Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.
Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan.
Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.
Narsisti ex- mieheni, josta olen kirjoitellut tähän ketjuun, alkoi saamaan ydinpommiin verrattavia raivokohtauksia, jos pystyin osoittamaan jonkun hänen päättömän väittämänsä valheeksi. Ylipäätään se, että kyseenalaistin hänen toimintaansa ja ilmaisin, että en hyväksy sitä (minun haukkuminen tyhmäksi ja yksinkertaiseksi jne) saivat aikaan hirvittäviä monologi-raivokohtauksia häneltä. Se, että en mennyt kaasuvalotukseen vaan oikaisin asian oli pahaa myrkkyä hänelle.
Kun ex oli pettänyt minua taas jonkun yhden yön jutun kanssa ja jäi todisteiden kanssa kiinni niin tietystihän hän sanoi, että pettäminen on minun syytäni, koska olen tällainen nainen ja näytän tällaiselta. Kun sanoin, että pettäminen oli SINUN valinta ja SINÄ uitit elintäsi toisessa naisessa niin exä yritti vaihtaa puheenaihetta huutoraivon säestämänä ja poistui lopulta huoneesta. En antanut periksi vaan sanoin rauhallisesti että en hyväksy toimintaasi, se on väärin. Ja piru oli sen jälkeen irti. Vuosien myötä minusta tuli todella taitava pitämään keskustelut raiteillaan vaikka exä yritti vetäytyä vastuusta ja vaihtaa puheenaihetta, kun oli tehnyt jotain epäsopivaa. Ja tietysti ne exän raivokohtaukset vain hurjistuivat, kun hän ymmärsi että minua ei enää pissitä silmään ja hänen temppuilunsa eivät toimi minuun. Uhallanikaan en provosoitunut enkä lähtenyt riitelemään vaan olin tyynen rauhallinen puheessani. En tajua miten löysin sen sisäisen voiman itsestäni!
Exän kanssa on pakko olla edelleen hiukan tekemississä, koska on alaikäisiä lapsia. En tapaa häntä kasvotusten, pakolliset asiat vain viesteillä. Mä lähetän hänelle ehkä 1 viestin kuukaudessa ja exältä tulee joka tai joka toinen päivä 1-5 viestiä. Exän viestit on 99% minun haukkumistani. En reagoi niihin mitenkään, en avaa viestejä koska pystyn lukemaan ne näytöltä. Mutta sitkeästi se exä vain laittaa viestejä vaikka noudatan grey rock- mallia. Eli ilmeisesti hän yrittää saada mitä tahansa reaktiota minulta näillä viesteillään, mutta ähäkutti, ei onnistu enää mun kanssani. Ja mikä hulluinta - exällä on ollut jo pitkään toinen nainen ja vakituinen suhde. Käyttäisi energian, jonka käyttää minun haukkumiseeni, nyxäänsä. Eniten ihmettelen millainen älykääpiö hänen nyxänsä on kun katselee tällaista touhua. Jos mulla olisi uusi mies niin kyllä hyvin äkkiä muuttuisi tuolla toimintatavalla exäksi.
Niin, ja exäni on sanonut minulle useaan otteeseen, että hän aikoo olla minuun yheteydessä eläkepäivilläkin. Ja nyt ollaan hiukan yli 40v. Aion estää exän numeron puhelimessani sinä päivänä, kun kuopus täyttää 18v. Sähköpostiin voin laittaa samana päivänä säännön, että exän spostista tulevat mailit menevät suoraan roskapostiin. Tokihan hän voi hankkia prepaidit ja uusia sähköposteja jos haluaa työkseen häiritä minua, mutta toivon että tuo edellä mainittu auttaa.
Voit tehdä niin jo nyt. Voit estää hänet ja antaa vaikka sähköpostiosoitteen ja ilmoittaa, että luet sitä esim tiettyinä päivinä. Tuskin noissa saamissasi viesteissä mitään sellaista on, joka vaatii reagointia.
EI voi estää, koska vanhempi pitää saada kiinni, jos lapselle sattuu jotakin vakavaa hänen ollessaan toisen vanhemman luona. En ole ylläolevan kirjoittaja, mutta minullakin lapsi N_n kanssa enkä voi estää häntä, vaikka todellakin haluaisin.
Tapaamisten ajaksi voi ottaa eston pois. Lapsi on tapaamisten ajan toisen vanhemman vastuulla ja hänen on selvittävä, joten voi myös lähteä siitä, että jos esim joutuu sairaalaan, niin ilmoittavat sieltä ja pitää eston myös tuolloin.
Ja voisihan antaa vaikka kolmannen henkilön numeron että tieto lapsen yllättävistä tapahtumista tuonne, sieltä tieto siirtyy äidille.
Kokeilin tätä kerran ja tyyppi lähetti viestiä siitä, että minun pitää palauttaa hänen lapselleen antamansa lahja. Tämä oli se hätätilanne, jonka vuoksi hän laittoi viestiä kolmannelle osapuolelle.
Silloin tämä kolmas osapuoli vastaa narsistille lyhyesti ja napakasti, että tämä ei ole hätätilanne. Siis pointti, että kolmas osapuoli toimisi roskasuodattimena, kun ilmeisesti Suomessa ei sellaista appia vielä ole tehtynä.
Ajattelin enemmän sitä, että tässä järjestelyssä ei ole pointtia, sama olla estossa silloinkin. Tietty tyyppi valittaa ja tarinoi, mutta hei - niin se tekee joka tapauksessa.
Onhan siinä se pointti, että
1. Lapsen vanhempaan saa yhteyden, kun kerran on saatava
2. Ei saa lapsen vanhemmalle läpi mitään muuta viestiä kuin asiallisen viestin
Kohta 1 kun ei ole pakollinen. Lapsi on siellä etävanhemman vastuulla etävanhemman luona ollessaan ja hänen on selvittävä mistä tahansa tilanteesta, saipa toiseen vanhempaan yhteyttä eli ei. Jos ei selviydy, niin kenties valvotut tapaamiset ovat tarpeen kun ei kerran selviydy oman lapsensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.
Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan.
Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.
Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.
Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.
Ap
Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee.
Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.
Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.
Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä.
Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.
Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla. Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon.
Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään.
Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.
Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.
Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.
Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.
Johtuisikohan tuo, etteivät kestä yhtään valitusta tai laiskottelua tai huoletonta rahankäyttöä tms siitä, että ovat niin ankaria itseään kohtaan. Heidän ei ole sallittu olla heikkoja ja tarvitsevia ja kontrolloivat sitten aikuisena itse itseään edelleen tiukasti niin sitten he alkavat ärsyyntyä toisen "kermaperseyteen" sen sijaan, että tulisivat itse sieltä ankeasta luolastaan normaaliin elämään, jossa saa olla iloja ja suruja, väsymystä, laiskuutta, heikkoutta ja tunnetiloihinsa saa tukea ja seuraa rakkailta läheisiltä.
Narsistieksä ei halunnut näyttää mitään heikkoutta itsessään, hän ei pystynyt tukeutumaan toiseen ihmiseen.
Ja kyllä, myös minut vaiennettiin. Ei saanut puhua tunteista - omista tai hänen -, ei suhteesta, ei omista jutuista, meillä ei ollut sellaista kivaa ja rakentavaa mielipiteenvaihtoa ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Hän kyllä kertoili omista suunnitelmistaan ja projekteistaan. Ja paljon jätti myös kertomatta asioita, jotka olisivat olleet oleellisia kertoa. Ja paljon valehteli ja kaunisteli myös.
Itse asiassa pohdintasi osuu oikeaan tuon eksäni osalta. Kiitos fiksuista sanoistasi!
Nimittäin tuo exäni on kasvanut perheessä, missä on aina korostettu akateemisen koulutuksen paremmuutta ja ylivaltaa. Kaikki alle maisteritutkinnon on katsottu hänen perheessään kakkosluokan kansalaisiksi. Ja akateemisissakin ex-appivanhempani aina muistivat mainita, jos henkiö X on väitellyt ja tohtori vai ihan vaan perusmaisteri.
Exäni on 6 laudaturin ylioppilas. Ex appivanhempani tekivät hänelle selväksi jo lukion alussa, että exästäni tulee lääkäri. Olivat jopa sanoneet, että ei mikä tahansa lääkäri vaan että pojasta tulee aivokirurgi. Piste. Pojan mielipiteistä ei väliä.
Exän mukaan niin kauan kuin hän asui kotona herättivät hänen vanhempansa hänet vapaapäivänä klo 9. Oli sitten joulu tai kesäloma. Aina ylös klo 9. Kysyin syytä tähän, koska minun lapsuudenkodissani sai nukkua lomalla juuri niin pitkään kuin nukutti. Exän mukaan syys herätyksiin oli se, että "päivä ei mene ohi". Kun kysyin että miltä asialta ne päivät olisivat meneet ohi niin ex ei osannut selittää. Eli heillä ei ollut mitään tekemistä vapaapäiville, kunhan nyt repäistiin lapset vapaapäivinäkin ylos klo 9.
Exäni on hyvin rahaorientoitunut ja aina mitanut ihmisten paremmuutta vuosiansioilla. Korostaa aina kuinka se-ja-se tuttavat on julkisilla verolistoilla ja ansainnut viime vuonna yli 100 000 euroa.
Minä olen kasvanut tavallisessa duunariperheessä ja exän mielestä tällainen rento elämäntyyli, missä vapaapäivänä nukuttiin pitkään, ja lomillakaan ei ollut agendaa oli minun laiskuutta. Hän sanoi monesti että olen aikaansaamaton. En tosiaankaan ole, mutta en vain toiminut suorituskeskesisesti lomapäivinäkin kuten ex.
Onpas taas paljon ”asiantuntijoita” paikalla. Minulla on yksi tuttu joka väittää puolisoaan narsistiksi. Silti hänen oma käytös viittaa vahvasti narsistisiin ominaisuuksiin joita uskoakseni meillä kaikilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän. Joten joo..katse siihen omaan peiliin.
Oletteko huomanneet kuinka narskut aina aloittavat tyhjästä riidan juuri silloin, kun olette heikoimmillanne? Kun olette väsyneitä tai muuten nuupallaan. Juuri silloin ne keksivät täysin odottamattoman riidan jostain täysin epäoleellisesta asiasta tai aiheesta, joka on ollut ajankohtainen vuosia aikaisemmin. Vai onko tämä tyypillistä vain naispuolisille narsisteille?
Minuutti aikaisemmin kaikki on saattanut vaikuttaa olevan keskivertoa paremmin ja kun uskallatte rentoutua ja antaa väsymyksen tulla pintaan, narsisti hyökkää täydellä raivolla riitelemään jostain vuosien takaisesta pikkuseikasta ja antaa tulla täydeltä laidalta. Ne ovat kuin elukoita jotka haistavat milloin olet heikoimmillasi ja hyökkäävät juuri silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.
Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan.
Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.
Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.
Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.
Ap
Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee.
Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.
Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.
Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä.
Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.
Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla. Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon.
Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään.
Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.
Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.
Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.
Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.
Johtuisikohan tuo, etteivät kestä yhtään valitusta tai laiskottelua tai huoletonta rahankäyttöä tms siitä, että ovat niin ankaria itseään kohtaan. Heidän ei ole sallittu olla heikkoja ja tarvitsevia ja kontrolloivat sitten aikuisena itse itseään edelleen tiukasti niin sitten he alkavat ärsyyntyä toisen "kermaperseyteen" sen sijaan, että tulisivat itse sieltä ankeasta luolastaan normaaliin elämään, jossa saa olla iloja ja suruja, väsymystä, laiskuutta, heikkoutta ja tunnetiloihinsa saa tukea ja seuraa rakkailta läheisiltä.
Narsistieksä ei halunnut näyttää mitään heikkoutta itsessään, hän ei pystynyt tukeutumaan toiseen ihmiseen.
Ja kyllä, myös minut vaiennettiin. Ei saanut puhua tunteista - omista tai hänen -, ei suhteesta, ei omista jutuista, meillä ei ollut sellaista kivaa ja rakentavaa mielipiteenvaihtoa ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Hän kyllä kertoili omista suunnitelmistaan ja projekteistaan. Ja paljon jätti myös kertomatta asioita, jotka olisivat olleet oleellisia kertoa. Ja paljon valehteli ja kaunisteli myös.
Itse asiassa pohdintasi osuu oikeaan tuon eksäni osalta. Kiitos fiksuista sanoistasi!
Nimittäin tuo exäni on kasvanut perheessä, missä on aina korostettu akateemisen koulutuksen paremmuutta ja ylivaltaa. Kaikki alle maisteritutkinnon on katsottu hänen perheessään kakkosluokan kansalaisiksi. Ja akateemisissakin ex-appivanhempani aina muistivat mainita, jos henkiö X on väitellyt ja tohtori vai ihan vaan perusmaisteri.
Exäni on 6 laudaturin ylioppilas. Ex appivanhempani tekivät hänelle selväksi jo lukion alussa, että exästäni tulee lääkäri. Olivat jopa sanoneet, että ei mikä tahansa lääkäri vaan että pojasta tulee aivokirurgi. Piste. Pojan mielipiteistä ei väliä.
Exän mukaan niin kauan kuin hän asui kotona herättivät hänen vanhempansa hänet vapaapäivänä klo 9. Oli sitten joulu tai kesäloma. Aina ylös klo 9. Kysyin syytä tähän, koska minun lapsuudenkodissani sai nukkua lomalla juuri niin pitkään kuin nukutti. Exän mukaan syys herätyksiin oli se, että "päivä ei mene ohi". Kun kysyin että miltä asialta ne päivät olisivat meneet ohi niin ex ei osannut selittää. Eli heillä ei ollut mitään tekemistä vapaapäiville, kunhan nyt repäistiin lapset vapaapäivinäkin ylos klo 9.
Exäni on hyvin rahaorientoitunut ja aina mitanut ihmisten paremmuutta vuosiansioilla. Korostaa aina kuinka se-ja-se tuttavat on julkisilla verolistoilla ja ansainnut viime vuonna yli 100 000 euroa.
Minä olen kasvanut tavallisessa duunariperheessä ja exän mielestä tällainen rento elämäntyyli, missä vapaapäivänä nukuttiin pitkään, ja lomillakaan ei ollut agendaa oli minun laiskuutta. Hän sanoi monesti että olen aikaansaamaton. En tosiaankaan ole, mutta en vain toiminut suorituskeskesisesti lomapäivinäkin kuten ex.
Tosi paljon tuttua. Kaikki pyörii sen ympärillä, mikä kenenkin vuosiansiot on. Mitä mikäkin on maksanut. Miten aina pitää tehdä lisää rahaa.
Koskaan ei saa pysähtyä tai levätä. Vapaapäivinäkin pitää olla agenda. Pitää olla tehokas. Sairauslomat ovat turhaa ja laiskuutta, vasemmiston keksintö. Itsessä ei siedetä heikkoutta, niin ei toisessakaan. Jos ei itse jää koskaan sairaslomalle, niin ei uskota että puolisonkaan pitäisi.
Perfektionisti, joka vaatii itseltään paljon, projisoi tämän myös lähisuhteessaan toiseen ihmiseen. Jos ei koskaan riitä itselleen, niin muut ihmiset eivät koskaan riitä myöskään perfektionistille. Oli sitten narsisti tai ei. Vain teot merkkaa, sinua ei hyväksytä sinuna itsenäsi. Käytännössä sinussa on vain välinearvo narsistille. Tämän kun tajusin, niin alkoi irrottautuminen ja olen opetellut itsekin vain olemaan hyvällä omatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt osan tästä päivästä narsistin seksuaalisuuden (sen puutteen) tutkimiseen.
Narsisti ei kykene intiimiyteen. Seksi on masturbaatiota toiseen ihmiseen ja hän syttyy itsestään, ei toisesta ihmisestä. Toki saa mekaanisen tyydytyksen fyysisestä yhteydestä, mutta jos hän aistii ilmassa intiimiyttä, se laskee hänen halujaan. Narsisti saa myös tyydytystä siitä, että hän saa kokemuksen kontrolloinnista seksissä. Tavallinen ihminenhän saa isoimman tyydytyksen siitä, kun päästää sängyssä irti kontrollista ja vastapuoli tekee samoin.
Onko kenelläkään toisella kokemusta narsistista, jolla oli suuret puheet seksistä, mutta toteutus sakkaa? Hän puhui ja viestitteli kaikenlaista mitä hän tekisi minulle ja kanssani, mutta puheet eivät koskaan kohdanneet todellisuutta.
Juuri tämä on tuttuakin tutumpaa! Miten sellainen puheissaan suuren maailman rakastajan taidot omaava voikin olla niin surkea sängyssä oikeasti eikä edes kosketa toista osapuolta. Kaikki niin mekaanista ja lerpahtaakin kesken kaiken. Eikä kyse ole pelkästään näistä ongelmista vaan ehta aito narsku kyseessä (rakkauspommitus, hoovering, gaslighting, epäempatia jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään toisella kokemusta narsistista, jolla oli suuret puheet seksistä, mutta toteutus sakkaa? Hän puhui ja viestitteli kaikenlaista mitä hän tekisi minulle ja kanssani, mutta puheet eivät koskaan kohdanneet todellisuutta.
On. Innostuneet puheet, jotka ei toteudu.
"Keittiön pöytä! Miten kuuma ajatus!"
"Auto, joskus pitää kokeilla!"
"Seksi on mulle niin tärkeää. pelkään että vakiintunut suhde ei sisältäisi sitä tarpeeksi"
"Joo, kiristyskorsetti pitää jokaisella olla! Oi mitä ehdotuksia"
"Yllätykset on parhaita!"Ehdotusten/toteutusten hetkellä tulos: nolla.
Aina on joku selitys miksei. Ei kai nyt kun pöytää ei ole pyyhitty, ei kai nyt kun en ole yhtään tunnelmassa, itseasiassa mua innostaakin paljon enemmän 'joku juttu', matto ei ole takan edessä ja valaistus liian kirkas...
=seksuaalisuus on hyvin vähäistä ja kaavamaista.
Ero puheisiin poikkeuksellinen. Kuten monessa muussa teemassa...
Koitettiin vuoden aikana kymmenisen kertaa (tämäkin kertoo oman osansa narskun seksin panttaamisesta) eikä narsku kertaakaan saanut pysymään ylhäällä tai tulemaan :D :D Että semmoinen suuri rakastaja kovista puheista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstatotuuden mukaan narsisteja ei ole! Oikeaan narsismiin vaaditaan diagnoosi, mutta oikea narsisti ei mene lääkäriin. Vaikka joku menisi lääkäriin ja saisi diagnoosin, ei hän ole narsisti, koska meni lääkäriin. Itse asiassa nämä palstakeskustelut muistuttavat paljon keskusteluja puolisoni kanssa.
T. Narsistin vaimo (feikkisitvarmaan)Päin vastoin. Palstatotuuden mukaan kaikki eksät ja nykyisetkin, jotka ovat jotenkin loukanneet av-lumihiutaletta, ovat narsisteja. Eikä diagnoosiin tarvita lääkäriä, mammat kyllä tietää. Ja jos joku ei vaikuttaisikaan narsistilta, hän on sitä kuitenkin, koska on taitava esittämään normaalia. Mutta av-mammojen narsistintorjuntajaosta ei hämätä.
Luulenpa, että narsistien läheiset tietävät aiheesta paljon enemmän kuin lääkärit, joille narsisti ei ole koskaan riehunut väkivaltaisesti. Narsistihan riehuu vain läheisilleen, ja lääkäri voisi pitää narsistia sairaana jos narsisti lääkärillekin riehuisi. Narsisti on sellainen ulkokullattu kakkakikkare.
Lääkärit kuitenkin koulutetaan siihen asiaan, heidän käytössään on tutkimustietoa asiasta tuhansista ja tuhansista tapauksista. Toki pitää olla sellainen lääkäri joka on kyseiseen asiaan erikoistunut ja heillekin diagnosointi on haasteellista. Kokeneelle lääkärille esitys ei kutienkaan mene läpi.
Harva lääkäri näkee koskaan sitä väkivaltaa ja raivoa jota narsistit kohdistavat kaikkiin läheisiinsä. Narsistien uhrit taas tietävät narsismin todellisuudesta yleensä paljon enemmän kuin lääkärit.
Juuri selitin että lääkärin ei tarvitse nähdä sitä raivoa ja väkivaltaa omin silmin, hänellä on tutkittua tietoa siitä mitä narsismiin kuuluu. Diagnoosin voi tehdä muista asioista ilman sitä raivokohtausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstatotuuden mukaan narsisteja ei ole! Oikeaan narsismiin vaaditaan diagnoosi, mutta oikea narsisti ei mene lääkäriin. Vaikka joku menisi lääkäriin ja saisi diagnoosin, ei hän ole narsisti, koska meni lääkäriin. Itse asiassa nämä palstakeskustelut muistuttavat paljon keskusteluja puolisoni kanssa.
T. Narsistin vaimo (feikkisitvarmaan)Päin vastoin. Palstatotuuden mukaan kaikki eksät ja nykyisetkin, jotka ovat jotenkin loukanneet av-lumihiutaletta, ovat narsisteja. Eikä diagnoosiin tarvita lääkäriä, mammat kyllä tietää. Ja jos joku ei vaikuttaisikaan narsistilta, hän on sitä kuitenkin, koska on taitava esittämään normaalia. Mutta av-mammojen narsistintorjuntajaosta ei hämätä.
Luulenpa, että narsistien läheiset tietävät aiheesta paljon enemmän kuin lääkärit, joille narsisti ei ole koskaan riehunut väkivaltaisesti. Narsistihan riehuu vain läheisilleen, ja lääkäri voisi pitää narsistia sairaana jos narsisti lääkärillekin riehuisi. Narsisti on sellainen ulkokullattu kakkakikkare.
Lääkärit kuitenkin koulutetaan siihen asiaan, heidän käytössään on tutkimustietoa asiasta tuhansista ja tuhansista tapauksista. Toki pitää olla sellainen lääkäri joka on kyseiseen asiaan erikoistunut ja heillekin diagnosointi on haasteellista. Kokeneelle lääkärille esitys ei kutienkaan mene läpi.
Perheenjäsenet näkevät ne pahat puolet, mutta heillä taas ei ole ammattitaitoa erotella yhtä ongelmaa toisesta tai ylipäänsä diagnosoida ketään. Joskus kusipää on vain kusipää, joskus taustalla voi olla neurologista ongelmaa tai epätyypillisyyttä, joskus on kyse vain narsistisista piirteistä joita on terveilläkin ihmisillä ja joskus on sitten ihan ehta patologinen narsisti.
Kerrotko vielä, miten väkivaltainen narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä lopultakin se virallinen diagnoosi niin loppuu se helvetin ulina siitä onko narsisti narsisti vai ei?
No sehän siinä varmaan onkin se suurin ongelma. Narsisti ei koe että hänessä olisi mitään vikaa. Tuohon en osaa sanoa mitään. Onko jollain kokemusta miten tämä on onnistunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin monen palstalaisen mielestä (vaikka eivät myönnätkään) "narsisti" = "ei ole samaa mieltä kanssani". Olisikohan niin, että hän on oikeassa ja sinä olet väärässä?
Jos oikeassa oleva ihminen kertoo ivalliseen sävyyn, miten asiat on, ei se tarkoita että hän on narsisti. Hän on vain tympääntynyt typeryyteen ja halveksii ääliöitä. Eri asia.
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puuteLapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
ImpulsiivisuusNöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
ValehteleminenMustasukkaisuus
Harha-ajatukset
Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.
Aivan liian yksinkertaistava lista. Onko tuo Valituista Paloista? Vai jonkun sellaisen koostama, joka on jäänyt väittelyssä narsistin jyräämäksi ja nolaamaksi?
Lista kuvaa hyvin narsistien käytösmaneereita, jotka ovat jokaisella narsistilla samanlaisia.
Says who?
Ei noin yksinkertaisesti voi asiasta ajatella. Jos joku on "Epärehellinen", "Valehtelee" ja on "Mustasukkainen", onko hän itsestäänselvästi narsisti? Entä jos hän on kaikkea tuota, mutta ei ole kuitenkaan "Impulsiivinen" eikä "Väkivaltainen", niin mitenkäs sitten. Onko hän osittain narsistinen, koska on epärehellinen ja valehtelee ja on mustasukkainen, vaikka ei olekaan impulsiivinen tai väkivaltainen?
Vastaavia kombinaatioita tuosta löytyisi vaikka kuinka.
Usko nyt, tällaisilla listoille ei ketään diagnosoida narsistiksi tai ei-narsistiksi.
Tällaisia listoja käytetään ihan oikeastikin diagnostiikassa, ideana on juuri tuo että katsotaan että kuinka monta kohtaa täsmää. Kaikkien ei tarvitse osua, mutta mitä useampi osuu niin sitä todennäköisemmin ollaan jäljillä. Tosin se vaatii pitkää ja asiantuntevaa tarkkailua lääkäriltäkin, että voi laittaa rakseja ruutuun.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään muulla tällaista ajatusta, että narsistin kehokin olisi jäänyt jotenkin kehityksessä kesken tai jälkeen tms, en osaa oikein selittää.
On intiimi kokemus kahdesta miesnarsistista ja heidän kehoissaan oli jotain sellaisia piirteitä, miesmäisyyttä ja rouheutta puuttui. Että kehokin oli osittain kuin teinin.
Pieni oli hyvin pieni. Ja eikä mies itsekään muuta kuin itse kasvattamansa mahan kohdalta ollut suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole diagnoosia, mutta on terapeutin epäily persoonallisuushäiriöstä. Se riittää minulle. Sain hänet muutamaan otteeseen parisuhdeterapiaan, nämä sessiot aina päättyivät siihen, kun terapeutti suositteli yksilöterapiaa. Narsistin mielestä syy oli parisuhteessa ja minussa, mutta mikään määrä pelkkää parisuhdeterapiaa ei olisi koskaan korjannut ydinongelmaa. Ja sen takia narsisti toistaa lopulta samat peruskaavat jokaisessa suhteessaan.
Ei kyse ole nyt virallisista diagnooseista, vaan käytösmalleista, jotka toistuvat hyvin samankaltaisina henkilöillä, joilla on häiritsevästi narsistisia piirteitä. Tämä on vertaistukiketju. En näe esim. alkoholismin läheisten vertaistukiketjuissa samanlaisia kommentteja, joissa vaaditaan diagnooseja tai syytellään läheisiä alkoholismista tyyliin "Itse olet alkoholisti." Ei kaikilla alkoholisteillakaan ole diagnoosia tai ymmärrystä omasta alkoholismistaan, mutta kyllä perheenjäsenet sen näkee ja tuntee silti. Kokee vaikutukset omassa nahassaan ja myös mielenterveydessään. Ja itse asiassa monen addiktion taustalla voi olla persoonallisuushäiriö.
Viimein selattu koko ketju läpi.
Paljon ajatuksia mutta tärkeimpänä tulee mieleen se että oltiin exän kanssa aina jotenkin toistemme vihollisia vaikka seurusteltiin! Ei meillä ollut koskaan mitään yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, ei mitään yhteistä tekemistä, seksikin oli mitä oli (ei hääppöistä) ja arki meni siihen hänen omakehunsa kuunteluun jos hän edes kotonani oli. Emme asuneet yhdessä mutta myöhemmin selvisi että oli jopa laittanut asuntonsa pois kun majaili ilmaiseksi luonani. Ei häneltä koskaan saanut empatiaa, emme käyneet missään yhdessä, ihan kuin olisimme olleet riidoissa emmekä todellisesti olleet. Ei hänestä ollut kauppakuskisi, ei Ikean huonekaluja kokoamaan, ei yhtään mitään.
Todella kummallinen olotila.
Jätin hänet kyllä muutaman kuukauden jälkeen mutta kokonaan eroon en ole päässyt vieläkään, yli 15 vuotta myöhemmin. Tämän hullun stalkkerin takia joudun edelleen esim. somessa olemaan salanimellä. Kerran kysyikin että miksei mua löydy mistään. No miksiköhän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia, mutta on terapeutin epäily persoonallisuushäiriöstä. Se riittää minulle. Sain hänet muutamaan otteeseen parisuhdeterapiaan, nämä sessiot aina päättyivät siihen, kun terapeutti suositteli yksilöterapiaa. Narsistin mielestä syy oli parisuhteessa ja minussa, mutta mikään määrä pelkkää parisuhdeterapiaa ei olisi koskaan korjannut ydinongelmaa. Ja sen takia narsisti toistaa lopulta samat peruskaavat jokaisessa suhteessaan.
Ei kyse ole nyt virallisista diagnooseista, vaan käytösmalleista, jotka toistuvat hyvin samankaltaisina henkilöillä, joilla on häiritsevästi narsistisia piirteitä. Tämä on vertaistukiketju. En näe esim. alkoholismin läheisten vertaistukiketjuissa samanlaisia kommentteja, joissa vaaditaan diagnooseja tai syytellään läheisiä alkoholismista tyyliin "Itse olet alkoholisti." Ei kaikilla alkoholisteillakaan ole diagnoosia tai ymmärrystä omasta alkoholismistaan, mutta kyllä perheenjäsenet sen näkee ja tuntee silti. Kokee vaikutukset omassa nahassaan ja myös mielenterveydessään. Ja itse asiassa monen addiktion taustalla voi olla persoonallisuushäiriö.
Nämä jotka mainitsee "onko diagnoosia" ovat itse voimakkaasti narsistisia piirteitä omaavia. Tuohan on narsistinen heitto. Heidän mielestään vain diagnoosi on tae sairaudesta. Tämä on eräänlainen "kaasuvaloitus" se saa ihmisen miettimään onko joku sairas vai ei. Näihin huutelijoihin suhtaudutaan kuten narsisteihin.
ExplorerUniverseMan kirjoitti:
Musta tuntuu, että olen ollut ison osan elämästäni (20 vuotta) naimisissa narsistinaisen kanssa. Kaikille joille olen avannut tilannetta, on tullut helppo neuvo "jätä se". Mutta tässä on myös lapset kuviossa. Ja tähän on tullut neuvo "kyllä lapset huomaa pahan olon". Ei lapsetkaan huomaa, kun narsistin puukot on hyvin hienovaraisia, satuttaa sillai sopivasti vähän, että se voidaan verhota "normaaliin suhteen arkeen". Suhteessa olen välillä kusipääluuseritossukka, kun ulkopuolisille "mun mies". Olen kuitenkin huomannut, luettuani kirjan valinnoista, voin valita toisin. Aion tästä poterosta päästä vielä ulos, rakennan vaikka tulitikuista sillan.
Lapset eivät ehkä huomaa äidin naamioituja piikkejä, mutta vaistoavat että sinulla ei ole kaikki hyvin, vaikka yrität sen peittää. Ja varsinkin varttuessaan kyllä lapsetkin alkavat aistia narsistista että kaikki ei ole ihan kohdillaan.
Mutta aika hankala kuvio etenkin miehenä, koska eron tullessa lapset menevät yleensä automaatiolla äidille ja nyt on vielä vastassa äiti joka osaa manipuloida tilanteen niin että pahimmillaan et koskaan enää näe lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia, mutta on terapeutin epäily persoonallisuushäiriöstä. Se riittää minulle. Sain hänet muutamaan otteeseen parisuhdeterapiaan, nämä sessiot aina päättyivät siihen, kun terapeutti suositteli yksilöterapiaa. Narsistin mielestä syy oli parisuhteessa ja minussa, mutta mikään määrä pelkkää parisuhdeterapiaa ei olisi koskaan korjannut ydinongelmaa. Ja sen takia narsisti toistaa lopulta samat peruskaavat jokaisessa suhteessaan.
Ei kyse ole nyt virallisista diagnooseista, vaan käytösmalleista, jotka toistuvat hyvin samankaltaisina henkilöillä, joilla on häiritsevästi narsistisia piirteitä. Tämä on vertaistukiketju. En näe esim. alkoholismin läheisten vertaistukiketjuissa samanlaisia kommentteja, joissa vaaditaan diagnooseja tai syytellään läheisiä alkoholismista tyyliin "Itse olet alkoholisti." Ei kaikilla alkoholisteillakaan ole diagnoosia tai ymmärrystä omasta alkoholismistaan, mutta kyllä perheenjäsenet sen näkee ja tuntee silti. Kokee vaikutukset omassa nahassaan ja myös mielenterveydessään. Ja itse asiassa monen addiktion taustalla voi olla persoonallisuushäiriö.
Nämä jotka mainitsee "onko diagnoosia" ovat itse voimakkaasti narsistisia piirteitä omaavia. Tuohan on narsistinen heitto. Heidän mielestään vain diagnoosi on tae sairaudesta. Tämä on eräänlainen "kaasuvaloitus" se saa ihmisen miettimään onko joku sairas vai ei. Näihin huutelijoihin suhtaudutaan kuten narsisteihin.
Samaa mieltä osittain, on tyypillinen narsistinen huutelu. Samalla se kyllä valitettavasti kuvastaa vähän laajempaa suhtautumista narsismiin. Jos kerron henkilölle kohdanneeni parisuhteessa henkistä ja taloudellista väkivaltaa, kukaan ei sitä vähättele. Jos kerron olleeni narsistisessa suhteessa (jossa teot samat), tulee silmien pyörittelyä ja kysymys siitä, onko diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.
Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai vain lähteä yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.
Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.
Valitettavasti tässä ketjussa, kuten lukuisissa muissakin ketjuissa joissa on käsitelty narsismia, ihmiset ymppäävät narsistille aivan kaikki teot ja sanat, vaikka esimerkiksi edellämainitussa esimerkissä ei todellakaan ole mikään narsistille tyypillinen toiminta kyseessä.
Esimerkiksi käytännössä kaikki sosiaalisista peloista kärsivät toimivat edellä kuvatulla tavalla, koska eivät jaksa suurta ihmismassaa, ja haluavat keskittyä vain yhteen tai kahteen hyvään ystäväänsä kerralla. Sosiaalisesti pelokkaat eivät ole narsisteja.
Tavallaan edellä olleessa kommentissa on kuitenkin hyvin hyvin pieni totuuden siemen, sillä narsisti yrittää parhaansa mukaan katkaista "suosikiltaan" kaikki yhteydet muihin ihmisiin. Tuossa edellämainitussa tilanteessa ei kuitenkaan ole siitä kysymys koska selkeästi kommentoija on saanut käydä ystäviensä kanssa tai yksinään ulkona vapaasti.
Tuossa edellämainitussa kommentissa ei ollut kuin yksi lause oikein, ja se oli se että ei ne sanat, vaan ne teot.
Se että joku pitää esimerkiksi mykkäkoulua tai haluaa olla vain kaksistaan, ei kerro vielä mitään narsismista.
Sen sijaan tämä on 100% varma keino huomata narsisti.
Esimerkki.
-Esität argumentin narsistia vastaan.
-Narsisti menee hiljaiseksi, ja yrittää tilannettaan pelastaakseen tarrata johonkin epäolennaiseen kommentissasi, olemuksessasi, historiassasi.
-Muutaman kommentin jälkeen narsisti esittää TÄSMÄLLEEN saman argumentin sinua vastaan.
Tuossa esimerkissä ilmenee kaksi narsistille tyypillistä käyttäytymismallia.
Ensimmäinen on se että narsisti pyrkii tarttumaan epäolennaisuuksiin, vaikka ne olisivat kuinka typeriä tahansa. Kun narsisti tuntee hävinneensä, hän yrittää kaikin tavoin peittää sen ja epäolennaisuuksiin tarttuminen on hyvä keino siihen, jolloin narsistin häviö muka unohtuu. Tästä syystä narsistin kanssa väitellessä ei koskaan saa haksahtaa noihin narsistin esiin nostamiin epäolennaisuuksiin, vaan pitää pysyä asiassa.
Toinen on se että narsistin esittäessä sinun argumenttisi sinua vastaan, suurin osa ihmisistä menee hämmennyksestä hiljaiseksi tuollaisessa tilanteessa. Sehän on tilanteena niin typerä. Kun argumentin alkuperäinen esittäjä ei pysty vastaamaan, koska mitään vastattavaa ei ole, narsisti tulkitsee sen voitoksi itselleen.
Tosiasiassa, vaikka narsisti voi olla älykäs, narsisti ei ole viisas. Narsisti ei ymmärrä sitä että hiljaiseksi menneet ihmiset pitävät narsistia tuolloin täydellisenä typeryksenä, koska narsisti ei ymmärrä ettei sosiaalinen kommunikointi toimi sillä tavoin kuin narsisti sen kuvittelee toimivan.
Narsisti ei osaa. Narsisti kopioi!
Eli, kun narsisti meni ensin hiljaiseksi (ja yritti tarttua epäolennaisuuksiin) narsisti tulkitsee että hän itse hävisi ja häviön osoitti mykkyys. Kun sitten argumentin esittäjä menee hiljaiseksi (kopioi), narsisti kuvittelee että argumentin esittäjä hävisi, vaikka tosiasiassa narsisti vain paljasti itsensä ja typeryytensä.
Tuon kopioinnin vuoksi narsisti pystyy kiipeämään todella nopeasti sosiaalisessa asteikossa. Narsisti vain kopioi sitä mitä muut tekevät. Kun tavallinen ihminen esimerkiksi stressaa treffejä ja yrittää miettiä kaikki skenaariot valmiiksi, syystä että mokailussa on varaa menettää niin paljon, narsisti ei todellakaan stressaa mitään. Narsisti ainoastaan kopioi kaikkein hurmaavimpia eleitä, sanontoja ja toimia, niin muilta ihmisiltä kuin esimerkiksi elokuvista.
Tämän vuoksi naiset niin helposti haksahtavat narsisteihin, koska suosivat itsevarmoja ja sulavaliikkeisiä miehiä niiden epävarmojen sijaan. Se on helppo olla itsevarma, kun pitää muita pelkkinä pelinappuloina eikä kykene normaaliin tunnemaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttii siitä kun ihmiset uskovat hänen valheitaan, ja saa siitä itsevarmuutta jatkaa valheiden verkkoa ja syyttää muita...
Työpaikalla oli tuollainen. Se taisi uskoa itsekin niihin valheisiinsa ja suuruuskuvitelmiinsa kertoessaan niitä euforian vallassa. Oikeasti moni antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja nauroi itsekseen tai muiden työntekijöiden kanssa narskun lapsellisia suuruuskuvitelmia ja hoopotarinoita. Kaikki huomasivat esim. ristiriitaisuudet tarinoissa ja siinä, mitä muut ovat tapahtumista kertoneet.
Narsisti kuvittelee, että ellei kukaan hyökkää häntä vastaa tai sano mitään, valheet ovat menneet läpi. Ja saa tosiaan siitä lisää voimaa ja itsetuntoa, kun luulee muita tyhmiksi (= "hän on fiksumpi ja voimakkaampi"). Vaikka oikeasti aikuisten maailmassa niin ei läheskään aina tapahdu. Ihmiset vain "liukenevat" paikalta kun kohtaavat hulluja ja keskittyvät mieleltään terveisiin ja mukaviin ihmisiin.
Tämä. Tyhmän ja yksinkertaisen esittäminen on yleensä ainoa _turvallinen_ keino suojautua näiltä (puhun nyt sellaisista ihmisistä joiden kanssa ei tarvitse olla kuin ohimenevästi tai hyvin satunnaisesti tekemisissä.). Jättävät rauhaan kun luulevat voittaneensa sairaan pelinsä. Jos narsistille sanoisi suoraan esimerkiksi "luuletko typerys oikeasti että toi sun touhu menee mulle läpi?" on suurena riskinä vainoaminen ja mustamaalaaminen. Kaikista turvallisin keino on juuri antaa narsistille se vaikutelma että läpi menee niin että heilahtaa. Näähän monesti luulee olevansa hyvinkin älykkäitä mastermindeja, eivät tajua ilmiselvyyttään.
Tulee mieleen Monty Pythonin leffa Brianin elämä, jossa miehitetyt kansalaiset esittivät roomalaisen kanssa jutellessaan änkyttäviä ja hidasälyisiä, mutta kun roomalainen lähti pois niin jatkoivat keskenään ihan normaalia keskustelua :D
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisuus luo pohjan narsistisille häiriöille. Uskovaisuuteen liittyy niin patologinen ylimielisyys ja tunne oikeassaolemisesta että sitä ei voi kyseenalaistaa eikä siitä ei voi keskustella. Toisinajattelijat on heti tyrmättävä, mikään ei saa horjuttaa uskovaisen uskonrauhaa. On vain pyhä dogmaattinen oikeamielisyys jos olet eri mieltä näistä dogmeista, jos edes mietit loogista negaatiota niistä niin olet samantien automaattisesti väärässä, pakana, sielunvihollinen, itse vihtahousu, kerettiläinen, jumalanpilkkaaja, jne. Joudut samantien täydellisen ylimielisen vastustuksen kohteeksi.
Mahdollisuus järkevään keskusteluun menee siinä kun uskontoon sisältyy vaatimus hallitsemattomista tunteista uskonnollisia dogmeja kohtaan. Ei ole mahdollisuutta itsekontrolliin kun on tunnettava herranpelkoa tai muuten herra kostaa dogmien mukaan. Tällaiset asenteet luovat hyvän pohjan narsistisille häiriöille. "Minä en voi olla väärässä pyhistä dogmeistani koska pelkotilani niitä kohtaan ovat niin isot". Sitten nämä asenteet leviävät enemmän tai vähemmän kaikkialle elämään.
Omista uskomuksista tulee totuutta ja todellisuutta tärkeämpää. Objektiivinen totuus haudataan dogmaattisuuden alle myös muilla elämänalueissa ja tieteisiinkin pohjautuvissa asioissa. Totuus ja todellisuus sivuutetaan omien tunnekokemusten alle.
Oma tietämys aiheesta x ja tunne oikeassaolemisesta on niin suurta ettei sitä voi kyseenalaistaa ja on naurettavaa jos jollain todisteita siitä että nyt ei olla syvimmän totuuden äärellä.
"musta tuntuu vahvasti tältä joten olen täysin varma" , "olen lukenut oppikirjasta x että asia on todennäköisesti näin ja olen oikeassa sinä väärässä, sinulla ei ole minun koulutustani, sinulla ei ole muodollista pätevyyttä kyseenalaistaa opinkappaleitani"
Jep, uskonnollisuus on yksi parhaista väylistä narsisteille toteuttaa itseään. Mikäs sen suurempaa kuin olla jumalan kanssa kaveri ja tietää mitä hän ajattelee ja haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Onhan siinä se pointti, että
1. Lapsen vanhempaan saa yhteyden, kun kerran on saatava
2. Ei saa lapsen vanhemmalle läpi mitään muuta viestiä kuin asiallisen viestin