Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Maikkis- 69 kirjoitti:
Olin kaksi vuotta suhteessa ja noin vuoden jälkeen aloin huomaamaan nämä mahdollisesti narsistiset piirteet. Sitä ennen olin suhteessa ihmisen kanssa, joka oli valloittanut minut yhdessä viikossa. Jätin siis viikossa pitkäaikaisen 10-vuotta kestäneen suhteeni narsistin vuoksi. Mutta nyt täytyy ottaa huomioon, että edellisessä tyypissäkin oli narsistia. Mitä se kertoo minusta? Mahdollisesti vahvasta läheisriippuvuudesta, joka taas johtuu narsistisesta isästä. Noh, eli vuorovaikutuksesta. Kaikki mahdolliset riitatilanteet olivat aina mun syytä. Hän sanoi tai teki jotain, minä pahoitin mieleni ja lopulta riidan syy oli mun, koska pahoitin mieleni. Inttäminen ja muiden yläpuolelle nousu tietämyksessä oli ihan jokapäiväiväistä. Olet liian herkkä, en ole koskaan sanonut noin, kuvittelet vaan- olivat tavanomaisia kommentteja. Hän kehuskeli "tuntemillaan" julkisuuden henkilöillä, tyyliin- olen ollut bussissa samaan aikaan "erään politiikon" kanssa ja tämä halusi keskustella kanssani politiikasta ja kuunteli mielipiteitäni kiinnostuneena. Lisäksi hän haki tyäpaikkoja, joihin hänellä ei riittäneet meriitit, mutta kuvitteli joka kerta, että hänet valitaan erinomaisuutensa vuoksi, koska hän on jotenkin spesiaali. Kun hän ei saanut noita töitä, syy oli aina siinä, etteivät ymmärtäneet, kuinka hyvä hän oli. Jos menimme ulos syömään, pyysi hän aina tarjoilijalta parhaan pöydän, esittämällä asian jotenkin niin, että hänelle aina tarjotaan sellainen. Hän parempi kuin muut, ja saavansa siksi joka paikassa erityiskohtelua. Suhteen edetessä aloin kyseenalaistamaan näitä juttuja ja vastauksena oli raivokohtauksia, paikalta poistumisia, viikon- kahden mykkäkouluja, kiinnostuksen suuntaamista ihan muihin asioihin, eli minun hylkääminen ja lopulta kiinnostuksen siirto toiseen naiseen. Että sellainen on narsisti.
Kiitos. Ihan kuin oma tarinani 😯
Olen aina syyllinen koska "pakkotartun joka sanaan". Ja tartun tietysti koska minulle on sanottu jotain loukkaavaa.
Ja tuo, ei pohdi mitään abstraktia koskaan. Pohtimistilassa vain jos haluaa hienomman auton tms. Mutta kun minä tarvitsin uuden auton, yhteinen pohdinta ei kiinnostanut pätkääkään.
Itsekeskeinen. Joku outo jatkuva etäisyys, tyhjyys läsnä. Ja joku lämpö, kohtituleminen puuttuu.
Ihmisten tarvitsisi luottaa näissä enemmän omaan gutfiilikseen siitä et toisen kuori on ontto. Lämpöä kun ei ole, sitä tosiaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maikkis- 69 kirjoitti:
Olin kaksi vuotta suhteessa ja noin vuoden jälkeen aloin huomaamaan nämä mahdollisesti narsistiset piirteet. Sitä ennen olin suhteessa ihmisen kanssa, joka oli valloittanut minut yhdessä viikossa. Jätin siis viikossa pitkäaikaisen 10-vuotta kestäneen suhteeni narsistin vuoksi. Mutta nyt täytyy ottaa huomioon, että edellisessä tyypissäkin oli narsistia. Mitä se kertoo minusta? Mahdollisesti vahvasta läheisriippuvuudesta, joka taas johtuu narsistisesta isästä. Noh, eli vuorovaikutuksesta. Kaikki mahdolliset riitatilanteet olivat aina mun syytä. Hän sanoi tai teki jotain, minä pahoitin mieleni ja lopulta riidan syy oli mun, koska pahoitin mieleni. Inttäminen ja muiden yläpuolelle nousu tietämyksessä oli ihan jokapäiväiväistä. Olet liian herkkä, en ole koskaan sanonut noin, kuvittelet vaan- olivat tavanomaisia kommentteja. Hän kehuskeli "tuntemillaan" julkisuuden henkilöillä, tyyliin- olen ollut bussissa samaan aikaan "erään politiikon" kanssa ja tämä halusi keskustella kanssani politiikasta ja kuunteli mielipiteitäni kiinnostuneena. Lisäksi hän haki tyäpaikkoja, joihin hänellä ei riittäneet meriitit, mutta kuvitteli joka kerta, että hänet valitaan erinomaisuutensa vuoksi, koska hän on jotenkin spesiaali. Kun hän ei saanut noita töitä, syy oli aina siinä, etteivät ymmärtäneet, kuinka hyvä hän oli. Jos menimme ulos syömään, pyysi hän aina tarjoilijalta parhaan pöydän, esittämällä asian jotenkin niin, että hänelle aina tarjotaan sellainen. Hän parempi kuin muut, ja saavansa siksi joka paikassa erityiskohtelua. Suhteen edetessä aloin kyseenalaistamaan näitä juttuja ja vastauksena oli raivokohtauksia, paikalta poistumisia, viikon- kahden mykkäkouluja, kiinnostuksen suuntaamista ihan muihin asioihin, eli minun hylkääminen ja lopulta kiinnostuksen siirto toiseen naiseen. Että sellainen on narsisti.
Kiitos. Ihan kuin oma tarinani 😯
Olen aina syyllinen koska "pakkotartun joka sanaan". Ja tartun tietysti koska minulle on sanottu jotain loukkaavaa.
Ja tuo, ei pohdi mitään abstraktia koskaan. Pohtimistilassa vain jos haluaa hienomman auton tms. Mutta kun minä tarvitsin uuden auton, yhteinen pohdinta ei kiinnostanut pätkääkään.Itsekeskeinen. Joku outo jatkuva etäisyys, tyhjyys läsnä. Ja joku lämpö, kohtituleminen puuttuu.
Ihmisten tarvitsisi luottaa näissä enemmän omaan gutfiilikseen siitä et toisen kuori on ontto. Lämpöä kun ei ole, sitä tosiaan ei ole.
Kyllä. Jossain sisimmässään sen tuntee kyllä, mutta sitä on niin vaikea konkretisoida. Minäkin sanoin eksälle vaan jossain vaiheessa, että kun en saa mitenkään kiinni hänestä. Minä yritin tutustua häneen paremmin ja jokin näkymätön muuri blokkasi minut aina. Ja sitten myöhemmin tajusin, ettei siellä sisällä olisi oikeasti ollutkaan mitään tutustuttavaa vaan tyhjyyttä, jota piti täyttää kaikella turhalla maanisella puuhastelulla, koska pysähtyminen ja oman itsensä kohtaaminen olisi varmaan ollut kivuliasta tuollaiselle ihmiselle.
Sinänsä hauska paradoksi koko narsistin keskustelutyyli, koska keskusteluahan se ei ole vaan kaksi ihmistä puhumassa toisilleen. Seksissä sama homma, ei aitoa kohtaamista.
Kuolleen siskoni tytär on paljastunut pahaksi narsistiksi. Nyt me ulkopuoliset sen saimme nähdä ja kokea. Kuullut olen, mutta en uskonut ennen viime syksyä, kun näin toimintaa. Osaa kyllä mielistellä, mutta on tehnyt niin ikävää ja kieroillut, että en koskaan enää tue häntä.
Ainoastaan esittämällä tyhmempää ja tietämättömämpää kuin olen, olen voinut jotenkin tulla toimeen. Mieheni uskoo vakaasti, että hyvä kun osaan nenäni niistää,
Minuun kohdistuva kritiikki on kovaa ja kohtuutonta. Hän ei tosiaankaan näe kaikkea sitä työtä, minkä olen tehnyt. Jos kysyttäisiin, niin olisi sitä mieltä, että olen pyöritellyt peukaloita viimeiset 10 vuotta. Lapset ja koti sekä työni hoituneet ihan omia aikojaan.
Tämä on hyvä ketju. Paljon mukapieniä, mutta todella oleellisia juttuja.
Mun mies sai raivarin ja poistui paikalta aina kun olin oikeassa, aina kun jäi kiinni jostain.
Suojautui sillä. Otti sen suojakseen ettei tarvinnut kohdata häpeää, minua, tai selvittää mitään. Kun kaikesta tulee raivari, johon ei saa palata, sai hän kuin diplomaattisen suojan. Hänen teoistaan ei saanut antaa edes lempeitä parannusehdotuksia.
Tämä tietysti nakersi turvallisuuden ja ystävyyden tunnetta. Emme pohtineet asioita yhdessä.
Hän tykkäsi myös rangaista kuin lasta tai eläintä. Arkisiin kysymyksiin vastasi toistuvasti. "Ei on ei", "ei, vaan koska sanon niin". Halusi pitää kommunikoinnin pihtaamisella, ulossulkemisella, valta-asemaansa.
Meni pitkään ennen kuin tajusin että nämä monet arkisetkin hankaluudet oli periaatetasolla varsin painavia ongelmia, kiristysasetelmia ja ihan suoranaista henkistä väkivaltaa. Tajusin sen sitä kautta kun mietin että ikinä itse voisi menetellä niin, eikä kukaan ystäväni milloinkaan voisi tehdä mitään sellaista. Näin tuli näkyväksi ehkä pienessä näkyvä, mutta ehdottomasti sisällöltään henkinen väkivalta.
Olin noihin aikoihin sairas. Luulin et raskas olo johtui siitä. Mutta aloin laskea että sairaus ei vetänyt minua mustaksi muiden seurassa. Kyse olikin seurasta, joka sai iloni ja rentouteni katoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maikkis- 69 kirjoitti:
Olin kaksi vuotta suhteessa ja noin vuoden jälkeen aloin huomaamaan nämä mahdollisesti narsistiset piirteet...
...Minäkin sanoin eksälle vaan jossain vaiheessa, että kun en saa mitenkään kiinni hänestä. Minä yritin tutustua häneen paremmin ja jokin näkymätön muuri blokkasi minut aina. Ja sitten myöhemmin tajusin, ettei siellä sisällä olisi oikeasti ollutkaan mitään tutustuttavaa vaan tyhjyyttä, jota piti täyttää kaikella turhalla maanisella puuhastelulla, koska pysähtyminen ja oman itsensä kohtaaminen olisi varmaan ollut kivuliasta.Kuvittelin et rakastan, toisen haavoittuneen ehjäksi. Ja se mun rakkaus saa toisen avautumaan ja koko rakkauden puhkeamaan kukkaan. No. Jossain vaiheessa tajuaa et kuoren sisällä ei todellakaan ole yhtään mitään enempää, syvempää. Tyhjää tyhjää tyhjää. Vakuuttava pakkaus hetken aikaa. Työelämässä se riittää kipuamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maikkis- 69 kirjoitti:
Olin kaksi vuotta suhteessa ja noin vuoden jälkeen aloin huomaamaan nämä mahdollisesti narsistiset piirteet...
...Minäkin sanoin eksälle vaan jossain vaiheessa, että kun en saa mitenkään kiinni hänestä. Minä yritin tutustua häneen paremmin ja jokin näkymätön muuri blokkasi minut aina. Ja sitten myöhemmin tajusin, ettei siellä sisällä olisi oikeasti ollutkaan mitään tutustuttavaa vaan tyhjyyttä, jota piti täyttää kaikella turhalla maanisella puuhastelulla, koska pysähtyminen ja oman itsensä kohtaaminen olisi varmaan ollut kivuliasta.Kuvittelin et rakastan, toisen haavoittuneen ehjäksi. Ja se mun rakkaus saa toisen avautumaan ja koko rakkauden puhkeamaan kukkaan. No. Jossain vaiheessa tajuaa et kuoren sisällä ei todellakaan ole yhtään mitään enempää, syvempää. Tyhjää tyhjää tyhjää. Vakuuttava pakkaus hetken aikaa. Työelämässä se riittää kipuamiseen.
No, toisella kerralla olet viisaampi. Mullakin oli kakkoskerralla niin, että hoin itselleni, että ketään ei voi rakastaa ehjäksi, ketään ei voi rakastaa ehjäksi, ketään ei voi rakastaa ehjäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulla on miljoona tärkeämpääkin juttua ajateltava kuin sinun x."
"Se ei ole nyt prioriteettini."
"En pysty priorisoimaan meidän suhdettamme juuri nyt."
Näitä kuulin pitkässä suhteessa ja myös sen jälkeen (yhteiset lapset). N määrittelee itse, mitkä asiat hänelle hyödyllisimpiä keskittyä, antaa ymmärtää ettet ole hänen aikansa arvoinen juuri nyt, mutta myöhemmin sitten. Että ne asiat mitkä sinulle tärkeitä, ovat hänelle yhdentekeviä. Saattoi perustella että minun kannatti tehdä jokin kotityö/lapsiin liittyvä juttu eikä hänen, koska hänen tuntitaksansa kovempi ja hänen kannattaisi ennemmin tehdä töitä. N ei kuitenkaan suostunut ulkoistamaan esim. siivousta tai korvannut tilannetta rahallisesti. Saattoi nauraa, että ai hänenkö tuntitaksalla kannattaa mahdollistaa minun työni (esim. ylityö, työn ja perheen yhteensovittaminen), kun minulla pienempi palkka.
Kaiken ajatteli rahan ja tehokkuuden kautta, mutta hänen omasta näkökulmastaan. Oli todella pihi myös.
Nyt uudessa suhteessa on päällä rakkauspommitus ja rahaa tuhlataan tosi paljon enemmän. Itselle hyvin hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on miljoona tärkeämpääkin juttua ajateltava kuin sinun x."
"Se ei ole nyt prioriteettini."
"En pysty priorisoimaan meidän suhdettamme juuri nyt."
Näitä kuulin pitkässä suhteessa ja myös sen jälkeen (yhteiset lapset). N määrittelee itse, mitkä asiat hänelle hyödyllisimpiä keskittyä, antaa ymmärtää ettet ole hänen aikansa arvoinen juuri nyt, mutta myöhemmin sitten. Että ne asiat mitkä sinulle tärkeitä, ovat hänelle yhdentekeviä. Saattoi perustella että minun kannatti tehdä jokin kotityö/lapsiin liittyvä juttu eikä hänen, koska hänen tuntitaksansa kovempi ja hänen kannattaisi ennemmin tehdä töitä. N ei kuitenkaan suostunut ulkoistamaan esim. siivousta tai korvannut tilannetta rahallisesti. Saattoi nauraa, että ai hänenkö tuntitaksalla kannattaa mahdollistaa minun työni (esim. ylityö, työn ja perheen yhteensovittaminen), kun minulla pienempi palkka.
Kaiken ajatteli rahan ja tehokkuuden kautta, mutta hänen omasta näkökulmastaan. Oli todella pihi myös.
Nyt uudessa suhteessa on päällä rakkauspommitus ja rahaa tuhlataan tosi paljon enemmän. Itselle hyvin hämmentävää.
Kuulostaa pahalta, jos uudessa suhteessa on käynnissä rakkauspommitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani narsistin puheet on aina negatiivisia. Muut ihmiset ja asiat ovat hänelle aina jonkinasteisia uhkia; typeriä, ärsyttäviä, rumia, yksinkertaisia, huonoja, tuomittu epäonnistumaan...
Menin samaan lankaan. Yhdistin ainaisen kriittisyyden ja muiden tekemisen tason hänen omaan osaamiseen. Aloin ihailla häntä. On varmasti tosi taitava vaikka missä.
Paitsi ettei osaakaan juuri mitään erityisen hyvin! Ja se valitus, se onkin ihan vaan hänen oma krooninen piirre.
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on miljoona tärkeämpääkin juttua ajateltava kuin sinun x."
"Se ei ole nyt prioriteettini."
"En pysty priorisoimaan meidän suhdettamme juuri nyt."
Näitä kuulin pitkässä suhteessa ja myös sen jälkeen (yhteiset lapset). N määrittelee itse, mitkä asiat hänelle hyödyllisimpiä keskittyä, antaa ymmärtää ettet ole hänen aikansa arvoinen juuri nyt, mutta myöhemmin sitten. Että ne asiat mitkä sinulle tärkeitä, ovat hänelle yhdentekeviä. Saattoi perustella että minun kannatti tehdä jokin kotityö/lapsiin liittyvä juttu eikä hänen, koska hänen tuntitaksansa kovempi ja hänen kannattaisi ennemmin tehdä töitä. N ei kuitenkaan suostunut ulkoistamaan esim. siivousta tai korvannut tilannetta rahallisesti. Saattoi nauraa, että ai hänenkö tuntitaksalla kannattaa mahdollistaa minun työni (esim. ylityö, työn ja perheen yhteensovittaminen), kun minulla pienempi palkka.
Kaiken ajatteli rahan ja tehokkuuden kautta, mutta hänen omasta näkökulmastaan. Oli todella pihi myös.
Nyt uudessa suhteessa on päällä rakkauspommitus ja rahaa tuhlataan tosi paljon enemmän. Itselle hyvin hämmentävää.
APUA!! 😯 Tuttua 😬😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Manspleinaaminen sukupuolesta riippumatta. Ylimielinen asennoituminen keskustelukumppaniin ja jatkuva kyttäys, miten voisi jotenkin osoittaa toisen olevan tyhmä. Pohjimmiltaan olematon itsetunto, jota paikataan ilkeydellä ja toisen osapuolen vahvuuksien imuroimisella ja varastamisella. Roikkuminen perässä jotenkin muka ovelasti manipuloiden, kun toinen on saanut lopulta tarpeekseen.
Narsistit ovat tosiaan lähisuhteissaan hyvin negatiivisia, vaikka näyttäytyvätkin muille hyvinä tyyppeinä ja suuren draivin omaavina. Kotona se maski lasketaan.
Jotenkin onnistuvat tämän sitten projisoimaan suhteen toiseen osapuoleen. Kuulin aina olevani liian negatiivinen ja vieväni häneltä kaiken energian. Kuin musta pilvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani narsistin puheet on aina negatiivisia. Muut ihmiset ja asiat ovat hänelle aina jonkinasteisia uhkia; typeriä, ärsyttäviä, rumia, yksinkertaisia, huonoja, tuomittu epäonnistumaan... kaikkea mahdollista ikävää. Hän kadehtii kovasti ja etsii syitä lytätä menestyviä henkilöitä.
Vttuilu ja pottuilu ovat hänen mukaansa ihan tavallinen osa keskustelua kaikkien ihmisten kanssa. Eli on ihan OK sanoa loukkaavasti. Tai sitten se ”oli vitsi.”
Vahingonilo on tuntemalleni narsistille se paras ja aidoin ilo. Hän nauttii, kun jollakin menee asiat pieleen. Sääliä hän ei koe koskaan.
Syyttää muita siitä, mitä itse oikeasti on. Esim. haukkuu laiskaksi, vaikka itse lekottelee heti, kuin mahdollista.
Raha on tärkeintä maailmassa. Kauhea materialisti! Teeskentelee varakkaampaa, kuin oikeasti on. Toisaalta jotkut narsistit saattavat valitella köyhyyttä ja pyytää rahaa muilta, vaikka heillä olisi rahaa ja sijoituksia taskut täynnä.
Lahjoja hän ei anna kuin siksi, että sitoo niillä kohteensa kiitollisuudenvelkaan. Muistuttaa antamistaan palveluksista ja lahjoista, kun tulee sopiva hetki kiristää kohteelta jotakin.
Huvittavaa kyllä, hän on naurettavan kiinnostunut lastensa (ja omista) joululahjoista ja seuraa silmä kovana, mitä ja minkäarvoisia lahjoja pukki toi. Osaa aina tehdä listan kalliita lahjatoiveita ja murjottaa/raivoaa isosti, jollei saa haluamaansa, aikuinen ihminen.
Muut ihmiset ovat hänelle materiaalia hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten. Narsistit ovat itsekkäitä ja ahneita ihmisiä.
Sääli silti: ei tuollaiseksi voi tulla kuin ankeissa kasvuoloissa. Hekin ovat tavallaan uhreja.
Näinhän se on, kaiken keskellä on ammottava tyhjiö, mutta sitä kannattaa mieluummin sääliä etäältä. Narsistin elämä on sitä paitsi raskasta, kun aina pitää käyttää energiaansa juonitteluun ja valehteluun, aika onnetonta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani narsistin puheet on aina negatiivisia. Muut ihmiset ja asiat ovat hänelle aina jonkinasteisia uhkia; typeriä, ärsyttäviä, rumia, yksinkertaisia, huonoja, tuomittu epäonnistumaan... kaikkea mahdollista ikävää. Hän kadehtii kovasti ja etsii syitä lytätä menestyviä henkilöitä.
Vttuilu ja pottuilu ovat hänen mukaansa ihan tavallinen osa keskustelua kaikkien ihmisten kanssa. Eli on ihan OK sanoa loukkaavasti. Tai sitten se ”oli vitsi.”
Vahingonilo on tuntemalleni narsistille se paras ja aidoin ilo. Hän nauttii, kun jollakin menee asiat pieleen. Sääliä hän ei koe koskaan.
Syyttää muita siitä, mitä itse oikeasti on. Esim. haukkuu laiskaksi, vaikka itse lekottelee heti, kuin mahdollista.
Raha on tärkeintä maailmassa. Kauhea materialisti! Teeskentelee varakkaampaa, kuin oikeasti on. Toisaalta jotkut narsistit saattavat valitella köyhyyttä ja pyytää rahaa muilta, vaikka heillä olisi rahaa ja sijoituksia taskut täynnä.
Lahjoja hän ei anna kuin siksi, että sitoo niillä kohteensa kiitollisuudenvelkaan. Muistuttaa antamistaan palveluksista ja lahjoista, kun tulee sopiva hetki kiristää kohteelta jotakin.
Huvittavaa kyllä, hän on naurettavan kiinnostunut lastensa (ja omista) joululahjoista ja seuraa silmä kovana, mitä ja minkäarvoisia lahjoja pukki toi. Osaa aina tehdä listan kalliita lahjatoiveita ja murjottaa/raivoaa isosti, jollei saa haluamaansa, aikuinen ihminen.
Muut ihmiset ovat hänelle materiaalia hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten. Narsistit ovat itsekkäitä ja ahneita ihmisiä.
Sääli silti: ei tuollaiseksi voi tulla kuin ankeissa kasvuoloissa. Hekin ovat tavallaan uhreja.
Tämä kaikki totta. Muut ei ole mitään, paitsi hän, ja silloinen uhri. Empatiakyvytön mutta pystyy kyllä sellaistakin näyttelemään, riippuu yleisöstä. Kateellinen kaikesta. Etsii ystävikseen varakkaita. Todellisuudessa narsistilla ei ole kavereita vaikka niin väittää, ja pääasiassa muka rikkaita kavereita. Valehtelee omaisuutensa ja varansa, voi silti olla omaisuuttakin jos on sattunut hyväuskoisia puolisoita/ystäviä jotka on putsannut täysin, sitten voikin niitä haukkua tyhjätaskuiksi. Pienet rikoksetkin sujuvat ... Esittää myös työpaikkakiusattua vaikka on itse kiusaaja. hän on aina uhri, sniiiif. Haukkuu sukulaiset, valehtelee kaiken edukseen. sukulaisten omaisuus kyllä kiinnostaa. Voi ostella kalliita lahjoja henkilölle josta hyötyy, tosin myöhemmin saattaa vaatia niitä takaisin tai ainakin muistaa kertoa kaikille mistä lahjat on tulleet. Sairaalloisen nuukiakin jotkut ovat; vessa vedetään joka toinen kerta, tiskit tiskataan vesitilkalla, myydään kirppareilla euron tavaroita monella kympillä (ahneutta). Jos tällainen on puolisona kannattaa lähteä ajoissa, tiedän että jopa narsistin naapureita on muuttanut pois, kuka sellaista jaksaa joka määrää koko taloyhtiötä vaikka ei olisi edes osakas. Syyttää muita omista tekosistaan. Olen lukenut kymmenkunta asiaa käsittelevää kirjaa joten tiedän millaisia ovat narsistit ja psykopaatit ja ihan läheltäkin niitä löytyy; suvusta, työpaikoilta.
Narsistirakkaani on ihana kaikille muille. Muiden nähden saattaa olla jopa minulle, mutta sillä on hintansa. Yleensä päivä alkaa sillä, että kun olemme kymmenen minuuttia aiemmin aamiaiselta lähteneet töihimme, hän soittaa mitä minun pitää tuoda kaupasta illalla. Hänellä on joku meno, mikä tarkoittaa, että minä maksan ruuat. Hän kun pääsi uuteen työpaikkaan ja tienaa ihan mukavasti, ei jouda enää kauppaan, vaan ajelee yhteiseksi ostetulla uudella autolla harrastamassa. Auton rahoitti minun vanhempani, mutta sillä ei saa muut ajaa, en edes minä.
Illalla sitten syötyään hän pyytää laittamaan tiskit ja jos vihjaillen, että voisi olla hänen vuoronsa, niin kuulen olevani aina tollainen. Jos en laita tiskejä, tunnelma on koko illan kireä. Jos en olisi käynyt kaupassa, perintöastiani olisivat lennelleet seinään, jos niitä olisi jäljellä. Omiaan hän ei heittele koskaan, vaikka selittelee olevansa temperamenttinen ja äkkipikainen. Jos hän suuttuu, mykkäkoulu voi kestää viikon ja minun ostamassani sängyssä nukkuu hän huonon selkänsä takia ja minä nukun sohvalla, koska olen syyllinen ja vittuillut turhasta.
Kun riita on sovittu, sovitaan, ettei vanhoja muisteta ja arvatkaa muistetaanko? Joo. Kyllä viimeistään puolen vuoden välein olevassa aviokriisissä. Silloin kaivetaan kaikki menneet. Yleensä kriisi tulee pikkujouluissa, tai kesäjuhlissa, joissa on vieraita toista sukupuolta olevia, tai jopa joku vanha ystäväni. Kotona on sitten tonnin remontti edessä siitä mustasukkaisuudesta ja huudosta. Kriisi kestää kahdesta kolmeen viikkoa, jonka jälkeen sovitaan hänen aloitteestaan ja unohdetaan menneet. Uusi kierros alkaa taas siitä.
Meillä ei käy enää ketään sukulaisiani, tai kävisi, mutta aina on joku este. Omat nuoruusystäväni ovat aivan väärää seuraa minulle ja minä olen kiittämätön, kun en arvosta rakkaani tekemää työtä sosiaalisen statukseni nostamisessa. Hänen ystävänsä kun ovat sivistyneempiä.
Kuulostaako tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Narsistirakkaani on ihana kaikille muille. Muiden nähden saattaa olla jopa minulle, mutta sillä on hintansa. Yleensä päivä alkaa sillä, että kun olemme kymmenen minuuttia aiemmin aamiaiselta lähteneet töihimme, hän soittaa mitä minun pitää tuoda kaupasta illalla. Hänellä on joku meno, mikä tarkoittaa, että minä maksan ruuat. Hän kun pääsi uuteen työpaikkaan ja tienaa ihan mukavasti, ei jouda enää kauppaan, vaan ajelee yhteiseksi ostetulla uudella autolla harrastamassa. Auton rahoitti minun vanhempani, mutta sillä ei saa muut ajaa, en edes minä.
Illalla sitten syötyään hän pyytää laittamaan tiskit ja jos vihjaillen, että voisi olla hänen vuoronsa, niin kuulen olevani aina tollainen. Jos en laita tiskejä, tunnelma on koko illan kireä. Jos en olisi käynyt kaupassa, perintöastiani olisivat lennelleet seinään, jos niitä olisi jäljellä. Omiaan hän ei heittele koskaan, vaikka selittelee olevansa temperamenttinen ja äkkipikainen. Jos hän suuttuu, mykkäkoulu voi kestää viikon ja minun ostamassani sängyssä nukkuu hän huonon selkänsä takia ja minä nukun sohvalla, koska olen syyllinen ja vittuillut turhasta.
Kun riita on sovittu, sovitaan, ettei vanhoja muisteta ja arvatkaa muistetaanko? Joo. Kyllä viimeistään puolen vuoden välein olevassa aviokriisissä. Silloin kaivetaan kaikki menneet. Yleensä kriisi tulee pikkujouluissa, tai kesäjuhlissa, joissa on vieraita toista sukupuolta olevia, tai jopa joku vanha ystäväni. Kotona on sitten tonnin remontti edessä siitä mustasukkaisuudesta ja huudosta. Kriisi kestää kahdesta kolmeen viikkoa, jonka jälkeen sovitaan hänen aloitteestaan ja unohdetaan menneet. Uusi kierros alkaa taas siitä.
Meillä ei käy enää ketään sukulaisiani, tai kävisi, mutta aina on joku este. Omat nuoruusystäväni ovat aivan väärää seuraa minulle ja minä olen kiittämätön, kun en arvosta rakkaani tekemää työtä sosiaalisen statukseni nostamisessa. Hänen ystävänsä kun ovat sivistyneempiä.
Kuulostaako tutulta.
Kuulostaa. Kuulostaisiko tämäkin tutulta:
Huomaat jossain vaiheessa elämänilosi menneen ja olevasi onnellinen kaikkialla muualla paitsi puolisosi kanssa. Sinulle on ehkä tullut psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia. Lopulta saat tarpeeksesi ja lähdet. Etkä sen jälkeen halua nähdä tai kuulla tyypistä enää mitään.
Kun nollakontaktia on mennyt puoli vuotta, huomaat olevasi onnellinen, ajelevasi omalla autollasi ja nukkuvasi sikeästi omassa sängyssäsi ja tapaavasi ketä tahdot ja naurat ja hymyilet taas ja ryhtisi on kohentunut.
Näyttävät sairaimman puolensa, kun kukaan ei ole näkemässä. Minua vainosi lapsena aikuinen narsisti. Käytti väkivaltaa eikä kukaan uskonut. Näytti raa'alla kananmunalla, kuinka murskaa minut murskaamalla sen käteensä. Jne.
Narsku on minihitler/taliban/putler jne.valtaapitävänä olevinaan perheessä, työpaikalla, koulussa,harrastuspiirissä jne. Mitään eroa ei käytöksessä ole hirmuhallitsijalla, olipa se uhri sitten pienemmässä tai suuremmassa(valtio)yhteisössä:( Tietämättömät(onnekkaat siihen asti ku neivät itse joudu ikinä uhriksi)eivät usko eivätkä ymmärrä ilmiöstä yhtään mitään.
Uskovaisuus luo pohjan narsistisille häiriöille. Uskovaisuuteen liittyy niin patologinen ylimielisyys ja tunne oikeassaolemisesta että sitä ei voi kyseenalaistaa eikä siitä ei voi keskustella. Toisinajattelijat on heti tyrmättävä, mikään ei saa horjuttaa uskovaisen uskonrauhaa. On vain pyhä dogmaattinen oikeamielisyys jos olet eri mieltä näistä dogmeista, jos edes mietit loogista negaatiota niistä niin olet samantien automaattisesti väärässä, pakana, sielunvihollinen, itse vihtahousu, kerettiläinen, jumalanpilkkaaja, jne. Joudut samantien täydellisen ylimielisen vastustuksen kohteeksi.
Mahdollisuus järkevään keskusteluun menee siinä kun uskontoon sisältyy vaatimus hallitsemattomista tunteista uskonnollisia dogmeja kohtaan. Ei ole mahdollisuutta itsekontrolliin kun on tunnettava herranpelkoa tai muuten herra kostaa dogmien mukaan. Tällaiset asenteet luovat hyvän pohjan narsistisille häiriöille. "Minä en voi olla väärässä pyhistä dogmeistani koska pelkotilani niitä kohtaan ovat niin isot". Sitten nämä asenteet leviävät enemmän tai vähemmän kaikkialle elämään.
Omista uskomuksista tulee totuutta ja todellisuutta tärkeämpää. Objektiivinen totuus haudataan dogmaattisuuden alle myös muilla elämänalueissa ja tieteisiinkin pohjautuvissa asioissa. Totuus ja todellisuus sivuutetaan omien tunnekokemusten alle.
Oma tietämys aiheesta x ja tunne oikeassaolemisesta on niin suurta ettei sitä voi kyseenalaistaa ja on naurettavaa jos jollain todisteita siitä että nyt ei olla syvimmän totuuden äärellä.
"musta tuntuu vahvasti tältä joten olen täysin varma" , "olen lukenut oppikirjasta x että asia on todennäköisesti näin ja olen oikeassa sinä väärässä, sinulla ei ole minun koulutustani, sinulla ei ole muodollista pätevyyttä kyseenalaistaa opinkappaleitani"