Narsistin keskustelutyyli

Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?

Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.

Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?

Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.

Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?

Noin kolmen vuoden kohdalla tajusin, kun etsin tietoa juuri vaikeasta käytöksestä ja miten pystyä parantamaan tilannetta. Siinä vaiheessa vielä luulin, että asiat voivat jotenkin muuttua siedettävimmiksi. Kerroin myös narsistille siitä, että olen tajunnut hänellä olevan juuri sellaista käytöstä. Näin jälkikäteen ymmärrän, ettei olisi pitänyt sanoa mitään. Narsisti sai siitä vain lisää keinoja henkiseen väkivaltaan. Tilanne paheni entisestään. Sain itse kuulla olevani narsisti ja hullu, kun tuollaista väitän. Sanoi sitten myös että jos näin on, niin sittenhän hän on sairas ja sille ei voi mitään. Eli sai myös ikäänkuin oikeutuksen omaan käytökseensä. Narsistille kertominen ei kannata, se on oma kokemukseni. Siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Samoin olen huomannut jälkikäteen, että eron jälkeen olisi pitänyt olla varovaisempi siinä, kenelle puhui suhteen aikana tapahtuneista asioista. Vertaistukiryhmä oli itselleni ainoa turvallinen paikka, jossa pystyi kertomaan asioista avoimesti.

Huoltajuuteen liittyvästä kysymyksestäsi minulla ei ole tietoa, kun ei ole lapsia. Eri paikkakunnilla toimii vertaistukiryhmiä, joista voi saada tukea ja tietoa tilanteessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko narsistin tapa olla välillä mukava ja välillä taas ilkeä?Entäs onko narsistilla tapana suuttua,jos sanot oman mielipiteen?

Narsisti on välillä mukava, asiat sujuu. Käytös voi muuttua hyvinkin äkkiä, saattaa tulla ilkeitä kommentteja, raivoamistakin. Tämä on ihan tavallista. Kun narsisti kokee itsensä millään tavalla uhatuksi alkaa viha. Ja siihen uhatuksi tulemisen kokemukseen riittää sellaiset asiat, joita ei voi uskoa todeksi edes ennen kuin itse on kokenut sen. Esim. narsistin mielestä liian pitkä puhelu lähisukulaisen kanssa, vanhan opiskelukaverin tervehtiminen kadulla yms. Toisaalta voi alkaa raivo vaikka siitä, että perunat on keitetty liian kypsiksi. Narsistin sisällä on paljon vihaa, joka purskahtelee esiin eri tilanteissa.

Narsistia ei oikeasti muiden mielipiteet kiinnosta, aitoa keskustelua ei ole olemassakaan. Hän pystyy kyllä sujuvasti esittämään, että kuuntelee silloin kun esim. haluaa jotain siltä toiselta. Toisista narsisteista nämä piirteet tulevat esiin melko nopeasti, toiset voivat vaikuttaa ihan normaaleilta pitkäänkin. Jossain vaiheessa alkaa kyllä murentua se kuori sitten.

Lisäys vielä edelliseen, että oman mielipiteen esittäminen, eri mieltä oleminen on narsistille uhka. Toinen ihminen, joka ilmaisee oman mielipiteensä ja sitä kautta ei ole narsistin näkökulmasta vietävissä/kontrolloitavissa aiheuttaa kyllä reaktioita riippuen henkilöstä.

Kaikki saattaa mennä hyvin, kun teet niin kuin narsisti haluaa ja olet samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta sitten kun esität eriäviä mielipiteitä, niin narsisti reagoi ihan kuin se olisi hyökkäys häntä vastaan. Kaikki kostetaan, jos olet laittanut jonkin hänen tavaran esim vaatteen lattialle, niin se on tulkittu jonkinlaiseksi hyökkäykseksi ja seuraavana päivänä löydät oman vaatteesi lattialta. Sama koskee rasioita keittiössä yms. Ihan kaikkea, mitä itse et missään tilanteessa voisi tulkita hyökkäykseksi. Jos ostat kaupasta esim tiettyjä tuotteita, niin narsku ajattelee että laskelmoit jotenkin ja saattaa lopettaa joidenkin tuotteiden ostamisen.

Niin, se on niin hullua se maailma, johon joutuu narsistin lähellä eläessä. Narsisti voi kokea uhkana/hyökkäyksenä jopa sen, että puoliso on iloinen jostain kotiin tullessaan. Siitä voi seurata sitten viikonlopun yli kestävä mykistyminen. Siis ihan siitä, että tulee kotiin hyvällä tuulella ja kertoo mitä mukavaa tapahtui.

Minä menin kerran vastaamaan puolisolleni kotimurteellani jonka käyttö oli taloudessamme kiellettyä. Ihan hirveä huuto siitä, kenen kanssa olen puhunut kun puhun omaa murrettani. Heti kun narsku aavistaa, että on pienikin mahdollisuus että ei täysin kontrolloi toisen todellisuutta, vaan joku on saattanut päästä siitä läpi niin siitä seuraa ihan helvetillinen haloo. Hymyily ja nauraminen oli kiellettyä, kukaan muu ei saanut aiheuttaa syytä hymyyn kuin narsisti itse tai narsistin osoittamat asiat joista oli lupa saada iloa. Tietenkään narsisti ei sano, että hymyily tai nauraminen on kielettyä, sen vain oppii siitä kun narsisti sanoo, että hymyillessä näytän idiootille ja jos nauroin niin alettiin huutaa turpakiinni.

No nyt se narstisti onkin vaan uhri. "Akatemiaprofessori Anssi Peräkylän mukaan moni narsisti todellisuudessa kärsii ja kovasti."

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/ecf2f67f-f53b-45de-9439-af894df4c316

ja vain narsisti blokkaa tämän maksumuurin taa ;DDD

winner kirjoitti:

No nyt se narstisti onkin vaan uhri. "Akatemiaprofessori Anssi Peräkylän mukaan moni narsisti todellisuudessa kärsii ja kovasti."

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/ecf2f67f-f53b-45de-9439-af894df4c316

ja vain narsisti blokkaa tämän maksumuurin taa ;DDD

Siinä hyvä esimerkki narsistin keskustelutyylistä.

winner kirjoitti:

No nyt se narstisti onkin vaan uhri. "Akatemiaprofessori Anssi Peräkylän mukaan moni narsisti todellisuudessa kärsii ja kovasti."

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/ecf2f67f-f53b-45de-9439-af894df4c316

ja vain narsisti blokkaa tämän maksumuurin taa ;DDD

Narsisti kärsii ja laitaa kaikki läheisensäkin kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko narsistin tapa olla välillä mukava ja välillä taas ilkeä?Entäs onko narsistilla tapana suuttua,jos sanot oman mielipiteen?

Narsisti on välillä mukava, asiat sujuu. Käytös voi muuttua hyvinkin äkkiä, saattaa tulla ilkeitä kommentteja, raivoamistakin. Tämä on ihan tavallista. Kun narsisti kokee itsensä millään tavalla uhatuksi alkaa viha. Ja siihen uhatuksi tulemisen kokemukseen riittää sellaiset asiat, joita ei voi uskoa todeksi edes ennen kuin itse on kokenut sen. Esim. narsistin mielestä liian pitkä puhelu lähisukulaisen kanssa, vanhan opiskelukaverin tervehtiminen kadulla yms. Toisaalta voi alkaa raivo vaikka siitä, että perunat on keitetty liian kypsiksi. Narsistin sisällä on paljon vihaa, joka purskahtelee esiin eri tilanteissa.

Narsistia ei oikeasti muiden mielipiteet kiinnosta, aitoa keskustelua ei ole olemassakaan. Hän pystyy kyllä sujuvasti esittämään, että kuuntelee silloin kun esim. haluaa jotain siltä toiselta. Toisista narsisteista nämä piirteet tulevat esiin melko nopeasti, toiset voivat vaikuttaa ihan normaaleilta pitkäänkin. Jossain vaiheessa alkaa kyllä murentua se kuori sitten.

Lisäys vielä edelliseen, että oman mielipiteen esittäminen, eri mieltä oleminen on narsistille uhka. Toinen ihminen, joka ilmaisee oman mielipiteensä ja sitä kautta ei ole narsistin näkökulmasta vietävissä/kontrolloitavissa aiheuttaa kyllä reaktioita riippuen henkilöstä.

Kaikki saattaa mennä hyvin, kun teet niin kuin narsisti haluaa ja olet samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta sitten kun esität eriäviä mielipiteitä, niin narsisti reagoi ihan kuin se olisi hyökkäys häntä vastaan. Kaikki kostetaan, jos olet laittanut jonkin hänen tavaran esim vaatteen lattialle, niin se on tulkittu jonkinlaiseksi hyökkäykseksi ja seuraavana päivänä löydät oman vaatteesi lattialta. Sama koskee rasioita keittiössä yms. Ihan kaikkea, mitä itse et missään tilanteessa voisi tulkita hyökkäykseksi. Jos ostat kaupasta esim tiettyjä tuotteita, niin narsku ajattelee että laskelmoit jotenkin ja saattaa lopettaa joidenkin tuotteiden ostamisen.

Kyllä. Kaikki tekemisesi tai tekemättä jättämisesi ovat henkilökohtaisia toimenpiteitä narsissia kohtaan. Joskus myös niin, että kun kaupasta ostat 99% kaikkea sitä, mitä hän haluaa tai on tottunut käyttämään ja 1% itsesi tykkäämästä, niin riita on valmis. Narsisti näkee vain sen, mitä ostit omien makujesi tai toiveiden mukaisesti. Hän ei edes huomaa niitä tuotteita, jotka ostettiin hänen mieltymystensä mukaan. Kuulet, että ajattelet vain itseäsi, ostar vain sitä, mistä itse tykkäät. Olet itsekäs, olet paha. Seuraavalla kerralla jätät ostamatta sen 1%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko narsistin tapa olla välillä mukava ja välillä taas ilkeä?Entäs onko narsistilla tapana suuttua,jos sanot oman mielipiteen?

Narsisti on välillä mukava, asiat sujuu. Käytös voi muuttua hyvinkin äkkiä, saattaa tulla ilkeitä kommentteja, raivoamistakin. Tämä on ihan tavallista. Kun narsisti kokee itsensä millään tavalla uhatuksi alkaa viha. Ja siihen uhatuksi tulemisen kokemukseen riittää sellaiset asiat, joita ei voi uskoa todeksi edes ennen kuin itse on kokenut sen. Esim. narsistin mielestä liian pitkä puhelu lähisukulaisen kanssa, vanhan opiskelukaverin tervehtiminen kadulla yms. Toisaalta voi alkaa raivo vaikka siitä, että perunat on keitetty liian kypsiksi. Narsistin sisällä on paljon vihaa, joka purskahtelee esiin eri tilanteissa.

Narsistia ei oikeasti muiden mielipiteet kiinnosta, aitoa keskustelua ei ole olemassakaan. Hän pystyy kyllä sujuvasti esittämään, että kuuntelee silloin kun esim. haluaa jotain siltä toiselta. Toisista narsisteista nämä piirteet tulevat esiin melko nopeasti, toiset voivat vaikuttaa ihan normaaleilta pitkäänkin. Jossain vaiheessa alkaa kyllä murentua se kuori sitten.

Lisäys vielä edelliseen, että oman mielipiteen esittäminen, eri mieltä oleminen on narsistille uhka. Toinen ihminen, joka ilmaisee oman mielipiteensä ja sitä kautta ei ole narsistin näkökulmasta vietävissä/kontrolloitavissa aiheuttaa kyllä reaktioita riippuen henkilöstä.

Kaikki saattaa mennä hyvin, kun teet niin kuin narsisti haluaa ja olet samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta sitten kun esität eriäviä mielipiteitä, niin narsisti reagoi ihan kuin se olisi hyökkäys häntä vastaan. Kaikki kostetaan, jos olet laittanut jonkin hänen tavaran esim vaatteen lattialle, niin se on tulkittu jonkinlaiseksi hyökkäykseksi ja seuraavana päivänä löydät oman vaatteesi lattialta. Sama koskee rasioita keittiössä yms. Ihan kaikkea, mitä itse et missään tilanteessa voisi tulkita hyökkäykseksi. Jos ostat kaupasta esim tiettyjä tuotteita, niin narsku ajattelee että laskelmoit jotenkin ja saattaa lopettaa joidenkin tuotteiden ostamisen.

Niin, se on niin hullua se maailma, johon joutuu narsistin lähellä eläessä. Narsisti voi kokea uhkana/hyökkäyksenä jopa sen, että puoliso on iloinen jostain kotiin tullessaan. Siitä voi seurata sitten viikonlopun yli kestävä mykistyminen. Siis ihan siitä, että tulee kotiin hyvällä tuulella ja kertoo mitä mukavaa tapahtui.

Minä menin kerran vastaamaan puolisolleni kotimurteellani jonka käyttö oli taloudessamme kiellettyä. Ihan hirveä huuto siitä, kenen kanssa olen puhunut kun puhun omaa murrettani. Heti kun narsku aavistaa, että on pienikin mahdollisuus että ei täysin kontrolloi toisen todellisuutta, vaan joku on saattanut päästä siitä läpi niin siitä seuraa ihan helvetillinen haloo. Hymyily ja nauraminen oli kiellettyä, kukaan muu ei saanut aiheuttaa syytä hymyyn kuin narsisti itse tai narsistin osoittamat asiat joista oli lupa saada iloa. Tietenkään narsisti ei sano, että hymyily tai nauraminen on kielettyä, sen vain oppii siitä kun narsisti sanoo, että hymyillessä näytän idiootille ja jos nauroin niin alettiin huutaa turpakiinni.

Tietenkään narsisti ei sano, että hymyily tai nauraminen on kielettyä, sen vain oppii siitä kun narsisti sanoo, että hymyillessä näytän idiootille ja jos nauroin niin alettiin huutaa turpakiinni.

Tuollaistahan se oli. Oppi varomaan sanomisiaan ja miettimään asiat etukäteen, ettei tule jotain järkkyä riehumista tai vihamielisyyttä milloin mistäkin. Ja ei sekään auttanut. Onneksi siitä pääsi irti.

Läskeissä on paljon narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?

Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.

Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?

Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.

Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.

Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.

Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?

Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.

Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?

Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.

Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.

Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.

Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.

Kuulostat mieheni eksältä. (Voisitkohan oikeasti olla hän...)

Olen alkanut epäilemään kumppaniani narsismista. Koko tyypillinen lista tuntuu täyttyvän jossain määrin, mutten millään haluaisi tunnustaa sitä todellisuudeksi, olenhan panostanut tähän suhteeseen hurjasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?

Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.

Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?

Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.

Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.

Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.

Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.

Kuulostat mieheni eksältä. (Voisitkohan oikeasti olla hän...)

Olen alkanut epäilemään kumppaniani narsismista. Koko tyypillinen lista tuntuu täyttyvän jossain määrin, mutten millään haluaisi tunnustaa sitä todellisuudeksi, olenhan panostanut tähän suhteeseen hurjasti.

Jos on parin vuoden sisällä suhde alkanut, niin voi hyvinkin olla.

Jos sulla on perhettä tai kavereita, niin juttele heille avoimesti suhteestasi, hyvästä ja pahasta. Yritä tutustuttaa heitä mieheen.

Yksi iso merkki oli, että kaikenlaiset suunnitelmien muutokset olivat hänelle myrkkyä. Jos siis johtuivat jostakusta muusta. Hän itse sai kyllä muuttaa suunnitelmia. Esim. jos halusin mennäkin vaikka lauantai-iltana elokuviin, niin siitä nousi myrsky. Alkuaikoina näytti vain ärsyyntyneeltä, mutta myöhemmin sitten oli tosi ilkeä. Seksi oli myös sellaista, että jos kieltäydyin, niin mökötys alkoi. Ja seksiä oli kyllä alussa päivittäin ja vuosien saatossa muutamia kertoja viikottain. Mutta se oli paha jos minä en jostain syystä ollut suostuvainen. Itse hän kyllä sai kieltäytyä.

Narsisti suuttui minulle mm. seuraavista asiosta:

sanoin että taivaalla on tummia pilviä kohta sataa (ei hän idiootti ole, tajuaa itsekin), olen kasvissyöjä, en ole fasisti, kävin väärän ketjun ruokakaupassa ja huoltoasemalla, en välitä moottoripyöristä.

Narsu suuttui minulle ja kostoksi blokkasi numeroni, toivottavasti jätti kokonaan rauhaan kun kerroin etten voi olla ihmisen kanssa jolla on paha alkoholiongelma (menee helposti 300 tölkkiä kaljaa/kk) ja hänen fyysiset terveysongelmansa joihin ei hae apua, (papereihin tulee merkintä🙄 ), sekä vaaralliset harrastuksensa-kaahaa prätkällä 360km/h vauhtia huolestuttavat minua.

Tämä oli vähemmän paha kuin sanoa syyksi ilminarsismi.

Ja siitäkin pääsee ulos, sillä se on ainoa oikea ja välttämätön toimintatapa. Ei senttiäkään periksi!

Helppoahan se ei ole, mutta välttämätöntä. Ja toimii. Onnellinen olen nyt.

ei narsismi laannu vaan pahenee hyvin nähtävissä demari poliitikoissa vieläkin yrittävät tarjota vappu satasia ja kehua miinojen kieltoa

Ei se uhreilta pois ole vaikka narskuista puhutaankin. Voi jopa kannustaa jotakuta kärsinyttä avautumaan omista kokemuksistaan.

Ota huomioon, että täällä lyhykäisessä kirjoituksessaan ei avautuja kenties saa paperille kaikkia narskun piirteitä kuvattua, ja kuitenkin on narsku kyseessä.

Itse pääsin omastani eroon jo kymmenisen vuotta sitten, kun sanoin hänelle vain, että: Hyvää loppuelämää. Ja pidin siitä sitten vain kiinni.

Narskuista ei mielestäni tarpeeksi puhuta. Hyssytellään vaan. Sillai ei asiat parane.

minä minä mun varjoni kirjoitti:

ei narsismi laannu vaan pahenee hyvin nähtävissä demari poliitikoissa vieläkin yrittävät tarjota vappu satasia ja kehua miinojen kieltoa

Eiköhän kaikista puolueista löydy narsisteja..

Olette niin pihalla kaikki. Narsistihan osaa olla todella hurmaava halutessaan ja saada sinut tuntemaan itsesi suorastaan ainutlaatuisen kiinnostavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teillä meni, että tajusitte olevanne narsistin kanssa? Sanoitteko suoraan narsistille, että hän on narsisti? Miten hän reagoi sanomaanne?

Minulla kesti aika kauan ymmärtää, että vastapuoli todellakin on narsisti, ei vaan hyvin hankala ja erikoinen ja impulsiivisesti käyttäytyvä. Mutta sitten alkoikin tulla lunta tupaan erinäisissä tilanteissa, useammin ja useammin, ja käsitykseni siitä että hän on narsisti sai/saa joka kerta lisää vahvistusta. Narsisti on lapseni isä, enkä täten voi elää, kuulematta lapseni kautta hänen älyttömistä tekemisistään. Valitettavasti.

Onko täällä ketään, joka olisi hakenut/saanut yksinhuoltajuuden tällaisessa tapauksessa?

Kyllä siihen meni n. 18 vuotta. Arvostin miestäni ja pidin häntä osaavana ja taitavana. Osasi käyttäytyä, oli hyvä työssään. Tosin lasten syntymän jälkeen alkoi olla rakkausvaihe käyty ja hänestä tuli välinpitämätön, ilkeäkin. Minä ajattelin, että on tätä pikkulapsivaihetta ja kannoin päävastuun lastenhoidosta, kodista. Hän uhkasi erolla usein ja sanoi, että huolehtii, etten saa lapsia. Pakko oli siis jaksaa. Hän on vakuuttava ja varakas, minä en niinkään.

Joskus lasten ollessa sitten jo vanhempia tajusin, että keskusteluista hänen kanssaan ei tule mitään. Ne eivät ole loogisia. Minä aina häviän keskustelut, on aihe mikä hyvänsä. Fiksu mies vetääkin keskusteluun mukaan menneet, tulevat, olettamukset, ei pysy faktoissa eikä aiheessa. Ja hänen mielestään minä en vain ole hyvä kommunikoimaan.

Kun oma pää vähän vinksahti uuteen asentoon, alkoi suomut varista silmiltä. Tajusin hänen valehtelevan aika monessa asiassa, myös täysin yhdentekevissä asioissa. Katsoin kuin ulkopuolisena. Aika pieni ihminenhän siinä rinnalla oli, ei ainakaan itseäni kummoisempi. Pari kolme vuotta eteenpäin ja olin vapaa. Lapsilla ei voinut enää kiristää. Rahasta kova vääntö, mutta sekin sitten päättyi kohtuullisen hyvin.

Ja kannattaa muuten joskus kuunnella kavereita, silloin kun niitä vielä on. Eivät ehkä kovin suoraan sano mielipidettään, mutta voivat hienovaraisesti vihjata.

Kuulostat mieheni eksältä. (Voisitkohan oikeasti olla hän...)

Olen alkanut epäilemään kumppaniani narsismista. Koko tyypillinen lista tuntuu täyttyvän jossain määrin, mutten millään haluaisi tunnustaa sitä todellisuudeksi, olenhan panostanut tähän suhteeseen hurjasti.

Jos on parin vuoden sisällä suhde alkanut, niin voi hyvinkin olla.

Jos sulla on perhettä tai kavereita, niin juttele heille avoimesti suhteestasi, hyvästä ja pahasta. Yritä tutustuttaa heitä mieheen.

Yksi iso merkki oli, että kaikenlaiset suunnitelmien muutokset olivat hänelle myrkkyä. Jos siis johtuivat jostakusta muusta. Hän itse sai kyllä muuttaa suunnitelmia. Esim. jos halusin mennäkin vaikka lauantai-iltana elokuviin, niin siitä nousi myrsky. Alkuaikoina näytti vain ärsyyntyneeltä, mutta myöhemmin sitten oli tosi ilkeä. Seksi oli myös sellaista, että jos kieltäydyin, niin mökötys alkoi. Ja seksiä oli kyllä alussa päivittäin ja vuosien saatossa muutamia kertoja viikottain. Mutta se oli paha jos minä en jostain syystä ollut suostuvainen. Itse hän kyllä sai kieltäytyä.

Kyllä, suhde alkoi vajaa 2 vuotta sitten.

Ja mieheni on samoin kuten sinun ihmeellisen taitava kaivamaan menneet ihan arkisiin kiistoihinkin. Ja liioittelee hurjasti.

Itse epäilin narsismia ensi kertaa kun tajusin ettei hän kysy minulta ja kohtaamiltamme ihmisiltä kysymyksiä. Dialogi on siten outo ja tökkivä. Lisäksi hän ei huomioi kuten muut mieheni ovat huomioineet, eikä kanna mielessään muiden murheita. Hän on kaikkiaan huono antamaan. -> empatian puute.

Tämä kysymysten kysymättömyys keneltäkään on huomiota herättävää. Kun näemme vanhempiani, sukuani, hävettää ettei hän kysy mitään. Luulin ensin ujoudeksi, mutta eihän hän kysy minultakaan yhtään mitään. Se jättää suhteen kylmäksi kun dialogi on puutteellinen.

Lisäksi häpeä on hänelle tuskallista. Ei kestä väärässä olemista, sujuvasti mieluummin valehtelee. Eilen valehteli punttisalin aukiolosta. Ei naura itselleen.

Ottaa omia oikeuksia. Ja vaatii minua toimimaan esimerkkillisesti voidakseni kritisoida. Hän saa "työn vuoksi" tehdä mitä vain. Juoda naisten kanssa yökerhossa ulkomailla. Minä joudun perustelemaan miksi syön joskus miespuolisen kanssa lounasta.

Narsisti tiputtelee julkkisten nimiä ja merkkituotteiden nimiä mitä kuka osti ja paljonko maksoi. Jos käy Anni Sinnenmäen kanssa samassa leikkipuistossa niin siitä kuulee aivan loputtomasti, aivan kun hän olisi vallan ytimessä ja Annin hyvä ystävä. Kaikki kirotut merkkilaukut ja -valaisimet on oikeasti eläkeläisäidin ja tämän invalidimiehen eläkkeillä ostettu. Jos jutut pyörii julkkisten ja merkkituotteiden ympärillä niin se on varhainen merkki, pakene. Älä hanki lapsia tämmöisen ihmisen kanssa. Hirveitä asioita luvassa. Hirveämpiä kuin osaat kuvitella.