Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on narsistinen isä. Minä olen paennut 3v sitten mutta jäljellä on yhteishuoltajuus.
Lapset voivat huonosti. Kumpikin kertoo isälleen asiasta, isä sanoo aina että ei ole noin asiat, ongelmasi on tämä. Minä sanon asiasta, hän syyttä mustamaalaamisesta ja vieraannuttamisesta. Pyydän lapsille joustoa olla minuun yhteydessä isäviikolla, ehkä sopia kanssani joku tapaaminen jos kokevat tarpeelliseksi. Isä vastaa että hän ei estä lasten yhteydenpitoa minuun, toisin kuin minä. Silti lapset jatkuvasti anelevat, etenkin nuorempi, että saisi olla kanssani joskus yhden yön pidempään tai nähdä minua joku arki-ilta. Tämä ei käy, en kuule lapsista ikinä viikkoon kun ovat isällään.
Lapset tulevat minulle aina henkisenä romukasana. He eivät ole nukkuneet kunnolla. Ahdistus purkautuu holtittomana väkivaltaisena käytöksenä minua kohtaan. Käytän viikon aina kahden pienen ihmisen rakastamisen ehjäksi, jotta voin taas palauttaa toimitettavaksi. Kaava on kammottava. Isä kuittaa käytöksen sillä, että minun kotona on ongelmia.
Mukaan on saatu aloitteestani perhetyö (alkaa kohta), lastenpsykiatria, kunnan lastenlääkäri. Toivon, että lastensuojelu astuisi joku päivä kuvaan. Käräjillä asia vireillä, haen yksinhuoltajuutta.
Mulla sama tarina. Lapsi alkoi käyttäytymään aggressiivisesti, hain apua. Kävi kuitenkin niin, että pari ensimmäistä vuotta lasten isä näyttäytyi superisänä ja sai/saa jatkuvaa kiitosta hoitohenkilökunnalta. Vasta nyt, noin 3 vuoden jälkeen, on alettu yhdistää isän persoonaa ja lapsen oireilua. Lapsi on jo niin iso, että osaa kertoa itse.
Ja täällä sama juttu. Lapsi on käyttäytynyt aggressiivisesti ja oireillut muutenkin jo kaksi vuotta ja olen hakenut apua monelta taholta. Isä puhuu joka paikassa mustan valkoiseksi ja kääntää kaikki minua vastaan niin että minut nähdään syypäänä lapsen oireiluun eikä minua uskota.
Oma lapseni on vasta 5-vuotias, joten voi mennä vielä pitkä aika ennen kuin isän osuus asioihin nähdään. Isä on vielä niin poikkeuksellisen taitava valehtelija ja manipuloija, että hänen taitavuuttaan on kauhistellut myös psykiatri ja terapeuttini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas termien tarkoituksellinen rajaaminen koskemaan vain NPD-diagnoosin saaneisiin antaa vain mahdollisuuden narsistisia piirteitä omaaville vain jatkaa muita ihmisiä vahingoittavaa käyttäytymistään. Paljon on myös tutkimusta siitä että tällaiset eivät edes hakeudu hoitoon koska ajattelevat että itsessään ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas termien tarkoituksellinen rajaaminen koskemaan vain NPD-diagnoosin saaneisiin antaa vain mahdollisuuden narsistisia piirteitä omaaville vain jatkaa muita ihmisiä vahingoittavaa käyttäytymistään. Paljon on myös tutkimusta siitä että tällaiset eivät edes hakeudu hoitoon koska ajattelevat että itsessään ei ole mitään vikaa.
On myös tapauksia jossa ihminen on saanut hyvin paljon häntä ympäröiviltä ihmisiltä ja muiltakin palautetta narsisimin piirteitä omaavasta käyttäytymisestään joka on saattaanut jatkua vuosikausia enemmän tai vähemmän voimakkaana. Tällainen ihminen saattaa kyllä tunnistaa itsessään näitä piirteitä mutta hoitoon hakeutumista ei tehdä koska asiaan liittyvä häpeä voi olla psyyken kannalta äärimmäisen voimakas. Niinpä asian kieltäminen ja muut defensiiviset toiminnot voimistuvat jatkuvasti mikä tietenkin auttaa muita ihmisiä entistä helpommin tunnistamaan näitä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas termien tarkoituksellinen rajaaminen koskemaan vain NPD-diagnoosin saaneisiin antaa vain mahdollisuuden narsistisia piirteitä omaaville vain jatkaa muita ihmisiä vahingoittavaa käyttäytymistään. Paljon on myös tutkimusta siitä että tällaiset eivät edes hakeudu hoitoon koska ajattelevat että itsessään ei ole mitään vikaa.
Miten se antaa mahdollisuuden? Eikö yhtä lailla voida käsitellä sitä ongelmallista käytöstä ja puuttua siihen? Mitä se narsisti-termi siinä uhria hyödyttää? Eikö uhrin kannalta ole oleellisempaa tunnistaa vahingollinen ihmissuhde ihan riippumatta toisen diagnooseista?
Kun ihmiseen tosiaan liittyy niin paljon muutakin kuin hänen uhrinsa näkökulma.
Myös monet muut kuin narsistit ajattelevat että vika on muualla kuin itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas termien tarkoituksellinen rajaaminen koskemaan vain NPD-diagnoosin saaneisiin antaa vain mahdollisuuden narsistisia piirteitä omaaville vain jatkaa muita ihmisiä vahingoittavaa käyttäytymistään. Paljon on myös tutkimusta siitä että tällaiset eivät edes hakeudu hoitoon koska ajattelevat että itsessään ei ole mitään vikaa.
On myös tapauksia jossa ihminen on saanut hyvin paljon häntä ympäröiviltä ihmisiltä ja muiltakin palautetta narsisimin piirteitä omaavasta käyttäytymisestään joka on saattaanut jatkua vuosikausia enemmän tai vähemmän voimakkaana. Tällainen ihminen saattaa kyllä tunnistaa itsessään näitä piirteitä mutta hoitoon hakeutumista ei tehdä koska asiaan liittyvä häpeä voi olla psyyken kannalta äärimmäisen voimakas. Niinpä asian kieltäminen ja muut defensiiviset toiminnot voimistuvat jatkuvasti mikä tietenkin auttaa muita ihmisiä entistä helpommin tunnistamaan näitä piirteitä.
Se, että termi väljähtyy vähentää termin itsensä uskottavuutta joka juuri entisestään mahdollistaa senkin, että myös oikea narsisti voi tähän termin epämääräisyyteen vedota.
Hoitoon hakeutumisen ei pitäisi lähteä siitä että jotkut läheiset ovat keittiödiagnosoineet hänet valmiiksi. Hoitoon tulee hakeutua ensisijaisesti sillä perusteella, mikä on se elämässä näkyvä konkreettinen haitta. Narsismiin liitetyt haitat voidaan todeta ilman tuon n-sanan viljelyäkin. Parempaa, kuin potentiaalisen narsistiehdokkaan kutsuminen narsistiksi, olisi varmaan saada hänet ymmärtämään miksi hänen omakin elämänsä voisi parantua hoitoon hakeutumisella. Siitä se hoitomotivaatio tulee jos jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas termien tarkoituksellinen rajaaminen koskemaan vain NPD-diagnoosin saaneisiin antaa vain mahdollisuuden narsistisia piirteitä omaaville vain jatkaa muita ihmisiä vahingoittavaa käyttäytymistään. Paljon on myös tutkimusta siitä että tällaiset eivät edes hakeudu hoitoon koska ajattelevat että itsessään ei ole mitään vikaa.
Miten se antaa mahdollisuuden? Eikö yhtä lailla voida käsitellä sitä ongelmallista käytöstä ja puuttua siihen? Mitä se narsisti-termi siinä uhria hyödyttää? Eikö uhrin kannalta ole oleellisempaa tunnistaa vahingollinen ihmissuhde ihan riippumatta toisen diagnooseista?
Kun ihmiseen tosiaan liittyy niin paljon muutakin kuin hänen uhrinsa näkökulma.
Myös monet muut kuin narsistit ajattelevat että vika on muualla kuin itsessä.
Syyllisyyden siirtäminen toiseen ihmiseen silloin kun objektiivisesti kaikki faktat ovat ilman valheita pöydässä paljastaa vahingollisen käyttäytymisen.
Usein uhrit pystyvät vasta terapiassa tajuamaan sairaalloisen tavan siirtää omaa häpeää toiseen jota vahingollinen ihminen on tietoisesti tai tiedostamattaan tehnyt. Sen tajuaminen on avain uhrien toipumiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas termien tarkoituksellinen rajaaminen koskemaan vain NPD-diagnoosin saaneisiin antaa vain mahdollisuuden narsistisia piirteitä omaaville vain jatkaa muita ihmisiä vahingoittavaa käyttäytymistään. Paljon on myös tutkimusta siitä että tällaiset eivät edes hakeudu hoitoon koska ajattelevat että itsessään ei ole mitään vikaa.
Miten se antaa mahdollisuuden? Eikö yhtä lailla voida käsitellä sitä ongelmallista käytöstä ja puuttua siihen? Mitä se narsisti-termi siinä uhria hyödyttää? Eikö uhrin kannalta ole oleellisempaa tunnistaa vahingollinen ihmissuhde ihan riippumatta toisen diagnooseista?
Kun ihmiseen tosiaan liittyy niin paljon muutakin kuin hänen uhrinsa näkökulma.
Myös monet muut kuin narsistit ajattelevat että vika on muualla kuin itsessä.
Syyllisyyden siirtäminen toiseen ihmiseen silloin kun objektiivisesti kaikki faktat ovat ilman valheita pöydässä paljastaa vahingollisen käyttäytymisen.
Usein uhrit pystyvät vasta terapiassa tajuamaan sairaalloisen tavan siirtää omaa häpeää toiseen jota vahingollinen ihminen on tietoisesti tai tiedostamattaan tehnyt. Sen tajuaminen on avain uhrien toipumiseen
Jos tämän oli tarkoitus perustella, miksi narsismi-termin käyttöä pitäisi laajentaa ja yleistää, niin en ymmärtänyt vielä. Jatka vain jos jaksat, aihe kiinnostaa.
Mutta juu, se itsesyytöksen (laajassa merkityksessä) vaihtuminen siihen, että pystyy erottelemaan, mitkä ilmiöt ovat mistäkin (ja kenestäkin) peräisin, on kyllä tärkeää. Se on sellaista itsetietoisuuden lisääntymistä ehkä ennen kaikkea.
Ajattelen, että tärkeintä on ymmärtää, mihin itse ei ole syypää ja mistä voi omilla päätöksillään rajata itsensä pois, eikä se, että ymmärtää toisen ongelmia seikkaperäisesti tai nimetä toisen ihmisen oirevyyhti tieteellisesti validoidulla termillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen ei myönnä lainkaan omia vikojaan vaan syy on aina toisessa. Kommentit, joita tältä ihmiseltä tulee on aina jollain tavoin negatiivisia tai lyttääviä. Haukkuu myös, että olen sellainen ja sellainen ihminen ja en osaa muuta kuin haukkua muita ihmisiä. Hän peilää omia kielteisiä luonteenpiirteitään minuun ja sanoo, että olen sellainen negatiivinen, vaikka on itse juuri se negatiivinen tajuamatta sitä itsekään. Ja yleensä hänellä ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa mistään asiasta ja haukkuu jopa ihan sumeilematta eri asioita ja ihmisiä. Sellaisen henkilön seura on raskasta ja olenkin irrottautunut siitä tyystin ja oleminen ilman häntä on erittäin virkistävää. Toivon vaan ettei mun koskaan tarttisi ees nähdä koko ihmistä. se vain on vaikeaa kun asumme suht lähekkäin.
Tuo erottelukyky on todella tärkeä asia. Epäterveessä ja toksiseksi muuttuneessa vuorovaikutuksessa tämä herkästi hämärtyy usein vahingollisen ihmisen manipuloinnin vuoksi.
Se mitä termiä tästä kukakin haluaa käyttää ei ole niin tärkeää. Tärkeintä on tunnistaa mitä tapahtui.
Ja kyllä on oikeasti tilanteita joissa pystytään selkeästi tunnistamaan vahingollinen käytttäymismalli joka ei ole sen kohteena olevan syytä vaikka vahingollisesti käyttäytynyt kuinka yrittäisi niin yksilötasolla kuin yleisemmälläkin tasolla asiaa muuksi väittää ja kääntää.
Vahingollisesti toimineen väitteet usein eivät kestä kriittistä läpivalaisua koska väitteen esittäjä voi olla hyvinkin taitava ilmaisemaan itseään edullisessa valossa käyttäen mitä moninaisimpia manipulatiivisia tapoja ilmaisussaan ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista että joka ikiseen narsismia käsittelevään ketjuun tulee itkemään näitä diagnoosia vaativia ennen kuin saisi edes ilmiönä puhua koko asiasta.
Jos toinen käyttäytyy toista kohtaan ku5ipäisesti, mitä väliä sillä on onko diagnoosia vai ei? Sen keskustelun ja uhrin kokemusten purun kannalta? Ei yhtään mitään vaan moni löytää samaistumiskohteen kuin sillä että vähättelisi että no mun tuttava nyt on tällainen ja tollainen jne.
Sitä paitsi harva menee vaikka diabetes-ketjuun jankuttamaan että onko diabetes oikeasti lääkärin diagnosoima vai vaan epäilys itsellä tai omaisella. Tai mitä tahansa muuta sairautta käsittelevään ketjuun, esim. masennus tai vaikka joku näppylä iholla!
Mutta ei, sillä ainoastaan on väliä puhuvatko narsistien uhrit oikeasti diagnosoidusta narsistista vai ei!
Ja kaikki ko. asiaa ymmärtävät tietävät että ko. oireistosta kärsivä ei hakeudu hoitoon, päinvastoin on ylpeä vaikutusvallastaan muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että joka ikiseen narsismia käsittelevään ketjuun tulee itkemään näitä diagnoosia vaativia ennen kuin saisi edes ilmiönä puhua koko asiasta.
Jos toinen käyttäytyy toista kohtaan ku5ipäisesti, mitä väliä sillä on onko diagnoosia vai ei? Sen keskustelun ja uhrin kokemusten purun kannalta? Ei yhtään mitään vaan moni löytää samaistumiskohteen kuin sillä että vähättelisi että no mun tuttava nyt on tällainen ja tollainen jne.
Sitä paitsi harva menee vaikka diabetes-ketjuun jankuttamaan että onko diabetes oikeasti lääkärin diagnosoima vai vaan epäilys itsellä tai omaisella. Tai mitä tahansa muuta sairautta käsittelevään ketjuun, esim. masennus tai vaikka joku näppylä iholla!
Mutta ei, sillä ainoastaan on väliä puhuvatko narsistien uhrit oikeasti diagnosoidusta narsistista vai ei!
Ja kaikki ko. asiaa ymmärtävät tietävät että ko. oireistosta kärsivä ei hakeudu hoitoon, päinvastoin on ylpeä vaikutusvallastaan muihin ihmisiin.
Se on pelkoa tuon vaikutusvallan menettämisestä ja lopulta yksinjäämisen pelkoa tuo vääntäminen. Muiden ihmisten ihailun loppuminen olisi kauhistus koska sitä ne tarvitsevat koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnosoituja narsisteja on vähän, koska narsisti itse ei näe mitään syytä hakeutua hoitoon, koska ei näe ongelmaa omassa käytöksessään. Kaikki muut ovat vain hänelle kateellisia. Mielenterveysdiagnoosia ei voi käytännössä saada ilman omaa halua selvittää asia. Pakkohoitoon taas ei voida ihmistä laittaa ellei hän ole vaaraksi itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituista porukkaa, Aivan kuin Narsistin tai Mustasukkasen kanssa olis pakko olla:Molemmita tulee jossain vaiheessa nyrkistä ja monelta on lähtenyt henki. Siitä huolimatta näitä mustelmia paklaavia naisia on.
Vaikea oli pikkulapsena minnekään lähteä kun väkivaltainen isäni sai säännöllisiä raivokohtauksiaan milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo erottelukyky on todella tärkeä asia. Epäterveessä ja toksiseksi muuttuneessa vuorovaikutuksessa tämä herkästi hämärtyy usein vahingollisen ihmisen manipuloinnin vuoksi.
Se mitä termiä tästä kukakin haluaa käyttää ei ole niin tärkeää. Tärkeintä on tunnistaa mitä tapahtui.
Ja kyllä on oikeasti tilanteita joissa pystytään selkeästi tunnistamaan vahingollinen käytttäymismalli joka ei ole sen kohteena olevan syytä vaikka vahingollisesti käyttäytynyt kuinka yrittäisi niin yksilötasolla kuin yleisemmälläkin tasolla asiaa muuksi väittää ja kääntää.
Vahingollisesti toimineen väitteet usein eivät kestä kriittistä läpivalaisua koska väitteen esittäjä voi olla hyvinkin taitava ilmaisemaan itseään edullisessa valossa käyttäen mitä moninaisimpia manipulatiivisia tapoja ilmaisussaan ulospäin.
Näinhän tuo on. Surullisinta on nähdä tällaisia ihmisiä somessa. Manipulointi on välillä niin härskiä ja ilmiselvää että miettii että tajuaako tekijä itsekään miltä hänen touhunsa näyttää muille. Häpeähän siellä taustalla on kaiken agression ollessa ulospäin näkyvä asia.
"Ja vaikka ammattilaiset käyttävät narsismia myös adjektiivina, niin kyllä heilläkin voi asiasta olla vähän valistuneempi käsitys kuin sellaisella jolla on kokemusta vaikkapa siitä eksästään vain parin vuoden ajalta ja vain parisuhteen ja eroprosessin osalta. Ja taas toistan, että tapauskohtaista tämäkin on, ja ei uhrien kokemusta ole tässä mitään tarkoitusta vähätelläkään vaan kokemuksista tehtäviä pitkälle vietyjä päätelmiä, jotka ovat alaan erikoistuneiden ja asioita neutraalista näkökulmasta tarkastelevien ammattilaisten hommaa."
... Tapauskohtaista juu. Narsisti ei yleensä hakeudu hoitoon. Vaan uhrit. Niin miten se" ammattilaisen" käsitys asiasta voi olla valistuneempi kuin narsistin kanssa eläneen ihmisen, joka päivittäin ollut narsistin kohteena ja käynyt läpi koko prosessin ja lukenut asiasta? Jos olet perehtynyt keskusteluun laajasti, niin tiedät että kun joku kirjoittaa johonkin palstalle että onkohan puolisoni narsisti tms. niin narsismia tuntevat uhrit eivät automaattisesti sano että narsisti juu vaan yllättävän usein näkee sellaista, että "en näe tässä narsismia, vaikkakin muita ongelmia varmasti on". Itsestäni vaikuttaa siltä, että nimenomaan narsistin uhrit ovat niitä jotka ovat hyvin varovaisia diagnooseissaan ja arvioissaan eivätkä turhaan leimaa. Toinen asia on sitten ne ihmiset, joilla ei ole narsismista omakohtaista kokemusta. Tähän kuuluvat monet ammattilaisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että joka ikiseen narsismia käsittelevään ketjuun tulee itkemään näitä diagnoosia vaativia ennen kuin saisi edes ilmiönä puhua koko asiasta.
Jos toinen käyttäytyy toista kohtaan ku5ipäisesti, mitä väliä sillä on onko diagnoosia vai ei? Sen keskustelun ja uhrin kokemusten purun kannalta? Ei yhtään mitään vaan moni löytää samaistumiskohteen kuin sillä että vähättelisi että no mun tuttava nyt on tällainen ja tollainen jne.
Sitä paitsi harva menee vaikka diabetes-ketjuun jankuttamaan että onko diabetes oikeasti lääkärin diagnosoima vai vaan epäilys itsellä tai omaisella. Tai mitä tahansa muuta sairautta käsittelevään ketjuun, esim. masennus tai vaikka joku näppylä iholla!
Mutta ei, sillä ainoastaan on väliä puhuvatko narsistien uhrit oikeasti diagnosoidusta narsistista vai ei!
Ja kaikki ko. asiaa ymmärtävät tietävät että ko. oireistosta kärsivä ei hakeudu hoitoon, päinvastoin on ylpeä vaikutusvallastaan muihin ihmisiin.
Mitä minun pitäisi päätellä siitä että sanot vastakkaista (tällä kertaa minun) näkemystä itkemiseksi? Kai asiat voi käsitellä asioinakin? Ja jos sinua ärsyttää, sano mieluummin se, kuin että haukut toisen sanomisia täysin perusteettomasti itkemiseksi.
No mutta. Nimenomaan. Jos joku käyttäytyy ku5ipäisesti niin silloinhan voi sanoa että joku käyttäytyy ku5ipäisesti. Eikös se silloin olekin juuri keskittymistä siihen millä on väliä? Miksi ihmeessä siihen pitäisi sekoittaa jokin sellainen asia kuin diagnostinen häiriö? Eli jos ei kerta ole väliä onko diagnoosia vai ei niin miksi silloin sotkea (vajavaisin tiedoin) mitään diagnooseja mukaan keskusteluunkaan nimittelemällä toista narsistiksi? Etkö juuri tuossa nyt puhu juuri niiden puolesta jotka mielestäsi itkevät sitä diagnoosiasian yliviljelemistä?
Kokemuksiin samaistumista helpottaisi varmaan kuitenkin eniten asioiden puhuminen niiden oikeilla nimillä eikä jollain spekulatiivisilla henkilöön menevillä muilla nimillä? Itse asiassa toisen ihmisen vioissa vellominen (siis myös niin että sitä asiaa kerrotaan toiselle, se nimittäin on yhtä lailla joissain tilanteissa vellomista) ei tutkitustikaan pura sitä omaa pahaa oloa niin kuin klassisesti on ajateltu. Asioissa on se puoli johon ei voi vaikuttaa (esim toisen persoona) ja niitä joihin voi vaikuttaa (esim oma itsetuntotyöskentely, omien tunteiden sanottaminen jne), ja tilanteiden purkamisessakin hyödyllisempää on keskittyä jälkimmäiseen.
En ihan saa kiinni vertauksesta diabetekseen. Siellä nimittäin ei tätä samaa itketä ihan siitä syystä että harva väittää vuorenvarmasti kenelläkään olevan diabetesta jota ei olisi diagnosoitu. Yleensä se on diagnosoitu siinä vaiheessa, tai ainakin epäilylle on muitakin perusteita kuin oma kokemus ja ajatuksenjuoksu. jos yhtäkkiä todella moni alkaisi selittää omia oireitaan ja tuntojaan niin että joo mulla on diabetes ni siitä tää johtuu, niin kyllä sinnekin varmaan tulisi jotkut _itkemään_ että miksi ihmiset puhuvat kuin tietäisivät olevansa diabeetikkoja vaikkeivät ole käyneet edes lääkärissä. Eli itse asiassa diabetes-esimerkkikin mielestäni alleviivaa juuri sitä miten hyödytöntä (ja mahdollisesti myös haitallista) on selittää kokemuksiaan jonkun itse toiselle ihmiselle tekemänsä diagnoosin tai diagnoosiin viittaavan käsitteen kautta.
Ja viimeiseen kappaleeseesi: narsistitkin kärsivät narsismistaan, jatkuvasti. Kyllä he joskus hakeutuvatkin hoitoon. Mutta eivät siksi että heitä sanotaan tai ei sanota narsisteiksi jo etukäteen vaan siksi että heillä on seinä vastassa itsensä kanssa pärjäämisen suhteen. Ja tässä asiassa ulkopuolinen tuki voi auttaa narsistiakin hoitoonohjaamisessa. Sanan narsisti lisääminen ei sitä tee.
- sama.
Vierailija kirjoitti:
Ja viimeiseen kappaleeseesi: narsistitkin kärsivät narsismistaan, jatkuvasti. Kyllä he joskus hakeutuvatkin hoitoon.
- sama.
Kyllä se kuitenkin on niin, että narsistin läheiset kärsivät narsismista ja narsistin harjoittamasta väkivallasta paljon enemmän kuin narsisti itse.
Entä moniko narsisti hakeutuu hoitoon? Taitaa olla perin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja viimeiseen kappaleeseesi: narsistitkin kärsivät narsismistaan, jatkuvasti. Kyllä he joskus hakeutuvatkin hoitoon.
- sama.
Kyllä se kuitenkin on niin, että narsistin läheiset kärsivät narsismista ja narsistin harjoittamasta väkivallasta paljon enemmän kuin narsisti itse.
Entä moniko narsisti hakeutuu hoitoon? Taitaa olla perin harvinaista.
En kyllä osaa sanoa miten harvinaista tarkalleen. Eivät ehkä hakeudu siksi hoitoon että ovat narsisteja vaan tyypillisemmin näkevät ongelmansa vähän eri näkökulmasta.
Uhrille ongelma on narsistin ulkoinen olemus, narsistille itselleen ongelma on alla varjostava itsetunnon heikkous, arvottomuuden kokemukset jne. Narsismi kehittyy selviytymiskeinoksi, eikä sellainen kivutta tapahdu. Tämäkin näkökulma on minusta yhtä tärkeää muistaa kuin uhrinäkökulmakin: narsisti ei tee itse itsestään narsistia.
Ja uhrit toki monesti kärsivät enemmän ja varsinkin näkyvämmin. Mutta onko sillä väliä sen kannalta kun mietitään kuinka narsistikin saadaan autettua hoidon piiriin? Totesin vain että myös he kärsivät. (Ja narsismin syntysyinä voi olla sellaisia taustatarinoita joista narsisti on voinut kärsiä enemmän kuin kenenkään on mahdollista narsistia seuraamalla päätellä.)
Alue: Aihe vapaa
Itse en ainakaan millään tavalla vastusta sitä mitä hyötyjä tuossa kirjoitat murroksesta seuraavan. On kuitenkin mielestäni jatkossakin tärkeää erottaa toisistaan ne jotka oikeasti täyttävät narsismin kriteerit ja ne joilla niiden ei ole todettu täyttyvän mutta joilla vastaavaa ilmenee varsinkin uhrin näkökulmasta. Eli kannatan tätä tietoisuuden lisäämistä mutta en sitä että termit laajennetaan epämääräisiksi.
Tällä on merkitystä esimerkiksi hoidollisesti sekä narsistin (tai ei-narsistin) omakuvan työstämisessä. On eri asia esimerkiksi hoitaa jotain muuta mielenterveyshäiriötä joka saa henkilössä aikaan narsistisia piirteitä, kuin diagnostista narsismia. On myös eri asia miten saattaa kannattaa suhtautua ihmiseen jolla piirteet saattavatkin rajoittua vain tiettyyn ympäristöön tai olla väliaikaisia, verrattuna ihmiseen jolla nimenomaan hyvin pitkäaikaiset persoonallisuuden piirteet ovat narsistisen käytöksen takana.
Eli uhrinäkökulmaa pitää korostaa mutta sillä ei saa sekoittaa puuroja ja vellejä, se ei palvele pitkässä juoksussa. Tietoisuutta voidaan lisätä monenlaisin käsittein.
Mainitsit että asiassa on jotain eroa. Eroa mihin? Kyllä esim adhd-oireiksikin kutsutaan niitä samoja oireita jotka sopivat adhd:hen, vaikka kyseisen häiriön diagnostiset kriteerit eivät sitten kuitenkaan täyttyisi. Tämä invalidoi oikeiden adhd-henkilöiden kokemusta omista ongelmistaan, joita nuo piirteet elämään tuottavat. Samoin voi kyllä olla myös joidenkin ihan oikeiden narsistien uhrien invalidoimista sanoa että joo mulla sama juttu, munki eksä on m*lkku. Ja tämä on toki hyvin tapauskohtaista, toki joidenkin eksät tosiaan ovat narsisteja, mutta itse vain olisin noista termeistä vähän varovaisempi.
Ja vaikka ammattilaiset käyttävät narsismia myös adjektiivina, niin kyllä heilläkin voi asiasta olla vähän valistuneempi käsitys kuin sellaisella jolla on kokemusta vaikkapa siitä eksästään vain parin vuoden ajalta ja vain parisuhteen ja eroprosessin osalta. Ja taas toistan, että tapauskohtaista tämäkin on, ja ei uhrien kokemusta ole tässä mitään tarkoitusta vähätelläkään vaan kokemuksista tehtäviä pitkälle vietyjä päätelmiä, jotka ovat alaan erikoistuneiden ja asioita neutraalista näkökulmasta tarkastelevien ammattilaisten hommaa.