Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Se on "kivaa", kun narsisti haluaa vastata perheen asunnon (ei tunnu edes kodilta, joten käytän sanaa asunto) sisustamisesta ja pihasta. Hän tekee haluamansa remontit haluamallaan tavalla ja hankkii tai rakentaa haluamansa huonekalut ja laittaa haluamansa taulut seinille ja koriste-esineet esille. Ja esteettistä silmää ei ole lainkaan, mutta ei myöskään neuvotteluvaraa muilla asujilla.
Kapeat on siinäkin näkemykset. Kaikilla tuntemillani "pelkkää valkoista". Kuvastaako mielen monipuolisuutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on "kivaa", kun narsisti haluaa vastata perheen asunnon (ei tunnu edes kodilta, joten käytän sanaa asunto) sisustamisesta ja pihasta. Hän tekee haluamansa remontit haluamallaan tavalla ja hankkii tai rakentaa haluamansa huonekalut ja laittaa haluamansa taulut seinille ja koriste-esineet esille. Ja esteettistä silmää ei ole lainkaan, mutta ei myöskään neuvotteluvaraa muilla asujilla.
Aivan kuin meillä! Meillä on yhteinen koti, mutten saa päättää edes pyykkikorin paikasta saati mistään muustakaan. Hän päättää kaiken. Minun täytyy kysyä häneltä jopa lupaa ostaa uusi pumppupullo nestesaippualle. Siitäkin voi tulla huutoa, jos vanhaa voi vielä täyttaä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Mieheni hyppi urallaan johtoasemasta toiseen. Seurasin sitä hyvin läheltä ja näin kuinka kupla hän oli. Hän delegoi pääosan tehtävistään muille hurjan taitavasti ylistäen (!!!) ja yhteistyöhön jne vedoten. Näytti ettei hän osannut omia tehtäviään lainkaan. Toki johtajan täytyy delegoida ja kritisoida havaitsemiaan toimimattomuuksia, mutta... Olen johtoasemissa itsekin ja narsistituntemus valitettavan suurta. Hän käyttää töissä niitä samoja kuoreen/vaikutelmiin/asioiden kääntämiseen/huomion siirtämiseen jne metodeja kuin kotonakin. Muut tekee kaiken, hän kritisoi ja silti kerää kunnian. Taitavaa, mut perustui minusta isolle huijaukselle. Hän pitää kuvaa hurjista työtunneista, mutta todellisuudessa kokoukset päättyy siihen et sovitaan miten toinen tekee hänen työt. Ja muut eivät huomaa kun ovat ylistyksestä niin huuruissa.
Ja sitten vaihtaa työpaikkaa ennen kuin juttu paljastuu. (Sama alle pari vuotta kuin suhteessakin)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee tästä ketjusta, sen innoittamana jonkun teoksen, haluan olla mukana!
Kiva että tämä on sinulle hauska vitsi. Todellisuus on, että narsistit jättää jälkeensa haavoittuneita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee tästä ketjusta, sen innoittamana jonkun teoksen, haluan olla mukana!
Kiva että tämä on sinulle hauska vitsi. Todellisuus on, että narsistit jättää jälkeensa haavoittuneita ihmisiä.
"Itse olen tehnyt semmoisen huomion että puhuessaan narsistit narskuttelevat hampaitaan yhteen."
Tätä viestiä piti tietenkin lainata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Tuohan on ihan järkyttävä painajainen.
Nyt kun tarkemmin mietin niin jotain tuollaista on varmasti ollut meillä kotonakin. Isä on narsisti, mutta vanhemmat ehtivät olla yhdessä yli kymmenen vuotta ennen kuin ongelmat todella alkoivat minun ollessani muutaman vuoden ikäinen. Äiti ei ole koskaan halunnut puhua asioista hänen näkökannaltaan eikä ole koskaan näiden 35 vuoden aikana muuttanut yksiin tai tiiviisti seurustellut yhdenkään uuden miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on huvittavaa, kun mielikuvitus laukkaa ja sitä kuvittelee, että oma eksä on sama kuin jonkun toisenkin tänne kirjoittaneen. Vaikkapa tämä edellä kuvailtu johtajatyyppi, jonka historiasta minulla tosiaan on vain hänen oma kuvauksensa, mutta voisin kuvitella todellisuuden olleen juuri tuollaista kuin entinen vaimo kuvailee.
Pihtaaminen voi olla narsismia silloin jos ei halua vaan käyttää miestä elättäjänä tai että olis joku poikaystävä. Eli ei rakasta, mutta on vaan yhdessä ja mukama ei halua seksiä kuin silloin, kun vaikka lapset saatetaan alulle. Muuten ei.
Miesnarsisti voi pihdata ja pettää itse samalla, saaden toiselle olon, ettei ole haluttava ja toisessa oolis jotain vikaa.
Narsku menee sohva toiseen päähän istumaan ja oikein inholla siellä mahdollisimman kaukana. Toisaalta voi suhteen alussa panna vaikka nukkuvaa tai alistaa seksissä, olla piittaamatta toisen tyydytyksestä ja nauraa päälle tms..
Kyllä molemmat osapuolet voi käyttää seksiä vallankäytössä, monesti on kuitenkin suhteessa sen kaa, ketä ne ei ees halua oikeasti. Tai rahalleen pihtailee.
Kyllä seksikin on tärkeää kun se tekee oikein. Törkeitä voi olla molemmat osapuolet siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti työelämässä, case Tapahtumamarkkinointi.
On ihan yleistä, että tapahtumia järjestäessä lähetetään ilmoittautuneille vaihvistusmailissa linkki, jolla he voivat viedä tapahtumasta merkinnän kalenteriinsa. Eli siis: ihminen ilmoittautuu, saa vahvistumailin, painaa call to actonia, jolla lataa koneelleen kalenteritapahtuman, avaa sen ja tallentaa kalenteriinsa.
Narsistin versio: "Haluan työkalun, jolla saan laitettua ihmisten kalenterihin tapahtumia ilman, että nämä ihmiset itse tekevät mitään." Tällaista tuskin on muualla kuin narsistin minä-keskeisessä maailmassa.
Firman käytössä olevat työkalut ei kelpaa, koska niillä voi ainoastaan tarjota ihmisille mahdollisuutta kalenteritapahtuman tallentamiseen omaan kalenteriinsa. Mikä siis on helppoa ja näppärää sekin.
Narsistin pitää päästä kontrolloimaan ihmisten kalentereja ilman, että nämä tapahtumiin väkisin kutsutut ihmiset voivat itse päättää, haluavatko he tapahtumaan vai eivät.
Ja siis tämä tietenkin on pisara älyttömiä temppuja sisältävässä meressä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni hyppi urallaan johtoasemasta toiseen. Seurasin sitä hyvin läheltä ja näin kuinka kupla hän oli. Hän delegoi pääosan tehtävistään muille hurjan taitavasti ylistäen (!!!) ja yhteistyöhön jne vedoten. Näytti ettei hän osannut omia tehtäviään lainkaan. Toki johtajan täytyy delegoida ja kritisoida havaitsemiaan toimimattomuuksia, mutta... Olen johtoasemissa itsekin ja narsistituntemus valitettavan suurta. Hän käyttää töissä niitä samoja kuoreen/vaikutelmiin/asioiden kääntämiseen/huomion siirtämiseen jne metodeja kuin kotonakin. Muut tekee kaiken, hän kritisoi ja silti kerää kunnian. Taitavaa, mut perustui minusta isolle huijaukselle. Hän pitää kuvaa hurjista työtunneista, mutta todellisuudessa kokoukset päättyy siihen et sovitaan miten toinen tekee hänen työt. Ja muut eivät huomaa kun ovat ylistyksestä niin huuruissa.
Ja sitten vaihtaa työpaikkaa ennen kuin juttu paljastuu. (Sama alle pari vuotta kuin suhteessakin)
Jatkan vielä: hän on ymmärtänyt lähteä ajoissa, joten hänestä jää kuvaa viisaasta johtajasta jolla oli näkemyksiä firman ongelmakohdista. Harmillisesti hänestä jouduttiin luopua. Todellisuus on et hän käy firmassa lähinnä kritisoimassa ja valittamassa. Hieman hajoita ja hallitse tyyliin. Vie huomion siitä ettei kukaan seuraisi häntä, tekeekö hän mitään ja osaako hän mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on "kivaa", kun narsisti haluaa vastata perheen asunnon (ei tunnu edes kodilta, joten käytän sanaa asunto) sisustamisesta ja pihasta. Hän tekee haluamansa remontit haluamallaan tavalla ja hankkii tai rakentaa haluamansa huonekalut ja laittaa haluamansa taulut seinille ja koriste-esineet esille. Ja esteettistä silmää ei ole lainkaan, mutta ei myöskään neuvotteluvaraa muilla asujilla.
Ex oli tuommoinen.
Hän päätti itsevaltiaan tavoin miten koti sisustetaan. En saanut vaikuttaa edes siihen mitä kalusteita meille ostetaan. Minun osalleni jäi vain maksaminen.
Se maksaminen olikin aivan ihmeellinen kuvio. Hän päätti, että koko kalustus ostetaan osamaksulla. Maksetaan 50% ostohetkellä ja loput osamaksuina. Maksoin sen 50% käteismaksun. En halunnut luottoa, sillä tuloni olivat kovin pienet.
Silti mies onnistui työntämään minulle jokaisen osamaksueränsä, yksi kerrallaan, erilaisiin "tilanteisiin" vedoten. Joka kuukausi oli joku yllätys johon hän ei ollut voinut varautua.
Samaa peliä pelasi vuokran kanssa. Ja minä maksoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko narsistin uhrille oikeasti olemassa jotain terapiaa? Oli yllättävän suuri järkytys tajuta olleensa monia vuosia sumutuksen kohteena, kun itse ajattelin aina että me puhalletaan yhteen hiileen ja toimin meidän yhteiseksi hyväksi kaikessa. Ajattelin myös aina olevani henkisesti vahva, lähdinhän hyvässä järjestyksessä omaan elämään sen vaikutuspiiristä ja olen pärjännyt hyvin kunnes tajusin diagnoosin. Nyt se ennen niin rakas tuki ja turva onkin mielessäni pelottava psykoosihullu joka tulee tilaisuuden tullen oveni taakse kirveen kanssa koska olen eronnut hänestä. Tiedän mihin se kykenee koska poliisit on tulleet pariin kertaan kotiin. Niistä ajoista on tosin vuosia jo kulunut joten en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Mutta koska ennen aliarvioin hänet, en uskalla aliarvioida enää. Katselen iltaisin ikkunoista salaa ennen nukkumaanmenoa, tähän tämä on mennyt. Olen puun ja kuoren välissä kun en haluaisi olla yksin mutta en uskalla enää luottaa uuteen ihmiseen.
Riivaaja henki oli mielenkiintoinen ajatus, uskon että me kaikki ollaan kuitenkin henkiä ja pahansuopa saa kaverin kyllä itselleen sieltä toiselta puolelta ja saavat kumpikin voimaa toisistaan. Mikä muukaan kääntäisi ne raivarit päälle, kuin joku ulkoinen vaikutus... koska se on niin ennalta-arvaamatonta. Hyväntahtoinen kuuntelee hyviä viestejä (kyllä me tästä selvitään rakkaudella) ja pahantahtoinen negatiivisia käskyjä (tuo henkilö yrittää latistaa sinut, rankaise heti).
Olisiko joku traumaterapian tyyppinen apu sinulle tarpeen? Tai selviätkö self helpillä ja vaikka binauraleita kuuntelemalla, kun olet vahva ja fiksu?
Kun eksä otti minuun yhteyttä puhelimitse viidentoista vuoden jälkeen, olin useamman kuukauden järkyttynyt ja peloissani, että hän odottaa jossain nurkan takana, vaikka meillä ei ollut koskaan ollut kovin pahaa fyysistä väkivaltaa.
Tuo on niin käsittämätöntä. Itsekin mietin, miten voi olla totta, että olen joutunut kolmen narsistin kanssa lähisuhteeseen ja jokainen rikkoo niin paljon. Miten joku voi olla niin erilailla rakentunut ja katsoa asiat aina pahan kautta ja myös tehdä ihan käsittämättömiä toimia selän takana. Siinä tulee vainoharhaiseksi, kun oma mielikuvitus ei edes yllä toisen edesottamuksia hahmottamaan.
Toisaalta, ei ne narsistitkaan pysty mielikuvituksessaan käsittämään miten paljon hyvää olen tehnyt heidän edestään heidän tietämättäänkin ja kuinka paljon parempaa olen heille rukoillut ja toivonut. Ja mielummin olen tässä turpaan ottaneen empaatikon asemassa kuin itse narsisti, joka on itsensä vanki loputtomasti.
Kiitos, tuo on tosi hyvä huomio. Että mieluummin on kuitenkin se turpaan ottanut, kuin antaja.
Tällä omalla toipumispolulla muistuttelen myös joskus itseä, että vaikka onkin vaikeaa, niin voisinhan myös yhä olla siinä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Se ei ole ihan noin, vaan se, että kriisin tullen tervekin ihminen voi käyttäytyä narsistin tavoin, olematta silti persoonallisuushäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Voin kyllä oikeasti hyvin, vaikka ruuhkavuosia elettiin. Olin hyvin rakastunut ja mies "rakasti" minua. Olin kiltti ja hellä, ilmeisesti siis riittävä lähde.
On kirjoitettu siitäkin, ettei narsismi välttämättä ilmene kaikkina aikoina ihmisellä vaan puhkeaa jossain kriisitilanteessa ja voi sitten mennä ohikin, jolloin se on vain kriisireaktio. Meillä se kriisi ei koskaan tuntunut helpottuvat vaan hän todella alkoi katsella minua uusin silmin, ei täydellisenä. Oli hänellä joitakin ylilyöntejä jo aiemminkin, esim. raivokohtauksia, mutta ne minä rakastuneena nopeasti annoin anteeksi ja unohdin. Tämän heikoksi osoittautumiseni jälkeen käytös paheni vuosi vuodelta, alkoi mykkäkoulut, joulujen pilaaminen, pian sitten pettäminen poissaoloineen (työmatkat). Jälkikäteen juuri tämä täydellisyyden kuvitelma oli yksi oireellinen asia. Ja täydellisyys muka oli kaiken heikkouden puuttumista.
Se ei ole ihan noin, vaan se, että kriisin tullen tervekin ihminen voi käyttäytyä narsistin tavoin, olematta silti persoonallisuushäiriöinen.
Tuskinpa sentään. Laitahan linkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on "kivaa", kun narsisti haluaa vastata perheen asunnon (ei tunnu edes kodilta, joten käytän sanaa asunto) sisustamisesta ja pihasta. Hän tekee haluamansa remontit haluamallaan tavalla ja hankkii tai rakentaa haluamansa huonekalut ja laittaa haluamansa taulut seinille ja koriste-esineet esille. Ja esteettistä silmää ei ole lainkaan, mutta ei myöskään neuvotteluvaraa muilla asujilla.
Ex oli tuommoinen.
Hän päätti itsevaltiaan tavoin miten koti sisustetaan. En saanut vaikuttaa edes siihen mitä kalusteita meille ostetaan. Minun osalleni jäi vain maksaminen.Se maksaminen olikin aivan ihmeellinen kuvio. Hän päätti, että koko kalustus ostetaan osamaksulla. Maksetaan 50% ostohetkellä ja loput osamaksuina. Maksoin sen 50% käteismaksun. En halunnut luottoa, sillä tuloni olivat kovin pienet.
Silti mies onnistui työntämään minulle jokaisen osamaksueränsä, yksi kerrallaan, erilaisiin "tilanteisiin" vedoten. Joka kuukausi oli joku yllätys johon hän ei ollut voinut varautua.
Samaa peliä pelasi vuokran kanssa. Ja minä maksoin.
Minäkään en saanut sisustaa. Rahat loppuivat aina siinä kohtaa, kun olisi pitänyt kotia laittaa. Apua en saanut maalaamiseen tai muuhun. Tai eihän hän edes suostunut siihen, että maalattaisiin yhtään seinää.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti työelämässä, case Tapahtumamarkkinointi.
On ihan yleistä, että tapahtumia järjestäessä lähetetään ilmoittautuneille vaihvistusmailissa linkki, jolla he voivat viedä tapahtumasta merkinnän kalenteriinsa. Eli siis: ihminen ilmoittautuu, saa vahvistumailin, painaa call to actonia, jolla lataa koneelleen kalenteritapahtuman, avaa sen ja tallentaa kalenteriinsa.
Narsistin versio: "Haluan työkalun, jolla saan laitettua ihmisten kalenterihin tapahtumia ilman, että nämä ihmiset itse tekevät mitään." Tällaista tuskin on muualla kuin narsistin minä-keskeisessä maailmassa.
Firman käytössä olevat työkalut ei kelpaa, koska niillä voi ainoastaan tarjota ihmisille mahdollisuutta kalenteritapahtuman tallentamiseen omaan kalenteriinsa. Mikä siis on helppoa ja näppärää sekin.
Narsistin pitää päästä kontrolloimaan ihmisten kalentereja ilman, että nämä tapahtumiin väkisin kutsutut ihmiset voivat itse päättää, haluavatko he tapahtumaan vai eivät.
Ja siis tämä tietenkin on pisara älyttömiä temppuja sisältävässä meressä.
Tuo kuulostaa juuri joltain sellaiselta, mitä oma esihenkilöni olisi halunnut ehdottaa! Selkeästi hänellä oli narsistisia piirteitä. Ja kontrollointia oli, lähes kaikki sähköpostit olisi pitänyt laittaa niin, että hän on cc:nä, lopussa tajusi, että ei hän luottanut alaisiinsa tippaakaan. Onneksi sain muita töitä.
Onko teille käynyt koskaan niin, että narsisti ex on erotessa jäänyt tekemisiin sukulaisesi kanssa?
Minulle kävi näin ja ex koittaa sabotoida suhdettani läheisen sukulaiseni kanssa, koska ei saa minuun mitään kontaktia (jouduin estämään uhkailujen takia). Välit menneet tosi kehnoksi sukulaiseni kanssa ja hän on yhtäkkiä ruvennut syyllistämään minua ja puolustelee exääni.
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt koskaan niin, että narsisti ex on erotessa jäänyt tekemisiin sukulaisesi kanssa?
Minulle kävi näin ja ex koittaa sabotoida suhdettani läheisen sukulaiseni kanssa, koska ei saa minuun mitään kontaktia (jouduin estämään uhkailujen takia). Välit menneet tosi kehnoksi sukulaiseni kanssa ja hän on yhtäkkiä ruvennut syyllistämään minua ja puolustelee exääni.
Yritti tätä, mutta infosin kaikkia yhteystietojani, että mikä on miehiään.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku tekee tästä ketjusta, sen innoittamana jonkun teoksen, haluan olla mukana!