Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
1341/10671
|
11.01.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Se ei ole ihan noin, vaan se, että kriisin tullen tervekin ihminen voi käyttäytyä narsistin tavoin, olematta silti persoonallisuushäiriöinen.
Tuskinpa sentään. Laitahan linkki.
Linkki
https://www.ouka.fi/documents/6593335/20064831/OULU+11.9.2020+Psyykkise…
Missä kohtaa asia todetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi on kyllä pahimpia pään vikoja mitä ihmisellä voi olla.
Perhesurmaajista suurin osa on narsisteja, jotka kostavat äärimmäisellä tavalla perheelleen omat epäonnistumisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Se ei ole ihan noin, vaan se, että kriisin tullen tervekin ihminen voi käyttäytyä narsistin tavoin, olematta silti persoonallisuushäiriöinen.
Tuskinpa sentään. Laitahan linkki.
Linkki
https://www.ouka.fi/documents/6593335/20064831/OULU+11.9.2020+Psyykkise…
Missä kohtaa asia todetaan?
Lue se kokonaisuus. Ei siellä mitään yhtä toteavaa lausetta tietenkään voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Se ei ole ihan noin, vaan se, että kriisin tullen tervekin ihminen voi käyttäytyä narsistin tavoin, olematta silti persoonallisuushäiriöinen.
Millä tavalla terve ihminen käyttäytyy narsistisesti kriisin tullen? Eli mitä narsistin vakiokäytösmalleja hän noudattaa?
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puuteLapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
ImpulsiivisuusNöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
ValehteleminenMustasukkaisuus
Harha-ajatukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Se ei ole ihan noin, vaan se, että kriisin tullen tervekin ihminen voi käyttäytyä narsistin tavoin, olematta silti persoonallisuushäiriöinen.
Tuskinpa sentään. Laitahan linkki.
Linkki
https://www.ouka.fi/documents/6593335/20064831/OULU+11.9.2020+Psyykkise…
Missä kohtaa asia todetaan?
Lue se kokonaisuus. Ei siellä mitään yhtä toteavaa lausetta tietenkään voi olla.
En tosiaan löydä. Missä kohtaa asia kerrotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en kiinnity materiaan niinkuin sinä, minä en ole mukana massahysteriassa, minä en tuhlaa rahojani turhanpäiväiseen krääsään,- riittää että on sänky ja pöytä, minä en tuhlaa vessapapereihin tai konttoritarvikkeisiin,- otan ne työpaikalta kotiin lähtiessäni, minulla ei ole kiire mihinkään, - menköön toiset vapaasti ohi, jos on tarve, liikennesäännöillä ei ole mitään merkitystä, -noudattakoon laumasieluiset lampaat niitä". Minä, minä, minä...
Tämä nauratti, niin tuttua. Myös koronaohjeistukset on massoja varten, itsehän tietää paremmin.
Vessapaperiesimerkistä (joka sekin tuttu) muistui mieleen, kuinka aina kehui käyvänsä kakkosella työajalla. Kuulemma sai tyydytystä siitä, että pomo joutui maksamaan palkkaa hänelle siitäkin ajasta, kun oli p***alla. :D
Kaiken sai aina käännettyä rahaan, aivan kaiken.
No huh! Minunkin eksä pidätteli aamulla, jotta voi käydä pas**lla firman piikkiin :D Sitten korona. Minulla on työ, jossa on hyvin tärkeää pysyä terveenä ja ilman tartuntaa. Koko toimeentulo myös kiinni terveenä pysymisessä. Hänelle ei tietenkään käynyt maskin käyttäminen, ei rokotus, ei mikään koronatoimi. Annoin maskit ilmaiseksi hänelle, ettei vääntäisi rahakysymystä siitä, ei käynyt. Hänen kanssaan ei voinut tästäkään keskustella asiallisesti, kuten ei muustakaan.
Sille joka ei saanut kauppakassia ostaa. En saanut minäkään. Eksäni päätti mihin rahaa saa käyttää ja mikä kaikki on turhaa. Olimme molemmat töissä ja ihmettelin, miten meillä ei ole rahaa ikinä mihinkään. Eron jälkeen olen käynyt kosmetologilla, kampaajalla, hierojalla, ostanut auton, aloittanut maksullisia harrastuksia - ottanut nämä säästövuodet kiinni ja nauttinut elämästä. Eksä olisi raivona, jos tietäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteen käsittelystä tekee vaikeaa narsistin vaihteleva ja ristiriitainen minäkuva, joka on siis välillä myös herkkä ja sympaattinen. Myös itselle on vaikea sovitella "narsistin uhrin" roolia. Minäkin alkuun pidin puoleni ja kuvittelin, että meidän väliset ongelmat ratkaistaan ajan kuluessa. Määrätietoisesti selitin aina mikä oli väärin ja minua ei saa kohdella sillä tavalla. Suhteen aikana etenin uralla, suoritin tutkinnon ja olin toimelias monessa asiassa - vahva monella tapaa. Minulla oli usein tunne molemmin puolisesta onnellisuudesta. En edes huomannut kuinka pelko alkoi kasvamaan ja vähitellen lopetin kaiken itseilmaisun.
Narsistin käytös heräsi ensimmäisen kerran kunnolla, kun minulle tuli vastaan todella traaginen vastoinkäyminen. Hän oli ensin tukena, mutta sitten sain täyslaidallisen raivoa, haukkumista, erouhkailua, jopa fyysisen väkivallan uhkaa. Olin ihan hajalla kaikesta enkä osannut erota, vaikka toki olisi pitänyt. En sitä silloin tajunnut, mutta kriisitilanne vei siis huomioni pois hänestä ja vaati minulta runsaasti yhteydenpitoa muuhun lähipiiriin. Jälkeenpäin voi todeta, että aina kun huomioni oli muualla, siitä rangaistiin. Suhteen loppua kohti minulla tuli onnistumisia työelämässä, mies ei huomioinut niitä mitenkään tai kehitti mykkäkoulun tyhjästä. Ei se suhde tavallaan ollut jokapäiväinen helvetti, vaan paremmin kuvaa munankuorilla kävely tai sammakon keitto. Vasta jälkikäteen on tajunnut, kuinka paljon voimia kaikki vei ja kuinka kieroja kuviot olikaan. Minullekin tuli jälkikäteen pelkotiloja, että hän voisi tehdä minulle ihan mitä vaan. Vaikka aika epätodennäköistä se olisi järjellä ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en kiinnity materiaan niinkuin sinä, minä en ole mukana massahysteriassa, minä en tuhlaa rahojani turhanpäiväiseen krääsään,- riittää että on sänky ja pöytä, minä en tuhlaa vessapapereihin tai konttoritarvikkeisiin,- otan ne työpaikalta kotiin lähtiessäni, minulla ei ole kiire mihinkään, - menköön toiset vapaasti ohi, jos on tarve, liikennesäännöillä ei ole mitään merkitystä, -noudattakoon laumasieluiset lampaat niitä". Minä, minä, minä...
Tämä nauratti, niin tuttua. Myös koronaohjeistukset on massoja varten, itsehän tietää paremmin.
Vessapaperiesimerkistä (joka sekin tuttu) muistui mieleen, kuinka aina kehui käyvänsä kakkosella työajalla. Kuulemma sai tyydytystä siitä, että pomo joutui maksamaan palkkaa hänelle siitäkin ajasta, kun oli p***alla. :D
Kaiken sai aina käännettyä rahaan, aivan kaiken.
No huh! Minunkin eksä pidätteli aamulla, jotta voi käydä pas**lla firman piikkiin :D Sitten korona. Minulla on työ, jossa on hyvin tärkeää pysyä terveenä ja ilman tartuntaa. Koko toimeentulo myös kiinni terveenä pysymisessä. Hänelle ei tietenkään käynyt maskin käyttäminen, ei rokotus, ei mikään koronatoimi. Annoin maskit ilmaiseksi hänelle, ettei vääntäisi rahakysymystä siitä, ei käynyt. Hänen kanssaan ei voinut tästäkään keskustella asiallisesti, kuten ei muustakaan.
Sille joka ei saanut kauppakassia ostaa. En saanut minäkään. Eksäni päätti mihin rahaa saa käyttää ja mikä kaikki on turhaa. Olimme molemmat töissä ja ihmettelin, miten meillä ei ole rahaa ikinä mihinkään. Eron jälkeen olen käynyt kosmetologilla, kampaajalla, hierojalla, ostanut auton, aloittanut maksullisia harrastuksia - ottanut nämä säästövuodet kiinni ja nauttinut elämästä. Eksä olisi raivona, jos tietäisi.
Meidän erkaantumisesta on jo 20 vuotta. Meillä on ihan valtava elintasoero. Minä sinkkuna elän mukavaa elämää kohta täysin maksetussa kauniissa ja valoisassa asunnossani, jossa käy siivooja ja ajelen ehjällä autolla ja syön ja harrastan just sitä mitä haluan. Eksän vaimo näyttää depressoituneelta, lapsi adhd:lta, asuvat neukkukuutiossa ja mies jatkanut tissutteluaan kaikki nämä vuodet. Suurin ero meillä kuitenkin on henkisessä elintasoerossa. Minä olen aidosti onnellinen ja hyvinvoiva. En pysty uskomaan, että eksä olisi eikä vaikuta siltä, kun tiemme välillä kohtaavat. Onneton ankeuttaja, se hän on ja sitä elämää hän elää todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt koskaan niin, että narsisti ex on erotessa jäänyt tekemisiin sukulaisesi kanssa?
Minulle kävi näin ja ex koittaa sabotoida suhdettani läheisen sukulaiseni kanssa, koska ei saa minuun mitään kontaktia (jouduin estämään uhkailujen takia). Välit menneet tosi kehnoksi sukulaiseni kanssa ja hän on yhtäkkiä ruvennut syyllistämään minua ja puolustelee exääni.
Mulla veli liittoutui narsistin taakse ja uskoi mieluummin narsistia (perhesurmaaja) kuin minua. Vein asian poliisille , välit poikki yli neljäkymmentä vuotta. Ah mikä rauha!
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en kiinnity materiaan niinkuin sinä, minä en ole mukana massahysteriassa, minä en tuhlaa rahojani turhanpäiväiseen krääsään,- riittää että on sänky ja pöytä, minä en tuhlaa vessapapereihin tai konttoritarvikkeisiin,- otan ne työpaikalta kotiin lähtiessäni, minulla ei ole kiire mihinkään, - menköön toiset vapaasti ohi, jos on tarve, liikennesäännöillä ei ole mitään merkitystä, -noudattakoon laumasieluiset lampaat niitä". Minä, minä, minä...
Tämä nauratti, niin tuttua. Myös koronaohjeistukset on massoja varten, itsehän tietää paremmin.
Vessapaperiesimerkistä (joka sekin tuttu) muistui mieleen, kuinka aina kehui käyvänsä kakkosella työajalla. Kuulemma sai tyydytystä siitä, että pomo joutui maksamaan palkkaa hänelle siitäkin ajasta, kun oli p***alla. :D
Kaiken sai aina käännettyä rahaan, aivan kaiken.
No huh! Minunkin eksä pidätteli aamulla, jotta voi käydä pas**lla firman piikkiin :D Sitten korona. Minulla on työ, jossa on hyvin tärkeää pysyä terveenä ja ilman tartuntaa. Koko toimeentulo myös kiinni terveenä pysymisessä. Hänelle ei tietenkään käynyt maskin käyttäminen, ei rokotus, ei mikään koronatoimi. Annoin maskit ilmaiseksi hänelle, ettei vääntäisi rahakysymystä siitä, ei käynyt. Hänen kanssaan ei voinut tästäkään keskustella asiallisesti, kuten ei muustakaan.
Sille joka ei saanut kauppakassia ostaa. En saanut minäkään. Eksäni päätti mihin rahaa saa käyttää ja mikä kaikki on turhaa. Olimme molemmat töissä ja ihmettelin, miten meillä ei ole rahaa ikinä mihinkään. Eron jälkeen olen käynyt kosmetologilla, kampaajalla, hierojalla, ostanut auton, aloittanut maksullisia harrastuksia - ottanut nämä säästövuodet kiinni ja nauttinut elämästä. Eksä olisi raivona, jos tietäisi.
Erotessa selvisi, että exällä on ollut aika reippaasti rahaa säästössä. Ei vaan ollut muka silloin, kun olisi pitänyt juhlia hääpäivää (isommat tasaluvut). Oli kuitenkin sitten ihan hyvin varoja hänen omaan matkaansa puolisen vuotta myöhemmin ja kalliinpuoleiseen harrastukseenkin. Ja joo, joka penni venytettiin ja kituutettiin.
Mistä te näitä piirteitä oikein keksitte :D Repesin oikein kunnolla, kun näitä luki :D
Aloittajan piirteet eivät kuvanneet yhtään narsistia, pikemminkin vain häiriintyneen ihmisen tapoja joita kaikki suomalaiset kantaa 75% :D.
Mut niin se vaan on tänä päivänä, että kaikki sellaiset ihmiset ovat helppo leimata narsistiksi joista ei vaan itse tykkää. Ja varsinkin kaikki ex puolisot.
Onko muuten sellainen ihminen itse narsisti jos vain huomaa ja luettelee pelkästään huonoja puolia toisesta ihmisestä? Ei löydä mitään positiivistä?
Kun yleensä se on niin, että kaikissa ihmisissä on tietty prosentti narsistia ja tietty prosentti kaikkea muuta. Myös narsistilla on muitakin ominaisuuksia, kuin pelkästään se narismi.
Tainut joku taas lukea vauva palstaa liikaa ja leikkiä palstakahvinkeitinpsykiatria :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska narsismi on persoonallisuushäiriö, joka on pysyvä, ei ihminen yhtäkkiä muunnu narsistiksi, koska ihmisen persoona ei tuosta vaan muutu. Mutta ihminen voi alkaa käyttäytyä narsistisesti.
Ihan kuin itse olen eräässä suhteessa ollut kahden vuoden ajan läheisriippuvainen ja epävakaa, vaikka en ole pysyvästi ja persoonatasolta sellainen. Vaikea suhde sai minut reagoimaan sillä tavalla ja minun oli myös helppo parantaa itse itseni ilman terapiaa, koska kyse ei ollut persoonallisuushäiriöstä vaan reagoinnista ja käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä piirteitä oikein keksitte :D Repesin oikein kunnolla, kun näitä luki :D
Aloittajan piirteet eivät kuvanneet yhtään narsistia, pikemminkin vain häiriintyneen ihmisen tapoja joita kaikki suomalaiset kantaa 75% :D.
Mut niin se vaan on tänä päivänä, että kaikki sellaiset ihmiset ovat helppo leimata narsistiksi joista ei vaan itse tykkää. Ja varsinkin kaikki ex puolisot.
Onko muuten sellainen ihminen itse narsisti jos vain huomaa ja luettelee pelkästään huonoja puolia toisesta ihmisestä? Ei löydä mitään positiivistä?
Kun yleensä se on niin, että kaikissa ihmisissä on tietty prosentti narsistia ja tietty prosentti kaikkea muuta. Myös narsistilla on muitakin ominaisuuksia, kuin pelkästään se narismi.
Tainut joku taas lukea vauva palstaa liikaa ja leikkiä palstakahvinkeitinpsykiatria :D
Narsistilta puuttuu omatunto. Narsisti on aidosti pahansuopa. Narsisti rankaisee, kokee oikeutusta, kouluttaa, manipuloi. Paskatemppuja voivat tehdä muutkin ihmiset.
Narsisti ei ikinä voisi ryhtyä mykkäkouluun, koska narsistin on aina saatava sanottua se viimeinen sana.
Siitä syystä näistäkin kirjoituksista aika monen kotidiagnoosi menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Olen aiemmin kokeillut rauhoittavia luontaistuotteita, joita olen ottanut ennen narskun tapaamista. Niistä ei ole kuitenkaan ollut apua, vaan paha olo humahtaa yli viimeistään vuorokauden kuluttua, kun tapaaminen on päättynyt. Aivot ovat siihen mennessä ehtineet prosessoida, miten toinen taas rivien välistä mitätöi ja kiusasi, tulee syviä vihan tunteita miten se kehtasi, eikä itse tajunnut sanoa mitään.
Olen kokeillut nyt joogaa, Hesarissa ainakin oli juuri kuvat asennoista, joilla ylikierroksilla olevaa kehoa rauhoitetaan. Googlekin auttaa. Täytyy sanoa, että niistä oli hiukan hyötyä. Olen tällainen tanakka matami, en todella mikään joogi tai sellaiseksi aikova, mutta kotijoogaa aion nyt jatkaa ahdistukseen. Toinen on tärinäterapia, itse en sitä ole erikseen tehnyt, koska alan täristä luonnostani. Ihmettelin itse asiassa aikonani, miksi tärisin kovasti juuri narsistin luona ja piti mennä vessaan tms. rauhoittumaan pois muiden silmistä. Keho on viisas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä piirteitä oikein keksitte :D Repesin oikein kunnolla, kun näitä luki :D
Aloittajan piirteet eivät kuvanneet yhtään narsistia, pikemminkin vain häiriintyneen ihmisen tapoja joita kaikki suomalaiset kantaa 75% :D.
Mut niin se vaan on tänä päivänä, että kaikki sellaiset ihmiset ovat helppo leimata narsistiksi joista ei vaan itse tykkää. Ja varsinkin kaikki ex puolisot.
Onko muuten sellainen ihminen itse narsisti jos vain huomaa ja luettelee pelkästään huonoja puolia toisesta ihmisestä? Ei löydä mitään positiivistä?
Kun yleensä se on niin, että kaikissa ihmisissä on tietty prosentti narsistia ja tietty prosentti kaikkea muuta. Myös narsistilla on muitakin ominaisuuksia, kuin pelkästään se narismi.
Tainut joku taas lukea vauva palstaa liikaa ja leikkiä palstakahvinkeitinpsykiatria :DNarsistilta puuttuu omatunto. Narsisti on aidosti pahansuopa. Narsisti rankaisee, kokee oikeutusta, kouluttaa, manipuloi. Paskatemppuja voivat tehdä muutkin ihmiset.
Nyt on mennyt narsisti ja psykopaatti sekaisin.
Suomessa on arviolta 56000 narsistia, koska narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii koko väestöstä alle 1 %. Eli maksimissaan tuo 56000 ihmistä. Vauvapalstalla sattuu kaikkien exät olemaan näitä :D
Alue: Aihe vapaa