Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Otanta narsistimiehistä, kuinka moni on "pieni mies"? Eli keskimääräistä lyempi.
Suurin osa taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa tuntemani narsistit ovat keskimääräistä paremman näköisiä, kauniita ja pitkiä miehiä ja naisia.
Narsistiystäväni puhui oikeastaan juuri samalla tavalla kuin tässä joku mainitsi, että paremman näköiset ihmiset ovat mukavampia ja parempia usein ihmisinä ja vaatimattomammat "eivät enempää jaksaisi kantaakaan"
Että kyllä se välillä on niin että voi sitä ulkonäköä olla joka suhteessa ja sillä perusteella sitten muiden yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa tuntemani narsistit ovat keskimääräistä paremman näköisiä, kauniita ja pitkiä miehiä ja naisia.
Narsistiystäväni puhui oikeastaan juuri samalla tavalla kuin tässä joku mainitsi, että paremman näköiset ihmiset ovat mukavampia ja parempia usein ihmisinä ja vaatimattomammat "eivät enempää jaksaisi kantaakaan"
Että kyllä se välillä on niin että voi sitä ulkonäköä olla joka suhteessa ja sillä perusteella sitten muiden yläpuolella.
Mun narsistieksä oli paremman näköinen kuin minä ja panosti paljon enemmän vaivannäköä oman ulkonäkönsä eteen. Minulle tuli olo, että hän kuvitteli jotenkin, että pitäisin häntä saaliina ja että hän pystyisi kontrolloimaan minua paremmin, kun olisin niin onnessani siitä, että vaatimattomamman näköinen nainen saa niin komean miehen.
Omat narsut ovat olleet pitkiä, komeita, lihaksikkaita. En usko että mikään ulkoinen ominaisuus vaikuttaa narsismin syntyyn. Toki narsisti hyödyntää ulkonäköään ja ehkä pieni, mitättömän oloinen narsu kärsii tästä ja yrittää korottaa itseään pakonomaisesti.
Somaattinen narsisti saattaa panostaa ulkonäköönsä useita tunteja päivässä (miehet urheilu, painonhallinta jne, naiset sekä painonhallinta että meikit + muut härpäkkeet ja lisäkkeet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.
Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida narsistin lasta ymmärtää kuin toinen narsistin lapsi, joka pitää on kokenut samat asiat ja tajuaa mistä on kyse.
Narsistia pitää välttää kuin ruttoa! Elämä menee pilalle sellaisen kanssa. Sulla on vasn yksi elämä! Ja se on sun oma! Miksi siis pilata omaa elämää jonkun pöljän takia? Oli se sitten isä tai äiti, veli tai sisko.. tai kuka tahansa.
Shirly ja Eve lusikassa narskuttajat...kävikö käsi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistimummo totesi uudesta lapsenlapsestaan, etä noo, toi nyt on tommonen.
Toinen narsistimummo taas ei saanut sovittua, koska tulisi katsomasn lapsenlasta, koska on tärkeää elää hetkessä ilman suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Narsistimummo totesi uudesta lapsenlapsestaan, etä noo, toi nyt on tommonen.
Toinen narsistimummo taas ei saanut sovittua, koska tulisi katsomasn lapsenlasta, koska on tärkeää elää hetkessä ilman suunnitelmia.
Lapsen isoisällä olisi ollut tähdellisempää menoa kuin ristiäiset. Uhrautui sitten. Varmaan harmitti, kun jäi päivätanssit väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka yleistä on, että narsisti ehdottaa suhdetta kanssaan pysyen silti parisuhteessa toisaalla? Minulle kävi näin ja narsisti useaan otteeseen vannotti, ettei tule eroamaan parisuhteestaan.
No, luonnollisesti en tällaiseen haaremiin voinut jäädä. Kumma kyllä narsisti lähetti viestejä yli kymmenen vuoden ajan ”suhteen” päättymisen jälkeen. Ilmeisesti stalkkasi muillakin tavoin ja saattaa stalkata vieläkin.
Tunnen itseni ihan p-skaksi ja huonoksi ihmiseksi. Aina tulee tämä pettymys narsistin kanssa, kun luulet, että no nyt alkaa kaikki olla hyvin ja kyllä se narsisti sittenkin taitaa välittää minusta ja onkohan se edes mikään narsisti, kun onkin noin hyvän oloinen ihminen, että minä olen varmasti itse kuvitellut koko narsismin.
Yhtä varmasti, kuin yön jälkeen tulee aamu, tulee hyvän jälkeen pettymys narsistin kanssa. Aina. Miten hiivatissa sen aina ehtii unohtaa, että näin siinä käy. Juuri, kun on parhain tunne niin narsisti kaataa kylmää vettä niskaan tai heittää märällä rätillä kasvoihin.
Pettymys laskeutuu, kuin paino sisimpään. Saa olon raskaaksi ja masentumaan. Saa tuntemaan itsensä pieneksi, huonoksi ja maailman tyhmimmäksi ihmiseksi, jolla ei ole mitään arvoa. Joka oikeastaan voisi häipyä koko maailmasta. Sättii itseään, miksei taaskaan onnistunut, kun meni jo niin hyvin niin taas tein jotain väärin ja pilasin koko homman. Enkö koskaan osaa jne. Kumma, miten sitä tunteekin itsensä huonoksi ja syyttää itseään. Arvottaa itsensä ja ihmisarvonsa narsistin reaktioiden perusteella. Ja inhoaa itseään, kun on niin heikko ja pahoittaa mielensä.
Päättää, että pitää etäisyyttä narsistiin. Kostaa sillä pettymyksen. Ottaa rauhoittavan lääkkeen, jolla turruttaa päätään, että on helpompi olla. Pahalta ololta katoaa terävimmät reunat. Syö jotain. Makoilee peiton alla turvassa musiikkia kuunnellen. Synkät ajatukset vaihtuu tuntuneeseen välinpitämättömyyteen. Hetken vapaata narsistista.
Ehkä jo illalla katsot viestit. Olisiko jokin merkki narsistilta? Jos ei ole niin huono olo jatkuu. Vaivut pahalla mielellä uneen. Aamulla päätät olla katsomatta viestejä. Narsisti saa nyt odottaa. Lähdet ulos. Yrität keskittyä muuhun elämään. Kaupoissa katselet tavaroita. Puolessa välissä iskee kauhea olo. Mitä jos narsisti suuttuu sinulle lopullisesti, etkä enää koskaan kuule hänestä, kun lähdit näin temppuilemaan ja osoittamaan mieltäsi. Miten saatoitkin olla niin tyhmä?! Ahdistuksen vallassa katsot viestit. Jos siellä on jotain narsistilta niin helpotus ja onnellisuus valtaa, ei hän jättänytkään. Kyllä hän sittenkin välittää minusta! Ja kaikki paha on taas unohdettu. Ja jos ei ole mitään niin ahdistus kasvaa ja peloissaan itse lähetät jonkun sovittelevan viestin, johon n vastaa maireasti ja taas kaikki jatkuu.
Tämä oli elämästäni. Peruskuvio monen vuoden ajalta. Tunnistaako kukaan muu tällaista?
- Narsistin koukussa -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008615139.html
Hyvä kirja-arvostelu.
”Nukkuessaan hän narskutti hampaitaan.” Tarviiko mun enempää sanoa. Narskutin hereillä ja nukkuessa,
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni ihan p-skaksi ja huonoksi ihmiseksi. Aina tulee tämä pettymys narsistin kanssa, kun luulet, että no nyt alkaa kaikki olla hyvin ja kyllä se narsisti sittenkin taitaa välittää minusta ja onkohan se edes mikään narsisti, kun onkin noin hyvän oloinen ihminen, että minä olen varmasti itse kuvitellut koko narsismin.
Yhtä varmasti, kuin yön jälkeen tulee aamu, tulee hyvän jälkeen pettymys narsistin kanssa. Aina. Miten hiivatissa sen aina ehtii unohtaa, että näin siinä käy. Juuri, kun on parhain tunne niin narsisti kaataa kylmää vettä niskaan tai heittää märällä rätillä kasvoihin.
Pettymys laskeutuu, kuin paino sisimpään. Saa olon raskaaksi ja masentumaan. Saa tuntemaan itsensä pieneksi, huonoksi ja maailman tyhmimmäksi ihmiseksi, jolla ei ole mitään arvoa. Joka oikeastaan voisi häipyä koko maailmasta. Sättii itseään, miksei taaskaan onnistunut, kun meni jo niin hyvin niin taas tein jotain väärin ja pilasin koko homman. Enkö koskaan osaa jne. Kumma, miten sitä tunteekin itsensä huonoksi ja syyttää itseään. Arvottaa itsensä ja ihmisarvonsa narsistin reaktioiden perusteella. Ja inhoaa itseään, kun on niin heikko ja pahoittaa mielensä.
Päättää, että pitää etäisyyttä narsistiin. Kostaa sillä pettymyksen. Ottaa rauhoittavan lääkkeen, jolla turruttaa päätään, että on helpompi olla. Pahalta ololta katoaa terävimmät reunat. Syö jotain. Makoilee peiton alla turvassa musiikkia kuunnellen. Synkät ajatukset vaihtuu tuntuneeseen välinpitämättömyyteen. Hetken vapaata narsistista.
Ehkä jo illalla katsot viestit. Olisiko jokin merkki narsistilta? Jos ei ole niin huono olo jatkuu. Vaivut pahalla mielellä uneen. Aamulla päätät olla katsomatta viestejä. Narsisti saa nyt odottaa. Lähdet ulos. Yrität keskittyä muuhun elämään. Kaupoissa katselet tavaroita. Puolessa välissä iskee kauhea olo. Mitä jos narsisti suuttuu sinulle lopullisesti, etkä enää koskaan kuule hänestä, kun lähdit näin temppuilemaan ja osoittamaan mieltäsi. Miten saatoitkin olla niin tyhmä?! Ahdistuksen vallassa katsot viestit. Jos siellä on jotain narsistilta niin helpotus ja onnellisuus valtaa, ei hän jättänytkään. Kyllä hän sittenkin välittää minusta! Ja kaikki paha on taas unohdettu. Ja jos ei ole mitään niin ahdistus kasvaa ja peloissaan itse lähetät jonkun sovittelevan viestin, johon n vastaa maireasti ja taas kaikki jatkuu.
Tämä oli elämästäni. Peruskuvio monen vuoden ajalta. Tunnistaako kukaan muu tällaista?
- Narsistin koukussa -
Olet traumasiteessä. Tarvitset siitä huumevieroituksen kaltaisen oivalluksen, että naristi on sinulle haitallinen, huume. Se tuhoaa elämäsi. Irrottautuminen ei ole helppoa, koska kehon kemiat sekaisin, mutta se on välttämätöntä.
Etsi youtubesta kanava Narsisti vs minä ja selaa sieltä sopivia video-otsikoita.
Aloitin oman vieroitukseni kolme kuukautta sitten. Olen jo edennyt hyvin ja keho ja mieli on tasaantunut paljon enkä enää edes haluaisi sitä narsistia. Silti äskenkin mukava kävelylenkki meni pilalle ja narsisti täytti mieleni mukavan seuran sijaan, kun näin asian, joka triggeröi minut hänestä. Tajuan, että samalla tavalla kuin se paha oli manipulaatiota, myös se hyvä oli sitä. Siksi se olikin niin oudon hyvää. Jos hänellä olisi ollut omat tunteet pelissä, hän olisi käyttäytynyt eri tavalla. Narsistilla ei ole normaalia tunne-elämää. Hän ei rakasta sinua niinä hyvinäkään hetkinä. Sinä et mokaa mitään, sinä et olisi voinut tehdä mitään toisin. Sinä et voi rakastaa häntä ehjäksi.
Tärkeintä sinun on saada muutettua ajatusmaailmasi siihen, että ero narsistista ei tarkoita sitä, että et kelpaa narsistille ja hän on hylännyt sinut vaan sitä, että otat oman elämäsi ja onnellisuutesi omiin käsiisi, pakenet ja kykenet ylimenokauden jälkeen olemaan taas onnellinen.
Narsisti on saanut paskaksi itsensä tuntevaan ihmiseen siirrettyä oman paskatunteensa. Herkät ihmiset ovat herkkiä tuntemaan narsistin tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Vierailija kirjoitti:
Narsistimummo totesi uudesta lapsenlapsestaan, etä noo, toi nyt on tommonen.
Toinen narsistimummo taas ei saanut sovittua, koska tulisi katsomasn lapsenlasta, koska on tärkeää elää hetkessä ilman suunnitelmia.
Ex on narsku enkä ihmettele yhtään kun hänen vanhempiansa katsoo jotka itsekin hyvin narskuja. Omat vanhempani olivat hyvin kiinnostuneita lapsenlapsen syntymästä, mutta exän äiti totesi kylmän viileesti "mulla on tärkeämpääkin menoa, pitää mennä mökille". No hän näkikin lapsenlapsen vasta kun vauva oli 4kk ikäinen, sitä ennen oli niitä "kiireitä" mitä kotona nysväävällä eläkeläisellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Alue: Aihe vapaa
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.