Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus ap:ltä. Minulla tulee mieleen teini-ikäinen ihminen. On siis kypsymätön. Ajatus on jotenkin jumiutunut vain omaan itseensä. Onko narsismi siis jonkinlaista sosio-emotionaalista kehityshäiriötä? Kehitys vain pysähtyy siihen teini-ikään eikä ihminen kasva itseä laajempaan ajatteluun vaikka mikä olisi.. Narsisti ei ikäänkuin anna arvoa muille ihmisille kuin vain siinä tapauksessa, että heistä on jonkinlaista hyötyä itselleen.
Ihan oikeasti? Hm, oletteko monet muut olleet ikään kuin narsisteja kun olitte nuoria? olen yllättynyt että näin sanotaan niin usein. En itse kyllä ollut ollenkaan kuin narsisti teininä, vaan päin vastoin olen tullut viileämmäksi (ehkä realistisemmaksi ja kyynisemnäksi) ja jämäkämmäksi, enkä ole yhtä valmis empaattisen toisten auttamiseenheittäytymiseen (nuorena olin todella empaattinen). Onkohan kuinka yleistä, että se menee niin päin, että nuorena on ikään kuin narsisti ja sitten kehittyy empatiaa? Tosiaan minusta asia on juurikin päin vastoin, ja olisipa hienoa tietää kuinka yleistä kumpikin näistä on.
Teineillä on ikävaihe, jolloin empatiakyky on laskenut.
https://yle.fi/uutiset/3-10839736
Narsisti on kykenemätön kokemaan empatiaa, joten yhteys on ainakin jollain tasolla.
Muuten narsisti on henkiseltä kehitykseltään pienen lapsen tasolla.
Narsisti on tunne-elämän kehitykseltään noin 3-12 -vuotiaan tasolla, riippuu narsistista ja riippuu asiasta. Mulla ollut kolme läheistä narsistia (isä ja kaksi suhdetta). Näistä kaksi, joiden traumatisoituminen alkoi syntymästä, olivat toisenlaisia kuin se, jolle tapahtui ratkaiseva traumaattinen tapahtuma 8-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus ap:ltä. Minulla tulee mieleen teini-ikäinen ihminen. On siis kypsymätön. Ajatus on jotenkin jumiutunut vain omaan itseensä. Onko narsismi siis jonkinlaista sosio-emotionaalista kehityshäiriötä? Kehitys vain pysähtyy siihen teini-ikään eikä ihminen kasva itseä laajempaan ajatteluun vaikka mikä olisi.. Narsisti ei ikäänkuin anna arvoa muille ihmisille kuin vain siinä tapauksessa, että heistä on jonkinlaista hyötyä itselleen.
Ihan oikeasti? Hm, oletteko monet muut olleet ikään kuin narsisteja kun olitte nuoria? olen yllättynyt että näin sanotaan niin usein. En itse kyllä ollut ollenkaan kuin narsisti teininä, vaan päin vastoin olen tullut viileämmäksi (ehkä realistisemmaksi ja kyynisemnäksi) ja jämäkämmäksi, enkä ole yhtä valmis empaattisen toisten auttamiseenheittäytymiseen (nuorena olin todella empaattinen). Onkohan kuinka yleistä, että se menee niin päin, että nuorena on ikään kuin narsisti ja sitten kehittyy empatiaa? Tosiaan minusta asia on juurikin päin vastoin, ja olisipa hienoa tietää kuinka yleistä kumpikin näistä on.
Teineillä on ikävaihe, jolloin empatiakyky on laskenut.
https://yle.fi/uutiset/3-10839736
Narsisti on kykenemätön kokemaan empatiaa, joten yhteys on ainakin jollain tasolla.
Muuten narsisti on henkiseltä kehitykseltään pienen lapsen tasolla.
Narsisti on tunne-elämän kehitykseltään noin 3-12 -vuotiaan tasolla, riippuu narsistista ja riippuu asiasta. Mulla ollut kolme läheistä narsistia (isä ja kaksi suhdetta). Näistä kaksi, joiden traumatisoituminen alkoi syntymästä, olivat toisenlaisia kuin se, jolle tapahtui ratkaiseva traumaattinen tapahtuma 8-vuotiaana.
Hei, voitko vähän avata tuota 8-vuotiaan tarinaa? Mitä tapahtui, miten ko ihmisen narsismi ilmenee jne? Miten eroaa näistä kahdesta muusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus ap:ltä. Minulla tulee mieleen teini-ikäinen ihminen. On siis kypsymätön. Ajatus on jotenkin jumiutunut vain omaan itseensä. Onko narsismi siis jonkinlaista sosio-emotionaalista kehityshäiriötä? Kehitys vain pysähtyy siihen teini-ikään eikä ihminen kasva itseä laajempaan ajatteluun vaikka mikä olisi.. Narsisti ei ikäänkuin anna arvoa muille ihmisille kuin vain siinä tapauksessa, että heistä on jonkinlaista hyötyä itselleen.
Ihan oikeasti? Hm, oletteko monet muut olleet ikään kuin narsisteja kun olitte nuoria? olen yllättynyt että näin sanotaan niin usein. En itse kyllä ollut ollenkaan kuin narsisti teininä, vaan päin vastoin olen tullut viileämmäksi (ehkä realistisemmaksi ja kyynisemnäksi) ja jämäkämmäksi, enkä ole yhtä valmis empaattisen toisten auttamiseenheittäytymiseen (nuorena olin todella empaattinen). Onkohan kuinka yleistä, että se menee niin päin, että nuorena on ikään kuin narsisti ja sitten kehittyy empatiaa? Tosiaan minusta asia on juurikin päin vastoin, ja olisipa hienoa tietää kuinka yleistä kumpikin näistä on.
Teineillä on ikävaihe, jolloin empatiakyky on laskenut.
https://yle.fi/uutiset/3-10839736
Narsisti on kykenemätön kokemaan empatiaa, joten yhteys on ainakin jollain tasolla.
Muuten narsisti on henkiseltä kehitykseltään pienen lapsen tasolla.
Narsisti on tunne-elämän kehitykseltään noin 3-12 -vuotiaan tasolla, riippuu narsistista ja riippuu asiasta. Mulla ollut kolme läheistä narsistia (isä ja kaksi suhdetta). Näistä kaksi, joiden traumatisoituminen alkoi syntymästä, olivat toisenlaisia kuin se, jolle tapahtui ratkaiseva traumaattinen tapahtuma 8-vuotiaana.
Hei, voitko vähän avata tuota 8-vuotiaan tarinaa? Mitä tapahtui, miten ko ihmisen narsismi ilmenee jne? Miten eroaa näistä kahdesta muusta?
Ne kaksi muuta ovat pahempia, patologisempia, psykopaattisempia, kierosti kontrolloivia ns. piilonarsisteja. Tämä "helpompi" tapaus on avoimen kontrolloiva, mustasukkainen jne. Luulen, että kaikilla on takanaan lapsuudesta sellaisia seksuaalisia juttuja, mitä lapsien ei olisi kuulunut kokea.
Kertokaas vähän kokemuksia avioerosta narsistista. Alkaa riittää ilman syytä alkava kiviseinä-käytös, se ettei esim. mun vieressä kävellä kodin ulkopuolella, naaman vääntely ja "ole hiljaa" -kommentit kun tyyliin olen sanonut kaksi lausetta, palvelusväkenä toimiminen, surkeaakin surkeampi seksi (josta en saa itse yhtään mitään).
Voisin oikeastaan laittaa avioeropaperit vetämään. Taloudellisesti se on mahdollista. Mutta mihin kaikkeen varatua tuon myrkkykääpiön kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas vähän kokemuksia avioerosta narsistista. Alkaa riittää ilman syytä alkava kiviseinä-käytös, se ettei esim. mun vieressä kävellä kodin ulkopuolella, naaman vääntely ja "ole hiljaa" -kommentit kun tyyliin olen sanonut kaksi lausetta, palvelusväkenä toimiminen, surkeaakin surkeampi seksi (josta en saa itse yhtään mitään).
Voisin oikeastaan laittaa avioeropaperit vetämään. Taloudellisesti se on mahdollista. Mutta mihin kaikkeen varatua tuon myrkkykääpiön kanssa?
Varaudu ihan kaikkeen. En ole ollut aviossa, mutta äiti on. Asuivat erillään kahteen otteeseen ja lopullinen virallinen ero tapahtui vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Ei maksanut lapsista mitään. Avoerossani eksä viivytteli asunnon myyntiluvan antamista. Lähetteli viestejä kaiket yöt. Jätti maksamatta mulle kuuluvan pienen rahasumman. Nämä nyt ovat pientä, ei ole tapeltu oikeudessa kuten monet eikä ole ollut henki lähdössä, mikä sekin voi joillain olla vastassa.
Mä sain seksistä herpeksen loppuiäksi, sulla sentään mennään seksissä vielä nollataso, millä minäkin olisin ilman tätä tautia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti osaa aina yhtä taidokkaasti tiputtaa kovaa ja korkealta juuri silloin, kun itse luulet, että kaikki on hyvin. Huomaatkin, että et ole yhtään minkään arvoinen ja sinulla ei ole mitään merkitystä. Huolimatta siitä, että olet tehnyt kaikkesi ja enemmänkin tämän henkilön hyväksi. Narsisti mitätöi sinut ja kaiken tekemäsi. Ja mietit hämmentyneenä, että mitä muka teit väärin, että sait näin p-kaa päin naamaa, kun teit parhaasi. Vastaus on varmasti, että et tehnyt mitään väärin vaan narsisti ainoastaan halusi olla ilkeä ja kiusata saaden mielihyvää arvatessaan aiheuttamansa pahan mielen ja pettymyksen. Ja joka kerta tällaisen shokkipudotuksen aiheuttama pettymys on pahempi, kun (valheellinen) hyvä jakso on kestänyt kauan ja luulit jo kaiken muuttuneen. Karmeaa, että aina palataan samaan nollaan huolimatta, kuinka hyvää on välillä ollut.
Tämähän on aivan kuin anoppini. Useampi vuosi saattaa kestää hyvää jaksoa, jolloin hän oikein yrittää kaikkensa mielistellessään ja tehdessään palveluksia (huom, jota kukaan ei ole edes pyytänyt!). Vastavuoroisesti silti häntä on myös autettu vaikka kuinka paljon, ihan vaan velvollisuudentunteesta ja koska ollaan voitu. Ja sitten aina jossain vaiheessa tulee joku draama eteen. Ollaan eri mieltä jostain mitättömästä asiasta, ja sitten alkaa vihanpito. Koko perheemme haukutaan kaikille sisaruksille, suvulle, ja käännetään asiat ihan päälaelleen, vääristellään juttuja, keksitään syitä sille miksi me ansaitaan kaikki tuo viha.
Mutta nyt riitti meidän perheelle. En itse enää ikinä astu lähellekään tuota ihmistä, ellei ole ihan pakko. Mitään tärkeää en hänelle tule koskaan enää
jakamaan. Saa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, kun hän tajuaa ettei aiota missään vaiheessa sovitella.
Eli tässä siis luodaan draamaa tyhjästä? Mitätön asia johtaa mielistelystä vihanpitoon ja se vihantunnekin on tietysti sinun syy? Auttaisiko siihen se, että et vain ole huomaavinaankaan toisen ärtymystä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuvaava video.
Kyseinen tyyppi on hyvä selittämään asioita. Instassa myös. On diagnosoitu narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuvaava video.
Kyseinen tyyppi on hyvä selittämään asioita. Instassa myös. On diagnosoitu narsisti.
Mä seuraan tämän miehen instaa ja kaikki hänen videonsa täsmäävät 100% ex-aviomieheeni, josta olen kirjoittanut useasti tähän ketjuun. Ainoana erona se, että monesti kun katson Leen videoita ja kuvauksia narsistin ajatusmaailmasta joudun toteamaan, että exäni on 10 kertaa pahempi ja sadistisempi.
Vaikka exällä ei ole virallista diagnoosia (hänhän ei luonnollisesti mitään lääkäreitä tarvitse eikä hänessä ole mitään vikaa), luulen että hän on sekä narsisti että psykopaatti/sosiopaatti. Exäni on siis todella sadistinen vailla empaattisuutta ja vailla mitään omaatuntoa. Yritti tappaa mm. minut lastemme nähden, hakkasi minua lastemme nähden jne.
Ja kuten arvata saattaa, hänellä on eromme jälkeen ollut nyt jo vuoden ajan uusi nainen. Villi veikkaus on että siellä jo narsismin merkit leijuvat ilmassa. Minun kanssani ex jaksoi pitää naamaria ekat 3 vuotta ja sitten se helvetti alkoi kun esikoinen syntyi.
Mulla on menossa kirja Sinun parhaaksesi. Paljon tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on menossa kirja Sinun parhaaksesi. Paljon tuttua.
On kyllä niin triggeröivä kirja, että olen voinut pahoin koko päivän. Jotkut muut saman aihepiirin kirjat eivät ole triggeröineet yhtä paljon. Tämän kirjan tyyppi on liian lähellä omia kokemuksia. Ja pariin kertaan on sanonut ääneen, että miksei se nainen vaan lähde ja että kuinka epätoivonen voi ihminen olla, kun ei lähde.
Kun narsisti huomasi, että reagoin kaikkiin huokauksiin ym, hän äänteli, vingahti, nautti kun tajusi miten minua voi vedättää.
Kerran oikein huonon tempun jälkeen hän tokaisi: olen hyvä ja olen paha eli normalisoi pahuuttaan.
Nyt osaisin sanoa, olla reagoimatta, katsomatta. Mutta en ole henkilön kanssa enää tekemisissä. Puhkun yksinään niin hirveää vihaa, etten voi tässä kuvata. Tuntuu ettei ikinä helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti osaa aina yhtä taidokkaasti tiputtaa kovaa ja korkealta juuri silloin, kun itse luulet, että kaikki on hyvin. Huomaatkin, että et ole yhtään minkään arvoinen ja sinulla ei ole mitään merkitystä. Huolimatta siitä, että olet tehnyt kaikkesi ja enemmänkin tämän henkilön hyväksi. Narsisti mitätöi sinut ja kaiken tekemäsi. Ja mietit hämmentyneenä, että mitä muka teit väärin, että sait näin p-kaa päin naamaa, kun teit parhaasi. Vastaus on varmasti, että et tehnyt mitään väärin vaan narsisti ainoastaan halusi olla ilkeä ja kiusata saaden mielihyvää arvatessaan aiheuttamansa pahan mielen ja pettymyksen. Ja joka kerta tällaisen shokkipudotuksen aiheuttama pettymys on pahempi, kun (valheellinen) hyvä jakso on kestänyt kauan ja luulit jo kaiken muuttuneen. Karmeaa, että aina palataan samaan nollaan huolimatta, kuinka hyvää on välillä ollut.
Tämähän on aivan kuin anoppini. Useampi vuosi saattaa kestää hyvää jaksoa, jolloin hän oikein yrittää kaikkensa mielistellessään ja tehdessään palveluksia (huom, jota kukaan ei ole edes pyytänyt!). Vastavuoroisesti silti häntä on myös autettu vaikka kuinka paljon, ihan vaan velvollisuudentunteesta ja koska ollaan voitu. Ja sitten aina jossain vaiheessa tulee joku draama eteen. Ollaan eri mieltä jostain mitättömästä asiasta, ja sitten alkaa vihanpito. Koko perheemme haukutaan kaikille sisaruksille, suvulle, ja käännetään asiat ihan päälaelleen, vääristellään juttuja, keksitään syitä sille miksi me ansaitaan kaikki tuo viha.
Mutta nyt riitti meidän perheelle. En itse enää ikinä astu lähellekään tuota ihmistä, ellei ole ihan pakko. Mitään tärkeää en hänelle tule koskaan enää
jakamaan. Saa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, kun hän tajuaa ettei aiota missään vaiheessa sovitella.Eli tässä siis luodaan draamaa tyhjästä? Mitätön asia johtaa mielistelystä vihanpitoon ja se vihantunnekin on tietysti sinun syy? Auttaisiko siihen se, että et vain ole huomaavinaankaan toisen ärtymystä?
Ap
Juuri näin. Draama saattaa alkaa esim jostain sellaisesta, että ei suostuta uskomaan sitä kun hän yrittää mustamaalata meille jotain tuttua. Tällaisesta se vihanpito viimeksi alkoi. Hän ihan karjui naama punaisena ja oli avoimen vihamielinen meitä kohtaan, kielsi meiltä esim suvun yhteisen kesämökin käytön, jossa kuitenkin on tehty paljon hommia vuosien aikana.
Sitten myöhemmin hän alkoi keksiä kaikenlaisia valheita ja mustamaalaamaan meidän perhettä, täytyihän hänen keksiä syitä tälle draamalle ja oikeuttaa oma käytös. Hänellä on myös "hovi" ympärillä, joka saa erilaisia etuja häneltä ollessaan aina samaa mieltä kaikessa. Näillä ihmisillä vakavia mielenterveysongelmia kaikilla.
Me emme ota häneltä vastaan enää ikinä mitään. Kaikenlaistahan hän aina itse tarjoaa, vaikka mitään ei pyydetä. Jotta voi sitten tällaisessa tilanteessa taas joskus ottaa kaiken takaisin. Ei kiitos enää!
Nyt hän esittää ystävällistä ja puhuu muille kuinka me jatkamme vihanpitoa, kun emme halua olla niin tiiviisti enää tekemisissä. Eli nyt me olemme vaikeita ihmisiä, eikä meidän kanssa vaan voi tulla toimeen, vaikka hän kuinka yrittää. Ikinä ei pyydä anteeksi mitään tai myönnä, että hän olisikin ollut se joka on väärässä. Ennemmin keksii vaikka mitä valheita jutun ympärille.
Ja siis se hänen yrittäminen on sitä, että kutsutaan meidät yhteisviestillä jonnekin sukujuhliin, henkilökohtaisesti hän ei mitään pysty laittamaan kun on vielä niin vihoissaan.
Itse olen ollut käänkuin mitään ei olisi tapahtunut silloin kun on nähty. Puhunut ihan niitä näitä ystävällisesti. Mutta en tosiaan aio pitää muuten itsekään mitään yhteyttä, koska olen tajunnut minkälainen tämän ihmisen pimeä puoli on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä narsisti tekee, kun huomaa ettei toinen halua enää olla tekemisissä hänen kanssaan? Sukulaisesta kysymys.
Eihän se anna periksi. Aluksi vain kiihdyttää yhteydenottoja. Jos koskaan itse erehtyy vastaamaan, sieltä tulee kauheat haukut niskaan, mistä on paha olla monta päivää.
Sitten hän alkaa puhua kierolla tavalla pahaa kaikille yhteisille tutuille tai sukulaisille. Miten olet niin hankala ja itsekäs ja sitäkin teit ja tätä. Kaikki vääristellään tai valehdellaan näyttämään siltä, että olet hankala ja petollinen ja ilkeä ihminen.
Ne ketkä tuntevat teidät, alkavat sulkea häntä pois. Ne jotka eivät niin tunne, voivat alkaa uskoa häntä, ja sinä huomaat tulevasi suljetuksi pois. Siihen kannattaa varautua, ja sitten tehdä surutyö ja luopua heistä. Itse en ole halunnut alkaa mihinkään taisteluun ystävistä, koska siten hän vain pystyy pitämään minuun jotain myrkyllistä kontrollia ja vaikutusta tunteisiini.Tämä kuvaa täydellisesti narsistin toimintatapaa. Erosin 20 vuoden liitosta 100% narsistimieheen ja meillä pari teiniä ja yhteishuoltajuus heihin. Mainittakoon, että mies oli myös fyysisesti väkivaltainen ja pahimman luokan sadisti. Siitä päivästä lähtien, kun muutimme erilleen 2 vuotta sitten olen noudattanut grey rock ja no contact periaatetta mieheen. En vastaa puheluihin, olen asentanut valvontakamerat taloni jokaiselle kulmalle ja kieltänyt exää kirjallisesti astumasta tontilleni. Hoidan 99% lapsia koskevista asioista suoraan lasten kanssa. Se pakollinen mikä pitää hoitaa exän kanssa lasten asioita hoidan sähköpostilla, ja tiukka asialinja ja mahdollisimman lyhyet viestit.
Ensimmäiset 6kk eron jälkeen narsisti oli täysin sekaisin. Ajeli taloni ohi ja seurasi liikkeitäni (olenko kotona vai en, onko pihallani vieraita autoja jne). Saattoi lähettää viestin "Jani-Johanna ei ole vielä nukkumassa koska hänen huoneensa verhot on vielä auki". Ensimmäisen vuoden eron jälkeen hän lähetti minulle joka päivä jotain täysin turhia viestejä, joihin en tietenkään vastannut. Se kiihdytti hänen raivoaan ja sen jälkeen hän lähetteli viestejä kuinka olen huono äiti kun en aktiivisesti yhteishuolla lapsia hänen kanssaan. Hän ei siis kestänyt että hän muuttui minulle yhdentekeväksi ja nollaksi.
Nyt on tapahtunut jotain "outoa". Exä ei ole lähettänyt minulle yhtään viestiä viimeisen 6kk aikana. Täysi radiohiljaisuus.
Mikä on muiden narsistin uhrien kokemus tällaisesta? Jättikö narsisti minut nyt rauhaan? Vai tuleeko jonkun ajan päästä puskan takaa paskamyrsky?
Vastaavan kokemuksen perusteella; hänellä on nyt uusi uhri ja keskittyy tähän. Kun siellä tulee joku kupru, hän purkaa sen sinuun jollain ihme verukkeella, koska uudelle pitää vielä ylläpitää täydellistä ja joviaalia. Tätä jatkuu vuodesta toiseen. Itse olen opetellut olemaan ottamatta henkilökohtaisesti, vaikka kyllä v***ttaa.
Nämähän yrittävät pitää kontaktia vielä 20 tai 30 vuotta eron jälkeenkin., riippuu ihan siitä millaiset rajat kohde asettaa. Joku on blokannut narsistin, joten ei tarvitse olla kontaktissa. Joku ei, mutta antaa huonoa lähdettä niin narsisti on yhteydessä viiden vuoden välein. Joku antaa parempaa lähdettä niin narsisti on yhteydessä suurin piirtein joka kuukausi, vaikka erosta 20 vuotta. Blokkaaja kuoli niin narsisti käy haudalla, kai nyt jotenkin kuvittelee saaneensa kontaktin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen sitten on narsistin mieleen ja narsistin suosikki-ihminen? Minkälainen ihminen pääsee narsistin suosioon? Ja jos narsisti ei osaa rakastaa, mutta sanoo kuitenkin tykkäävänsä jostain ihmisestä tai että joku ihminen on peräti hänen hyvä ystävänsä niin millainen tuon ihmisen pitää olla, että narsisti tuntee ja sanoo hänestä noinkin myönteisesti?
Nehän halveksuu omaa hoviaan. Pitävät niistä, joita voi käskyttää kuin koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen sitten on narsistin mieleen ja narsistin suosikki-ihminen? Minkälainen ihminen pääsee narsistin suosioon? Ja jos narsisti ei osaa rakastaa, mutta sanoo kuitenkin tykkäävänsä jostain ihmisestä tai että joku ihminen on peräti hänen hyvä ystävänsä niin millainen tuon ihmisen pitää olla, että narsisti tuntee ja sanoo hänestä noinkin myönteisesti?
Nehän halveksuu omaa hoviaan. Pitävät niistä, joita voi käskyttää kuin koiraa.
Eivät pidä, mutta hyötyvät. Vaikka esittäisi olevansa hyvää pataa, niin inhoaa heitä, jotka auttavat narsistia, mutta tarvitsee palveluita.
Suomalaiset on niin rehellisiä, että moni menee vipuun.... narsistihan voi sanoa tykkäävänsä, rakastavansa, palvovansa, muttei oikeasti tunne niin. Manipuloi sanoilla.
Teineillä on ikävaihe, jolloin empatiakyky on laskenut.
https://yle.fi/uutiset/3-10839736
Narsisti on kykenemätön kokemaan empatiaa, joten yhteys on ainakin jollain tasolla.
Muuten narsisti on henkiseltä kehitykseltään pienen lapsen tasolla.