Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
No nuori, joka ei löydä vahvuuksiaan ja makaa kotona, ja jolla ei ole elämänhallintaa ei ole narsisti.
Ihmiset käyttävät sanaa narsisti milloin mihinkin tietämättä mitä se tarkoittaa.
Minä tunnen ainakin pari narsistia ja he saavat paljon pahaa aikaan läheisilleen. Narsistille on tärkeää mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä, siis ulkopuoliset ihmiset. Omille perheenjäsenille ollaankin sitten ihan täysin julmia. Poliitikoissa on paljon narsisteja.
Narsisti kerää ympärilleen ns. hovin, johon hän kelpuuttaa itselleen hyödyksi olevia ihmisiä. Hänen mielestään kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia. Hän kehuu itseään estoitta ja lujaan ääneen.
Pahinta narsisteissa on, että he eivät vältä kieroja epärehellisiä keinoja , esim. valehtelua, päästäkseen tavoitteisiinsa. Monesti narsisteilla on huono itsetunto, he ovat kasvaneet ympäristössä, jossa heille on tolkutettu, että he ovat muita parempia.
Narsistilta puuttuu empatiataito, koska he usein ovat vauvana ja taaperona jääneet vaille rakkautta . He eivät tiedä miten rakastetaan. He ovat hyvin kilpailuhenkisiä ja ulkokultaisia ihmisiä.
Marttyyrinarsistejakin on. Eli sellaisia , jotka uhriutuvat esim. jouluvalmisteluista. Silti eivät anna kenenkään muun osallistua niihin, koska nauttivat saadessaan syyllistää muita ihmisiä heidän huonommuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei ole kokemuksia tämän päivän maailmasta, joten vastaan vaan vähän reunalta.
Loismainen elämäntyyli on narsistille ominainen. Ja se, että ei halua tehdä pakosta tavallista duunia vaan sitä jotain grandioosia hienoa juttua, johon ei kuitenkaan oikeasti rahkeet edes riitä. Molemmilla narsistieksillä ollut omat uraunelmansa, jotka eivät ole realistisia.
Persoona on tuossa iässä jo muodostunut, joten jos on persoonallisuushäiriöisen tasoisesti narsisti, ei muutu normaaliksi mutta voi opetella uusia toimintatapoja ja näkemään omat ajatusvääristymänsä. Se tosin vaatii vahvaa sisäistä motivaatiota narsistilta itseltään vrt. alkoholistin raitistuminen.
Narsisti pitää itseään oikeutettuna ja usein käyttää tupakkaa, kahvia, energiajuomaa, päihteitä tms keskivertoa enemmän. Ja moni katsoo myös paljon tv:tä/elokuvia/pornoa/pelaa jne.
Kiitos. Olen ollut vähän vanhemmalle olkapäänä ja tuntuu raskaalta seurata sivustakin. Jotenkin se, että ihan fiksu ja kivanoloinen nuori ei halua edes yrittää. Ja juuri sellaisia hassuja selityksiä, että ei yritä, koska voisi saada kiitettäviä arvosanoja, mutta koska nyt vain saisi hyviä tai tyydyttäviä, niin ei kannata edes yrittää. Vanhempi on sanonut, että arvosanalla ei ole väliä, kunhan vain tekee.
Lisään vielä, että on vahva kokemus erityislaatuisuudesta ja siitä, että ajattelee eri tavalla kuin muut. Eli hänen ei tarvitse vastata tekstareihin, koska on erilainen, ajattelu on niin omanlaistaan.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?
Sitäkin on kai ilmassa. Vanhemmat ainakin ovat varpaillaan, koska kaikenlainen patistelu tai keskustelu on aiheuttanut sitä, että nuori on satuttanut itseään tai juonut kännit ym. Sitten onkin ongelman painopiste siirtynyt, kun hoivataan mustelmille iskettyä nyrkkiä tai hoivataan humalaista oksentelevaa nuorta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei ole kokemuksia tämän päivän maailmasta, joten vastaan vaan vähän reunalta.
Loismainen elämäntyyli on narsistille ominainen. Ja se, että ei halua tehdä pakosta tavallista duunia vaan sitä jotain grandioosia hienoa juttua, johon ei kuitenkaan oikeasti rahkeet edes riitä. Molemmilla narsistieksillä ollut omat uraunelmansa, jotka eivät ole realistisia.
Persoona on tuossa iässä jo muodostunut, joten jos on persoonallisuushäiriöisen tasoisesti narsisti, ei muutu normaaliksi mutta voi opetella uusia toimintatapoja ja näkemään omat ajatusvääristymänsä. Se tosin vaatii vahvaa sisäistä motivaatiota narsistilta itseltään vrt. alkoholistin raitistuminen.
Narsisti pitää itseään oikeutettuna ja usein käyttää tupakkaa, kahvia, energiajuomaa, päihteitä tms keskivertoa enemmän. Ja moni katsoo myös paljon tv:tä/elokuvia/pornoa/pelaa jne.
Kiitos. Olen ollut vähän vanhemmalle olkapäänä ja tuntuu raskaalta seurata sivustakin. Jotenkin se, että ihan fiksu ja kivanoloinen nuori ei halua edes yrittää. Ja juuri sellaisia hassuja selityksiä, että ei yritä, koska voisi saada kiitettäviä arvosanoja, mutta koska nyt vain saisi hyviä tai tyydyttäviä, niin ei kannata edes yrittää. Vanhempi on sanonut, että arvosanalla ei ole väliä, kunhan vain tekee.
Lisään vielä, että on vahva kokemus erityislaatuisuudesta ja siitä, että ajattelee eri tavalla kuin muut. Eli hänen ei tarvitse vastata tekstareihin, koska on erilainen, ajattelu on niin omanlaistaan.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?
Sitäkin on kai ilmassa. Vanhemmat ainakin ovat varpaillaan, koska kaikenlainen patistelu tai keskustelu on aiheuttanut sitä, että nuori on satuttanut itseään tai juonut kännit ym. Sitten onkin ongelman painopiste siirtynyt, kun hoivataan mustelmille iskettyä nyrkkiä tai hoivataan humalaista oksentelevaa nuorta.
Voihan tuossa olla muusta kyse kuin narsismista. Tuossa iässä ihminen voi käyttäytyä hyvinkin typerästi ja muita huomioon ottamatta ja vanhemmiten sitten muuttuu toiminta ja pystyy miettimään omaa tulevaisuuttaan. Narsistisilla ihmisillä on usein jompikumpi vanhempi narsistinen. Ja jäänyt lapsena tosiaan vaille rakkautta. Ollut jommankumman vanhemman jatkeena ja narsistisena lähteenä. Ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa ollut ollenkaan. Voi olla myös että vaadittu ihan liikaa asioita lapsen ikään nähden tai että mitään rajoja ei ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei ole kokemuksia tämän päivän maailmasta, joten vastaan vaan vähän reunalta.
Loismainen elämäntyyli on narsistille ominainen. Ja se, että ei halua tehdä pakosta tavallista duunia vaan sitä jotain grandioosia hienoa juttua, johon ei kuitenkaan oikeasti rahkeet edes riitä. Molemmilla narsistieksillä ollut omat uraunelmansa, jotka eivät ole realistisia.
Persoona on tuossa iässä jo muodostunut, joten jos on persoonallisuushäiriöisen tasoisesti narsisti, ei muutu normaaliksi mutta voi opetella uusia toimintatapoja ja näkemään omat ajatusvääristymänsä. Se tosin vaatii vahvaa sisäistä motivaatiota narsistilta itseltään vrt. alkoholistin raitistuminen.
Narsisti pitää itseään oikeutettuna ja usein käyttää tupakkaa, kahvia, energiajuomaa, päihteitä tms keskivertoa enemmän. Ja moni katsoo myös paljon tv:tä/elokuvia/pornoa/pelaa jne.
Kiitos. Olen ollut vähän vanhemmalle olkapäänä ja tuntuu raskaalta seurata sivustakin. Jotenkin se, että ihan fiksu ja kivanoloinen nuori ei halua edes yrittää. Ja juuri sellaisia hassuja selityksiä, että ei yritä, koska voisi saada kiitettäviä arvosanoja, mutta koska nyt vain saisi hyviä tai tyydyttäviä, niin ei kannata edes yrittää. Vanhempi on sanonut, että arvosanalla ei ole väliä, kunhan vain tekee.
Lisään vielä, että on vahva kokemus erityislaatuisuudesta ja siitä, että ajattelee eri tavalla kuin muut. Eli hänen ei tarvitse vastata tekstareihin, koska on erilainen, ajattelu on niin omanlaistaan.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?
Sitäkin on kai ilmassa. Vanhemmat ainakin ovat varpaillaan, koska kaikenlainen patistelu tai keskustelu on aiheuttanut sitä, että nuori on satuttanut itseään tai juonut kännit ym. Sitten onkin ongelman painopiste siirtynyt, kun hoivataan mustelmille iskettyä nyrkkiä tai hoivataan humalaista oksentelevaa nuorta.
Voihan tuossa olla muusta kyse kuin narsismista. Tuossa iässä ihminen voi käyttäytyä hyvinkin typerästi ja muita huomioon ottamatta ja vanhemmiten sitten muuttuu toiminta ja pystyy miettimään omaa tulevaisuuttaan. Narsistisilla ihmisillä on usein jompikumpi vanhempi narsistinen. Ja jäänyt lapsena tosiaan vaille rakkautta. Ollut jommankumman vanhemman jatkeena ja narsistisena lähteenä. Ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa ollut ollenkaan. Voi olla myös että vaadittu ihan liikaa asioita lapsen ikään nähden tai että mitään rajoja ei ole koskaan ollut.
Ja tuo itsensä satuttaminen ja juominen kyllä kuulostaa ihan muulta kuin narsismilta.
Voisko tuolle nuorelle selittää, että moni menestyjä on aloittanut ruohonjuuritasolta. Joku kauppias oli jo lapsena ollut kauppa-apulainen ja sitkeästi tavoitellut päämääräänsä.
Että hänestä voi tulla haluamansa menestyjä mutta tavoitteiden on oltava realistisia. Täytyy myöskin olla säästäväinen, mutta klassinen narsisti on impulsiivinen ja kaikki pitäisi olla heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin psykopaattien aivot tarvii enemmän stimulaatiota.
Tuntemani narsistit on korkeakoulutettuja aikuisia, ja silmiinpistävää on voimakas alkoholinkäyttö. Heillä olisi varaa ja mahdollisuus normaalielämään, mutta käyttävät rankasti päihteitä viikonloppuisin vielä 50-vuotiaina.
Se mitä en käsitä, eikö ole krapuloita.
Kai se baarien mikämikä-maa on jotenkin mukava ympäristö kun voi sekoilla mitä vaan ja kaiken voi laittaa kännin piikkiin.
Omaa syytä ei ole mikään.
Tuntuu että jokainen narsisti on erilainen. Olen tässä kesän aikana tajunnut että naapurin viinaan menevä emäntä onkin, maskien alkaessa pudota, pahimman luokan narsisti.
Taitaa olla parempi alkaa pitämään enemmän väliä. Pörrää tässä kaikkien (varattujen) miesten kimpussa minkä ehtii samalla kehuen omaa miestänsä. Pyllistää ja kumartaa suuntaansa aina sen mukaan mistä saa hyötyä/huomiota ja mistä ei. Onneksi oma mieheni inhoaa häntä, mutta iholle koittaa väkisin ängetä jos tilaisuus tulee.
Eniten alkoi huvittaa kun on koittanut alkaa minua moittimaan seurassa. Aiemmin luulin että nämä töksäytykset ja piikit johtui tyhmyydestä ja kännistä. Nyt tajusin että koittaa saada eripuraa milloin kenenkin välille naapurustossa ja puhuu pahaa milloin kenestäkin ja toisessa hetkessä niin kehuu.
Mikä tepsii tyyppiin? Muutaman tölväisyn jo oon keksinyt takaisin. Ja kerran huomasin että suuttui ihan kauheasti harmittomasta vitsistä kun krapulassa oli maannut koko päivän ja mainitsin että siellä sitä vaan maataan perse homeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei ole kokemuksia tämän päivän maailmasta, joten vastaan vaan vähän reunalta.
Loismainen elämäntyyli on narsistille ominainen. Ja se, että ei halua tehdä pakosta tavallista duunia vaan sitä jotain grandioosia hienoa juttua, johon ei kuitenkaan oikeasti rahkeet edes riitä. Molemmilla narsistieksillä ollut omat uraunelmansa, jotka eivät ole realistisia.
Persoona on tuossa iässä jo muodostunut, joten jos on persoonallisuushäiriöisen tasoisesti narsisti, ei muutu normaaliksi mutta voi opetella uusia toimintatapoja ja näkemään omat ajatusvääristymänsä. Se tosin vaatii vahvaa sisäistä motivaatiota narsistilta itseltään vrt. alkoholistin raitistuminen.
Narsisti pitää itseään oikeutettuna ja usein käyttää tupakkaa, kahvia, energiajuomaa, päihteitä tms keskivertoa enemmän. Ja moni katsoo myös paljon tv:tä/elokuvia/pornoa/pelaa jne.
Kiitos. Olen ollut vähän vanhemmalle olkapäänä ja tuntuu raskaalta seurata sivustakin. Jotenkin se, että ihan fiksu ja kivanoloinen nuori ei halua edes yrittää. Ja juuri sellaisia hassuja selityksiä, että ei yritä, koska voisi saada kiitettäviä arvosanoja, mutta koska nyt vain saisi hyviä tai tyydyttäviä, niin ei kannata edes yrittää. Vanhempi on sanonut, että arvosanalla ei ole väliä, kunhan vain tekee.
Lisään vielä, että on vahva kokemus erityislaatuisuudesta ja siitä, että ajattelee eri tavalla kuin muut. Eli hänen ei tarvitse vastata tekstareihin, koska on erilainen, ajattelu on niin omanlaistaan.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?
Sitäkin on kai ilmassa. Vanhemmat ainakin ovat varpaillaan, koska kaikenlainen patistelu tai keskustelu on aiheuttanut sitä, että nuori on satuttanut itseään tai juonut kännit ym. Sitten onkin ongelman painopiste siirtynyt, kun hoivataan mustelmille iskettyä nyrkkiä tai hoivataan humalaista oksentelevaa nuorta.
Voihan tuossa olla muusta kyse kuin narsismista. Tuossa iässä ihminen voi käyttäytyä hyvinkin typerästi ja muita huomioon ottamatta ja vanhemmiten sitten muuttuu toiminta ja pystyy miettimään omaa tulevaisuuttaan. Narsistisilla ihmisillä on usein jompikumpi vanhempi narsistinen. Ja jäänyt lapsena tosiaan vaille rakkautta. Ollut jommankumman vanhemman jatkeena ja narsistisena lähteenä. Ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa ollut ollenkaan. Voi olla myös että vaadittu ihan liikaa asioita lapsen ikään nähden tai että mitään rajoja ei ole koskaan ollut.
Tämän lapsen toinen biologinen vanhempi on nähtävästi ollut aika narsistinen, ainakin hyvin itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei ole kokemuksia tämän päivän maailmasta, joten vastaan vaan vähän reunalta.
Loismainen elämäntyyli on narsistille ominainen. Ja se, että ei halua tehdä pakosta tavallista duunia vaan sitä jotain grandioosia hienoa juttua, johon ei kuitenkaan oikeasti rahkeet edes riitä. Molemmilla narsistieksillä ollut omat uraunelmansa, jotka eivät ole realistisia.
Persoona on tuossa iässä jo muodostunut, joten jos on persoonallisuushäiriöisen tasoisesti narsisti, ei muutu normaaliksi mutta voi opetella uusia toimintatapoja ja näkemään omat ajatusvääristymänsä. Se tosin vaatii vahvaa sisäistä motivaatiota narsistilta itseltään vrt. alkoholistin raitistuminen.
Narsisti pitää itseään oikeutettuna ja usein käyttää tupakkaa, kahvia, energiajuomaa, päihteitä tms keskivertoa enemmän. Ja moni katsoo myös paljon tv:tä/elokuvia/pornoa/pelaa jne.
Kiitos. Olen ollut vähän vanhemmalle olkapäänä ja tuntuu raskaalta seurata sivustakin. Jotenkin se, että ihan fiksu ja kivanoloinen nuori ei halua edes yrittää. Ja juuri sellaisia hassuja selityksiä, että ei yritä, koska voisi saada kiitettäviä arvosanoja, mutta koska nyt vain saisi hyviä tai tyydyttäviä, niin ei kannata edes yrittää. Vanhempi on sanonut, että arvosanalla ei ole väliä, kunhan vain tekee.
Lisään vielä, että on vahva kokemus erityislaatuisuudesta ja siitä, että ajattelee eri tavalla kuin muut. Eli hänen ei tarvitse vastata tekstareihin, koska on erilainen, ajattelu on niin omanlaistaan.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?
Sitäkin on kai ilmassa. Vanhemmat ainakin ovat varpaillaan, koska kaikenlainen patistelu tai keskustelu on aiheuttanut sitä, että nuori on satuttanut itseään tai juonut kännit ym. Sitten onkin ongelman painopiste siirtynyt, kun hoivataan mustelmille iskettyä nyrkkiä tai hoivataan humalaista oksentelevaa nuorta.
Voihan tuossa olla muusta kyse kuin narsismista. Tuossa iässä ihminen voi käyttäytyä hyvinkin typerästi ja muita huomioon ottamatta ja vanhemmiten sitten muuttuu toiminta ja pystyy miettimään omaa tulevaisuuttaan. Narsistisilla ihmisillä on usein jompikumpi vanhempi narsistinen. Ja jäänyt lapsena tosiaan vaille rakkautta. Ollut jommankumman vanhemman jatkeena ja narsistisena lähteenä. Ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa ollut ollenkaan. Voi olla myös että vaadittu ihan liikaa asioita lapsen ikään nähden tai että mitään rajoja ei ole koskaan ollut.
Ja tuo itsensä satuttaminen ja juominen kyllä kuulostaa ihan muulta kuin narsismilta.
Samaa mieltä olen ollut myös. Mutta se on myös tapa, jolla keskustelu siirtyy koulutuksesta tai työstä ihan muuhun ja nuorta hoivataan. Vosiko siis olla tapa sulkea vanhempien suut, kun keskustelu ei miellytä ja lisäksi saa hoivaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei ole kokemuksia tämän päivän maailmasta, joten vastaan vaan vähän reunalta.
Loismainen elämäntyyli on narsistille ominainen. Ja se, että ei halua tehdä pakosta tavallista duunia vaan sitä jotain grandioosia hienoa juttua, johon ei kuitenkaan oikeasti rahkeet edes riitä. Molemmilla narsistieksillä ollut omat uraunelmansa, jotka eivät ole realistisia.
Persoona on tuossa iässä jo muodostunut, joten jos on persoonallisuushäiriöisen tasoisesti narsisti, ei muutu normaaliksi mutta voi opetella uusia toimintatapoja ja näkemään omat ajatusvääristymänsä. Se tosin vaatii vahvaa sisäistä motivaatiota narsistilta itseltään vrt. alkoholistin raitistuminen.
Narsisti pitää itseään oikeutettuna ja usein käyttää tupakkaa, kahvia, energiajuomaa, päihteitä tms keskivertoa enemmän. Ja moni katsoo myös paljon tv:tä/elokuvia/pornoa/pelaa jne.
Kiitos. Olen ollut vähän vanhemmalle olkapäänä ja tuntuu raskaalta seurata sivustakin. Jotenkin se, että ihan fiksu ja kivanoloinen nuori ei halua edes yrittää. Ja juuri sellaisia hassuja selityksiä, että ei yritä, koska voisi saada kiitettäviä arvosanoja, mutta koska nyt vain saisi hyviä tai tyydyttäviä, niin ei kannata edes yrittää. Vanhempi on sanonut, että arvosanalla ei ole väliä, kunhan vain tekee.
Lisään vielä, että on vahva kokemus erityislaatuisuudesta ja siitä, että ajattelee eri tavalla kuin muut. Eli hänen ei tarvitse vastata tekstareihin, koska on erilainen, ajattelu on niin omanlaistaan.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?
Sitäkin on kai ilmassa. Vanhemmat ainakin ovat varpaillaan, koska kaikenlainen patistelu tai keskustelu on aiheuttanut sitä, että nuori on satuttanut itseään tai juonut kännit ym. Sitten onkin ongelman painopiste siirtynyt, kun hoivataan mustelmille iskettyä nyrkkiä tai hoivataan humalaista oksentelevaa nuorta.
Voihan tuossa olla muusta kyse kuin narsismista. Tuossa iässä ihminen voi käyttäytyä hyvinkin typerästi ja muita huomioon ottamatta ja vanhemmiten sitten muuttuu toiminta ja pystyy miettimään omaa tulevaisuuttaan. Narsistisilla ihmisillä on usein jompikumpi vanhempi narsistinen. Ja jäänyt lapsena tosiaan vaille rakkautta. Ollut jommankumman vanhemman jatkeena ja narsistisena lähteenä. Ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa ollut ollenkaan. Voi olla myös että vaadittu ihan liikaa asioita lapsen ikään nähden tai että mitään rajoja ei ole koskaan ollut.
Ja tuo itsensä satuttaminen ja juominen kyllä kuulostaa ihan muulta kuin narsismilta.
Samaa mieltä olen ollut myös. Mutta se on myös tapa, jolla keskustelu siirtyy koulutuksesta tai työstä ihan muuhun ja nuorta hoivataan. Vosiko siis olla tapa sulkea vanhempien suut, kun keskustelu ei miellytä ja lisäksi saa hoivaa päälle.
Tuo olisi jo aika edistyksellistä manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?
Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.
Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?
Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.
Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.
Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.
Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.
Minusta tuntuu kummalta että voi mennä jopa 18v, varsinkin jos on kumppani.
Sen uskon että omien vanhempien tunnistaminen narsistiksi voi viedä hyvin pitkän ajan.Niin minustakin. Olen siis tuon viestin kirjoittaja. Kiltti ja empaattinen ihminen asettuu toisen asemaan, yrittää ajatella asiat parhain päin. Esim. pikkuapsiaika on sellaista, kun parit usein eroavat. Asiaa katsoo siltä kantilta, nyt on pikkulapset ja jos joustan ja teen, en jäkätä ja vaadi, niin tämä on kohta ohi ja elämä hymyilee.
On hyviä aikoja. Sellaiset olivat näin jälkikäteen ajatellen niitä aikoja, kun puolisolla oli hyvä vire töissä ja kivaa harrastusten kanssa. Minulle ei tarvinnut ilkellä niin paljon.
Mielessä on se alkuaikojen ihana ihminen, joka ymmärsi ja rakasti. Ei osaa edes ajatella, että sitä ihmistä ei tainnut ihan oikeasti olla olemassa. Se oli näytelmää.
Kukaan ei halua varmaan ajatella, että se elämän tärkein ihmissuhde, jonka kanssa on perustettu perhe, on harhaa.
Meitä on paljon. Halu uskoa ihmisistä hyvää ja käsitys, että kaikki pyrkivät hyvään ja reiluun elämään tulee jostain syvältä sisältä. Vaikka todisteet ovat päinvastaisia, sitä ei halua uskoa. Eihän kukaan voi olla niin tunteeton ja ajattelematon.
Tulin tähän ketjuun vasta nyt ja selailen viimeisiä sivuja. Tämä kolahti. Juuri näin minullekin tapahtui, paitsi, että tajusin kaiken vasta eron jälkeen, kun mies alkoi ampumaan kovilla. Minulla tähän meni 21 vuotta.
Olen paljon miettinyt, miksi en tajunnut. No, en aiemmin esim kaksoisviestinnästä, ihmettelin vain, miksi normaalit viestintäsäännöt hänen kanssaan toimi. Enkä tiennyt väkivallan kehää, vaikka katsoin sitä silmästä silmään.
Minäkin olen ihminen, joka tietoisesti uskoo toisesta hyvää. Uskon, että meidät on tehty palvelemaan toinen toisiamme ja osoittamaan ymmärrystä ja hyväksyntää. Katsoin aina ekaksi peiliin ja mietin, mitä minä olen tehnyt väärin.
Tämä on tuttua omassa elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei välttämättä ole mikään narsisti tai masentunut, vaan nuori ihminen, joka ei halua katkaista napanuoraansa täysihoitoa antaviin vanhempiinsa. Ilmeisesti mitään ei ole koskaan vaadittu, kun saanut olla täysihoidossa koko elämänsä. Jos on täysi-ikäinen ihminen, niin vanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta. Ottakoot yhteyttä oman alueen sossuun ja työvoimaviranomaisiin, että pojalle saadaan katto pään päälle ja työhakuvelvoite siihen oheen. Kenenkään vanhemman ei kuulu elättää loisivaa lastaan. Jos sitten onkin jotain mt-ongelmaa, niin se ei kuulu vanhemmille, vaan sosiaalipuolelle..jos on mielestään lahjakas, niin hakeutukoot opiskelemaan sen alan hommiin mihin tuntuu olevan kykenevä. Harmittaa, kun on vanhempia, jotka paapoo näitä tyyppejä. Peli pitää laittaa mahdollisimman aikaisin poikki, muuten nämä eivät ota vastuuta omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei välttämättä ole mikään narsisti tai masentunut, vaan nuori ihminen, joka ei halua katkaista napanuoraansa täysihoitoa antaviin vanhempiinsa. Ilmeisesti mitään ei ole koskaan vaadittu, kun saanut olla täysihoidossa koko elämänsä. Jos on täysi-ikäinen ihminen, niin vanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta. Ottakoot yhteyttä oman alueen sossuun ja työvoimaviranomaisiin, että pojalle saadaan katto pään päälle ja työhakuvelvoite siihen oheen. Kenenkään vanhemman ei kuulu elättää loisivaa lastaan. Jos sitten onkin jotain mt-ongelmaa, niin se ei kuulu vanhemmille, vaan sosiaalipuolelle..jos on mielestään lahjakas, niin hakeutukoot opiskelemaan sen alan hommiin mihin tuntuu olevan kykenevä. Harmittaa, kun on vanhempia, jotka paapoo näitä tyyppejä. Peli pitää laittaa mahdollisimman aikaisin poikki, muuten nämä eivät ota vastuuta omasta elämästään.
Ei ihan nyt noinkaan. Ei ole varmaankaan ollut mitään vapaalippua. Muutos kuitenkin on alkanut pikkuhiljaa, koulussa pärjäävästä lapsesta tullut alisuoriutuja. Jonkinasteinen urheilu on mieleen, keskittyy lähinnä kehon ulkoiseen kehittämiseen.
Asiallisia vastauksia jos olisi enemmän, niin olisi kiva kuulla. Tällainen asiantuntemattoman ihmisen kommentti, jossa sysätään yhteiskunnalle, puhutaan loisimisesta ja syyllistetään vanhempia on aika turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiiviset/Skeptikko-persoonat ovat käsittääkseni kineettisesti lahjakkaita luonnostaan jos he jossain ovat lahjakkaita ja he pitävät huolta kropastaan. Ovat juurikin niitä, jotka voivat perinteisesti koulussa alisuoriutua.
eli yrität siis kertoa, että olet mielenterveyssyistä eläkkeellä, koska olet niin tosi lahjakas?
töitäkään ei ole koskaan ollut, koska olet liian lahjakas tekemään töitä?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin psykopaattien aivot tarvii enemmän stimulaatiota.
Tuntemani narsistit on korkeakoulutettuja aikuisia, ja silmiinpistävää on voimakas alkoholinkäyttö. Heillä olisi varaa ja mahdollisuus normaalielämään, mutta käyttävät rankasti päihteitä viikonloppuisin vielä 50-vuotiaina.
Se mitä en käsitä, eikö ole krapuloita.Kai se baarien mikämikä-maa on jotenkin mukava ympäristö kun voi sekoilla mitä vaan ja kaiken voi laittaa kännin piikkiin.
Omaa syytä ei ole mikään.
J.V.
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiiviset/Skeptikko-persoonat ovat käsittääkseni kineettisesti lahjakkaita luonnostaan jos he jossain ovat lahjakkaita ja he pitävät huolta kropastaan. Ovat juurikin niitä, jotka voivat perinteisesti koulussa alisuoriutua.
Perustele???
Mites tällaiset narsistit, jotka käyttäytyneet törkeäksi meitä kohtaan ja olemme perheenä ottaneet etäisyyttä. Eivät hekään tosin ole pitäneet mitään yhteyttä aikoihin, koska tietävät että kaikki ei ole meidän puolesta ok, miksi olisi kaiken sen paskan jälkeen mitä ovat järjestäneet?
No nyt sitten pyysivät tapaamiseen ja kun kieltäydymme asiallisesti kiireisiin vedoten, alkoi syyllistäminen!! Eli meidän pitäisi juosta heidän luokseen ja jos meille ei satu sopimaan heidän ehdotuksensa, niin me olemme hankalia ihmisiä, jotka pitävät yllä vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta nuoresta, jolla on narsistisia piirteitä?
Löhipiirissä on nyt n. parikymppinen poika, joka ei halua opiskella tai tehdä töitä. Hänellä on aina selityksiä valmiina. Vanhemmat eivät halua häntä maantielle kotoaan laittaa. Puhuin äitinsä kanssa, joka sanoi mm. että jossain vaiheessa poika vain lopetti kaikki tnteiden näyttämisen viitisen vuotta sitten. Sitä ennen oli aika itkuherkkäkin. Ja ihan kaikkeen on selitys: olen erityinen, olen lahjakas, mun ei kannata tavallisiin töihin. Hän on kuitenkin äidin mukaan kiltti. Kotitöitä ei tee, ei korjaa jälkiään. Toisaalta ottaa kaiken arvostelun henkilökohtaisesti ja loukkaantuu. Musta kuulostaa masennukselta.
Mutta onko kellään kokemuksia millainen myöhemmin narsistisia piirteitä osoittava henkilö on ollut nuorena? Ja voiko kurssia enää muuttaa? Auttaako terapia?
Ei välttämättä ole mikään narsisti tai masentunut, vaan nuori ihminen, joka ei halua katkaista napanuoraansa täysihoitoa antaviin vanhempiinsa. Ilmeisesti mitään ei ole koskaan vaadittu, kun saanut olla täysihoidossa koko elämänsä. Jos on täysi-ikäinen ihminen, niin vanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta. Ottakoot yhteyttä oman alueen sossuun ja työvoimaviranomaisiin, että pojalle saadaan katto pään päälle ja työhakuvelvoite siihen oheen. Kenenkään vanhemman ei kuulu elättää loisivaa lastaan. Jos sitten onkin jotain mt-ongelmaa, niin se ei kuulu vanhemmille, vaan sosiaalipuolelle..jos on mielestään lahjakas, niin hakeutukoot opiskelemaan sen alan hommiin mihin tuntuu olevan kykenevä. Harmittaa, kun on vanhempia, jotka paapoo näitä tyyppejä. Peli pitää laittaa mahdollisimman aikaisin poikki, muuten nämä eivät ota vastuuta omasta elämästään.
Kannattaisi selvittää miksi nuori lopetti viisi vuotta sitten tunteittensa näyttämisen. Mitä silloin tapahtui? Keskustelkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mites tällaiset narsistit, jotka käyttäytyneet törkeäksi meitä kohtaan ja olemme perheenä ottaneet etäisyyttä. Eivät hekään tosin ole pitäneet mitään yhteyttä aikoihin, koska tietävät että kaikki ei ole meidän puolesta ok, miksi olisi kaiken sen paskan jälkeen mitä ovat järjestäneet?
No nyt sitten pyysivät tapaamiseen ja kun kieltäydymme asiallisesti kiireisiin vedoten, alkoi syyllistäminen!! Eli meidän pitäisi juosta heidän luokseen ja jos meille ei satu sopimaan heidän ehdotuksensa, niin me olemme hankalia ihmisiä, jotka pitävät yllä vihaa.
Ei mitään kontaktia! Mulla on poliisi lähisukulaisten välissä ja ah mikä rauha.
Nuori luultavasti ei näe itsessään mitään ongelmaa vaan muut kiusallisina, jos yrittävät puuttua asioihin?