Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa narsistisista ihmisistä ei halua huomionosoituksia eikä lahjoja, siis sellaisia joista voisi syntyä kiitollisuudenvelka tai jotain vastavuoroisuutta myöhemmin vaativaa.
Toiset myös vihaavat vanhenemista.
Jotenkin tilanne on ollut mielipuolinen: haluaa, että syntymäpäivät muistetaan. Ja ei sitten kuitenkaan tunnu tykkäävän.
Mun syntymäpäivät onnistui kerta toisensa jälkeen tekemään sen verran kurjiksi päiviksi, että lopulta halusin unohtaa koko syntymäpäiväni.
Monet narskut ovat ihan neuroottisia ulkonäöstään ja vanhenemisesta. Vanheneminenhan on "heikkoutta". Ei ole enää nuori ja komea/kaunis.
Mun miltei 60 v. ukkeli kuntosalilta tullessaan valitti, että kun ei kukaan enää huomaa, on käynyt näkymättömäksi. Voi poloista. Minä olisin huomannut ja tykännyt, mut mun lehmän hermot vain jotenkin saivat tarpeekseen. Ei tuo ollut millääntavalla ratkaiseva lausahdus, mutta se miten minua kohdeltiin pitkässä liitossa.
Teki mieli opastaa, että rahaa ja valtaa kun on tarpeeksi, niin kyllä katselijoita riittää. Mutta keksiköön nyt sitten ihan itse. Minä katselen nykyisin rauhallisia unia ilman oman kullan kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa narsistisista ihmisistä ei halua huomionosoituksia eikä lahjoja, siis sellaisia joista voisi syntyä kiitollisuudenvelka tai jotain vastavuoroisuutta myöhemmin vaativaa.
Minä aloin itse kieltäytyä narsistin lahjoista. Hän odotti aina vastapalvelusta, yleisin oli että kuuntelen hänen huoliaan ja kipujaan terapiatyyliin ja tarjoan läsnäoloa sekä ihailua. Saatoimme tunninkin istua niin, että minä menin kylään, hän keitti kahvit ja alkoi selostaa loputonta monologia itsestään. Minä en saanut sanoa mitään, hän vaiensi katseella tai viimeistään ynähtämällä.
Hänenkään kivuilleen ei muuten lääkäri löytänyt mitään selitystä, silti oli aina niin kauhean kipeä ja sietämättömät tuskat. Saatoin myös siivota ja kunnostaa hänen mökkiään tms., mutta koskaan ei pyyteetöntä lahjaa tullut. Hän mainitsi myös 10 vuotta sitten antamansa lahjat, itse en tuollaisia edes muista, mitä olen jollekin antanut vuosikymmen sitten. Kieltäytymällä kaikista lahjoista ja huomionosoituksista pääsin osaltaan hänen kynsistään, ei voinut sitoa minua itseensä niiden avulla. Otti se kyllä koville, hän piti mm. puolen vuoden täyden mykkäkoulun rankaisuna.
Näillä on lahjalista päässään hintoineen kaikkineeen. Ja palveluslista. Sekä tietysti hyvin sokea kohta, joka ei muista mitään siitä, mitä hänen hyväkseen on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että narsisti haluaa pyyhkiä hymyn muiden kasvoilta ja muutenkin kurjentaa ja vaimentaa heidät. Tavoite, jota on vaikea käsittää.
Juuri tämä!
Kyllä. Tasapainoinen, iloinen, terveen itsetunnon omaava ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen on kuin punainen vaate narsistille. Vielä kun useimmat pitävät tällaisista ihmisistä!
Ensin narsku opiskelee tällaista ihmistä ja yrittää ymmärtää, että miten se voi olla tuollainen ihminen. Hän seuraa silmä ja korva herkkänä mutta ei vain tajua. Sitten hän kokee kateutta ja kiukkua vähintään, kun ei voi itse ikinä saavuttaa vilpitöntä iloa ja tasapainoa. Hän on täynnä vihaa, tuhovoimaa ja negatiivista energiaa.
Tuollainen positiivinen, empaattinen ja tasapainoinen ihminen on lannistettava ja nitistettävä! Ja sadisti nauttii.
Kun toinen on lannistettu, narsisti kieroutuneella logiikallaan ajattelee ja kertoo muillekin, miten 'heikko" se toinen on. Hän "voitti" "kilpailun" nitistämällä moisen iloisen ja normaalin ihmisen.
Vaikka hän se päästään ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko on! Täysin surkea. Fasaadi voi olla sitä että on mitä mainoin seuramies/nainen, mutta suljettujen ovien takana oikea luonne tulee esiin.
Niin ja hyvyys, ystävällisyys, kivuus, anteliaisuus, vastaantuleminen, ymmärtäminen, kunniottaminen, alistuminen, periksiantaminen, kohteliaisuus, kiltteys jne. koetaan heikkoutena.
On se tietysti vaikea esittää uskottavasti rakastettavaa ja rakastavaa ihmistä, kun sydän on täyttä paskaa tai tyhjyyttä.
Toisaalta sopivan yleisön äärellä narsisti näyttelee minkä tahansa huijauksen ja ulkopuolinen ei arvaisi..kaikki riippuu motiivista.
Narsisti haalii ympärilleen ne heikot ihmiset jotka täydentävät narsistin valhemaailmaa ja suostuvat näytelmään. Ehkä vain yksinäisyyden pelosta.
Kyllä se näytellä osaa. Mutta lopuksi narskun lähellä on vain tavalla tai toisella pakotettuja tai ostettuja ihmisiä. Ostetut hyötyvät jollain tavalla. Hyvänpäiväntuttuja voi olla paljonkin ja niille narsku voi näyttäytyä loistavana seuramiehenä. Lähipiiri saa tuntea nahoissaan ja nähdä narskun kaikki kamalat teot muille ihmisille. Ja monet hyväksyvät ne hiljaisesti pelon tai hyötyjen takia.
Saan vieläkin joskus aivan hirvittäviä vihakohtauksia mitättömistä seikoista käydessäni lapsuudenkodissani, vaikka narsistivanhempani kuolemasta on jo vuosia. Ne tulevat jostain niin syvältä. Osa alkaa jostain ikävästä muistosta, kun minua vähäteltiin tms. En voi tunteelle mitään, se vain vie mukanaan. Toimin siis juuri kuten narsistivanhempani oli toiminut minua kohtaan koko elämäni ajan. Missään muualla ei tuo tunne tule esiin samanlaisena. Elossa oleva vanhempani suhtautuu tähän täysin tyynesti, kuten suhtautui puolisoonsakin. En ole narsisti, koska häpeän tuota käytöstä ja koen siitä syyllisyyttä. Asian tiedostaminen on myös vähentänyt tuota tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että narsisti haluaa pyyhkiä hymyn muiden kasvoilta ja muutenkin kurjentaa ja vaimentaa heidät. Tavoite, jota on vaikea käsittää.
Juuri tämä!
Kyllä. Tasapainoinen, iloinen, terveen itsetunnon omaava ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen on kuin punainen vaate narsistille. Vielä kun useimmat pitävät tällaisista ihmisistä!
Ensin narsku opiskelee tällaista ihmistä ja yrittää ymmärtää, että miten se voi olla tuollainen ihminen. Hän seuraa silmä ja korva herkkänä mutta ei vain tajua. Sitten hän kokee kateutta ja kiukkua vähintään, kun ei voi itse ikinä saavuttaa vilpitöntä iloa ja tasapainoa. Hän on täynnä vihaa, tuhovoimaa ja negatiivista energiaa.
Tuollainen positiivinen, empaattinen ja tasapainoinen ihminen on lannistettava ja nitistettävä! Ja sadisti nauttii.
Kun toinen on lannistettu, narsisti kieroutuneella logiikallaan ajattelee ja kertoo muillekin, miten 'heikko" se toinen on. Hän "voitti" "kilpailun" nitistämällä moisen iloisen ja normaalin ihmisen.
Vaikka hän se päästään ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko on! Täysin surkea. Fasaadi voi olla sitä että on mitä mainoin seuramies/nainen, mutta suljettujen ovien takana oikea luonne tulee esiin.
Niin ja hyvyys, ystävällisyys, kivuus, anteliaisuus, vastaantuleminen, ymmärtäminen, kunniottaminen, alistuminen, periksiantaminen, kohteliaisuus, kiltteys jne. koetaan heikkoutena.
On se tietysti vaikea esittää uskottavasti rakastettavaa ja rakastavaa ihmistä, kun sydän on täyttä paskaa tai tyhjyyttä.
Toisaalta sopivan yleisön äärellä narsisti näyttelee minkä tahansa huijauksen ja ulkopuolinen ei arvaisi..kaikki riippuu motiivista.
Narsisti haalii ympärilleen ne heikot ihmiset jotka täydentävät narsistin valhemaailmaa ja suostuvat näytelmään. Ehkä vain yksinäisyyden pelosta.Kyllä se näytellä osaa. Mutta lopuksi narskun lähellä on vain tavalla tai toisella pakotettuja tai ostettuja ihmisiä. Ostetut hyötyvät jollain tavalla. Hyvänpäiväntuttuja voi olla paljonkin ja niille narsku voi näyttäytyä loistavana seuramiehenä. Lähipiiri saa tuntea nahoissaan ja nähdä narskun kaikki kamalat teot muille ihmisille. Ja monet hyväksyvät ne hiljaisesti pelon tai hyötyjen takia.
Hyöty = saat olla rauhassa narskun raivolta ja vihalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on taas vaihteeksi ollut sellainen päivä, että kyseenalaistan kaiken. Olenko itse tympeä narsisti. Kuinka haitallinen olen ympäristölleni. Olenko ylettömän itsekäs, liian tarvitseva. Mikä on raja terveelle rakkaudentarpeelle ja mikä sairasta ihailuntarvetta. Olenko minä se hankala, jonka kanssa kukaan ei pärjää. Olen jotenkin väärin, sanon liikaa, liian vähän. Loukkaan toisen tunteita, en osaa tukea oikein. En osaa osoittaa rakkauttani oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että narsisti haluaa pyyhkiä hymyn muiden kasvoilta ja muutenkin kurjentaa ja vaimentaa heidät. Tavoite, jota on vaikea käsittää.
Juuri tämä!
Kyllä. Tasapainoinen, iloinen, terveen itsetunnon omaava ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen on kuin punainen vaate narsistille. Vielä kun useimmat pitävät tällaisista ihmisistä!
Ensin narsku opiskelee tällaista ihmistä ja yrittää ymmärtää, että miten se voi olla tuollainen ihminen. Hän seuraa silmä ja korva herkkänä mutta ei vain tajua. Sitten hän kokee kateutta ja kiukkua vähintään, kun ei voi itse ikinä saavuttaa vilpitöntä iloa ja tasapainoa. Hän on täynnä vihaa, tuhovoimaa ja negatiivista energiaa.
Tuollainen positiivinen, empaattinen ja tasapainoinen ihminen on lannistettava ja nitistettävä! Ja sadisti nauttii.
Kun toinen on lannistettu, narsisti kieroutuneella logiikallaan ajattelee ja kertoo muillekin, miten 'heikko" se toinen on. Hän "voitti" "kilpailun" nitistämällä moisen iloisen ja normaalin ihmisen.
Vaikka hän se päästään ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko on! Täysin surkea. Fasaadi voi olla sitä että on mitä mainoin seuramies/nainen, mutta suljettujen ovien takana oikea luonne tulee esiin.
Niin ja hyvyys, ystävällisyys, kivuus, anteliaisuus, vastaantuleminen, ymmärtäminen, kunniottaminen, alistuminen, periksiantaminen, kohteliaisuus, kiltteys jne. koetaan heikkoutena.
On se tietysti vaikea esittää uskottavasti rakastettavaa ja rakastavaa ihmistä, kun sydän on täyttä paskaa tai tyhjyyttä.
Toisaalta sopivan yleisön äärellä narsisti näyttelee minkä tahansa huijauksen ja ulkopuolinen ei arvaisi..kaikki riippuu motiivista.
Narsisti haalii ympärilleen ne heikot ihmiset jotka täydentävät narsistin valhemaailmaa ja suostuvat näytelmään. Ehkä vain yksinäisyyden pelosta.Kyllä se näytellä osaa. Mutta lopuksi narskun lähellä on vain tavalla tai toisella pakotettuja tai ostettuja ihmisiä. Ostetut hyötyvät jollain tavalla. Hyvänpäiväntuttuja voi olla paljonkin ja niille narsku voi näyttäytyä loistavana seuramiehenä. Lähipiiri saa tuntea nahoissaan ja nähdä narskun kaikki kamalat teot muille ihmisille. Ja monet hyväksyvät ne hiljaisesti pelon tai hyötyjen takia.
Hyöty = saat olla rauhassa narskun raivolta ja vihalta.
Jonkun hovilaisen tai suosikkilapsen hyöty se voi tuokin olla. Siihen sekoittuu pelkoakin, kun on nähnyt, kuinka hirviö narsku voi olla ja tuhota ihmisiä. Raha on myös yleinen hyöty tai joku erityisasema työssä tai vaikka harrastuksessa.
Narsisti haluaa aina päästä kiristysasemaan muihin nähden. Muulla tapaa hän ei pysty pitämään ihmisiä lähellään, koska on täyttä sontaa sisimmältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääpäivää meillä juhlittiin pari kertaa. Pääseehän siinä sitten itsekin juhlimaan. Mun synttärit ja joulut erityisesti sitten pistettiin ranttaliksi kerta toisensa jälkeen.
Pyöreitä hääpäiviä vietettiin, ravintolassa illastettiin. Sain lahjapaketinkin. Yllätyksekseni puolisonpyysi kuitenkin, että avaan paketin vasta kotona. Vähän ihmettelin, kun hän lahjan kotoa otti varta vasten mukaan ja antoi ravintolassa.
Syykin selvisi. Lahja oli lahjan antajan varallisuuteen nähden vaatimaton. Tajusi kai itsekin, että jos muista pöydistä olisi katseltu, niin olisi näyttänyt oudolta. En lahjaa kaivannut, illallinen olisi riittänyt oikein hyvin. Lisäksi lahja oli koko perheen käyttöön, ehä enemmän sellainen, jonka hän itselleen halusi. Seuraava isompi hääpäivä meni vielä vaatimattomammissa merkeissä, kun puoliso reissasi kavereidensa kanssa pari kalliimpaa reissua ja piti ostaa harrastevälineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko muut kiinnittäneet huomiota siihen, miten kontrolloituja he ovat? Ei sellaista aitoa rentoutta koskaan.
Ei hauskuutta eikä rentoutta. Itselle nauraminen ihan mahdoton ajatus. Mä erehdyin luulemaan tätä haarukka takamuksessa olotilaa aikuisuudeksi.
Vahingonilo ja pahansuopa virnuilu. Siitä narsistit riemunsa repivät.
Vasta kun noihin saa etäisyyttä tajuaa miten kaukana ollaan terveen ihmisen ilosta.Mietin usein, että se huumori oli usein vähän outoa. Ihan kuin joku esimurkku naureskelemassa vessajutuille. Tai joku homppelijuttu tai blondivitsi.
Tosiaan, joillain näillä (ei kaikilla)N-ihmisillä se huumori on jokseenkin..yksinkertaista? Tai en osaa sanoa mitä mutta erään narsistin lempimusiikkia oli sellaiset pervo laulut , missä iloisella viattomalla äänellä lauloivat rivoja sanoituksia. Toinen taas kuunteli Jope Ruonansuuta, sata kertaa sama levy soi aina ja aina ja aina.
Onhan Jope toki hauska mutta ei jatkuvalla syötöllä ja miksi nää aina kuuntelee jotain tämmöstä outoa, kevyttä yksinkertasta pasketta?
Ja unohtui vielä; Naurava kulkuri! Se missä se valkohampainen tyyppi nauraa koko biisin ajan.
Oman logiikkani mukaan näiden ilkimysten kuuluisi kuunnella Marilyn Mansonia ja ...ainiin yksi kyllä kuuntelikin muuten klassista musiikkia. Sehän toki käy järkeensä, Hitler ja Hannibal Lecterkin kun sitä rakastavat lol
Kertokaa teidän narskujen musiikki mauista. Jos siis jotain erikoista?:)
Osa noistahan on tehty narsisteista... ehkä tunnistavat niistä jotain ja se hivelee egoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa narsistisista ihmisistä ei halua huomionosoituksia eikä lahjoja, siis sellaisia joista voisi syntyä kiitollisuudenvelka tai jotain vastavuoroisuutta myöhemmin vaativaa.
Toiset myös vihaavat vanhenemista.
Jotenkin tilanne on ollut mielipuolinen: haluaa, että syntymäpäivät muistetaan. Ja ei sitten kuitenkaan tunnu tykkäävän.
Mun syntymäpäivät onnistui kerta toisensa jälkeen tekemään sen verran kurjiksi päiviksi, että lopulta halusin unohtaa koko syntymäpäiväni.
Monet narskut ovat ihan neuroottisia ulkonäöstään ja vanhenemisesta. Vanheneminenhan on "heikkoutta". Ei ole enää nuori ja komea/kaunis.
Mun tuntemani N on tällainen, vannoi että hän ei tule koskaan vanhaksi😂 Mutta niin vaan ikä alkoi näkyä naamassa ja kropassa kuten kaikilla muillakin, mistä oli todella katkera ja epävarma. Kaikkiahan ikääntyminen harmittaa mutta narskuissa se herättää paljon voimakkaampia tunteita kuin "normaaleissa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että narsisti haluaa pyyhkiä hymyn muiden kasvoilta ja muutenkin kurjentaa ja vaimentaa heidät. Tavoite, jota on vaikea käsittää.
Juuri tämä!
Kyllä. Tasapainoinen, iloinen, terveen itsetunnon omaava ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen on kuin punainen vaate narsistille. Vielä kun useimmat pitävät tällaisista ihmisistä!
Ensin narsku opiskelee tällaista ihmistä ja yrittää ymmärtää, että miten se voi olla tuollainen ihminen. Hän seuraa silmä ja korva herkkänä mutta ei vain tajua. Sitten hän kokee kateutta ja kiukkua vähintään, kun ei voi itse ikinä saavuttaa vilpitöntä iloa ja tasapainoa. Hän on täynnä vihaa, tuhovoimaa ja negatiivista energiaa.
Tuollainen positiivinen, empaattinen ja tasapainoinen ihminen on lannistettava ja nitistettävä! Ja sadisti nauttii.
Kun toinen on lannistettu, narsisti kieroutuneella logiikallaan ajattelee ja kertoo muillekin, miten 'heikko" se toinen on. Hän "voitti" "kilpailun" nitistämällä moisen iloisen ja normaalin ihmisen.
Vaikka hän se päästään ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko on! Täysin surkea. Fasaadi voi olla sitä että on mitä mainoin seuramies/nainen, mutta suljettujen ovien takana oikea luonne tulee esiin.
Niin ja hyvyys, ystävällisyys, kivuus, anteliaisuus, vastaantuleminen, ymmärtäminen, kunniottaminen, alistuminen, periksiantaminen, kohteliaisuus, kiltteys jne. koetaan heikkoutena.
Jep juuri näin. Ja kyllähän se vituttaa kun ihmiset loppupeleissä mieluiten hakeutuu niiden mukavien, joustavien, kivojen tyyppien seuraan, koska heidän kanssaan on kiva olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntemallani narsistilla ei ollut huumorintajua oikeastaan ollenkaan. Ei minkaanlaista.
Onko tämä narsistien keskuudessa harvinaista vai yleistä vai oliko vain yksittäistapaus huumorintajun osalta?
Riippuu ihmisestä. Jotkut voi olla hyvinkin hauskoja ja supliikkeja seurassa.
Itselleen he eivät osaa nauraa, se on lähes poikkeuksetta sääntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että narsisti haluaa pyyhkiä hymyn muiden kasvoilta ja muutenkin kurjentaa ja vaimentaa heidät. Tavoite, jota on vaikea käsittää.
Juuri tämä!
Kyllä. Tasapainoinen, iloinen, terveen itsetunnon omaava ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen on kuin punainen vaate narsistille. Vielä kun useimmat pitävät tällaisista ihmisistä!
Ensin narsku opiskelee tällaista ihmistä ja yrittää ymmärtää, että miten se voi olla tuollainen ihminen. Hän seuraa silmä ja korva herkkänä mutta ei vain tajua. Sitten hän kokee kateutta ja kiukkua vähintään, kun ei voi itse ikinä saavuttaa vilpitöntä iloa ja tasapainoa. Hän on täynnä vihaa, tuhovoimaa ja negatiivista energiaa.
Tuollainen positiivinen, empaattinen ja tasapainoinen ihminen on lannistettava ja nitistettävä! Ja sadisti nauttii.
Kun toinen on lannistettu, narsisti kieroutuneella logiikallaan ajattelee ja kertoo muillekin, miten 'heikko" se toinen on. Hän "voitti" "kilpailun" nitistämällä moisen iloisen ja normaalin ihmisen.
Vaikka hän se päästään ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko on! Täysin surkea. Fasaadi voi olla sitä että on mitä mainoin seuramies/nainen, mutta suljettujen ovien takana oikea luonne tulee esiin.
Niin ja hyvyys, ystävällisyys, kivuus, anteliaisuus, vastaantuleminen, ymmärtäminen, kunniottaminen, alistuminen, periksiantaminen, kohteliaisuus, kiltteys jne. koetaan heikkoutena.
Jep juuri näin. Ja kyllähän se vituttaa kun ihmiset loppupeleissä mieluiten hakeutuu niiden mukavien, joustavien, kivojen tyyppien seuraan, koska heidän kanssaan on kiva olla.
Hyvissä ihmissuhteissa on molemminpuolista empatiakykyä ja luottamusta. Jotain mitä narsistin ihmissuhteissa ei ikinä ole. Sitäpä narsku sitten ihmettelee kun hänen "vahvuus" ja viddumaisuus ei pidäkään ihmisiä hänen lähellään. No, voimalla, pelolla ja väkivallalla sitten.
Muuten, yhden narsistin hokema oli, että "Rehellisesti sanottuna...". Ja kyseessä oli mitä kieroin tyyppi, joka ei ollut rehellisyyttä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti voi esim. soittaa verovirkailijalle ja valittaa, että "näinkö te kohtelette ihmisiä".
Normaali ihminen ymmärtää, että verottaja käsittelee numeroita ja esim. hieroja käsittelee ihmisiä.
Muutama läheinen ihmissuhde on ollut narsistisia piirteitä omaavaan ihmiseen. Syy siihen, että olen mukautunut tällaiseksi apulaiseksi, tukihenkilöksi, ylistäjäksi voi olla siinä että toinen vanhempi otti minut tukihenkilöksi jo pienenä. Koitin parhaani olla koko perheen käytettävissä, ahkera, kympin tyttö, vähentääkseni jännitteisiä tunnelmia.
Sitten lähisuhteet olivat helposti tällaisia, että olin käytettävissä. Vielä nyt keski-iässä ja jo mummona, huomaan samaa. Ehkä tulisi olla tarkkana tämön piirteen kanssa.
Nämä narsistiset ihmiset läheisinä ovat nyt tehneet sen että kartan läheisiä, uusia tuttavuuksia. Olen niin arpeutunut hyväksikäytöstä ja valheellisuudesta. Sitä suurta teatteria, jota narsisti esittää, en uskalla olla enää todistamassa.
Kivulias on ollut irtaantuminen, kestää vuosia. Vieläkin tulee tunneaaltoja näistä ihmisistä.
Tämä ketju on ollut ihan mieletöntä terapiaa. Olen tuntenut myötätuntoa, voimakasta samaistumista, surua, vihaa... Olen narsistin lapsi ja vaikka olen tiedostanut sen aiemmin ja jopa käsitellyt asiaa terapiassa osa minusta on silti kyseenalaistanut ja jopa kieltänyt asian. Liioittelenko, kuvittelinko, muistanko väärin, ovatko uupumuksen ja vihan tunteeni mitenkään oikeutettuja, miksi olen niin pohjattoman surullinen kun mietin lapsuuttani. Ei se nyt niin paha varmaan... Nyt lukuisat vastaukset täällä ovat kuin suoraan elämästäni, toki erilaista kuin monella puolison näkökulmasta mutta samaistumispintaa on loputtomasti. Koen suurta surua ja raivoakin. Ulkopuolisten kokemuksina on helppo nähdä kuinka sairaita nuo kuviot ovat. Ja kuinka tuttuja...
Vanhempani ovat edelleen elossa ja elämässäni. Uskon että hän ei ole 100% narsisti ja hyviä tavallisiakin hetkiä on ja olen saanut raivattua rajoja kovalla työllä, mutta todella narsistinen persoona on ja mahdollisesti myös muita mt-ongelmia löytyy. Vahva päihdetausta, syömishäiriöt laidasta laitaan, megalomania, s* k s i addiktio jonka ikävä kyllä tiedän ja jota tuo itse esiin ja on aina tuonut myös kun olin lapsi eli täysin rajaton tässäkin, hirvittävä sovinismi, aggressiot, syy aina muissa, todella vaativa, minä tyttärenä lähinnä hyödyn väline.
Haluaisin jonkun hyvän lopputuleman tälle suhteelle vielä kun vanhempani on elossa mutta ei sitä taida tulla. Ei sitä tule. Se on vaan hyväksyttävä vaikka vieläkin lapsi sisällä sitä toivoo. Tämä asia on niin kipeä etten päässyt terapiassakaan koskaan kunnolla siihen asti. Tämän ketjun avulla näen asiat taas selkeämmin. Kiitos siis kaikille jotka olette jakaneet tarinanne.
Sinä narsistin lapsi, joka kerroit hyviäkin hetkiä olleen. Tunnistatko tämän, mistä puhuimme taannoin ystäväni kanssa, molemmat narsistin lapsia.
Tulee aina joskus se hyvä hetki. Olet niin huojentunut. Koet, että asiat on hyvin ja olet onnellinen. On hetki normaalia ja hyvää elämää. Ehkä sinä sait samaa kohtelua kuin kultalapsi tms. Ja sitten kun seuraavan kerran tapaatte, narsistivanhempi on taas vanha itsensä ja se hyvä hetki on muisto vain etkä tiedä, koska seuraava hyvä hetki on vuorossa vai tuleeko sitä koskaan.
Henkisesti kuluttavaa ja raskasta vuoristorataa. Vanhempasi pystyy pilaamaan päiväsi, mutta myös ilahduttamaan ja huojentamaan oloasi (tosin tekee sitä harvoin ja täysin sattumanvaraisesti).
Olen aiempi kirjoittaja ja kyllä, juuri tuota se on. Sitä on niin onnellinen niistä hyvistä hetkistä ja sisäinen lapsi elättelee aina toiveita että nyt on kaikki hyvin ja minä kelpaan, ja mitähän minä oikein kuvittelin ihan höpöjä, kunnes taas tulee isku ja matto vedetään alta. Uudelleen ja uudelleen. Tuntuu että nuo hyvät hetketkin ovat vaan keino hallita, ihan totaalista mindf**ia se on. Tiedon tasolla ymmärrän tämän ja silti siihen menee mukaan kun sitä vanhemman rakkautta ja hyväksyntää kaipaa niin kovasti. Aika paljon olen saanut vieroitettua itseäni henkisesti mutta en täysin ja tosiaan edelleen toivon että saisin jotenkin selvitettyä ne välit ja jonkin rauhan välillemme ja kaikki olisi lopulta hyvin, hän myöntäisi tehneensä virheitä ja katuvansa ja oikeasti rakastavansa minua. Naurettava naiivi toive joka ei tule toteutumaan. Ainoastaan itseni kanssa sen rauhan voin tehdä. En tiedä saanko päätäni kuntoon itse siihen mennessä kun hän kuolee (on jo aika vanha ja huonokuntoinen) ja olen miettinyt sitä miten sitten ainakaan pystyn selvittämään välejä tai tekemään rauhan itseni ja hänen kanssaan kun häntä ei enää ole. Mutta onko tavallaan koskaan ollutkaan, henkisellä tasolla... sekavaa mutta ehkä saat kiinni saman kohtalon jakavana.
Vierailija kirjoitti:
Sinä narsistin lapsi, joka kerroit hyviäkin hetkiä olleen. Tunnistatko tämän, mistä puhuimme taannoin ystäväni kanssa, molemmat narsistin lapsia.
Tulee aina joskus se hyvä hetki. Olet niin huojentunut. Koet, että asiat on hyvin ja olet onnellinen. On hetki normaalia ja hyvää elämää. Ehkä sinä sait samaa kohtelua kuin kultalapsi tms. Ja sitten kun seuraavan kerran tapaatte, narsistivanhempi on taas vanha itsensä ja se hyvä hetki on muisto vain etkä tiedä, koska seuraava hyvä hetki on vuorossa vai tuleeko sitä koskaan.
Henkisesti kuluttavaa ja raskasta vuoristorataa. Vanhempasi pystyy pilaamaan päiväsi, mutta myös ilahduttamaan ja huojentamaan oloasi (tosin tekee sitä harvoin ja täysin sattumanvaraisesti).
Te pari edellistä voitte tutkia kaksoissidosta. Se luo tuota valheellista toivoa siitä, että tilanne muuttuu.
Minä aloin itse kieltäytyä narsistin lahjoista. Hän odotti aina vastapalvelusta, yleisin oli että kuuntelen hänen huoliaan ja kipujaan terapiatyyliin ja tarjoan läsnäoloa sekä ihailua. Saatoimme tunninkin istua niin, että minä menin kylään, hän keitti kahvit ja alkoi selostaa loputonta monologia itsestään. Minä en saanut sanoa mitään, hän vaiensi katseella tai viimeistään ynähtämällä.
Hänenkään kivuilleen ei muuten lääkäri löytänyt mitään selitystä, silti oli aina niin kauhean kipeä ja sietämättömät tuskat. Saatoin myös siivota ja kunnostaa hänen mökkiään tms., mutta koskaan ei pyyteetöntä lahjaa tullut. Hän mainitsi myös 10 vuotta sitten antamansa lahjat, itse en tuollaisia edes muista, mitä olen jollekin antanut vuosikymmen sitten. Kieltäytymällä kaikista lahjoista ja huomionosoituksista pääsin osaltaan hänen kynsistään, ei voinut sitoa minua itseensä niiden avulla. Otti se kyllä koville, hän piti mm. puolen vuoden täyden mykkäkoulun rankaisuna.