Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Osynlig, invisible, nevidimyi, unsichtbar se on se narskun kosto. Uusi ihmisarvo.
Onko narsismiin mitään parannuskeinoa, auttaako jotkut psyykelääkkeet, leikkaus, sähköhoito tai terapia heitä? Eikö tuo ole psyykkinen sairaus? Narsismi?
Narskun hoviin voi kuulua myös vanhuksia joita hän käyttää hyväkseen omien päämääriensä pönkittämiseen.
Narskun hoviin voi kuulua myös vainajia, joiden suuhun laitetaan sanoja/tarinoita omien tavoitteiden ja päämäärien tukemiseksi. Edesmenneet eivät voi puolustautua.
Vierailija kirjoitti:
Narsistilla voi olla aluksi miellyttävä keskustelutyyli, ja narsisti saattaa kohteliaasti kysellä myös keskustelukumppanin asioista ja vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta. Hyvät sosiaaliset taidot omaava narsisti voi antaa aluksi hyvän vaikutelman ennen kuin häneen on tutustunut paremmin. Nuo tässä ketjussa kuvaillut henkilöt ovat huonot sosiaaliset taidot omaavia, töykeitä ihmisiä. Narsisti voi olla sosiaalisesti taitava. [/quo
Niitä on vaikea erottaa aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on mennyt rikki jo elämänsä alkumetreillä. Hän ei ole saanut kokea johdonmukaista rakkautta siten, että voisi aikuisenakaan kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty sellaisenaan. Häneltä on joko vaadittu liikaa tai ei vaadittu mitään - jolloin hän ei tiedä, mihin itse päättyy ja toinen ihminen alkaa. Siksi hänen on mahdotonta kunnioittaa kenenkään rajoja.
Hänellä ei siis ole rahkeita kohdata omia heikkouksiaan ja pienuuttaan, joten hän on kehittänyt itselleen illuusiominäkuvan: "Olen kaiken yläpuolella, mikään inhimillinen ei koske minua, olen Telluksen napa".
Tämä identiteetti on kuin korttitalo, minkä vuoksi narsistilla on vahva muiden ihmisten kontrolloimisen pakkomielle, voidakseen siis varmistua, ettei hänen fantasiaansa horjuteta.Narsisti on niin sanottu epäpersoona. Hän on mittatilausihminen tilanteiden mukaan siten, että se palvelee hänen päämääräänsä, joka syvimmiltään on aina fantasiaminän keinotekoinen pönkitys. Häntä ei voi rakastaa ehjäksi.
Hänelle muut ihmiset ovat siis käyttöesineitä illuusioidentiteettinsä tukemiseen - eli narsistisia lähteitä. Ilman näitä lähteitä narsisti näivettyisi, lakkaisi olemasta. Narsistiset lähteet ovat hänelle elinehto. Voidakseen puolustaa illuusiotaan henkeen ja vereen narsisti jatkaa ihmisten käyttämistä; kun yhdestä on impattu kaikki hyödyllinen irti, narsisti siirtyy seuraavan uhrinsa lähteelle. Haavoittuvaisella piilonarsistilla voi olla jopa pelottavan tuntuinen pakkomielle pitää sama lähde lähellään.
Narsisti ei ole aidosti itsevarma, vaan surullisen addiktoitunut - ei kuitenkaan ihmisiin vaan siis näiden lähteisiin. Hän on oman fantasiakuvansa vanki koko elämänsä. Hän ei voi edes teoriassa nähdä omaa tilaansa sairaaksi. Yleisesti käytetty määritelmä 'narsismista kärsivä ihminen' ei siis kuvaa narsistia itseään, vaan hänen narsismistaan kärsivät ne ihmiset, jotka narsistin tielle osuvat.
Harvinaisen fiksua tekstiä ja osuva analyysi, mistä narsismissa pohjimmiltaan on kyse.
Moni näistä on rikottu jo lapsena (ehkä sen lisäksi biologisesti perinyt tietynlaista aivojen rakennetta ja temperamenttia), mikä on surullista. Mutta ei se silti oikeuta aikuisena julmaa ja läpeensä alhaista käytöstä ja muiden kohtelua.
Jari Sinkkonen sanoo kirjassaan, että osa narsisteista on näitä rikottuja ja laiminlyötyjä, mutta osa on heitä, joista vanhemmalla ideaalikuva, jota haluaa vaalia, vaikka se ei ole todellinen, vastaavasti mahdolliset virheet ingoorataan, näin lapsi elää ristiriidassa ja kehittää itselleen tällaisen epätoden minän. Siksi myös normaalin tuntuisissa oloissa kasvavista voi kehittyä narsisteja.
Perheen lellipentu? Kuopus? Jolle ei aseteta käytösrajoja?
Hyvä kirja aiheesta: Craig Malkin, Rethinking Narcissism: The Secret to Recognizing and Coping with Narcissists
Vierailija kirjoitti:
Onko narsismiin mitään parannuskeinoa, auttaako jotkut psyykelääkkeet, leikkaus, sähköhoito tai terapia heitä? Eikö tuo ole psyykkinen sairaus? Narsismi?
Oma halu parantua (miksi haluaisi?) ja vuosien terapia, mutta ei sitä sittenkään ihan normaaliksi saada. Puuttuu empatia ja ilman sitä ihminen on aika kamala. Oma narsku vain katseli vieressä, kun polvillani rukoilin itselleni tärkeän asian puolesta ja käveli matkoihinsa. Ja teki kuten halusi, minun toiveistani tai tunteistani piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo munankuorijuttu iski. Niin tosi.
Onneksi ei enää tarvitse kestää häntä.Mut lempattiin ulos hovista.
Kesti yli 10 vuotta, ennenkuin pystyn nauramaan hänelle ja olemaan kiitollinen että tulin ulosajetuksi seurapiiristä.Hakekaa apua, muut uhrit, että selviydytte nopeammin, toivutte nopeammin.
Elämä on ihanaa, vapaana!
Samoin minulle, tuo munankuorella kävely. En ole minäkään enää narsistin kanssa, mutta siltikin pahasti vielä oireilen ajasta jonka olin hänen kanssaan.
Oli se hirveää, hiiviskellä piti. Yritin saada myös lapsia ymmärtämään miten isän kanssa toimia, että samalla tavalla ei voi ihan antaa palautetta kuin minulle. Ja se oli kyllä minulta väärin. Aloin tajuta, että eihän tässä ole järkeä groomata lapsia kumartelemaan itsekästä isäänsä. No, ovat toki oppineet ihan itsekin, mutta eivät ole juuri isänsä kanssa tekemisissä.
Minulla on puhelin täynnä tekstiviestejä, joissa minun narsisti sanoo, että hänellä on nyt niiiin vaikeaa hänen elämässään ja miten minä edes kehtaan syyllistää häntä mistään, kun hän ei ole ikinä tehnyt mitään väärin, ja jos olisin hyvä ystävä, ymmärtäisin miten kamalaa hänellä on juuri nyt, kun kukaan ei ymmärrä häntä, ja hänen tyttöystävä on hirveä, ja itse on lihonut vähän jne jne, että minulla ei ole mitään ongelmia elämässäni ja hän ei vaan nyt jaksa kuunnella mitään paskaa minulta, koska hän on tärkeä ja minä en. Että painu vituskaan minä äläkä enää ikinä kirjoita hänelle. Ja sitten kaksi päivää myöhemmin tulee teksti, että hei, mennään ulos yhdessä. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Narsisti eristi mut pois kaikista muista ihmisistä niin ne muut ei oikein nähnyt mitä tapahtui meidän kesken, kun koskaan ei oltu muiden seurassa, mutta näin jälkikäteen olen tajunnut, että narsistilla on pelko juurikin siitä, että muut näkevät hän ei olekkaan mitä hän näyttää maailmalle muka olevansa. Narsistin isoin pelko on se että ne paljastuu. Ja mitä enemmän me uhrit paljastetaan heitä, sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla yksi kehuu kuinka hän aina auttaa toisia. Kuulemma suorastaan soittelee toisille ja tarjoaa apua, jos omissa tehtävissä on hiljaisempi päivä. Just joo.. kukaan ei ole koskaan saanut tällaista soittoa. Kun tällaista kuitenkin paasaa johdon kuullen ihan jatkuvasti ja samaan aikaan selittää, kuinka itse ei saa apua, tulee asiasta tavallaan "tosi". Siksi narsistin röyhkeys tuottaa tulosta. Jos narsisti töissä ei osaa jotain tai ei selviä töistään, hän ei tietenkään käänny esimiehen puoleen. Hän alkaa kerjätä työkavereilta sääliä ja apua ja saa heidät tekemään hommat ja kerää sitten kiitokset. Tämä on tietenkin erittäin helppoa, koska kaikkihan haluaa tukea toista ja olla hyviä työkavereita. Narsistit on röyhkeitä vapaamatkustajia.
Narsistille ei koskaan kannata kertoa työmaalla omia uusia ideoitaan, Se soittaa heti pomolle ja kertoo idean omanaan.
Narsistit harvemmin työpaikoilla mitään tekevät, suunnittelevat vain ja luimivat nurkissa, sitten soittelee pomoille pitkin päivää puhuen niitä näitä, mukamas tärkeitä asiota työstä. Se pomojen nuoleminen on aivan järkyttävää katseltavaa, kerran alkoi eräs kone reistaamaan ja narsisti lähti kuin jänes makuulta pomon luo, mutta huusin perään että katsotaan nyt ensin itse sitä vikaa, alle 10 sekuntia ja sain koneen kuntoon. Hiukan sitä harmitti kun ei taas päässyt pomon luo (tikusta asiaa).
Mun alkoholistinarsisti keksi niin mielettömiä syytöksiä minua kohtaan omasta elämästään, että jälkeenpäin olen jo oppinut niille nauramaan. Minä olin syypää jopa hänen lapsena kokemiinsa asioihin. Älkää kysykö, miten hän sai asiat niin kääntymään, mutta nämähän on siinä taitavia. Joku ihminen, joka oli ollut hänelle "paha," oli ihan samanlainen kuin siis minä, ja sitä kautta syypää siihen pahuuteen olinkin siis minä. Jotenkin tällä tavalla se aina meni. Tai vielä hullummin. Mitään rajaa ei ollut.
Asuttiin syrjäkylässä ja hän oli siellä ollut jossain talossa juopottelemassa ja lähtenyt yöllä kotiin kaatokännissä, kaatunut ojaan ja sammunut sinne. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, eikä siitä, missä hän ylipäätään oli aikaansa viettänyt. Hänellähän oli laajat reviirit.
Aamuyöstä hän heräsi ja kampesi kotiin, herätti minut ja alkoi raivota siitä, että olin antanut hänen siellä kylmässä ojassa maata. En ollut rientänyt häntä sieltä pelastamaan. Naama väärässä hän karjui, miten sydämetön olen, eikö yhtään omatunto soimaa, eikö yhtään?!!! Eikö missään tunnu, ei kiinnosta, häh? Olin kuulemma niin tunteeton ja kylmä, että oikein puistattaa ja vituttaa kun pitää olla noin välinpitämätön ihminen!!!! Ja vielä oli lompakkokin jäänyt sinne taloon ja pipo. Että olin sydämetön ihminen!
Hän osti lumilapion ja alkoi sillä lapioida lunta, se oli jotain heikkoa tekoa koska varsi katkesi. Kauhea raivo taas, ja taas hän sai syyn syyttää minua, olin kuulemma vaatinut lapiota ja sain sen takia nyt sitten itse kolata ja lapioida lumet, perkele! Minä en edes tiennyt sen varren katkeamisesta, ihmettelin vain kun tulin kotiin, että mistä tuollainen rikkinäinen lumilapio oli meille ilmestynyt rapun viereen.
Pari esimerkkiä vain siitä narsistisesta piirteestä, missä kaikkeen on aina syypää joku muu kuin narsisti itse, ja vaikka ei olisi varsinaista syypäätäkään löydettävissä, niin silti se syy käännetään aina puolisoon. Varren katkeamisen syy oli ilman muuta lapion huono laatu, mutta koska minä olin esittänyt, että olisi kiva olla vielä lumilapio kolan lisäksi, niin se teki minusta syypään.
Jestas mihin kaikkeen olinkaan syypää niinä muutamana vuotena, minkä hänen kanssaan kestin olla.
Hannu Lauerma kertoo narsisteista seuraavaa:
Narsistin itsetunto rakentuu suureellisten fantasioiden varaan.
Kumppanina vaikea. Joskus pinnallista viehätysvoimaa.
Ylimielisyys ja röyhkeys suojelevat ihmisen huonosti rakentuneen itsetunnon erittäin haavoittuvaa ydintä.
Tämä ihmistyyppi ei parane sillä, että heille annetaan jyrkkää palautetta, sanoo Lauerma.
Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
Keskittyminen mielikuviin omasta rajattomasta menestyksestä, voimasta, rakkaudesta jne.
Usko omaan ainutlaatuisuuteen. Vain erittäin huomattavat henkilöt ja instituutiot ymmärtävät henkilön itsensä mukaan häntä. “Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan hyvältä terveyskeskuslääkäriltä. Hänhän näkee ympärillään vain kyvyttömiä, tyhmiä ihmisiä”, valaisee Lauerma.
Korostuneen ihailun vaatiminen. Kokee ansaitsevansa erityiskohtelua.
Muiden hyväksikäyttö. Empatian puute.
Kateus tai uskomus siitä, että muut ovat kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Mun alkoholistinarsisti keksi niin mielettömiä syytöksiä minua kohtaan omasta elämästään, että jälkeenpäin olen jo oppinut niille nauramaan. Minä olin syypää jopa hänen lapsena kokemiinsa asioihin. Älkää kysykö, miten hän sai asiat niin kääntymään, mutta nämähän on siinä taitavia. Joku ihminen, joka oli ollut hänelle "paha," oli ihan samanlainen kuin siis minä, ja sitä kautta syypää siihen pahuuteen olinkin siis minä. Jotenkin tällä tavalla se aina meni. Tai vielä hullummin. Mitään rajaa ei ollut.
Asuttiin syrjäkylässä ja hän oli siellä ollut jossain talossa juopottelemassa ja lähtenyt yöllä kotiin kaatokännissä, kaatunut ojaan ja sammunut sinne. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, eikä siitä, missä hän ylipäätään oli aikaansa viettänyt. Hänellähän oli laajat reviirit.
Aamuyöstä hän heräsi ja kampesi kotiin, herätti minut ja alkoi raivota siitä, että olin antanut hänen siellä kylmässä ojassa maata. En ollut rientänyt häntä sieltä pelastamaan. Naama väärässä hän karjui, miten sydämetön olen, eikö yhtään omatunto soimaa, eikö yhtään?!!! Eikö missään tunnu, ei kiinnosta, häh? Olin kuulemma niin tunteeton ja kylmä, että oikein puistattaa ja vituttaa kun pitää olla noin välinpitämätön ihminen!!!! Ja vielä oli lompakkokin jäänyt sinne taloon ja pipo. Että olin sydämetön ihminen!
Hän osti lumilapion ja alkoi sillä lapioida lunta, se oli jotain heikkoa tekoa koska varsi katkesi. Kauhea raivo taas, ja taas hän sai syyn syyttää minua, olin kuulemma vaatinut lapiota ja sain sen takia nyt sitten itse kolata ja lapioida lumet, perkele! Minä en edes tiennyt sen varren katkeamisesta, ihmettelin vain kun tulin kotiin, että mistä tuollainen rikkinäinen lumilapio oli meille ilmestynyt rapun viereen.
Pari esimerkkiä vain siitä narsistisesta piirteestä, missä kaikkeen on aina syypää joku muu kuin narsisti itse, ja vaikka ei olisi varsinaista syypäätäkään löydettävissä, niin silti se syy käännetään aina puolisoon. Varren katkeamisen syy oli ilman muuta lapion huono laatu, mutta koska minä olin esittänyt, että olisi kiva olla vielä lumilapio kolan lisäksi, niin se teki minusta syypään.
Jestas mihin kaikkeen olinkaan syypää niinä muutamana vuotena, minkä hänen kanssaan kestin olla.
Sama meillä, jos ex rikkoi vahingossa jotain tms vaikkapa keittiössä ja mä olin toisessa huoneessa alkoi syyttään mua: oli mun syy kun olin esim tunti aikasemmin sanonut hälle pahasti niin siks sattui haaveri. Näitä tällaisia oli usein, aluksi ne nauratti, ajattelin sen olevan hänen huumoriaan, monien vuosien jälkeen vasta tajusin että se saa tana onkin tosissaan.
Tuo on tosiaan ihan tuttua, että narsisti voi vaan väittää, että toinen on jotenkin paha ja huono. Minulla oli aikanaan ( onneksi pääsyt eroon) yksi "kaveri", joka selitti, että hänen kissallaan on erittäin hyvät vaistot ja heti perään, että hänen kissansa ei tykkää minusta. Hän selitti tätä kissa- juttuaan monta vuotta minulle ja myös muille.
Narsistipuoliso on jo miltei kolmen vuoden ajan pantannut kaikkea läheisyyttä: suutelua, pusuja, koskettelua, halaamista ja tietenkin rakastelun. Kolmeen vuoteen ei ole ollut mitään näistä, tietää että olisivat minulle tärkeitä, joten on tehokas rankaisumenetelmä. En vain tiedä mistä rankaisee minua, eli sikäli hieman toimimaton koulutustapa. Joskus on tosin karjunut, että jos en tee niin tai näin, ei ainakaan läheisyyttä tipu.
Olen jo jossain määrin tottunut tilanteeseen, enkä kuvittele että se muuttuisi. Ja eihän läheisyys narsistin kanssa ole kovin kummoista, sehän on pelkkää näyttelyä ellei narsisti satu haluamaan jotain -silloin suoritus voi olla jopa uskottava. Ovat kiinnostuneita vain omista tarpeistaan.
Hämmästyy varmaan aidosti kun lähden. Eihän tämän näin pitänyt mennä, vaan minusta piti tulla entistä kiltimpi ja kuuliaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Narsistipuoliso on jo miltei kolmen vuoden ajan pantannut kaikkea läheisyyttä: suutelua, pusuja, koskettelua, halaamista ja tietenkin rakastelun. Kolmeen vuoteen ei ole ollut mitään näistä, tietää että olisivat minulle tärkeitä, joten on tehokas rankaisumenetelmä. En vain tiedä mistä rankaisee minua, eli sikäli hieman toimimaton koulutustapa. Joskus on tosin karjunut, että jos en tee niin tai näin, ei ainakaan läheisyyttä tipu.
Olen jo jossain määrin tottunut tilanteeseen, enkä kuvittele että se muuttuisi. Ja eihän läheisyys narsistin kanssa ole kovin kummoista, sehän on pelkkää näyttelyä ellei narsisti satu haluamaan jotain -silloin suoritus voi olla jopa uskottava. Ovat kiinnostuneita vain omista tarpeistaan.
Hämmästyy varmaan aidosti kun lähden. Eihän tämän näin pitänyt mennä, vaan minusta piti tulla entistä kiltimpi ja kuuliaisempi.
Narskut pettää aina.
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puute
Lapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
Impulsiivisuus
Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
Valehteleminen
Mustasukkaisuus
Harha-ajatukset
.
Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.
Saas nähdä poistetaanko tämä taas täältä.
Kuunnelkaa. On hyvä.
https://sverigesradio.se/artikel/kipupiste-elama-narsistin-kanssa
Vieläkin särähdän jos törmään vahingossa kaupungissa hoviväkeen. Tarvitsisinko terapiaa? Kierrän heidät kaukaa.