Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Taitaa aika harvalla lääkärillä olla kokemusta siitä kun narsisti saa väkivaltaisen raivokohtauksen. Narsistien uhrit tietää aiheesta paljon enemmän kuin lääkärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
No nyt se narstisti onkin vaan uhri. "Akatemiaprofessori Anssi Peräkylän mukaan moni narsisti todellisuudessa kärsii ja kovasti."
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/ecf2f67f-f53b-45de-9439-af894df4c316
ja vain narsisti blokkaa tämän maksumuurin taa ;DDD
Mä kommentoin tähän että aika vaarallista puhetta.
Ja joitakin tiettyjä lauseita mitä tuossa jutussa oli, esim. narsisti muka pystyisi olemaan oikeasti empaattinen.
Ei pysty, pystyy kylläkin esittämään sellaista.
Ei julkaistu kommenttia.
Onko tyypillistä että jos narsistia ärsyttää jokin, niin hän ei sano siitä suoraan ja keskustele asiallisesti (ei pysty?), vaan alkaa samantien kostaa asiaa??
Eli ikäänkuin yksi normaali kanssakäymisen vaihe jää kokonaan välistä. Tuntemani ihminen ketä epäilen ainakin jossain määrin narsistiseksi, koska on todella myrkyllinen ihminen. Haukkuu muita selän takana, mutta ei osaa sanoa asiallisesti jos joku häiritsee. Epäasiallisesti osaa kyllä sitten sanoa, jos toinen osapuoli tietoisesti ottaa aiheen puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että jos narsistia ärsyttää jokin, niin hän ei sano siitä suoraan ja keskustele asiallisesti (ei pysty?), vaan alkaa samantien kostaa asiaa??
Eli ikäänkuin yksi normaali kanssakäymisen vaihe jää kokonaan välistä. Tuntemani ihminen ketä epäilen ainakin jossain määrin narsistiseksi, koska on todella myrkyllinen ihminen. Haukkuu muita selän takana, mutta ei osaa sanoa asiallisesti jos joku häiritsee. Epäasiallisesti osaa kyllä sitten sanoa, jos toinen osapuoli tietoisesti ottaa aiheen puheeksi.
Hyvä kysymys.
Oiskohan tuollainen se ohutnahkainen narsisti?
Itse tiedän osittain vastaavan tyypin, mutta hän keksii itseään häiritseviä asioita myös ihan tyhjästä ja tuulesta riippuen saattaa yhtäkkiä todellakin sanoa siitä suoraan, eli alkaa tentata kuvitteellisista asioista.
Puhuu kyllä paljon kaikkea selän takanakin.
Silloin tällöin tekee noita hyökkäyksiä.
Narsisti uhriutuu kun hänen läheiset eivät hyväksy hänen kammottavaa käytöstään ja jättävät hänet yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta ketjun alussa mainitusta seksin pihtaamisesta tuli mieleen: Tunsin jonkin aikaa naisen, joka alkuun oli mieheni ystävä. Sitä kautta aloimme jutella ja nainen vaikutti ensin oikein mukavalta.
Hälytyskellot alkoivat minulla soimaan naisen kertoessa omista menneistä ihmissuhteistaan. Edellisessä parisuhteessaan hän oli vetänyt jonkun riidan yhteydessä kihlasormuksen vessasta alas. Hän kertoi myös ylpeänä pihdanneensa seksiä jopa kuukausien ajan ja pukeutuneensa tänä aikana usein provosoivan seksikkäästi kiusatakseen miestään. Hän ei millään tavalla pohtinut olisiko oma käytöksensä ollut myös huonoa, kaikki vika oli kumppanissa. Sanoi että mies ansaitsi tämän kiusan.
Hän kertoi myös laittaneensa välejä poikki useisiin ihmisiin ja vaihtaneensa lukuisia kertoja numeronsa. Vain harvalla kuulemma oli hänen tämänhetkinen numeronsa ja mahdollisuus jutella hänelle.
Hän alkoi myös kertoa enemmän itsestään. Hän saattoi kertoa kaikista saavutuksistaan, taidoistaan ja erityislahjakkuudestaan satojen viestien ja kuvien kera whatsapissa. Vastaukseksi hän odotti ihailua. Tunsin oloni todella kiusaantuneeksi. Hän oli myös kuulemma ollut malli, vaikka ulkonäkö ja pituus eivät mitenkään viitanneet siihen suuntaan.
Omasta mielestään hän oli hyvin lahjakas ruuanlaittaja ja tarjoutui valmistaman tarjoiluja ihmisten juhliin pientä korvausta vastaan. Hän suunnitteli myös oman catering -palvelun perustamista. Pyysin häntä valmistamaan jotain pientä tupaantuliaisiimme, korvausta vastaan. Hän tekikin montaa lajia ruokaa ja salaattia ym. Osa ruuista oli vähän sinnepäin valmistettuja, ja keittiöalalla oleva mieheni sitten juhlien jälkeen kommentoi niitä suoraan naiselle koska halusi antaa tälle vinkkejä tulevaa yritystä ajatellen. Vinkit oli kyllä annettu rakentavasti ja toki olimme häntä hänen panoksestaan kiitäneet ja hänelle maksaneet.
Tähän sitten välit katkesivatkin. Hänestä ei kuulunut enää mitään. Ei siis kestänyt mitään itseään koskevaa kritiikkiä ilmeisesti. Kysyin oliko mieheni jotenkin loukannut häntä ja pahoittelin kovasti asiaa. Vastauksena sain kuulla kuinka hän on niin kiireinen, että hänellä ei ole aikaa meidän kaltaisillemme ihmisille ja säälittäville keskusteluille. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut :D
Tuo on yleistä että narsistin kaikki ihmissuhteet (vanhemmat, sisarukset, ystävät ja parisuhteet) ovat rikkonaisia. Jotkut narsistit pakenevat tätä someen ja kasaavat hovinsa sinne vaikka narsisti ei edes tunne hovinsa ihmisiä henkiökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti tarttuu usein sanomassasi yksittäiseen sanaasi tai lauseeseen jos kokonaisuus mitä sanoit aiheuttaa häpeän tunnetta hänelle ja siksi pyrkii ohjaamaan keskustelun muualle. Toinen vaihtoehto on suora hyökkäys. Perusmuotoista manipulointia joka on syvään juurtunut tapa toimia narsistille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että jos narsistia ärsyttää jokin, niin hän ei sano siitä suoraan ja keskustele asiallisesti (ei pysty?), vaan alkaa samantien kostaa asiaa??
Eli ikäänkuin yksi normaali kanssakäymisen vaihe jää kokonaan välistä. Tuntemani ihminen ketä epäilen ainakin jossain määrin narsistiseksi, koska on todella myrkyllinen ihminen. Haukkuu muita selän takana, mutta ei osaa sanoa asiallisesti jos joku häiritsee. Epäasiallisesti osaa kyllä sitten sanoa, jos toinen osapuoli tietoisesti ottaa aiheen puheeksi.
Hyvä kysymys.
Oiskohan tuollainen se ohutnahkainen narsisti?
Itse tiedän osittain vastaavan tyypin, mutta hän keksii itseään häiritseviä asioita myös ihan tyhjästä ja tuulesta riippuen saattaa yhtäkkiä todellakin sanoa siitä suoraan, eli alkaa tentata kuvitteellisista asioista.
Puhuu kyllä paljon kaikkea selän takanakin.
Silloin tällöin tekee noita hyökkäyksiä.
Joo tämä mustamaalaaminen ja selän takana haukkuminen on hyvin tyypillistä käytöstä tälle ihmiselle. Saattaa haukkua ja valittaa jostain asiasta mitä sinä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta ei sano siitä suoraan sinulle. Vittuilee kyllä ja muutenkin saattaa toimia passiivisagressiivisesti. Ja nämä jutut josta alunperin on ottanut nokkiinsa on jotain asioita, joista kukaan ei voisi edes ymmärtää että joku niistä suuttuu. Hänelle on olemassa kirjoittamattomia ja lausumattomia sääntöjä, joista hänen on oikeus kuitenkin suuttua ja KOSTAA tavalla tai toisella. Toisinsanoen on mahdotonta järkevästi koittaa tulla toimeen, koska aina tulee joku konflikti vastaan ja loppujen lopuksi tämä narsistiksi epäilemäni ihminen on kuitenkin aina uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?
Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.
Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?
Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.
Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.
Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.
Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.
Minusta tuntuu kummalta että voi mennä jopa 18v, varsinkin jos on kumppani.
Sen uskon että omien vanhempien tunnistaminen narsistiksi voi viedä hyvin pitkän ajan.
Niin minustakin. Olen siis tuon viestin kirjoittaja. Kiltti ja empaattinen ihminen asettuu toisen asemaan, yrittää ajatella asiat parhain päin. Esim. pikkuapsiaika on sellaista, kun parit usein eroavat. Asiaa katsoo siltä kantilta, nyt on pikkulapset ja jos joustan ja teen, en jäkätä ja vaadi, niin tämä on kohta ohi ja elämä hymyilee.
On hyviä aikoja. Sellaiset olivat näin jälkikäteen ajatellen niitä aikoja, kun puolisolla oli hyvä vire töissä ja kivaa harrastusten kanssa. Minulle ei tarvinnut ilkellä niin paljon.
Mielessä on se alkuaikojen ihana ihminen, joka ymmärsi ja rakasti. Ei osaa edes ajatella, että sitä ihmistä ei tainnut ihan oikeasti olla olemassa. Se oli näytelmää.
Kukaan ei halua varmaan ajatella, että se elämän tärkein ihmissuhde, jonka kanssa on perustettu perhe, on harhaa.
Meitä on paljon. Halu uskoa ihmisistä hyvää ja käsitys, että kaikki pyrkivät hyvään ja reiluun elämään tulee jostain syvältä sisältä. Vaikka todisteet ovat päinvastaisia, sitä ei halua uskoa. Eihän kukaan voi olla niin tunteeton ja ajattelematon.
Narsistin tunnistaa netissä pitkistä manifestinomaisista monologeista. Vastaukseksi kelpaa vain yksi: ihailu. Jos sitä ei tule, narsisti pommittaa keskustelun tukkoon tekstiseinää. Kun muut eivät tätä enää jaksa ja yksitellen poistuvat keskustelusta, narsisti julistaa itsensä voittajaksi ja siirtyy seuraavaan aiheeseen. Narsisti ei keskustele, hän "murskaa" ja "tuhoaa" muut, vähintäänkin "jauhottaa". Jos haluat saada hetkeksi narsistin huomion, kehu häntä näillä sanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?
Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.
Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?
Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.
Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.
Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.
Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.
Minusta tuntuu kummalta että voi mennä jopa 18v, varsinkin jos on kumppani.
Sen uskon että omien vanhempien tunnistaminen narsistiksi voi viedä hyvin pitkän ajan.Niin minustakin. Olen siis tuon viestin kirjoittaja. Kiltti ja empaattinen ihminen asettuu toisen asemaan, yrittää ajatella asiat parhain päin. Esim. pikkuapsiaika on sellaista, kun parit usein eroavat. Asiaa katsoo siltä kantilta, nyt on pikkulapset ja jos joustan ja teen, en jäkätä ja vaadi, niin tämä on kohta ohi ja elämä hymyilee.
On hyviä aikoja. Sellaiset olivat näin jälkikäteen ajatellen niitä aikoja, kun puolisolla oli hyvä vire töissä ja kivaa harrastusten kanssa. Minulle ei tarvinnut ilkellä niin paljon.
Mielessä on se alkuaikojen ihana ihminen, joka ymmärsi ja rakasti. Ei osaa edes ajatella, että sitä ihmistä ei tainnut ihan oikeasti olla olemassa. Se oli näytelmää.
Kukaan ei halua varmaan ajatella, että se elämän tärkein ihmissuhde, jonka kanssa on perustettu perhe, on harhaa.
Meitä on paljon. Halu uskoa ihmisistä hyvää ja käsitys, että kaikki pyrkivät hyvään ja reiluun elämään tulee jostain syvältä sisältä. Vaikka todisteet ovat päinvastaisia, sitä ei halua uskoa. Eihän kukaan voi olla niin tunteeton ja ajattelematon.
Niinpä, mutta kun vaan voi. Itsellä meni nelisenkymmentä vuotta sen hyväksymiseen, että vanhempi ei ole herkkä ja haavoittunut vaan sairas paskiainen. Pienestä lapsesta asti olen pitänyt huolen emotionaalisesti itse itsestäni.
Mikset pyydä häntä ulos sen sijaan, että laittaisit tämän tänne. Tämä on keskustelua ja keskustelua varten.
Naispuoliset narsistit ovat vaarallisia, koska he valehtelevat erittäin hyvin. He ympäröivät itsensä vanhemmilla miehillä, jotka puolustavat heitä; vanhat miehet luulevat olevansa "nuoria" naispuolisen narsistin kanssa. Ole varuillasi.
On brasilialainen nainen, joka väittää olevansa "taiteilija" ja tähtää suomalaisperheisiin. Hän hoitaa miestä kuukausia, kunnes mies jättää perheensä. Nainen on vaarallinen ja lentää Bolognasta. Hänen nimensä on Beatriz Grimaldi. Ei häpeää. Mikään ei estä häntä tuhoamasta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin tunnistaa netissä pitkistä manifestinomaisista monologeista. Vastaukseksi kelpaa vain yksi: ihailu. Jos sitä ei tule, narsisti pommittaa keskustelun tukkoon tekstiseinää. Kun muut eivät tätä enää jaksa ja yksitellen poistuvat keskustelusta, narsisti julistaa itsensä voittajaksi ja siirtyy seuraavaan aiheeseen. Narsisti ei keskustele, hän "murskaa" ja "tuhoaa" muut, vähintäänkin "jauhottaa". Jos haluat saada hetkeksi narsistin huomion, kehu häntä näillä sanoilla.
Hyvin sanottu. Toinen tapa mitä nää narskut tekee on usuttaa hänen hovinsa jäsenet narskun kanssa eri mieltä olevan mielipiteen esittäjän kimppuun.
Suureelliset luulot itsestään, kehuminen saavutuksistaan, mitättömistä sellaisista renij a mara
Narsisti varmaan siirtää uhriinsa sisäistettyn kaasuvalotuksen.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti tarttuu usein sanomassasi yksittäiseen sanaasi tai lauseeseen jos kokonaisuus mitä sanoit aiheuttaa häpeän tunnetta hänelle ja siksi pyrkii ohjaamaan keskustelun muualle. Toinen vaihtoehto on suora hyökkäys. Perusmuotoista manipulointia joka on syvään juurtunut tapa toimia narsistille.
Tämä on hyvä, juuri näin kävi. Todellakin yksi sana sai hänet raiteiltaan. Eikä siis mikään kirosana tai panettelua, vaan normaalissa keskustelussa käytetty. Muistan kerran käyttäneeni sanaa vastapuoli tai jotain sinnepäin. Kamala ihminen olin, kun sellaista vastakkain asettelua.
Narsisti ei koskaan myöskään asetu sinun puolellesi jos on ongelmia jonkun kanssa. Vika on aina sinun.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että jos narsistia ärsyttää jokin, niin hän ei sano siitä suoraan ja keskustele asiallisesti (ei pysty?), vaan alkaa samantien kostaa asiaa??
Eli ikäänkuin yksi normaali kanssakäymisen vaihe jää kokonaan välistä. Tuntemani ihminen ketä epäilen ainakin jossain määrin narsistiseksi, koska on todella myrkyllinen ihminen. Haukkuu muita selän takana, mutta ei osaa sanoa asiallisesti jos joku häiritsee. Epäasiallisesti osaa kyllä sitten sanoa, jos toinen osapuoli tietoisesti ottaa aiheen puheeksi.
Narsisti ei pysty normaaliin vuorovaikutukselliseen keskusteluun. Hän uhriutuu ja alkaa kostotoimenpiteet ihan normaaleista mitättömistäkin asioista. Tarvitsee vain olla eri mieltä jostain asiasta. Hän kääntää asiat päälaelleen ja alkaa esittää kaikille, että vastapuoli on se hirvein ja matalamielisin ihminen maan päällä. Hän pelaa näitä pelejään uhrin selän takana ja saa useat ihmiset vakuuttuneiksi itsevarmalla charmikkaalla olemuksellaan. Hän ei tunne häpeää valehtelustaan ja hänen pokkansa pitää. Jännä juttu miten helposti se käy!
Vierailija kirjoitti:
Narsisti varmaan siirtää uhriinsa sisäistettyn kaasuvalotuksen.
Kerro lisää!
Alue: Aihe vapaa
Oikein. Mutta se on joskus vaikeaa. Itselleni asiat avautuivat vasta pitkään varsinaisen eron jälkeen millaisesta ihmisestä oli kyse. Ja näitä tarinoita on vaikka kuinka paljon ja hyvin samankaltaisia narsistisen käytöksen osalta.
Onneksi vertaistukiryhmissä ei todellakaan aleta kyseenalaistamaan uhrien kokemuksia. Tiedän että täällä somessa liikkuu ihan ammatikseen ihmisiä jotka haluaisivat rajoittaa aiheeseen liittyvää keskustelua. Se kertoo minulle enemmän heistä kuin minusta.