Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Viestejä on jo yli 6000, mutta suurimmassa osassa kuvaillaan lähinnä omaa inhokki-ihmistä, ei narsistia.
Mutta: aihe näyttää kiinnostavan ja tuntuu, että narsisteja riittää tai ainakin tunnistajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanat ja teot ei täsmää. Se sanoi usein ohimennen ettei raiskaisi. Uskoin sanoja ja mitä tapahtuikaan.
Jälkeenpäin ajateltuna kunpa olisin tajunnut sen, huolella vuosia rakentamansa valheiden verkon.
Kaikki paha oli puhuttua ja tehtyä.
Se mitä hän lähetti viesteillä, siis mistä jäi dokumentti, oli hyviä, kehuja, on ikävä ym.
Pahoja viestejä ei ollut kirjallisena joten on vain oma muisti jota epäilee. He ovat taitavia viestinnässä.
Kukaan muu kuin raiskaaja ei sano, ettei raiskaisi. En minäkään kertoile, etten käytä huumeita tai tee petoksia, kun on niin kaukana elinpiiristä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Viestejä on jo yli 6000, mutta suurimmassa osassa kuvaillaan lähinnä omaa inhokki-ihmistä, ei narsistia.
Mutta: aihe näyttää kiinnostavan ja tuntuu, että narsisteja riittää tai ainakin tunnistajia.
En koe samoin.
Olen vakikirjoittaja, kuten varmaan monikin täällä. Olen kirjoittanut joihinkin viesteihin vain joitain piirteitä, jotka itseä ensin mietitytti. Toiseen viestiin toisia pahoja piirteitä, jotka ei yksin riittäisi mihinkään diagnoosiin, mutta kun niitä on kaikkiaan se koko lista, tulos on sairas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sanat ja teot ei täsmää. Se sanoi usein ohimennen ettei raiskaisi. Uskoin sanoja ja mitä tapahtuikaan.
Jälkeenpäin ajateltuna kunpa olisin tajunnut sen, huolella vuosia rakentamansa valheiden verkon.Kaikki paha oli puhuttua ja tehtyä.
Se mitä hän lähetti viesteillä, siis mistä jäi dokumentti, oli hyviä, kehuja, on ikävä ym.
Pahoja viestejä ei ollut kirjallisena joten on vain oma muisti jota epäilee. He ovat taitavia viestinnässä.
Sama!
Narsistin kanssa tuli olo että kirjoittaa kquniit sanat, voidakseen näyttää muille viestit, et kato miten hyvin kohtelen häntä. Ja livenä hän sanoi listassa kaiken mitä ikinä keksi loukatakseen ja vääristellääkseen. Joutui sellaiseen hurmishenkiseen haukkumisen tilaan, jossa yritti sekoittaa pääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?
Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.
Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?
Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.
Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.
Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.
Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.
Minusta tuntuu kummalta että voi mennä jopa 18v, varsinkin jos on kumppani.
Sen uskon että omien vanhempien tunnistaminen narsistiksi voi viedä hyvin pitkän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minua alkoi myös ihmetyttää miehen kyky katsoa hurjimpia mahdollisia elokuvia. Ihmettelin miksei niistä tuu/jää huonoa oloa tms. Miksei hän nauttinut mistään josta jää hyvä kohottautunut mieli. Miksei häntä liikuttanut poikkeuksellisen kauniit hetket.
Hän myös on katastoriajattelija. Odottaa pahintaa, pahentaa itse riidat äärimmilleen väistelemällä aihetta, liioittelemalla niin et menee valehteluksi, ja kääntämällä kaiken toisen syyksi. Kaikki keskustelut päättyy siihen kuinka olen aina ollut täysin mahdoton. Kuin hän ei edes haluaisi ratkaista vaan nautinto ilkeydestä on suurempi.
Mun narsisti esitti olevansa hurmaava ja tunteellinen herrasmies. Parin kk jälkeen kävi selväksi, että porno sopii hänen tunnemaailmalleen, rakkauselokuvat yököttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut narsisteilla sellaisen piirteen, että ovat todella järjestelmällisiä ja tykkäävät laittaa järjestykseen kaiken. Esim. kuvat koneella järjestetty tarkkaan eri kansioihin, eikä sikin sokin. Somessa postaavat kuvia tarkkaan ja harkitusti ja kaikki kuvat ovat samaa sarjaa. Tekevät kaverilistoja facebookissa ja instassa. Noissa palveluissahan kaverilistalla olevat näkevät eri päivityksiä. Ja se on eräänlainen tapa narsistille saada fanikunta tuntemaan olonsa tärkeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Joidenkin on pakko. Esimerkiksi lapset eivät pääse vanhemmistaan ainakaan 15 ensimmäiseen ikävuoteen, jos ei nyt ihan lastensuojelutapaukseksi mene. Eikä se työpaikan vaihtaminenkaan aina ole ratkaisu, yhdestä paikasta lähdet niin seuraavassa pomona tai työparina on entistä pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua oksettaa tämän ilmiön tahallinen ali-arviointi somessa. Tätä tekee ne tyypit joiden käytös läheisiään kohtaan näin ulkoapäin katsellen sisältää narsistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Tätä samaa olen aikoinaan kysynyt. Ehkä kyseessä on läheisriippuvuus? Joka tapauksessa kannattaisi suunnata energia siihen, miksi itse toimii kuten toimii, ja miten irrottautua suhteesta, jossa ei ole hyvä olla.
Lisäksi nuo kotikutoiset narsismidiagnoosit ovat 90-lukua.
Narsisteja tai ainakin jotakuta kohtaan jatkuvasti narsistisesti käyttäytyviä on (ja on ollut) luokkatovereissa ja naapureissa. Parisuhde, perhe ja ystävyyssuhde eivät ole ainoita paikkoja, joissa näitä luonteita on. Perheenjäsentäkin on vaikeaa vältellä, esim. lapsena äitiä, tätiä, sisarusta, isää, isovanhempaa...
Diagoosin suhteen: narsistinen persoonallisuus on välillä määritelty paljon myönteisemmille luonteille kuin nykyään. Se on hyvin yleinen esim. esiintyjillä (joissa on toki nk. paskojakin tyyppejä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelien pelaaminen ja sujuva valehtelu, ja siitä itselle kunnian ottaminen. Onnistuu siis valehtelemaan niin, että toinen uskoo. Jännityksen hakeminen ja kylmäpäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Kehuskelee omalla erinomaisuudellaan.
Puhuu pahaa 99% muista ihmisistä.
Keskustelukumppanin asiat ei kiinnosta, paitsi sen verran että poimii sieltä lyömäaseita tulevaa varten.
Ääni muuttuu kellossa heti, jos puheessasi tulee ilmi että tunnet jonkun vaikutusvaltaisen/korkeassa asemassa olevan henkilön. Silloin narsisti todella kuuntelee kartoittaakseen tilanteen, koska hän itse janoaa kaikkein eniten valtaa ja ihailua.
Nimenomaan poimii toisen kertomasta lyömäaseita tulevaa varten. Aluksi saattaa olla utelias kyselijä juuri tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin lasteni isältä, miten voisimme tukea 6-vuotiaan psyykkistä vointia parempaan suuntaan (oireilu on niin rajua, että on tulossa lähete pikkulapsipsykiatrialle). Hänen ehdotus oli surkean esikoulun vaihtaminen, sillä hänen kantaa esikoulussa ei otettu lainkaan huomioon paikkaa haettaessa (kunnan lakimies osoitti paikan lapselle). Tässä kohtaa lapsi oli ollut uudessa eskarissa 3vrk.
Sen jälkeen kertoi ettei mitään ongelmia ole, paitsi minulla vanhemmuudessa.
Sen jälkeen ehdotti, että lapsi voisi asua vain hänellä kun hän on niin erinomainen kasvattaja.
Lapsi haluaisi asua luonani, mutta ei saa edes soittaa minulle isällä ollessaan. Lapsen soittohalut hän kuittaa minun (äidin) manipuloinnilla ja painostamisella.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?
Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.
Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?
Olen hakemassa. Valitettavasti se onnistuu vasta siinä vaiheessa, kun materiaalia on riittävästi ja todennäköisesti lapset voivat järkyttävän huonosti. Viranomaistahoja on oltava mukana. Meillä on perhetyö alkamassa (isä ei tarvitse), lastenpsykiatrian asiakkuus X2 (tarpeetonta, lapset eivät tarvitse), kymmeniä asiallisia yhteydenottoja suunnaltani isälle, joihin ei ole vastannut. Dokumentoituna, kuinka isä kieltää lasten psyk hoidon ja ongelmat erikoislääkäreitä vastaan. Lista on loputon...
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?
Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.
Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?
En vielä yli 40 vuotta sitten ymmärtänyt, että tuommonen persoonallisuushäiriö on olemassa. Jos olisin ymmärtänyt, olisin juossut kovasti pois, mutta tässä olen vieläkin. On hyviäkin aikoja, mutta varuillaan saa olla, mitä tekee ja sanoo. Tiedän, että vieläkin voisin juosta pois.
Narsisti voi keksiä omasta päästään täysin sepitettyjä juttuja joiden hän väittää olevan muiden sanomia tai kirjoittamia. Tekee näin silloin kun tuntee olevansa vaikeassa tilanteessa eikä hallitse häpeän tunneettaan.
Onko sillä väliä, onko puoliso narsisti vai ei?
Jos suhteessa on paha olla, on se jo riittävä syy lähteä.
Guest 1508 kirjoitti:
Onko sillä väliä, onko puoliso narsisti vai ei?
Jos suhteessa on paha olla, on se jo riittävä syy lähteä.
Tällä tarkoitan sitä, että diagnoosia ei tarvita, oma tuntemus riittää päätöksen tekoon.
Alue: Aihe vapaa
Minua alkoi myös ihmetyttää miehen kyky katsoa hurjimpia mahdollisia elokuvia. Ihmettelin miksei niistä tuu/jää huonoa oloa tms. Miksei hän nauttinut mistään josta jää hyvä kohottautunut mieli. Miksei häntä liikuttanut poikkeuksellisen kauniit hetket.
Hän myös on katastoriajattelija. Odottaa pahintaa, pahentaa itse riidat äärimmilleen väistelemällä aihetta, liioittelemalla niin et menee valehteluksi, ja kääntämällä kaiken toisen syyksi. Kaikki keskustelut päättyy siihen kuinka olen aina ollut täysin mahdoton. Kuin hän ei edes haluaisi ratkaista vaan nautinto ilkeydestä on suurempi.