Narsistin keskustelutyyli

Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen. 

Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin. 

Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen. 

Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin. 

Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?

Tervehdin ilolla jokaista aamua ja jokaista iltaa, kun ei tarvitse olla hänen lähellään, kanssaan tekemisissään. Nautin omasta vapaudestani ja elämästäni. Tylsä työkin tuntuu juhlalta, kun saa itse päättää mihin vähät tulonsa käyttää.

Pahimmat tekemänsä asiat olen kirjannut muistiin. Jos meinaa tulla haikea tai katuva (!) hetki, niin luen muistiinpanot.

Mulla on kolme ihanaa lasta ja heitä en kadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen. 

Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin. 

Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?

Tervehdin ilolla jokaista aamua ja jokaista iltaa, kun ei tarvitse olla hänen lähellään, kanssaan tekemisissään. Nautin omasta vapaudestani ja elämästäni. Tylsä työkin tuntuu juhlalta, kun saa itse päättää mihin vähät tulonsa käyttää.

Pahimmat tekemänsä asiat olen kirjannut muistiin. Jos meinaa tulla haikea tai katuva (!) hetki, niin luen muistiinpanot.

Mulla on kolme ihanaa lasta ja heitä en kadu.

Joo. Tämä vain ei ole niin paha kuin elämäni muut narsistit ovat olleet. Mutta kai silti olen hänen vaikutuspiirissään masentunut ja menettänyt itsetuntoani. Noista muista narsisteista on vaan kiitollinen, että he ovat poissa elämästä, mutta tämän suhteen en ole osannut tappaa vielä toivoani. Kai joku päivä. Pitää varmaan tehdä konkreettinen plus/miinus-lista ja listata kaikki huono ja takoa päähän, että hyvällä ei ole yhtään mitään merkitystä, kun sen mukana tulee se huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen. 

Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin. 

Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?

Tervehdin ilolla jokaista aamua ja jokaista iltaa, kun ei tarvitse olla hänen lähellään, kanssaan tekemisissään. Nautin omasta vapaudestani ja elämästäni. Tylsä työkin tuntuu juhlalta, kun saa itse päättää mihin vähät tulonsa käyttää.

Pahimmat tekemänsä asiat olen kirjannut muistiin. Jos meinaa tulla haikea tai katuva (!) hetki, niin luen muistiinpanot.

Mulla on kolme ihanaa lasta ja heitä en kadu.

Joo. Tämä vain ei ole niin paha kuin elämäni muut narsistit ovat olleet. Mutta kai silti olen hänen vaikutuspiirissään masentunut ja menettänyt itsetuntoani. Noista muista narsisteista on vaan kiitollinen, että he ovat poissa elämästä, mutta tämän suhteen en ole osannut tappaa vielä toivoani. Kai joku päivä. Pitää varmaan tehdä konkreettinen plus/miinus-lista ja listata kaikki huono ja takoa päähän, että hyvällä ei ole yhtään mitään merkitystä, kun sen mukana tulee se huono. 

Kysyn tämän ihan hyvällä: onko sinun pakko olla suhteessa jossa sua ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen. 

Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin. 

Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?

Tervehdin ilolla jokaista aamua ja jokaista iltaa, kun ei tarvitse olla hänen lähellään, kanssaan tekemisissään. Nautin omasta vapaudestani ja elämästäni. Tylsä työkin tuntuu juhlalta, kun saa itse päättää mihin vähät tulonsa käyttää.

Pahimmat tekemänsä asiat olen kirjannut muistiin. Jos meinaa tulla haikea tai katuva (!) hetki, niin luen muistiinpanot.

Mulla on kolme ihanaa lasta ja heitä en kadu.

Joo. Tämä vain ei ole niin paha kuin elämäni muut narsistit ovat olleet. Mutta kai silti olen hänen vaikutuspiirissään masentunut ja menettänyt itsetuntoani. Noista muista narsisteista on vaan kiitollinen, että he ovat poissa elämästä, mutta tämän suhteen en ole osannut tappaa vielä toivoani. Kai joku päivä. Pitää varmaan tehdä konkreettinen plus/miinus-lista ja listata kaikki huono ja takoa päähän, että hyvällä ei ole yhtään mitään merkitystä, kun sen mukana tulee se huono. 

Kysyn tämän ihan hyvällä: onko sinun pakko olla suhteessa jossa sua ei arvosteta?

Ei ole pakko. Ei edes asuta samassa taloudessa. Mutta hän on ainoa perheenjäsenekseni miellettävä henkilö.

Tässä ketjussa on laajasti kritisoitu toista lähimmäistä "narsisti" sateenvarjon alla. 

Epäilemättä näissä kertomuksissa tarkoitetut henkilöt ovat käyttäytyneet epäkohteliaasti tai epäsopivasti, heiltä puuttuu vuorovaikutustaitoja, käytöstapoja, tai he ovat tilanteessa olleet ihan vain vi...tuneita, loukattuja, kyllästyneitä, tai jotakin muuta negatiivista.

Kuitenkin, toisen henkilön diagnosoiminen narsistiksi, on asiantuntijoillekin vaikeaa. Taviksille ilmeisesti lähes mahdotonta. Ihan jokaisella voi ilmetä narsistisen käytöksen piirteitä, varsinkin stressaavissa tilanteissa. Jotenkin tuntuu että tuon narsisti-leimakirveen heiluttaminen alkaa jo syödä koko termin tehoa.

Jospa ne teidän elämänkumppanit ovatkin muuta kuin narsisteja? Ihan vaan tavallisia naistenhakkaajia, öykkäreitä ja tunnetaidoiltaan viisivuotiaan tasolle jämähtäneitä? Kannattaisi siinä suhteen tutustumisvaiheessa panostaa niiden "punaisten lippujen" havaitsemiseen. Mutta eihän sekään ole kovin yksinkertaista. Mutta siinä harjoittelu tuottaa tuloksia. Parin kolmen avioeron jälkeen sitä on jo jollei viisaampi, niin ainakin kokeneempi.

Narsisteilla on siis tatuointeja ja läväreitä, check

Vierailija kirjoitti:

Narsisteilla on siis tatuointeja ja läväreitä, check

Narsistimiehillä on usein korvat rei'itetty. 

Voitte paremmin kirjoitti:

Muistakaa, että jos ihminen ei tuo hyvää elämäänne, poistakaa hänet elämästänne.

Ja kyllä, se on noin yksinkertaista.

On sitten kyseessä sisko, veli, koulukaveri, ystävä...

Ja vielä pitää muistaa itsekin tuoda hyvää toisen elämään, ei vaatia vain muilta. Ja olla se ensimmäinen hyvän tarjoaja. Toiset vaan odottaa muilta kaikkea, mutta eivät anna mitään. Sitä kutsutaan itsekkyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisteilla on siis tatuointeja ja läväreitä, check

Narsistimiehillä on usein korvat rei'itetty. 

Ja tunnetaidot sekä tunteiden sääntelykyky viisivuotiaan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuminen saattaa olla myös tietynlaista narsismia tai ainakin sen ylläpitämistä. Toista ei voi lopulta muuttaa, vain omaa mieltään/kokemustaan

Riikka Purrahan on tyyppiesimerkki narsistista. Ulkoistaa kokonaan omat tekemisensä itsestään ja uhriutuu.

Mutta Marin oli yliveto! Tästä ketjusta löytyy monta yhtäläisyyttä siihen.

Narsistit haluavat keskustellessaan olla aina määräilemässä muita. Eivät kykene kompromisseihin.

Ei se riitä, että tuo hyvää elämään. Moni narsisti tuo. Se on oleellista, ettei tuo huonoa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei se riitä, että tuo hyvää elämään. Moni narsisti tuo. Se on oleellista, ettei tuo huonoa elämään.

Narsisti tuoma hyvä on illuusiota. Se ei ole totta. Narsisti ei tee mitään elämässään pyytettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se riitä, että tuo hyvää elämään. Moni narsisti tuo. Se on oleellista, ettei tuo huonoa elämään.

Narsisti tuoma hyvä on illuusiota. Se ei ole totta. Narsisti ei tee mitään elämässään pyytettömästi.

Se tuntuu todelta sillä hetkellä eivätkä kaikki ole pahoja joka hetki, se on jo psykopaatti sitten. Narsisti ei vaan osaa hillitä sitä huonoa puoltaan, on kuin lapsi, joka on välillä aurinkoinen ja välillä kiukkuaa. 

Vierailija kirjoitti:

Narsistit haluavat keskustellessaan olla aina määräilemässä muita. Eivät kykene kompromisseihin.

Sanoo, että toinen yrittää määräillä ja alistaa, kun toinen esittää kompromissiratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisteilla on siis tatuointeja ja läväreitä, check

Youtubessa on ClusterB Milkshake, naisnarsisti, jolla on jotain muitakin diagnooseja. Hän kertoo, että hän etsii hyväksikäyttökohteekseen ihmisiä, joissa on ulkoisia merkkejä traumoista mm. shokkiväritukkaa, lävistyksiä, tatuointeja tms. 

Sitten taas narsistit laittavat tatuointeja ja muita systeemejä ollakseen nuorekkaita (koska tuntevat itsensä teineiksi) tai seksikkäitä (koska seksi on monelle narsistille pakkomielle). No, trauma toki on jokaisella narsistillakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen. 

Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin. 

Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?

Tervehdin ilolla jokaista aamua ja jokaista iltaa, kun ei tarvitse olla hänen lähellään, kanssaan tekemisissään. Nautin omasta vapaudestani ja elämästäni. Tylsä työkin tuntuu juhlalta, kun saa itse päättää mihin vähät tulonsa käyttää.

Pahimmat tekemänsä asiat olen kirjannut muistiin. Jos meinaa tulla haikea tai katuva (!) hetki, niin luen muistiinpanot.

Mulla on kolme ihanaa lasta ja heitä en kadu.

Joo. Tämä vain ei ole niin paha kuin elämäni muut narsistit ovat olleet. Mutta kai silti olen hänen vaikutuspiirissään masentunut ja menettänyt itsetuntoani. Noista muista narsisteista on vaan kiitollinen, että he ovat poissa elämästä, mutta tämän suhteen en ole osannut tappaa vielä toivoani. Kai joku päivä. Pitää varmaan tehdä konkreettinen plus/miinus-lista ja listata kaikki huono ja takoa päähän, että hyvällä ei ole yhtään mitään merkitystä, kun sen mukana tulee se huono. 

Kysyn tämän ihan hyvällä: onko sinun pakko olla suhteessa jossa sua ei arvosteta?

Suhde alkoi hyvin (yllätys yllätys...), tuo arvostuksen puute hiipi pikku hiljaa vasta vuosien saatossa. Hän on ainoa ihminen, jonka olen kuvitellut rakastavan minua. Ja kun sitten katsoo totuutta silmiin, jäljelle jää nolla. Se on tehtävä, muttei mitenkään helppoa. Hän ei tällä hetkellä yritä imuroida minua, yritti saada minut imuroimaan hänet, mutta en mennyt siihen tällä kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se riitä, että tuo hyvää elämään. Moni narsisti tuo. Se on oleellista, ettei tuo huonoa elämään.

Ei pidä paikkansa, koska kaikki "hyvä" on valetta, teeskentelyä ja laskelmointia. Hän ei anna mitään ilman, että sillä on "hintansa". Ylenpalttiset rakkaudentunnustukset, kehut, lahjat. Ne ovat vain keino koukuttaa tai esim. nostaa Hänen omaa häntäänsä, että miten loistava aviomies/puoliso/ystävä whatever hän onkaan. Kaikissa niissä on kyse hänestä, ei siitä, kuka lahjan tai muun positiivisen saa. Hän yrittää tehdä vaikutuksen muihin, koukuttaa, saada kiitollisuudenvelkaan, saada unohtamaan kaltoinkohtelun jne. Ne ovat kontrollin saavuttamisen väline.

Sitten kun on nalkissa, narsisti aloittaa todella kamalan ja ala-arvoisen kohtelun ja sen todellisen minänsä esiin. Ja sinun pitäisi kestää ja sietää mitä tahansa, koska hänhän on "kaikkensa tehnyt eteesi, antanut sitä ja tätä ja kun minä Niiin paljon rakastan sinua". Valetta kaikki. Ne vaikka suhteen "ihanat" alkuajat eivät ikinä enää palaa kun narsisti on näyttänyt oikean luonteensa. Mutta sitä uhri odottaa ja toivoo. On koukuttunut kuuman ja kylmän rankkaan vaihteluun. Kaltoinkohtelun jälkeen voi tulla taas ylitsevuotavat ihanuudet ja rakkaudentunnustukset, mutta ne ovat vain valetaa ja keino pitää toinen kontrollissa.

Ei narsistin kanssa suhteessa lasketa "plussia" ja "miinuksia", koska kaikki "plussat" ovat valetta ja teeskentelyä. Tämä pitää muistaa.

Tuosta "hyvästä". Loppuaikoina jouduin väittelemään siitä että sain narskun käymään kaupassa jos tiskasin ja tein ruokaa - eli kotitöissä asti piti väitellä ja noin naurettavasta asiasta. Yksin kun elän niin 10 min matka menee noin vain kauppaan.