikana, ennen niin mukavia ja raittiita miehiä. Viimeinen exänsä onneksi heräsi ajoissa, ei juo pahemmin ja tosi onnellinen uudessa liitossaan. Kurppa kuppasi joka miehen rahat ja omaisuuden jollakin ihme konstilla, ei ihme että ukoista tuli mitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei ikinä voisi ryhtyä mykkäkouluun, koska narsistin on aina saatava sanottua se viimeinen sana.

Siitä syystä näistäkin kirjoituksista aika monen kotidiagnoosi menee pieleen.

Narsistin mykkäkoulu ihan eri luokkaa kuin normaalin ikävän ihmisen mykkäkoulu. Ensinnäkin toteutustapa ja kesto on eri, mutta myös kesto. Narsisti voi olla mykkäkoulussa päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä. Narsistin syy mykkäkoululle ei ole se, että hän on itse mykistynyt vaan, että hän rankaisee ja kouluttaa kohdetta, hän kokee, ettei kohde ole hänen sanojensa arvoinen. Hän voi olla myös ikään kuin mykkäkoulussa, mutta itse asiassa hän on vain laittanut kohteen hyllylle siksi aikaa kun häntä itseään huvittaa. 

Juuri tämä voi olla täyttä hulluutta!!

Tätä voi yhdistää helposti siihen et vastaa eri mittakaavojen asioihin toistuvasti "en tee, varsinkaan nyt kun pyydät". Ja sitten jos anelee, vastaus on vielä tylympi jos mahdollista.

Tällaisia väkivaltaisia ihmisiä on joukossamme , eikä näihin asioihin puututa yhdessä vahvemmin.

Kurja, kun tämä hieno ja valistunut ketju meni taas tällaiseksi vinoiluksi. Varmaan juuri ne, joihin kalikka kalahtaa, ärtyvät näitä lukiessaan. Kukaan, siis kukaan ei tiedä, paljonko eritasoista narsismia ihmisissä on. Luultavasti hirveän paljon enemmän kuin on tilastoitu, koska he eivät hae juurikaan hoitoa eikä heitä pintapuolisesti hoidossa edes tunnisteta. Terapiassa he eivät pysy, koska suuttuvat heti saadessaan edes hiukan silitystä vastakarvaan. Oman elämäni aikana olen ollut neljän narsistin välittömässä vaikutuspiirissä, tämän tiedän ihan varmasti. Ja vaikutusta on ollut ! Ellen ole ihan kammottava narsistimagneetti, tällaisia ihmisiä on todella paljon. Ei siis ihme, jos moni on ollut tai on sellaisen kanssa naimisissa. Naimisissa nämäkin kaikki olivat (isäni, entinen pomoni, entinen anoppini ja entinen mieheni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko narsistin uhrille oikeasti olemassa jotain terapiaa? Oli yllättävän suuri järkytys tajuta olleensa monia vuosia sumutuksen kohteena, kun itse ajattelin aina että me puhalletaan yhteen hiileen ja toimin meidän yhteiseksi hyväksi kaikessa. Ajattelin myös aina olevani henkisesti vahva, lähdinhän hyvässä järjestyksessä omaan elämään sen vaikutuspiiristä ja olen pärjännyt hyvin kunnes tajusin diagnoosin. Nyt se ennen niin rakas tuki ja turva onkin mielessäni pelottava psykoosihullu joka tulee tilaisuuden tullen oveni taakse kirveen kanssa koska olen eronnut hänestä. Tiedän mihin se kykenee koska poliisit on tulleet pariin kertaan kotiin. Niistä ajoista on tosin vuosia jo kulunut joten en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Mutta koska ennen aliarvioin hänet, en uskalla aliarvioida enää. Katselen iltaisin ikkunoista salaa ennen nukkumaanmenoa, tähän tämä on mennyt. Olen puun ja kuoren välissä kun en haluaisi olla yksin mutta en uskalla enää luottaa uuteen ihmiseen. 

Riivaaja henki oli mielenkiintoinen ajatus, uskon että me kaikki ollaan kuitenkin henkiä ja pahansuopa saa kaverin kyllä itselleen sieltä toiselta puolelta ja saavat kumpikin voimaa toisistaan. Mikä muukaan kääntäisi ne raivarit päälle, kuin joku ulkoinen vaikutus... koska se on niin ennalta-arvaamatonta. Hyväntahtoinen kuuntelee hyviä viestejä (kyllä me tästä selvitään rakkaudella) ja pahantahtoinen negatiivisia käskyjä (tuo henkilö yrittää latistaa sinut, rankaise heti).

Kokemuksella sanoisin, etteivät terapeutit tunnista narsismia kovin hyvin. Omani alkoi pitää minua harhaisena, ja halusi että puhun harhoistani lääkärille jotta saan antipsykootit. No, en hakenut vaan vaihdoin terapeuttia ja terapiasuuntausta. Nyt tilanne parempi, mutta tuollaisen ihmisen, joka ei ole narsistin uhriksi joutunut, voi olla kyllä vaikea käsittää sitä käytöstä ja suoranaista pahuutta.

Jos ei oo ite joutunut narsistin uhriksi niin nämähä uskoo aivan täytenä totena narsistille tyypillisen kauhistelun ja pöyristymisen. Narsisti korottaa itseään sillä tavalla että antaa ymmärtää jonkun olevan joko täysi idiootti tai häntä kohtaan kerrassaan suunnattoman ilkeä. Narsisti osaa puhua niin että miettii valheista kiinni jäämistä ja iso osa onkin semmoista että hän antaa ymmärtää. Kuten että pyörittelee kiihtyneenä silmiään ja sanoo että kaikkea en ees voi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on arviolta 56000 narsistia, koska narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii koko väestöstä alle 1 %. Eli maksimissaan tuo 56000 ihmistä. Vauvapalstalla sattuu kaikkien exät olemaan näitä :D

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Onko siis yksi sadasta syntyvästä vauvasta todennäköisesti narsisti jossain vaiheessa? Sittenhän elossa olevia narsisteja on yhtä aikaa aika paljon.

Narsistisia Miehiä arvellaan olevan n. 75% kaikista. Jos ajatellaan, että aika usea narsistimies on useammassa seurustelusuhteessa ja avioliitossa, vanhempana ja työelämässä, niin äkkiä vaikuttaa esim. 10 ihmisen elämään. Siitä tulee isoja lukuja. Siis 42 000 x 10= 420 000.

Sellaisen ihmisen, joka ei ole kokenut narsistia omakohtaisesti, on suurin piirtein mahdotonta tajuta miltä narsistin kanssa oleminen tuntuu. Sitä ei vaan meinaa tajuta se kohde itsekään. 

Hyvän ystäväni anoppi on narsisti. En osannut tukea häntä tarpeeksi, kun hänellä oli vaikeimmat ajat anoppinsa kanssa, koska on niin helppoa vain ajatella henkilön olevan ikävä ihminen ja käyttäytyvän kurjasti. Kun sitä narsismia ei näe päälle päin mitenkään! Ja on todellakin ihan eri sarjan juttu joutua ikävästi kohdelluksi tai narsistin kohteeksi. 

Ihan samoin ystäväni sanovat omasta isästäni: Hänhän on ihan normaalin näköinen. Pukeutuu siististi. Ei näytä hullulta tai mielisairaalta. Eivät he voi kuvitella hänestä sitä millainen hän oikeasti on. Kukaan normaali ihminen ei halua ajatella tai käsittää sellaista kieroutuneisuutta, häiriintyneisyyttä ja suoranaista pahantahtoisuutta. 

Narsistin keskustelutyyliä on myös puhua ihmisistä muilla termeillä kuin heidän omilla nimillään. 

Narsistieksäni ei koskaan puhunut eksistään heidän nimiään käyttäen vaan termeillä ex-vaimo, ensimmäinen vaimo, viimeisin suhde jne. 

Eräs narsistinen ystäväni myös puhuu ex-vaimostaan ja kaikista muista "hankaliksi" kokemistaan ihmisistä keksimillään termeillä, joilla hän ilmeisesti pyrkii epäinhimillistämään ja etäännyttämään heidät omasta itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen ihmisen, joka ei ole kokenut narsistia omakohtaisesti, on suurin piirtein mahdotonta tajuta miltä narsistin kanssa oleminen tuntuu. Sitä ei vaan meinaa tajuta se kohde itsekään. 

Hyvän ystäväni anoppi on narsisti. En osannut tukea häntä tarpeeksi, kun hänellä oli vaikeimmat ajat anoppinsa kanssa, koska on niin helppoa vain ajatella henkilön olevan ikävä ihminen ja käyttäytyvän kurjasti. Kun sitä narsismia ei näe päälle päin mitenkään! Ja on todellakin ihan eri sarjan juttu joutua ikävästi kohdelluksi tai narsistin kohteeksi. 

Ihan samoin ystäväni sanovat omasta isästäni: Hänhän on ihan normaalin näköinen. Pukeutuu siististi. Ei näytä hullulta tai mielisairaalta. Eivät he voi kuvitella hänestä sitä millainen hän oikeasti on. Kukaan normaali ihminen ei halua ajatella tai käsittää sellaista kieroutuneisuutta, häiriintyneisyyttä ja suoranaista pahantahtoisuutta. 

Sehän tuosta tekeekin niin vaikeaa, kun ei nämä ihmiset ole mitään hulluja. Ne on karismaattisia, hauskoja, menestyneitä… sellaisia että alunperin halusit heidän seuraansa ja vaikka siitä loppujen lopuksi tulee huono olo, silti edelleen se narsisti tuntuu kuin tuikkivalta tähdeltä, jonka huomion haluaisi saada. Kun se on niin mieletön ihminen. Sille on tapahtunut kaikkea, se on mielenkiintoisempi kuin kukaan muu. Siinä on vain sellainen pieni ongelma että se saa sut tuntemaan itsesi ihan arvottomaksi ja se hänen antamansa huomio on kuin almu. Ja silti sitä huomiota janoaa!

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen ihmisen, joka ei ole kokenut narsistia omakohtaisesti, on suurin piirtein mahdotonta tajuta miltä narsistin kanssa oleminen tuntuu. Sitä ei vaan meinaa tajuta se kohde itsekään. 

Hyvän ystäväni anoppi on narsisti. En osannut tukea häntä tarpeeksi, kun hänellä oli vaikeimmat ajat anoppinsa kanssa, koska on niin helppoa vain ajatella henkilön olevan ikävä ihminen ja käyttäytyvän kurjasti. Kun sitä narsismia ei näe päälle päin mitenkään! Ja on todellakin ihan eri sarjan juttu joutua ikävästi kohdelluksi tai narsistin kohteeksi. 

Ihan samoin ystäväni sanovat omasta isästäni: Hänhän on ihan normaalin näköinen. Pukeutuu siististi. Ei näytä hullulta tai mielisairaalta. Eivät he voi kuvitella hänestä sitä millainen hän oikeasti on. Kukaan normaali ihminen ei halua ajatella tai käsittää sellaista kieroutuneisuutta, häiriintyneisyyttä ja suoranaista pahantahtoisuutta. 

Juuri näin. Joku joka ei ole kokenut esim. taloudellista vallankäyttöä ei voi ymmärtää, miten sillä voidaan pitää toinen varpaillaan, jatkuvassa stressissä. Tai kun uhkaillaan, että jörjestän niin, että erossa menetät mahdollisuuden edes tavata lapsia, kun olet tuollainen hullu, vainoharhainen ja masentunut laiskiainen. Ei näitä voi kukaan käsittää.

Onneksi ehkä uhri itsekään ei ihan koko sitä pahuutta näe. Minäkin uskoin, että työstä srtessaantunut mies miettii perheemme suuria linjoja. Itse asiassa oli ollut istumassa katselemassa strippareita ja nauttinut kiireettömän lounaan. Kuitit löytyivät myöhemmin. Tosin ei kai ollut sitten kuitenkaan niin rentouttavaa, kun kotiin piti tulla tosi vihaisena. Mutta menihän siinä taas yksi lauantai niin, ettei tarvinnut osallistua lapsista huolehtimiseen tai kotitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin keskustelutyyliä on myös puhua ihmisistä muilla termeillä kuin heidän omilla nimillään. 

Narsistieksäni ei koskaan puhunut eksistään heidän nimiään käyttäen vaan termeillä ex-vaimo, ensimmäinen vaimo, viimeisin suhde jne. 

Eräs narsistinen ystäväni myös puhuu ex-vaimostaan ja kaikista muista "hankaliksi" kokemistaan ihmisistä keksimillään termeillä, joilla hän ilmeisesti pyrkii epäinhimillistämään ja etäännyttämään heidät omasta itsestään. 

Tästä ei kannata vetää johtopäätöksiä, että asia olisi aina näin. Omassa elämässäni tilanne on täysin päinvastainen: narsistiexäni nimenomaan käyttää minusta nimeäni, myös yhteiselle lapselle puhuessa sen sijaan, että sanoisi minua lapselle äidiksi, ja tätä samaa oli jo saman katon alla asuessa.

Minä uhrina taas koen tarvetta saada etäisyyttä ihmiseen, joka on aiheuttanut minulle niin paljon pahaa. Etunimen käyttäminen toisi hänet liian lähelle, muistuttaisi liikaa niistä ajoista, jolloin kaikki oli "hyvin", ts. en tajunnut vielä itse missä mennään, vaan yritin vain puhua ja puhua ja jaksoin toivoa, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi, toistuvasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta huolimatta.

Narsisti itse kertoo provosoinnista, jota narsistit harjoittavat. Narsistithan ovat kaikki ottaneet oppinsa samasta käsikirjasta. Kaikki eivät tietysti käytä kaikkia temppuja, mutta tapahtumat ovat erittäin hyvin ennustettavissa ja nähtävissä, kun selvittää kaavan itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun se on niin mieletön ihminen. Sille on tapahtunut kaikkea, se on mielenkiintoisempi kuin kukaan muu. Siinä on vain sellainen pieni ongelma että se saa sut tuntemaan itsesi ihan arvottomaksi ja se hänen antamansa huomio on kuin almu. Ja silti sitä huomiota janoaa!

Itse en ole koskaan janonnut vakavasti häiriintyneen narsistin huomiota, vaan päinvastoin olen yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön narsistin lapsena. Narsistit ovat hyvin vakavasti mielenvikaisia ihmisiä, joiden käytökseen liittyy aina väkivaltaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se on niin mieletön ihminen. Sille on tapahtunut kaikkea, se on mielenkiintoisempi kuin kukaan muu. Siinä on vain sellainen pieni ongelma että se saa sut tuntemaan itsesi ihan arvottomaksi ja se hänen antamansa huomio on kuin almu. Ja silti sitä huomiota janoaa!

Itse en ole koskaan janonnut vakavasti häiriintyneen narsistin huomiota, vaan päinvastoin olen yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön narsistin lapsena. Narsistit ovat hyvin vakavasti mielenvikaisia ihmisiä, joiden käytökseen liittyy aina väkivaltaisuutta.

Niinpä. Jokainen tavallaan. Itse narsistin lapsena taas janosin narsistisen vanhemman huomiota, ja olin "hänen tyttönsä". Hänen huomionsa oli epäsäännööllistä ja tapahtuessaan kivaa niin siitä tuli addiktio ihan kuin uhkapelistä. Kun aina joskus tulee palkinto, aivot saavat hormoniryöpyn ja sitten jäävät janoamaan seuraavaa ja kun se lopulta joskus tulee, aivot palkitsevat vielä suuremmalla mielihyväryöpyllä. 

Sen normaalin vanhemman rakkaus ja huolenpito oli tasaista, ei nousuja eikä laskuja. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei ikinä voisi ryhtyä mykkäkouluun, koska narsistin on aina saatava sanottua se viimeinen sana.

Siitä syystä näistäkin kirjoituksista aika monen kotidiagnoosi menee pieleen.

Höp, mykkäkoulu eli silent treatment on ihan keskeinen osa narsistien mentaalista sodankäyntiä ja toisen kiduttelua.

Narsisti voi olla hyvin julma ja jyrkkä liikkeissään. Mykkäkoulun syytä ei välttämättä edes tiedä. Toista rankaistaan eväämällä häneltä milloin mitäkin. Narsistit rakastavat kaikenlaista pihtaamista, salailua, vaikenemista ja toisen mielen myrkyttämistä ihan millä konstilla vain kykenevät, useimmiten vaivihkaa jotta uhri on vain osittain tietoinen narskun mindgameista.

Jos joku tuntee ylpeyttä älystään jota käyttää pahoihin tarkoitusperiin, sellaisellä älykkyydellä ei ole mitään arvoa. Näillä säälittävillä raukoilla ei vain ole useinkaan mitään muuta, mille voisi rakentaa omaa arvoa kuin muiden nujertaminen. Ja joku väittelyssä voittaminen on ihan pisara meressä narsistin valtapelien kirjossa, väittelijät voivat olla vain itsepäisiä luonteita, eivät vielä luonnevikaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se on niin mieletön ihminen. Sille on tapahtunut kaikkea, se on mielenkiintoisempi kuin kukaan muu. Siinä on vain sellainen pieni ongelma että se saa sut tuntemaan itsesi ihan arvottomaksi ja se hänen antamansa huomio on kuin almu. Ja silti sitä huomiota janoaa!

Itse en ole koskaan janonnut vakavasti häiriintyneen narsistin huomiota, vaan päinvastoin olen yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön narsistin lapsena. Narsistit ovat hyvin vakavasti mielenvikaisia ihmisiä, joiden käytökseen liittyy aina väkivaltaisuutta.

Niinpä. Jokainen tavallaan. Itse narsistin lapsena taas janosin narsistisen vanhemman huomiota, ja olin "hänen tyttönsä". Hänen huomionsa oli epäsäännööllistä ja tapahtuessaan kivaa niin siitä tuli addiktio ihan kuin uhkapelistä. 

Minkälaista perheväkivaltaa teillä oli?