Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jaetaan narsistileimaa, kuin karkkia. Tekstien perusteella harva kuitenkaan on osunut sellaisen kohteeksi.
Narsismi on yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa, joten kyllä siihen törmää moni elämänsä aikana.
1% on kotimaan kansalaisista narsisteja YLE:n mukaan. Joten en tiedä onko tuo nyt yleisimpiä "pään vikoja". Varmasti osa onkin ihan oikean narsistin uhreja, mutta paljon on myös sellaisia ketkä näin vain kuvittelevat. Ihmiset esimerkiksi riitatilanteissa tahtovat käyttäytyä hyvinkin "narsistisesti", mutta se ei varsinaisesti vielä narsistia tee.
Onko sinulla usein ongelmia sosiaalisissa taidoissa? Tarkoitan vain, jos haluat keskustella narsismin harvinaisuudesta, voit avata siitä uuden ja oman ketjun. Täältä et saa tykkäyksiä tälle jankkaamisellesi. Olet ikään kuin väärässä paikassa nyt.
Ei minulla ole ongelmia sosiaalisissa taidoissani. Moderaattorit varmaan hoitavat tekstini paremmille vesille jos kokevat ne off-topiciksi.
Aaaaah. Naristi vetoaa usein auktoriteetteihin. Tavikset eivät ymmärrä ylivertaisen narskun ajatuksia, mutta korkeammalla olevat, kuten modet ja muut paremmat piirit varmaan ymmärtävät!
Kommenttisi oli kuin jostain "mistä tunnistat narsistin" -listauksesta.
Tätäpä juuri viesteilläni tarkoitin, et edes tunne minua ja leimaat jo narsistiksi.
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puuteLapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
ImpulsiivisuusNöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
ValehteleminenMustasukkaisuus
Harha-ajatukset
.
Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.
Niinpä. Ainakin
- Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
- Suuruuskuvitelmat
on helppo bongata jo tämän vauva.fi -keskustelun perusteella.
Sivusta: Jos listalta ottaa vain yhden tai kaksi kohtaa, niin ne eivät vielä riitä narsismiin. Kritiikin sietokyky voi olla tosi herkillä, jos on taustalla vakavaa kiusaamista ja "kritiikin" nimissä tehtyä kiusaamista, kuten itselläni. En silti ole narsisti vaan päinvastoin empaatti, jolla on nollatoleranssi kiusaamiselle ja huonolle kohtelulle.
Mutta olen huomannut että narsistiset häiriköt vetoavat juuri tuohon "kriitikin sietokykyyn" oikeuttaakseen jatkuvan negatiivisen parjaamisen ja tarkoituksellisen/tahallisen arvostelemisen. Halutaan aiheuttaa huonoa oloa ja vedotaan "kritiikkiin". Samalla saadaan hyväksyntää muun porukan edessä sille mitä harjoitetaan. Pelin meininki tiedossa.
Ihmiset ei ole niin tyhmiä kuin luulet. Kaikille varmaan selvää ettei yks ja kaksi ja kolme ominaisuutta listalta tee vielä narsistiksi. Ei kannata muuten aloittaa keskustelua niin että ilman mitään muuta asiaa tunkee vain kertomaan muiden kokemukset vääriksi. Siinä saa helposti vain vihaa niskaansa.
Kukaan ei voi varmuudella sanoa oletko narsisti vai trolli, mutta se nyt ei varsinaisesti haittaa kenenkään elämää merkittävästi jossain anonyymi keskustelussa.
Narsistille puhuminen on yhtä järkevää kuin esim seinälle juttelu joten en jaksa tämän enempää.
Ps. Klo 18.00 tulee Hengenvaarallisesti lihavat Justin ja narsisti Stevenin ohjelmasta toinen osa! Suosittelen katsomaan:)
No en nyt tarkoittanut kertoa muiden kokemuksista mitään, tulin vaan tuosta kohdasta laittamaan ymmärrettävyyttä. En ole teitä vastaan, päinvastoin, on huonoa kokemusta aiheesta. En tod ole narsisti tai trolli, vaan ihan asiallisesti otin osaa ja olen pahiksia vastaan. Yhtä lailla sinusta ei voi tietää oletko narsisti vai trolli, jos tälle linjalle lähdetään. :)
Niin siksi ei nyt kannata kaikkia haukkua heti kärkeen, kun ei kaikki ole tässä vihollisia. Tosi hyviä tekstejä ketjussa, oon tykännyt lukea, kun kirjoittajilla on ymmärrystä ja tietoa ja yleensä niin ei ole, narsistit pystyvät pelaamaan miten vaan, kun muilla ei tietoisuutta kuvioista ole. Niin että sovussa eteenpäin.
"Yhtä lailla sinusta ei voi tietää oletko narsisti vai trolli, jos tälle linjalle lähdetään"
No ei nyt ihan yhtä lailla. Toiset ovat narsistisempia kuin toiset. Toisten teksteistä se paistaa räikeästi läpi. Narsistin kanssa ei kannata lähteä yhteistyöhön. Se ei koskaan johda mihinkään hyvään.
-eri
- Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Kuten huomataan myöskään aiempi kirjoittaja, joka närkästyi kommentistani, ei sietänyt kritiikkiä. Tai siis otti kommentin kuin kritiikkinä, vaikka se ei sitä ollut.
Taidat keskustella nyt itsesi kanssa.
Tai sitten meni keskustelijat sikinsokin ja tapahtui jumittuminen tohon kohtaan. Eri keskustelijoita kuitenkin, en ole siis itselleni vastannut.
Tarve olla aina oikeassa ja selvitytyä kaikesta voittajana?
Jaa sulla? Ok. Itsesi tunnet ja olet varmasti oikeassa. :D
-syyllistäminen
Se että näet tilanteen voittaja- häviäjä-akselilta kertoo sinun suhtautumisestasi keskusteluun, vieläkään ei ole ymmärrettävää, miksi lähdit tahkoamaan sivusta tullutta asiallista kommenttia vastaan, kun vielä selvensin että kannatan narsismista informoivaa ketjua. En ole sama, kuin jonka kanssa ilmeisesti vänkkäsit ketjussa. Ihan väärää puuta lähdit nyt kaatamaan. Samassa metsässä oltiin, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että en ihan samassa metsässä halua ollakaan vaikka narsismia vastaan ollaankin.
Täh? Mä kommentoin vain tätä:
"Yhtä lailla sinusta ei voi tietää oletko narsisti vai trolli, jos tälle linjalle lähdetään"
Minusta läheskään kaikista täällä ei tule narsku tai trolli- vaikutelmaa, toisin kuin eräästä, josta se vaikutelma tulee todella vahvasti. joten tuo "Yhtä lailla sinusta ei voi tietää oletko narsisti vai trolli, jos tälle linjalle lähdetään" oli aika heikko puolustautumisyritys tai sanotaanko, vastahyökkäys.
Mutta toden totta. Joku sai ketjun sekaisiin ja osan poistumaan. Varsinainen sekasorronaiheuttaja ja erilleenheittäjä (diabolos). Ei kiinnosta jatkaa tätä.
Nyt asiaa. Diablo tarkoittaa paholaista. Erilleenheittäjä, vastakkainasettelija, paholainen. Narsistille aivan kaikki on vastakkainasettelua. Kaikki.
Normaalit ihmiset voi toimia samanarvoisina. Nuo vialliset koskaan eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Kyllä! Sama sanoa murhaajiksi heti! Koska termejähän ne vain ovat!
Sieltä semmonen viisastelu. Hyvää huomenta sulle, onko hyvin levätty?
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia ja voivat aiheuttaa tuskaa henkilölle itselleen. Kannattaa tutustua aiheeseen ennen kuin niputtaa kaikki saman katon alle.
Narsisti:
-ymmärtää asiat väärin tahallaan ja inttää niistä puhujan kanssa. Puhuja itse kyllä tietää, mitä on sanonut ja puheillaan tarkoittanut. "Ei kun sinä sanoin näin ja tarkoitit tätä." 🥴
-Puhuu pahaa kaikista. Narsistin kanssa et ole turvassa. Kun lähdet töistä, alkaa perätön juoruilu. Jos narsisti ei huomaa, ettö olet taukohuoneessa, saatat huomata, että hän juoruaa sinusta, vaikka olet paikalla.
-Aggressio, jolle ei löydy syytä. Saattaa alkaa huutamaan aivan yhtäkkiä.
-Muiden vähättely ja empatiataidottomuus
-Valikoi milloin ja kenelle puhuu. Esittää kuulematonta, vaikka olisi kasvotusten.
-Puhuu itsestään ja kehuskelee perheellään
-Ei kestä tasa-arvoa. Sain työkaveriksi narsistin, joka ei kestänyt sitä että häntä autetaan, vaikka kyseessä oli kahden ihmisen työ.
-Pakotettu naureskelu keskustelussa
-Piikittelevät kommentit pikkuasioista: "Teit väärin ja nyt on maailma kirjat sekaisin!" "Sinun olisi pitänyt tehdä niin kuin minä, ei noin!"
-Huomaat olevasi uupunut tällaisen ihmisen kanssa vietetyn ajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
"Tuli outo tyyppi töihin" – näin työkaverit kuvailivat murhasta syytettyä Petri Piristä https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a12e52ff-ac58-4bd9-8d06-cf36a9bc3e37
Narsisti tappaa
Mistä alapeukut, Petrin faneja paikalla?
Artikkelin mukaa Pirisellä on runsaasti narsistisia piirteitä. Raivo purkaantui ääritekona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti:
-ymmärtää asiat väärin tahallaan ja inttää niistä puhujan kanssa. Puhuja itse kyllä tietää, mitä on sanonut ja puheillaan tarkoittanut. "Ei kun sinä sanoin näin ja tarkoitit tätä." 🥴
-Puhuu pahaa kaikista. Narsistin kanssa et ole turvassa. Kun lähdet töistä, alkaa perätön juoruilu. Jos narsisti ei huomaa, ettö olet taukohuoneessa, saatat huomata, että hän juoruaa sinusta, vaikka olet paikalla.
-Aggressio, jolle ei löydy syytä. Saattaa alkaa huutamaan aivan yhtäkkiä.
-Muiden vähättely ja empatiataidottomuus
-Valikoi milloin ja kenelle puhuu. Esittää kuulematonta, vaikka olisi kasvotusten.
-Puhuu itsestään ja kehuskelee perheellään
-Ei kestä tasa-arvoa. Sain työkaveriksi narsistin, joka ei kestänyt sitä että häntä autetaan, vaikka kyseessä oli kahden ihmisen työ.
-Pakotettu naureskelu keskustelussa
-Piikittelevät kommentit pikkuasioista: "Teit väärin ja nyt on maailma kirjat sekaisin!" "Sinun olisi pitänyt tehdä niin kuin minä, ei noin!"
-Huomaat olevasi uupunut tällaisen ihmisen kanssa vietetyn ajan jälkeen.
Hyvin kuvailtu! Tosta ei olekaan täällä paljon ollut puhetta miten uupunut sitä onkaan sen jälkeen ku tämmönen henkilö on käynyt imemässä hyviä energioita ja tyhjentämässä huonot energiat
Kun yrität saada narsistin kanssa keskusteltua jonkun asian ja kolmen tunnin keskustelun jälkeen asia ei ole yhtään selvempi vaan enemmän epäselvä ja olet täysin imetty kuiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia ja voivat aiheuttaa tuskaa henkilölle itselleen. Kannattaa tutustua aiheeseen ennen kuin niputtaa kaikki saman katon alle.
Näinhän se menis ideaalimaailmassa. Itse olen ottanut sellaisen linjan että tutun tyylin havaitessani, tungen heidät kaikki samaan kastiin, pois elämästäni ja silmistäni jos se vain on mahdollista. Aiheeseen on tutustuttu jo liiankin kanssa. No More.
Tapasin nuorena naisena miehen, joka heti alussa sanoi minulle, että olen kaunis, mutta tokaisi tämän jälkeen, ettei kehu enempää ettei minusta vain tule liian itserakasta? En ymmärtänyt nuorena, että tämä oli tässä ja jatkoin suhdetta. Mutta sen jälkeen sain kuulla, etten osaa pukeutua oikein, ei hyvää titteliä, en osaa nauraa, en puhua oikein. Vaikka hänen ystävänsä tykkäsi minusta, mutta sain kuulla jatkuvasti olevani jotenkin huono ihminen. Ja hänen naisystävänsä sanoi, että miesystäväni tekee kalakeiton väärin, vaikka olin neuvonut miestäni, että miten se tehdään. Sen jälkeen haukkui minut kaikkien kuullen, että neuvoin väärin. Uskoo vain naisystäväänsä. Menee tanssimaan vain naisystävien kanssa ja tokaisee minulle, etten osaa tanssia. Tapailee naisystäväänsä ja sanoo minulle, että olen saman vertainen kuin tämä naisystävä. En tiennyt silloin, että tapailin narskua. Tarjoaa takkia naisystävilleen, mutta minulle tokaisee, että toki minä sen takin saan itse puettua? Jätin hänet, ja hyvä oli, että jätin, koska tämän jälkeen itsetuntoni koheni. Minua ei enää kukaan väheksy tai vähättele tai hauku muiden kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3322: Hienoa, että olet päässyt irti ja saatte lapsen kanssa elää myös rauhassa. Kun lapsi kasvaa, hänellä on itsellään myös sanomista tapaamisiinsa.
Varmasti mieleen meinaa hiipiä isosti katkeruutta ja vihaa ja ärsytystä ja aggressioa, toivottavasti saat ne purettua ja hävitettyä.
Siinähän se onkin, että en kykene tuntemaan lainkaan vihaa tai aggressiota. Tai olen tuntenut sitä hetkittäin mutta en kertaakaan lapsen isää kohtaan, vaan kohteina on ollut lastensuojelun valehteleva sossu, olosuhdeselvittäjät, tuomari ja perhetyöntekijä, joka meillä oli vähän aikaa mukana kuviossa ja joka meni tietysti myös heti isän puolelle ja vaati jatkuvasti minua ajattelemaan asioita isän kannalta, kun minä olinkin yhtäkkiä se, joka oli tehnyt niin väärin isää kohtaan. Perhetyöntekijä jopa oikeutti isän ja hänen ystäviensä valehtelun oikeudessa sillä, että olinhan minäkin ottanut "omia askeleitani", ts. vaatinut yksinhuoltajuutta isän väkivaltaisen käytöksen takia. Koko lähdön jälkeinen tilanne on ollut kuin absurdia painajaista.
Listasin tässä vähän aikaa sitten erilaisia negatiivisia tunteita, joita koen, ja niitä tuli pitkä liuta lannistuneisuudesta, voimattomuudesta ja surusta epätoivoon, väsymykseen ja pelkoon. Mutta ilmeisesti en ole vielä valmis kokemaan aggressiota tai edes katkeruutta. Tunnen kyllä katumusta ja häpeää, myös epäuskoa kaikesta tapahtuneesta ja ajoittain jopa sääliä exää kohtaan, yhä edelleen, kaiken kokemani jälkeen - totuinhan ajattelemaan häntä lähes 30 vuotta väkivallantekijän sijaan väkivaltaisen lapsuudenkotinsa traumatisoimana uhrina.
Olen tosi pahoillani sun, ja etenkin lapsen puolesta, mutta en voi olla huomauttamatta siitä, että tuo ei ole sinulle itsellesi kovin hedelmällistä syyttää kaikkia viranomaisia.
Ne siellä lasussa, sossussa, tuomarit ja muut, ne on ihmisiä siinä missä sinäkin. Jos sun exäsi sumutti sinua 30 (!!) vuotta, miten ihmeessä ajattelet, että noiden vain hetken tilannetta nähneiden ihmisten pitäisi kyetä näkemään exäsi läpi?
Mä olen itsekin taistellut vuosikausia narsistista exää vastaan, koska ex vahingoittaa käytöksellään lapsia. Välillä lasu on ollut apuna, välillä on tuntunut vahvasti siltä, että sieltä ei ole kuin haittaa kun esim. työntekijä on vaihtunut ja ex on saanut uuden alkuunsa kiedottua pikkusormensa ympärille. On ahdistanut, v*tuttanut, ärsyttänyt. Miksi ne ei näe sen läpi mitä se esittää? Silloin ei auta kuin vetää syvää henkeä ja muistuttaa, että niin, mä itse elin sen ihmisen kanssa useamman vuoden, ennenkuin tajusin tilanteen. Se on se narsismin pirullisin ongelma, se että narsistinen ihminen kykenee hyvin usein esittämään itsensä niin hyvässä valossa, että vastapuoli näyttäytyy todella huonona. Silloin ei auta kuin pitää pää kylmänä, kerätä todisteita, esittää ne tarpeen tullen ja pysyä itse asiallisena. Ja ikävä kyllä, joskus vaan hyväksyä se, että välillä jää alakynteen kun muut uskoo sitä narsistista valehtelijaa.
Jos sä syytät sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, tuomareita ym. siitä, että ne on huonoja ihmisiä, kun eivät näe exäsi toiminnan läpi, silloinhan myös sä itse olisit syypää tilanteeseen. Ethän säkään nähnyt. Käännä siis kiukkusi kohti oikeaa osoitetta, sitä exääsi. Totta, hän on itsekin uhri, sillä narsismi syntyy varhaislapsuudessa. Mutta silti vain ja ainoastaan hän on se sinun ja lapsesi elämään liittyvän pahan aiheuttaja. Et sinä, ei sossu, ei perhetyöntekijä, ei kukaan, joka uskoi taitavaa valehtelijaa.
Höpö höpö. Kun tulee väärin kohdelluksi ja kohtaa ammattitaidottomuutta ja huonoa kohtelua niin kyllä siitä saa olla vihainen ihan kyseisille tahoille. Ei todellakaan tarvitse alkaa yliymmärtämään tällaisia tahoja, joilla pitäisi olla ammattitaitoa tulla uhrin avuksi. Uhrin syyllistäminen tällä tavalla, kuin tässä teet on väkivaltaa väkivallan päälle, nöyryytetyn ihmisen nöyryyttämistä ja täysin tarpeetonta. Se ei tuo mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3322: Hienoa, että olet päässyt irti ja saatte lapsen kanssa elää myös rauhassa. Kun lapsi kasvaa, hänellä on itsellään myös sanomista tapaamisiinsa.
Varmasti mieleen meinaa hiipiä isosti katkeruutta ja vihaa ja ärsytystä ja aggressioa, toivottavasti saat ne purettua ja hävitettyä.
Siinähän se onkin, että en kykene tuntemaan lainkaan vihaa tai aggressiota. Tai olen tuntenut sitä hetkittäin mutta en kertaakaan lapsen isää kohtaan, vaan kohteina on ollut lastensuojelun valehteleva sossu, olosuhdeselvittäjät, tuomari ja perhetyöntekijä, joka meillä oli vähän aikaa mukana kuviossa ja joka meni tietysti myös heti isän puolelle ja vaati jatkuvasti minua ajattelemaan asioita isän kannalta, kun minä olinkin yhtäkkiä se, joka oli tehnyt niin väärin isää kohtaan. Perhetyöntekijä jopa oikeutti isän ja hänen ystäviensä valehtelun oikeudessa sillä, että olinhan minäkin ottanut "omia askeleitani", ts. vaatinut yksinhuoltajuutta isän väkivaltaisen käytöksen takia. Koko lähdön jälkeinen tilanne on ollut kuin absurdia painajaista.
Listasin tässä vähän aikaa sitten erilaisia negatiivisia tunteita, joita koen, ja niitä tuli pitkä liuta lannistuneisuudesta, voimattomuudesta ja surusta epätoivoon, väsymykseen ja pelkoon. Mutta ilmeisesti en ole vielä valmis kokemaan aggressiota tai edes katkeruutta. Tunnen kyllä katumusta ja häpeää, myös epäuskoa kaikesta tapahtuneesta ja ajoittain jopa sääliä exää kohtaan, yhä edelleen, kaiken kokemani jälkeen - totuinhan ajattelemaan häntä lähes 30 vuotta väkivallantekijän sijaan väkivaltaisen lapsuudenkotinsa traumatisoimana uhrina.
Olen tosi pahoillani sun, ja etenkin lapsen puolesta, mutta en voi olla huomauttamatta siitä, että tuo ei ole sinulle itsellesi kovin hedelmällistä syyttää kaikkia viranomaisia.
Ne siellä lasussa, sossussa, tuomarit ja muut, ne on ihmisiä siinä missä sinäkin. Jos sun exäsi sumutti sinua 30 (!!) vuotta, miten ihmeessä ajattelet, että noiden vain hetken tilannetta nähneiden ihmisten pitäisi kyetä näkemään exäsi läpi?
Mä olen itsekin taistellut vuosikausia narsistista exää vastaan, koska ex vahingoittaa käytöksellään lapsia. Välillä lasu on ollut apuna, välillä on tuntunut vahvasti siltä, että sieltä ei ole kuin haittaa kun esim. työntekijä on vaihtunut ja ex on saanut uuden alkuunsa kiedottua pikkusormensa ympärille. On ahdistanut, v*tuttanut, ärsyttänyt. Miksi ne ei näe sen läpi mitä se esittää? Silloin ei auta kuin vetää syvää henkeä ja muistuttaa, että niin, mä itse elin sen ihmisen kanssa useamman vuoden, ennenkuin tajusin tilanteen. Se on se narsismin pirullisin ongelma, se että narsistinen ihminen kykenee hyvin usein esittämään itsensä niin hyvässä valossa, että vastapuoli näyttäytyy todella huonona. Silloin ei auta kuin pitää pää kylmänä, kerätä todisteita, esittää ne tarpeen tullen ja pysyä itse asiallisena. Ja ikävä kyllä, joskus vaan hyväksyä se, että välillä jää alakynteen kun muut uskoo sitä narsistista valehtelijaa.
Jos sä syytät sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, tuomareita ym. siitä, että ne on huonoja ihmisiä, kun eivät näe exäsi toiminnan läpi, silloinhan myös sä itse olisit syypää tilanteeseen. Ethän säkään nähnyt. Käännä siis kiukkusi kohti oikeaa osoitetta, sitä exääsi. Totta, hän on itsekin uhri, sillä narsismi syntyy varhaislapsuudessa. Mutta silti vain ja ainoastaan hän on se sinun ja lapsesi elämään liittyvän pahan aiheuttaja. Et sinä, ei sossu, ei perhetyöntekijä, ei kukaan, joka uskoi taitavaa valehtelijaa.
Kyllähän tuo vaan ketä tahansa normaalijärkista ketuttaisi jos viranomaiset toimii noin. Ihmisellä on oikeus tuntea vihaa ja suuttumusta vääryyden kohdatessa. En myöskään kehottaisi kääntämään vihaa siihen narsistiin vaan pysyttelemään hyvin kaukana. Turvallisempaakin kohdistaa tunteita jonnekin jossa on pieni mahdollisuus että mahdollisesti asioihin tulee muutos. Narsu ei muutu.
Uhria ei pidä syyllistää. Eiköhän tämäkin uhri ole yrittänyt selviytyä parhaansa mukaan kertakaikkisen vaikean mahdottomassa tilanteessa. Kaikki sympatiani hänelle täältä, toivottavasti kohdallesi osuu vielä viranomaisia jotka näkevät tilanteesi sen oikeassa valossa ja saat lopullisen vapautuksen tuosta elämäsi ankeuttajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti:
-ymmärtää asiat väärin tahallaan ja inttää niistä puhujan kanssa. Puhuja itse kyllä tietää, mitä on sanonut ja puheillaan tarkoittanut. "Ei kun sinä sanoin näin ja tarkoitit tätä." 🥴
-Puhuu pahaa kaikista. Narsistin kanssa et ole turvassa. Kun lähdet töistä, alkaa perätön juoruilu. Jos narsisti ei huomaa, ettö olet taukohuoneessa, saatat huomata, että hän juoruaa sinusta, vaikka olet paikalla.
-Aggressio, jolle ei löydy syytä. Saattaa alkaa huutamaan aivan yhtäkkiä.
-Muiden vähättely ja empatiataidottomuus
-Valikoi milloin ja kenelle puhuu. Esittää kuulematonta, vaikka olisi kasvotusten.
-Puhuu itsestään ja kehuskelee perheellään
-Ei kestä tasa-arvoa. Sain työkaveriksi narsistin, joka ei kestänyt sitä että häntä autetaan, vaikka kyseessä oli kahden ihmisen työ.
-Pakotettu naureskelu keskustelussa
-Piikittelevät kommentit pikkuasioista: "Teit väärin ja nyt on maailma kirjat sekaisin!" "Sinun olisi pitänyt tehdä niin kuin minä, ei noin!"
-Huomaat olevasi uupunut tällaisen ihmisen kanssa vietetyn ajan jälkeen.Hyvin kuvailtu! Tosta ei olekaan täällä paljon ollut puhetta miten uupunut sitä onkaan sen jälkeen ku tämmönen henkilö on käynyt imemässä hyviä energioita ja tyhjentämässä huonot energiat
Tämä. Nyt, kun välien katkaisemisesta narsistivanhempaan ja sairaaseen lapsuuden perheeseen on viitisen vuotta, ei voi kuin ihmetellä, miten paljon on saanut aikaan, ja miten paljon kevyemmältä elämä tuntuu.
Onko muilla sellaista, että alkaa jälkikäteen tunnistaa myös omassa käyttäytymisessä narsistisia piirteitä? Se on tosi pelottavaa. Uskon kyllä niiden vähentyneen selvästi välien katkaisemisen jälkeen, mutta miten voi olla varma, ettei toista opittuja käytösmalleja omassa elämässä?
Hämmentävää oli kyllä se jatkuva virheiden etsiminen ja niistä huomauttelu. Yhden päivän aikana saattoi tiuskia ja huomauttaa miten kävelin väärin, istuin väärin, pyyhin lavuaarin väärällä tavalla, luin väärää kirjaa (eli en hänen suosittelemaansa), harrastin väärää liikuntalajia, käytin vääränlaisia kenkiä tai vaatteita, söin väärältä lautaselta väärällä tavalla, imuroin väärin, pidin vääristä asioista, minulla oli vääriä mielipiteitä, miten ostamani puhelin oli huono ostos (vaikka itse olin siihen todella tyytyväinen😄)...Loputonta vänkäystä ja huomauttelua toinen toistaan oudommista asioista.
Jokin pimeä kontrollintarve tuossa oli taustalla varmaan. Hänen oli myös aivan mahdotonta hahmottaa että joku saattaa pitää eri asioista tai arvostaa eri asioita kuin hän. Jos hän ei pitänyt vaikka sienistä niin kukaan muukaan ei voinut oikeasti pitää. Hän ei jotenkin ymmärtänyt omaa erillisyyttä muista ihmisistä, oli siinä mielessä kuin pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti:
-ymmärtää asiat väärin tahallaan ja inttää niistä puhujan kanssa. Puhuja itse kyllä tietää, mitä on sanonut ja puheillaan tarkoittanut. "Ei kun sinä sanoin näin ja tarkoitit tätä." 🥴
-Puhuu pahaa kaikista. Narsistin kanssa et ole turvassa. Kun lähdet töistä, alkaa perätön juoruilu. Jos narsisti ei huomaa, ettö olet taukohuoneessa, saatat huomata, että hän juoruaa sinusta, vaikka olet paikalla.
-Aggressio, jolle ei löydy syytä. Saattaa alkaa huutamaan aivan yhtäkkiä.
-Muiden vähättely ja empatiataidottomuus
-Valikoi milloin ja kenelle puhuu. Esittää kuulematonta, vaikka olisi kasvotusten.
-Puhuu itsestään ja kehuskelee perheellään
-Ei kestä tasa-arvoa. Sain työkaveriksi narsistin, joka ei kestänyt sitä että häntä autetaan, vaikka kyseessä oli kahden ihmisen työ.
-Pakotettu naureskelu keskustelussa
-Piikittelevät kommentit pikkuasioista: "Teit väärin ja nyt on maailma kirjat sekaisin!" "Sinun olisi pitänyt tehdä niin kuin minä, ei noin!"
-Huomaat olevasi uupunut tällaisen ihmisen kanssa vietetyn ajan jälkeen.Hyvin kuvailtu! Tosta ei olekaan täällä paljon ollut puhetta miten uupunut sitä onkaan sen jälkeen ku tämmönen henkilö on käynyt imemässä hyviä energioita ja tyhjentämässä huonot energiat
Tämä. Nyt, kun välien katkaisemisesta narsistivanhempaan ja sairaaseen lapsuuden perheeseen on viitisen vuotta, ei voi kuin ihmetellä, miten paljon on saanut aikaan, ja miten paljon kevyemmältä elämä tuntuu.
Onko muilla sellaista, että alkaa jälkikäteen tunnistaa myös omassa käyttäytymisessä narsistisia piirteitä? Se on tosi pelottavaa. Uskon kyllä niiden vähentyneen selvästi välien katkaisemisen jälkeen, mutta miten voi olla varma, ettei toista opittuja käytösmalleja omassa elämässä?
Ikävä kyllä, on tuttua. Olen jostain lukenutkin että niin siinä helposti käy kun tällaista uskomatonta ihmislajiketta vastaan joutuu taistelemaan niin selvitäkseen joutuu välillä käyttämään heidän omia aseitaan. Ja kun viettää aikaa vuosia ja vuosikymmeniä tälläisen ihmisen kanssa, usein eristyksissä muista ns.normaaleista ihmisistä niin onhan se selvää että jotkut käytöstavat tarttuu ja kun sitä alkaa pitämään näitä narsistin touhuja normaalina niin kyllä siinä oma pääkin kieroutuu.
Onneksi meillä joilla ei ole kuitenkaan parantumatonta kehitysvammaisuutta päässä, on mahdollisuus palata ruotuun ja eheytyä. On tärkeää alkaa tunnistaa itsessään näitä käytöksen muutoksia ja tosissaan tehdä työtä sen eteen että itse kasvamme ihmisinä vahvoiksi mutta ei niin "vahvoiksi" että poljemme kaikki muut allemme.
Nää on joskus pikku juttuja joita ei äkkiseltään huomaa. Kaikilla ihmisillä kun on kuitenkin tapana herkemmin nähdä ne huonot puolet toisissa kuin itsessään.
Toisaalta tämä vaihe toipumista tulee vasta sen jälkeen kun ihminen on ensin päässyt irtautumaan ja kun olosuhteet alkaa olla turvalliset syvempään itsereflektioon.
Vaaranahan on että kiltillä ihmisellä tulee vääristyneet mielikuvat omasta toiminnastaan ja vielä uhrina ollessa narsisti kääntää asiat niin että vika on sinussa, sinun täytyy muuttua sinä olet tehnyt elämästäni helvetin, kaikki on sinun syytäsi. Tässä vaiheessa sinun ainoa tehtäväsi on löytää vahvuus irtautumiseen. Muut asiat tulee myöhemmin, kun on kyse sinun elämästä ja sielusi tappamisesta. Silloin ollaan sotatilassa ja on vain selviydyttävä, aivan se ja sama vaikka joudut siinä tilanteessa todella heittäytymään joksikin aikaa kylmäksi kuten vihollisesikin on. Taistele!
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Voe rakkaat siskot. Samaa miettinyt ja päättänyt että seuraavan epäkunnioittavan käytöksen kohatessani, sanon suoraan päin naamaa että onpa rumaa. Suomalaiset liian harvoin uskaltaa sanoa suoraan jonkun käytöksestä. Pitäisi uskaltaa! Koska senhän voi ketään loukkaamatta verhota ihan neutraaliksi mutta päättäväiseksi toteamukseksi, heittää sen ison harmaan kiven väliin eikä enää reagoida kyseiseen henkilöön. Olen autistin kirjolla oikein narsistin herkkupala. Mutta minulla on oikeus olla viaton, myötätuntoinen ja herkkä, eikä kenellkään ole oikeutta sitä polkea tai nauraa selän takana millainen naivi nössö olen.
Erityisherkille suosittelen tsempiksi youtubesta kanavan Milo Sade: Osa 2 innosence ja Taukovideo - Parhaat puolet aspergereilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3322: Hienoa, että olet päässyt irti ja saatte lapsen kanssa elää myös rauhassa. Kun lapsi kasvaa, hänellä on itsellään myös sanomista tapaamisiinsa.
Varmasti mieleen meinaa hiipiä isosti katkeruutta ja vihaa ja ärsytystä ja aggressioa, toivottavasti saat ne purettua ja hävitettyä.
Siinähän se onkin, että en kykene tuntemaan lainkaan vihaa tai aggressiota. Tai olen tuntenut sitä hetkittäin mutta en kertaakaan lapsen isää kohtaan, vaan kohteina on ollut lastensuojelun valehteleva sossu, olosuhdeselvittäjät, tuomari ja perhetyöntekijä, joka meillä oli vähän aikaa mukana kuviossa ja joka meni tietysti myös heti isän puolelle ja vaati jatkuvasti minua ajattelemaan asioita isän kannalta, kun minä olinkin yhtäkkiä se, joka oli tehnyt niin väärin isää kohtaan. Perhetyöntekijä jopa oikeutti isän ja hänen ystäviensä valehtelun oikeudessa sillä, että olinhan minäkin ottanut "omia askeleitani", ts. vaatinut yksinhuoltajuutta isän väkivaltaisen käytöksen takia. Koko lähdön jälkeinen tilanne on ollut kuin absurdia painajaista.
Listasin tässä vähän aikaa sitten erilaisia negatiivisia tunteita, joita koen, ja niitä tuli pitkä liuta lannistuneisuudesta, voimattomuudesta ja surusta epätoivoon, väsymykseen ja pelkoon. Mutta ilmeisesti en ole vielä valmis kokemaan aggressiota tai edes katkeruutta. Tunnen kyllä katumusta ja häpeää, myös epäuskoa kaikesta tapahtuneesta ja ajoittain jopa sääliä exää kohtaan, yhä edelleen, kaiken kokemani jälkeen - totuinhan ajattelemaan häntä lähes 30 vuotta väkivallantekijän sijaan väkivaltaisen lapsuudenkotinsa traumatisoimana uhrina.
Olen tosi pahoillani sun, ja etenkin lapsen puolesta, mutta en voi olla huomauttamatta siitä, että tuo ei ole sinulle itsellesi kovin hedelmällistä syyttää kaikkia viranomaisia.
Ne siellä lasussa, sossussa, tuomarit ja muut, ne on ihmisiä siinä missä sinäkin. Jos sun exäsi sumutti sinua 30 (!!) vuotta, miten ihmeessä ajattelet, että noiden vain hetken tilannetta nähneiden ihmisten pitäisi kyetä näkemään exäsi läpi?
Mä olen itsekin taistellut vuosikausia narsistista exää vastaan, koska ex vahingoittaa käytöksellään lapsia. Välillä lasu on ollut apuna, välillä on tuntunut vahvasti siltä, että sieltä ei ole kuin haittaa kun esim. työntekijä on vaihtunut ja ex on saanut uuden alkuunsa kiedottua pikkusormensa ympärille. On ahdistanut, v*tuttanut, ärsyttänyt. Miksi ne ei näe sen läpi mitä se esittää? Silloin ei auta kuin vetää syvää henkeä ja muistuttaa, että niin, mä itse elin sen ihmisen kanssa useamman vuoden, ennenkuin tajusin tilanteen. Se on se narsismin pirullisin ongelma, se että narsistinen ihminen kykenee hyvin usein esittämään itsensä niin hyvässä valossa, että vastapuoli näyttäytyy todella huonona. Silloin ei auta kuin pitää pää kylmänä, kerätä todisteita, esittää ne tarpeen tullen ja pysyä itse asiallisena. Ja ikävä kyllä, joskus vaan hyväksyä se, että välillä jää alakynteen kun muut uskoo sitä narsistista valehtelijaa.
Jos sä syytät sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, tuomareita ym. siitä, että ne on huonoja ihmisiä, kun eivät näe exäsi toiminnan läpi, silloinhan myös sä itse olisit syypää tilanteeseen. Ethän säkään nähnyt. Käännä siis kiukkusi kohti oikeaa osoitetta, sitä exääsi. Totta, hän on itsekin uhri, sillä narsismi syntyy varhaislapsuudessa. Mutta silti vain ja ainoastaan hän on se sinun ja lapsesi elämään liittyvän pahan aiheuttaja. Et sinä, ei sossu, ei perhetyöntekijä, ei kukaan, joka uskoi taitavaa valehtelijaa.
Kyllähän tuo vaan ketä tahansa normaalijärkista ketuttaisi jos viranomaiset toimii noin. Ihmisellä on oikeus tuntea vihaa ja suuttumusta vääryyden kohdatessa. En myöskään kehottaisi kääntämään vihaa siihen narsistiin vaan pysyttelemään hyvin kaukana. Turvallisempaakin kohdistaa tunteita jonnekin jossa on pieni mahdollisuus että mahdollisesti asioihin tulee muutos. Narsu ei muutu.
Uhria ei pidä syyllistää. Eiköhän tämäkin uhri ole yrittänyt selviytyä parhaansa mukaan kertakaikkisen vaikean mahdottomassa tilanteessa. Kaikki sympatiani hänelle täältä, toivottavasti kohdallesi osuu vielä viranomaisia jotka näkevät tilanteesi sen oikeassa valossa ja saat lopullisen vapautuksen tuosta elämäsi ankeuttajasta.
Kyllä. Mikään ei myöskään muutu sillä, että viranomaisten virheitä hyssytellään. Jos asiasta pystyy nostamaan metelin, ehkä seuraava uhri saakin apua. Muutenhan tämä vaan toistuu ja toistuu.
Toiset ihmiset tuntevat myös ihan konkreettisesti toisen ihmisen tunteita (ihmisissä on eri määrä ns. peilisoluja, joillain niitä on enemmän ja toisilla vähemmän). Ehkä siinäkin on syy, miksi alkaa narsistin seurassa käyttäytyä itsekin oudosti. Mulla tuli esimerkiksi ihan puskista sellainen ajatus, että voisin vääntää koiraa hännästä (en vääntänyt enkä ole aiemmin elämässäni ajatellut tehdä niin). Ja myös välillä kivahdin takaisin sarkastisesti tai ivallisesti epätyypillisesti itselleni.
Narsistin kanssa keskustelu ei sinällään ole keskustelua, koska narsisti kontrolloi "keskustelun" kulkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3322: Hienoa, että olet päässyt irti ja saatte lapsen kanssa elää myös rauhassa. Kun lapsi kasvaa, hänellä on itsellään myös sanomista tapaamisiinsa.
Varmasti mieleen meinaa hiipiä isosti katkeruutta ja vihaa ja ärsytystä ja aggressioa, toivottavasti saat ne purettua ja hävitettyä.
Siinähän se onkin, että en kykene tuntemaan lainkaan vihaa tai aggressiota. Tai olen tuntenut sitä hetkittäin mutta en kertaakaan lapsen isää kohtaan, vaan kohteina on ollut lastensuojelun valehteleva sossu, olosuhdeselvittäjät, tuomari ja perhetyöntekijä, joka meillä oli vähän aikaa mukana kuviossa ja joka meni tietysti myös heti isän puolelle ja vaati jatkuvasti minua ajattelemaan asioita isän kannalta, kun minä olinkin yhtäkkiä se, joka oli tehnyt niin väärin isää kohtaan. Perhetyöntekijä jopa oikeutti isän ja hänen ystäviensä valehtelun oikeudessa sillä, että olinhan minäkin ottanut "omia askeleitani", ts. vaatinut yksinhuoltajuutta isän väkivaltaisen käytöksen takia. Koko lähdön jälkeinen tilanne on ollut kuin absurdia painajaista.
Listasin tässä vähän aikaa sitten erilaisia negatiivisia tunteita, joita koen, ja niitä tuli pitkä liuta lannistuneisuudesta, voimattomuudesta ja surusta epätoivoon, väsymykseen ja pelkoon. Mutta ilmeisesti en ole vielä valmis kokemaan aggressiota tai edes katkeruutta. Tunnen kyllä katumusta ja häpeää, myös epäuskoa kaikesta tapahtuneesta ja ajoittain jopa sääliä exää kohtaan, yhä edelleen, kaiken kokemani jälkeen - totuinhan ajattelemaan häntä lähes 30 vuotta väkivallantekijän sijaan väkivaltaisen lapsuudenkotinsa traumatisoimana uhrina.
Olen tosi pahoillani sun, ja etenkin lapsen puolesta, mutta en voi olla huomauttamatta siitä, että tuo ei ole sinulle itsellesi kovin hedelmällistä syyttää kaikkia viranomaisia.
Ne siellä lasussa, sossussa, tuomarit ja muut, ne on ihmisiä siinä missä sinäkin. Jos sun exäsi sumutti sinua 30 (!!) vuotta, miten ihmeessä ajattelet, että noiden vain hetken tilannetta nähneiden ihmisten pitäisi kyetä näkemään exäsi läpi?
Mä olen itsekin taistellut vuosikausia narsistista exää vastaan, koska ex vahingoittaa käytöksellään lapsia. Välillä lasu on ollut apuna, välillä on tuntunut vahvasti siltä, että sieltä ei ole kuin haittaa kun esim. työntekijä on vaihtunut ja ex on saanut uuden alkuunsa kiedottua pikkusormensa ympärille. On ahdistanut, v*tuttanut, ärsyttänyt. Miksi ne ei näe sen läpi mitä se esittää? Silloin ei auta kuin vetää syvää henkeä ja muistuttaa, että niin, mä itse elin sen ihmisen kanssa useamman vuoden, ennenkuin tajusin tilanteen. Se on se narsismin pirullisin ongelma, se että narsistinen ihminen kykenee hyvin usein esittämään itsensä niin hyvässä valossa, että vastapuoli näyttäytyy todella huonona. Silloin ei auta kuin pitää pää kylmänä, kerätä todisteita, esittää ne tarpeen tullen ja pysyä itse asiallisena. Ja ikävä kyllä, joskus vaan hyväksyä se, että välillä jää alakynteen kun muut uskoo sitä narsistista valehtelijaa.
Jos sä syytät sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, tuomareita ym. siitä, että ne on huonoja ihmisiä, kun eivät näe exäsi toiminnan läpi, silloinhan myös sä itse olisit syypää tilanteeseen. Ethän säkään nähnyt. Käännä siis kiukkusi kohti oikeaa osoitetta, sitä exääsi. Totta, hän on itsekin uhri, sillä narsismi syntyy varhaislapsuudessa. Mutta silti vain ja ainoastaan hän on se sinun ja lapsesi elämään liittyvän pahan aiheuttaja. Et sinä, ei sossu, ei perhetyöntekijä, ei kukaan, joka uskoi taitavaa valehtelijaa.
Kyllähän tuo vaan ketä tahansa normaalijärkista ketuttaisi jos viranomaiset toimii noin. Ihmisellä on oikeus tuntea vihaa ja suuttumusta vääryyden kohdatessa. En myöskään kehottaisi kääntämään vihaa siihen narsistiin vaan pysyttelemään hyvin kaukana. Turvallisempaakin kohdistaa tunteita jonnekin jossa on pieni mahdollisuus että mahdollisesti asioihin tulee muutos. Narsu ei muutu.
Uhria ei pidä syyllistää. Eiköhän tämäkin uhri ole yrittänyt selviytyä parhaansa mukaan kertakaikkisen vaikean mahdottomassa tilanteessa. Kaikki sympatiani hänelle täältä, toivottavasti kohdallesi osuu vielä viranomaisia jotka näkevät tilanteesi sen oikeassa valossa ja saat lopullisen vapautuksen tuosta elämäsi ankeuttajasta.
Kyllä. Mikään ei myöskään muutu sillä, että viranomaisten virheitä hyssytellään. Jos asiasta pystyy nostamaan metelin, ehkä seuraava uhri saakin apua. Muutenhan tämä vaan toistuu ja toistuu.
Näin on. Itseasiassa aivan käsittämätön ajatuskin etteikö jotain isompaa instanssia saisi arvostella. Emmehän sentään diktatuurissa elele. Eihän se ole sama kuin loukkaat jonkun tunteita. Ei esimerkiksi "Suomen poliisilla" ole tunteita, joten täysin hukkaan ja täysin pellemäisen naurettavalla tavalla valui hukkaan Nazzin ja MV-lehden toimittajien ajankäyttö Suomen poliisista solvauskirjelmiä tehdessään! Luulivatko että Suomen Poliisin miekanvarressa karjuva leijonan pää alkaa vuodattaa kyyneliä vai mitä luulivat saavuttavansa? =D
Toki poliisissa on töissä ihmisiä, joilla on tunteet, mutta hekin tekevät vain työtään. Mutta siis tuo sanallinen uhmakas hyökkäys kohdistui "Suomen poliisiin". Eli, ei keneenkään henkilöön. Järjetöntä lapsellista kiukuttelua tuulimyllyä vastaan. 4vuotiaan touhuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Voe rakkaat siskot. Samaa miettinyt ja päättänyt että seuraavan epäkunnioittavan käytöksen kohatessani, sanon suoraan päin naamaa että onpa rumaa. Suomalaiset liian harvoin uskaltaa sanoa suoraan jonkun käytöksestä. Pitäisi uskaltaa! Koska senhän voi ketään loukkaamatta verhota ihan neutraaliksi mutta päättäväiseksi toteamukseksi, heittää sen ison harmaan kiven väliin eikä enää reagoida kyseiseen henkilöön. Olen autistin kirjolla oikein narsistin herkkupala. Mutta minulla on oikeus olla viaton, myötätuntoinen ja herkkä, eikä kenellkään ole oikeutta sitä polkea tai nauraa selän takana millainen naivi nössö olen.
Erityisherkille suosittelen tsempiksi youtubesta kanavan Milo Sade: Osa 2 innosence ja Taukovideo - Parhaat puolet aspergereilla
Kamala ajatellakin että tosiaan uhriksihan voi ajautua myös asperger/autismin kirjolla olevia hyviä ihmisiä:'( Heillä kun voi olla elämässä muutenkin lisähaasteena lukea ns."rivien välistä" toisen ihmisen aikeita ja tarkoitusperiä. Sitten joku alhainen narsisti tulee ja häpeilemättä kohdistaa julmuuttaan näihin usein umpirehellisiin ja hyviin ihmisiin ETTÄ PISTÄÄ VIHAKSI!
Alue: Aihe vapaa
Tää narsismihan on ihan käsittämättömän sairasta touhua. Ihan pöyristyttävää on heidän touhunsa. Just nuo kaikki että pahimmat teot tehdään kahden kesken ilman todistajia ja tosiaan siellä neljän seinän sisällä sitten toteutetaan aivan kipeitä juttuja ja oikein saavat jopa nautinnon tästä. Eihän tällainen tyyppi ole enää missään määrin edes ihminen. Tää on niin kauhea juttu että lobotomia olisi paikallaan jos heidät voisi 100%varmuudella ensinnäkään tunnistaa. Mikään ei ole niin iljettävää ku tämmönen mielenvamma