Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näiden ominaisuuksien luettelointi ja keruu listalle jostakin läheisestä peräisin vai yleistä pohdintaa. Siis: purkaako joku turhautumistaan kollegastaan, kumppanistaan tms. tämän narsismivillityksen varjolla. Näitä narsistiketjuja joku nimittäin tänne aina aloittaa. Narsisti on aika rankka syytös etenkin vain jollei tanssitakaan toisen osapuolen pillin mukaan. Ylipäätään tämmöisiä sanoja käytetään ihan väärin ja tehdään diagnooseja jotka kuuluisivat sen oikean lanttulääkärin hommiin.
Narsismisyytös on ihan ansaittu syytös tietynlaisia ihmisiä kohtaan. Se on sinun onnesi, jos et yhtään tällaista ihmistä tunne. Minä valitettavasti tunnen ja onneksi osaan nykyään paskan tunnistaa ja kiertää kaukaa. Ei narsistin tunnistamiseen lanttulääkäriä tarvita, ainoastaan edes jonkinasteista itsetuntemusta; ihan maalaisjärjellä pystyy päättelemään ketä narsisti on. Etenkin jos on historiaa narsistien kanssa, esimerkiksi on kasvanut sellaisen kanssa samassa perheessä, siitä kuviosta kun pääsee irtautumaan on tämän ilmiön tunnistaminen sen jälkeen aika helppoa.
Vähän tuntuu että toiset meistä eivät kohtaa narsistia koskaan elämässään, ei ole hankaluuksia ihmisten kanssa ja sitten taas on näitä, jotka näkevät narsisteja joka puolella. Mistä se kertoo?
Se kertoo ihan siitä että narsisteilla on erityinen kyky ottaa hampaisiinsa sellaisia ihmisiä jotka eivät kykene terveesti asettamaan rajoja.
Toki on ihmisiä jotka kuvittelevat jokaisen ilkeän ihmisen olevan narsisti mutta täällä en lähtisi ensisijaisesti sitä kyseenalaistamaan kuka nyt on oikeassa diagnoosissaan. Yhteisellä asialla kuitenkin täällä ollaan ja anonyymisti. Monien kertomuksista kyllä näkee että ovat kohdanneet narsun, ellei useampiakin. Kai se on tietty tuttuuden tuntu joka myös ajaa ihmisen aina sen tutun oloisen tyypin seuraan. Onneksi uhri voi oppia pois itselleen vahingollisista tavoista ja koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa rajaamaan sitä omaa aluettaan.
Dynamiikka ei mene noin yksinkertaisesti. Se on juurikin n, jolla ei ole rajoja. Hän on aluksi fiksu ja osaa toimia niin kuin pitää. N:n metodi etenee pikkuhiljaa. Hän alkaa rikkoa toisen rajoja manipuloiden monella tavalla. Monesti juuri semmoinen tosi itsevarma olettaa, ettei hän sotkeentuisi koskaan N:iin ja voilà, hän se on altis älyttömässä itsevarmuudessaan. Sellaisen on myös ylpeyttään vaikea uskoa ja tunnustaa, että n pettää häntä. YmYm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Niinhän sitä ajattelee,toimivansa. Tilanne on hankala, kun puhut rakastamasi ihmisen kanssa kotitöiden jakamisesta. Teet 80% kaikista töistä, työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotona. Se rakas istuu ja pelaa tai katsoo tv:tä kaikessa rauhassa, kun itse huhkit menemään, että koti ei olisi ihan sikolätti. Rauhallisesti palaveeraatte ja tuot epäkohdat esille. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa aika monella käpy käristyä, kun se rakas sanoo vakavalla naamalla, että ethän sä koskaan tee täällä mitään. Hän viime viikollakin vaihtoi vessapaperin ja tällä viikolla koneessa oli märät pyykit. Katsotaanpas nuo kaapit, näyttääkö muka siltä, että tekisit jotain. Ja nuo joulukoristeetkin on lojuneet tuossa jo vaikka kuinka kauan, vaikka joulu oli jo viikko sitten. Ruokakaupasta ostat vain omia mieleisiä ruokiasi ja autoa et saa vietyä huoltoon. Milloin olet viimeksi vaihtanut talvirenkaat? Hän joutuu sen aina tekemään… jne.
Turhaa siinä yrität sanoa, että sinähän sitä autoa käytät, valitsin kaupasta nimenomaan sen juuston, josta tykkäät ja joulukoristeet lähtevät loppiaisena. Pyykit olivat koneessa, kun laitoit ne pyörimään aamulla töihin lähtiessä ja vessapaperin voi muutkin vaihtaa…
Tuo ei kuulosta edes narsisimilta, vaan siltä että laiska ihminen puolustelee omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Tiedän, koska olen itsekin laiska tekemään kotitöitä ja olen sitten selitellyt ummet ja lammet vaikka olen tiennyt olevani väärässä. Tuossa pitää ihan rauhallisesti keskustellen ottaa esiin, että sinua rasittaa töiden epätasainen jakautuminen niin paljon, että se rasittaa jo suhdetta ja että pidemmän päälle alkaa herätä ajatuksia siitä että suhde ei voi kestää.
Tämä olikin esimerkki vain siitä, että moni kuvittelee, ettei narsistin lässytyksiä kuuntele. Tai niihin reagoi.
Talouskeskustelu voisi olla myös mielenkiintoinen. Olette lomamatkaa suunnittelemassa ja rakkaasi haluaa sinne missä pippuri kasvaa ja all inclusive tottakai. Ja lisäksi hovimestari bungalowin toimivuudesta vastaamaan ja hierontaa & hoitoa aamusta iltaan. Sanot, että kiva juttu ja kuulostaa ihanalta, mutta nyt ei taida kyllä olla varaa. Rakkaasi sanoo, että aina on varaa, on vaan valintakysymys mihin rahansa pistää. Sanot, että sulla on vähän heikko tilanne, kun maksat asunto- ja opintolainaa ja ruokaan menee aika paljon. Maksoit myös vesivahingon, voisiko rakkaasi muuten laittaa puolet siitä summasta tilillesi. Rakkaasi ilmoittaa, että ei voi, sillä hän ei aiheuttanut vesivahinkoa. Hänen hiuksensa eivät tukkineet viemäriä.
Sen jälkeen aletaan keskustella rahankäytöstäsi. Miksi pitää ostaa kalliita gluteiinittomia tuotteita, mikä vika on kaurapuurossa. Kyllä sitä voi syödä pari kolmekin kertaa päivässä. Ja eikö sen kuntosalin jäsenyyden voi lopettaa, ulkoillessa saa raitista ilmaakin. Rakkaasi tietää, koska hän golfaa joka toinen viikonloppu, joka toinen menee muissa harrasteissa.
Rakkaasi myös toteaa, että et ymmärrä talousasioista mitään. Hänen sijoitussalkkunsa pursuaa hyvänlaatuisia papereita ja hän on tehnyt vain hyviä kauppoja. Höhlänä kysäiset, että mites se Google, johon et lähtenyt mukaan, mutta minä läksin. Se, jolla saatiin alkupääoma asuntolainaan? Rakkaasi ei vastaa vaan sanoo, että et ymmärrä mitään shorttaamisesta, koska et ymmärrä mitään maailmantaloudesta. Etkä ihan normaalistakaan kirjanpidosta. Taas yrität pistää väliin, että töissä sun kontolla on miljoonabudjetti. Rakkaasi sanoo, että olet mahtailija ja sun pitäis tutkituttaa pääsi, kun pitää esittää grandioosia persoonaa. Juhannuksena 1989 heiluit niin kännissä festareilla, että sai hävetä että tollanen kihlattu ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin parasta ottaa ero.
Tämän jälkeen rakkaasi marssii ovesta ulos, ei vastaa puhelimeen ja tulee kotiin päivän kuluttua. Sanot moi, mutta rakkaasi ei vastaa. Pari viikkoa on syvää hiljaisuutta. Välillä sua vähän harmittaa. Olet koulutukseltasi KTM ja jotain ymmärrät talousasioistakin. Ainakin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kirjoitti, että jos joku rähjää tai huutaa, hän jättää tämän rähjäämään yksinään.
Tässäkin on toinen puoli.
Miehelläni (pian ex) on narsistisia taipumuksia ja empatiakyky on olematon.
On ollut paljon tilanteita, joissa ihan tavallinen keskusteluyritys ihan tavallisesta, mutta tärkeästä asiasta on mieheni puolelta torpattu täysin. Saattaa esim vain kesken sanomani lauseen vain kääntää selän ja kävellä pois.
Jos yritän jatkaa keskustelua, nalkutan ja myönnän, tuo käytös on niin raivostuttavaa ja loukkaavaa, että olen joskus alkanut itkeä ja huutanutkin.
Jolloin olen tietysti se rähjäävä hullu akka, joka pitää jättää yksin huutamaan.
Tässä toistan vielä, että keskusteluyritykset ovat koskeneet ihan tavallisia asioita ja ihan tavallisella puheäänellä esitettynä.
Tällä käytöksellä mieheni on päässyt luistamaan kaikesta vastuusta kotona. Kaikki mikä ei miestä miellytä lakkaa olemasta, kun vain kävelee pois.
Mutta ymmärrys omien tekojen seuraamuksista puuttuu; pitkään olen paikannut mieheni vastuuttomuutta ja tekemättömyyttä, esim lapsia ja heidän asioitaan ei voi jättää huolehtimatta, laskuja ei voi jättää maksamatta, kotia ja autoa huoltamatta jne. Nyt olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että olen lähdössä lapsineni pois tästä. Ja tämä on valtava järkytys miehelleni ja minähän olen ihan hullu akka taas.
Ihan tarkoituksella kirjoitin lapsineni. Mieheni ei ole osallistunut vuosiin lastenkaan elämään, ei tunne omia lapsiaan millään merkityksellisellä tavalla, ei vastaa lastenkaan tarpeisiin millään tavalla. Koko perhe on vain häntä varten, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään kenellekään, koskaan.
Samaa mieltä! Joskus on äärimmäisen epäkunnioittava teko kävellä pois. Kääntää selkä, tyynen rauhallisesti, välinpitämättömänä.
Toki on tilanteensa ja tilanteensa että joskus on järkevää tai suorastaan ainoa vaihtoehto lähteä pois jostain tilanteesta mutta meidän kaikkien rakastamalle Narsukkelille tämä on jälleen yksi tapa kiusata.
Se alkaa tietysti niin että narsisti ärsyttää tarkoituksella toisen siihen pisteeseen että toinen itkee ja käy kuumana. Narsisti ei jää selvittämään tilannetta, johon siis itse on syyllinen, vaan osoittaa uhrille tämän merkityksettömyyden täydellisellä välinpitämättömyydellä ja lähtee pois. Ja tätä toistetaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Niinhän sitä ajattelee,toimivansa. Tilanne on hankala, kun puhut rakastamasi ihmisen kanssa kotitöiden jakamisesta. Teet 80% kaikista töistä, työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotona. Se rakas istuu ja pelaa tai katsoo tv:tä kaikessa rauhassa, kun itse huhkit menemään, että koti ei olisi ihan sikolätti. Rauhallisesti palaveeraatte ja tuot epäkohdat esille. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa aika monella käpy käristyä, kun se rakas sanoo vakavalla naamalla, että ethän sä koskaan tee täällä mitään. Hän viime viikollakin vaihtoi vessapaperin ja tällä viikolla koneessa oli märät pyykit. Katsotaanpas nuo kaapit, näyttääkö muka siltä, että tekisit jotain. Ja nuo joulukoristeetkin on lojuneet tuossa jo vaikka kuinka kauan, vaikka joulu oli jo viikko sitten. Ruokakaupasta ostat vain omia mieleisiä ruokiasi ja autoa et saa vietyä huoltoon. Milloin olet viimeksi vaihtanut talvirenkaat? Hän joutuu sen aina tekemään… jne.
Turhaa siinä yrität sanoa, että sinähän sitä autoa käytät, valitsin kaupasta nimenomaan sen juuston, josta tykkäät ja joulukoristeet lähtevät loppiaisena. Pyykit olivat koneessa, kun laitoit ne pyörimään aamulla töihin lähtiessä ja vessapaperin voi muutkin vaihtaa…
Tämä on muuten just niinkuin toinen vanhemmistani puhuu. Olipa silmiä avaavaa nähdä tässä ja huomata oma reaktio. Näitä asioita olen lapsena oppinut pitämään ihan normaaleina.
Shirly ja Eve ovat Narsuja isolla N:llä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Niinhän sitä ajattelee,toimivansa. Tilanne on hankala, kun puhut rakastamasi ihmisen kanssa kotitöiden jakamisesta. Teet 80% kaikista töistä, työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotona. Se rakas istuu ja pelaa tai katsoo tv:tä kaikessa rauhassa, kun itse huhkit menemään, että koti ei olisi ihan sikolätti. Rauhallisesti palaveeraatte ja tuot epäkohdat esille. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa aika monella käpy käristyä, kun se rakas sanoo vakavalla naamalla, että ethän sä koskaan tee täällä mitään. Hän viime viikollakin vaihtoi vessapaperin ja tällä viikolla koneessa oli märät pyykit. Katsotaanpas nuo kaapit, näyttääkö muka siltä, että tekisit jotain. Ja nuo joulukoristeetkin on lojuneet tuossa jo vaikka kuinka kauan, vaikka joulu oli jo viikko sitten. Ruokakaupasta ostat vain omia mieleisiä ruokiasi ja autoa et saa vietyä huoltoon. Milloin olet viimeksi vaihtanut talvirenkaat? Hän joutuu sen aina tekemään… jne.
Turhaa siinä yrität sanoa, että sinähän sitä autoa käytät, valitsin kaupasta nimenomaan sen juuston, josta tykkäät ja joulukoristeet lähtevät loppiaisena. Pyykit olivat koneessa, kun laitoit ne pyörimään aamulla töihin lähtiessä ja vessapaperin voi muutkin vaihtaa…
Tämä on muuten just niinkuin toinen vanhemmistani puhuu. Olipa silmiä avaavaa nähdä tässä ja huomata oma reaktio. Näitä asioita olen lapsena oppinut pitämään ihan normaaleina. Siis korjaan vielä, että tuttua oli tuo, että sanotaan jotain täysin epärealistista. Esim että ’kun olette muuttaneet joka vuosi, niin onko ihme että lapset…” sillon kun oltiin asuttu samassa osoitteessa n 8 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Niinhän sitä ajattelee,toimivansa. Tilanne on hankala, kun puhut rakastamasi ihmisen kanssa kotitöiden jakamisesta. Teet 80% kaikista töistä, työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotona. Se rakas istuu ja pelaa tai katsoo tv:tä kaikessa rauhassa, kun itse huhkit menemään, että koti ei olisi ihan sikolätti. Rauhallisesti palaveeraatte ja tuot epäkohdat esille. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa aika monella käpy käristyä, kun se rakas sanoo vakavalla naamalla, että ethän sä koskaan tee täällä mitään. Hän viime viikollakin vaihtoi vessapaperin ja tällä viikolla koneessa oli märät pyykit. Katsotaanpas nuo kaapit, näyttääkö muka siltä, että tekisit jotain. Ja nuo joulukoristeetkin on lojuneet tuossa jo vaikka kuinka kauan, vaikka joulu oli jo viikko sitten. Ruokakaupasta ostat vain omia mieleisiä ruokiasi ja autoa et saa vietyä huoltoon. Milloin olet viimeksi vaihtanut talvirenkaat? Hän joutuu sen aina tekemään… jne.
Turhaa siinä yrität sanoa, että sinähän sitä autoa käytät, valitsin kaupasta nimenomaan sen juuston, josta tykkäät ja joulukoristeet lähtevät loppiaisena. Pyykit olivat koneessa, kun laitoit ne pyörimään aamulla töihin lähtiessä ja vessapaperin voi muutkin vaihtaa…
Tämä on muuten just niinkuin toinen vanhemmistani puhuu. Olipa silmiä avaavaa nähdä tässä ja huomata oma reaktio. Näitä asioita olen lapsena oppinut pitämään ihan normaaleina.
Siis korjaan vielä, että tuttua oli tuo, että sanotaan jotain täysin epärealistista. Esim että ’kun olette muuttaneet joka vuosi, niin onko ihme että lapset…” sillon kun oltiin asuttu samassa osoitteessa n 8 vuotta.
Epäoikeudenmukaisuus on se joka ainakin mut sai raiteiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Shirly ja Eve ovat Narsuja isolla N:llä
Kyllä kyllä...Olet toitottanut asiaa täällä ja niin monessa muussakin ketjussa että asia selvä. Asiasta ei löydy kuitenkaan vesim.yputubesta materiaalia ja kuulisinkin mieluummin tuon yhden ja saman lauseen sijasta esimerkkejä mitä Shirly ja Eve ovat siellä tehneet osoittaakseen tuon narsismin? Olisitko hyvä ja kertoisit ensikerralla vähän infoa asiasta?
Kyllä meni kerran hermo melkein kun eräs 17vuotias kertoi niin järkyttävää matskua äitinsä sairaista natsistitouhuista. Yritin kertoa tytölle hänen olevan narsistin uhri mutta eiiiii suostunut uskomaan vaikka äitinsä oli tehnyt koko iän tuolle tytölle mitä kamalampia asioita samalla toista sisarta suosien ja jopa yllyttäen tämän siskon mukaan siihen pöyristyttävään toimintaan. Mutta joskus on ihminen niin narsun otteessa ettei edes itse sitä ymmärrä. Ehkä sitten iän myötä joskus tulee ahaa-elämys ja sitä kautta irtautuminen ja eheytyminen äitinsä aiheuttamista traumoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Tämä on tyypillinen narsistisen ihmisen halveksiva ja ylimielinen kommentti.
Asiahan ei sinulle edes kuulu, ja sinunlaisten kaikkitietävien vuoksi en asiaa täällä edes tarkemmin avaa. Sen verran voin sanoa, ettei kukaan toinen henkilö liittynyt asioihin millään tavalla eikä narsistilla ollut harmainta hajua mistään tapahtumista. Viimeiseksi olisin narskulle kertonut mitään.
Jos selität jotain yliluonnollista soopaa julkisella palstalla, muilla on vapaus kommentoida sitä.
Jos meistä kahdesta joku on kaikkitietävä, se olet sinä joka väität tietäväsi asioita joita ei tieteellisesti edes tunnisteta.
Minun kokemukset on minun 100% totuus, sinun uskomukset on sinun, usko mihin haluat. Älä kuitenkaan yritä väittää että valehtelisin. En ala nars***in kanssa jankkaamaan.
Moni ihminen on kertonut omista yliluonnollisista kokemuksistaan minulle, ei tulisi mieleenkään alkaa väittämään että puhuvat soopaa. Miksi tekisin niin?
Kyllähän henkiä manataan joka maassa kirkon toimesta, ei mitään epätavallista.
Vastaukseni joutui jostain syystä sensuurin kouriin, joten en jaksa enää kirjoittaa pitkästi uudestaan. Totean vain, että soopa on soopaa silloinkin kun ihminen itse ihan aidosti uskoo siihen. Olet helppo pala narsisteille, koska lähdet siitä että jokaisen päänsisäiseen maailmaan pitää aina uskoa lähtökohtaisesti.
No nämä asiat ovat mielipiteitä, vähän kuin pitääkö hevosista vai ei, pelkääkö hevosia vai ei? Et voi pakottaa ketään pitämään hevosista.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa suhtautua yliluonnollisuuteen. Sinä et usko, ok, sallittakoon se sinulle. Minä uskon, ja myös miljardit muut ihmiset maapallolla uskovat. On helppo ja pakkokin uskoa kun on itse saanut sen kokea.
Henkimaailmassa ei ole mitään pelättävää. Kieltävätkö narsistit henkimaailman, koska ovat itse "pahuuden vallassa"? Eivät halua paljastua? Miksi narsistien uhrit kokevat yliluonnollista omissa kodeissaan, onko pahuuden vallitessa myös suojelusenkelit paikalla?
Entäpä avaruus, siellä ei ole elämää, niinkö? Miksi Yhdysvaltojen puolustusministeriö olisi väärässä ja sinä, pikkuinen maan matonen, oikeassa? Ylimmät, arvostetut virkamiehet suoltaa soopaa?
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/759c8a5e-c788-475f-af1a-0d957baf5508
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kirjoitti, että jos joku rähjää tai huutaa, hän jättää tämän rähjäämään yksinään.
Tässäkin on toinen puoli.
Miehelläni (pian ex) on narsistisia taipumuksia ja empatiakyky on olematon.
On ollut paljon tilanteita, joissa ihan tavallinen keskusteluyritys ihan tavallisesta, mutta tärkeästä asiasta on mieheni puolelta torpattu täysin. Saattaa esim vain kesken sanomani lauseen vain kääntää selän ja kävellä pois.
Jos yritän jatkaa keskustelua, nalkutan ja myönnän, tuo käytös on niin raivostuttavaa ja loukkaavaa, että olen joskus alkanut itkeä ja huutanutkin.
Jolloin olen tietysti se rähjäävä hullu akka, joka pitää jättää yksin huutamaan.
Tässä toistan vielä, että keskusteluyritykset ovat koskeneet ihan tavallisia asioita ja ihan tavallisella puheäänellä esitettynä.
Tällä käytöksellä mieheni on päässyt luistamaan kaikesta vastuusta kotona. Kaikki mikä ei miestä miellytä lakkaa olemasta, kun vain kävelee pois.
Mutta ymmärrys omien tekojen seuraamuksista puuttuu; pitkään olen paikannut mieheni vastuuttomuutta ja tekemättömyyttä, esim lapsia ja heidän asioitaan ei voi jättää huolehtimatta, laskuja ei voi jättää maksamatta, kotia ja autoa huoltamatta jne. Nyt olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että olen lähdössä lapsineni pois tästä. Ja tämä on valtava järkytys miehelleni ja minähän olen ihan hullu akka taas.
Ihan tarkoituksella kirjoitin lapsineni. Mieheni ei ole osallistunut vuosiin lastenkaan elämään, ei tunne omia lapsiaan millään merkityksellisellä tavalla, ei vastaa lastenkaan tarpeisiin millään tavalla. Koko perhe on vain häntä varten, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään kenellekään, koskaan.Samaa mieltä! Joskus on äärimmäisen epäkunnioittava teko kävellä pois. Kääntää selkä, tyynen rauhallisesti, välinpitämättömänä.
Toki on tilanteensa ja tilanteensa että joskus on järkevää tai suorastaan ainoa vaihtoehto lähteä pois jostain tilanteesta mutta meidän kaikkien rakastamalle Narsukkelille tämä on jälleen yksi tapa kiusata.
Se alkaa tietysti niin että narsisti ärsyttää tarkoituksella toisen siihen pisteeseen että toinen itkee ja käy kuumana. Narsisti ei jää selvittämään tilannetta, johon siis itse on syyllinen, vaan osoittaa uhrille tämän merkityksettömyyden täydellisellä välinpitämättömyydellä ja lähtee pois. Ja tätä toistetaan usein.
Toimisiko toisinpäin. Ettei teidän tarvitse reagoida tuon sairaan olennon toimintaan mitenkään. Että suuttumisen sijaan vastaa vaan joojoo, kylläkyllä, näin on.
Kun se ei saa suuttumisreaktiota, se voikin käytytyä hetken kiltisti, tai koventaa otetta kunnes saa haluamansa reaktion. Narsistille ei kannata sanoa jätän sinut, vaan että koska minä olen sun mielestä niin kamala, miksi et vaan jätä minua rauhaan, olisit itsekin onnellisempi eli vähän huijaa. Niillä on hirveä hylätyksitulemisen pelko ja puhe erosta voi laukaista raivon.
Vaikka hän ärsyttäisi miten, sinä itse päätät oman reaktiosi.
Moni jää odottamaan kiusaajan tukea lähtöön, ja sitä ei tietenkään tule. Valmistele lähtöä salaa ja tavaroita voi viedä kun hän ei näe. Lasten takia on tärkeä että toinen vanhempi on varma ja rauhallinen, kun toisesta ei ole apua.
Voitte aloittaa siitä ettette anna katsekontaktia. Jos pitää sinnepäin vilkaista, on se yhtä kiinnostavaa kuin paskaläjän katsominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliluonnollista tai ei, mutta narsistin kanssa suhteessa ollessa on ollut vahvin kaipuu ja nojaaminen Jumalan puoleen. Sitten taas kun elämä on normaalia ja helppoa, tuollaiset asiat painuvat enemmän unohduksiin.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Ei parisuhteen kuulu olla kärsimystä eikä elämän kuulu olla kurjaa, jotta se olisi hyvää. On itseasiassa vaikeampaa olla aidosti tasa-arvoisessa parisuhteessa ja kyetä kasvattamaan lapset ympäristössä, mikä ei traumatisoi ja aiheuta mielenterveysongelmia, mitä lasten alistaminen, sulkeminen pois tieltä, lasten tunteiden kieltäminen ja mitätöinti ja oikeuksien polkeminen tieteellisten tutkimusten mukaan tekee. On äärimmäisen helppoa kasvattaa nöytyyttämällä ja alistamalla, on paljon vaikeampaa kasvattaa rakkaudella. Tutkimukset taasen puoltavat sitä, että rakkaudella kasvatetut lapset, joita ei ole mitätöity, alistettu ja nöyryytetty pärjäävät paremmin elämässään, mitä toisenlaisen kasvatuksen saaneet. On vaikeaa tunnistaa omat rajat, pitää niistä kiinni ja sallia muille sama tunnistaen muiden rajat omien rajojen lisäksi. On paljon helpompi nöyryyttää, hallita, käyttää valtaa ja alistaa. Se ei edes vaadi älykkyyttä, kaikista tyhmimmätkin osaavat sen.
Äläpä tunkeudu minun rajoilleni! Nuorempi vaietkoon vanhemman edessä; Sinulla ei ole mitään hajua miten minua on lapsuudessa nöryytetty ja pahoinpidelty juurikin kuvailemillasi tavoilla ja siitä huolimatta olen elämässä pärjäillyt monellakin eri tapaa;
-lapset tuovat pelkkiä kiitettäviä numeroita kokeistaan ja loistavat mitä haastavimmissa harrastuksissaan
-mieheni on erittäin tärkeässä yhteiskunnallisessa virassa
- asumme hulppeassa talossa, arvostessa kaupungin osassa
-en ole tarvinnut ketään lapsuuden perheestäni koskaan mihinkään, en edes muuttomiehiksi tai lapsenvahdeiksi
-kotini on puhtaampi kuin leikkaussali ja moni kadehtii sitä
-olen tälläkin hetkellä matkustamassa kohti Rukaa jossa minulle on varattuna ennen näkemättömiä elämyksiä ja kokemuksia joista moni voi vain haaveilla. Toki matkustellut paljon muutenkin mutta näin korona aikana ei ole viisasta lähteä ulkomaille, josta tulikin mieleeni että monilla lomillani olen auttanut suomalaisia tulkkaamalla heille ja toimin aina näin jos näen apua tarvitsevia vähempi osaisia. En kosta kokemaani pahaa vaan aina olen se joka on ensimmäisten joukossa auttamassa, milloin missäkin tilanteissa, yhden hengenkin pelastanut aikanaan potilaita hoitaessani. Enkä siitä huudellut fb ryhmissä, tein vain työtäni.
😂😂😂kirjoitatko kirjaa narsismista ja narsistin lähes psykoosia muistuttavasta mielikuvituksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kirjoitti, että jos joku rähjää tai huutaa, hän jättää tämän rähjäämään yksinään.
Tässäkin on toinen puoli.
Miehelläni (pian ex) on narsistisia taipumuksia ja empatiakyky on olematon.
On ollut paljon tilanteita, joissa ihan tavallinen keskusteluyritys ihan tavallisesta, mutta tärkeästä asiasta on mieheni puolelta torpattu täysin. Saattaa esim vain kesken sanomani lauseen vain kääntää selän ja kävellä pois.
Jos yritän jatkaa keskustelua, nalkutan ja myönnän, tuo käytös on niin raivostuttavaa ja loukkaavaa, että olen joskus alkanut itkeä ja huutanutkin.
Jolloin olen tietysti se rähjäävä hullu akka, joka pitää jättää yksin huutamaan.
Tässä toistan vielä, että keskusteluyritykset ovat koskeneet ihan tavallisia asioita ja ihan tavallisella puheäänellä esitettynä.
Tällä käytöksellä mieheni on päässyt luistamaan kaikesta vastuusta kotona. Kaikki mikä ei miestä miellytä lakkaa olemasta, kun vain kävelee pois.
Mutta ymmärrys omien tekojen seuraamuksista puuttuu; pitkään olen paikannut mieheni vastuuttomuutta ja tekemättömyyttä, esim lapsia ja heidän asioitaan ei voi jättää huolehtimatta, laskuja ei voi jättää maksamatta, kotia ja autoa huoltamatta jne. Nyt olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että olen lähdössä lapsineni pois tästä. Ja tämä on valtava järkytys miehelleni ja minähän olen ihan hullu akka taas.
Ihan tarkoituksella kirjoitin lapsineni. Mieheni ei ole osallistunut vuosiin lastenkaan elämään, ei tunne omia lapsiaan millään merkityksellisellä tavalla, ei vastaa lastenkaan tarpeisiin millään tavalla. Koko perhe on vain häntä varten, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään kenellekään, koskaan.Samaa mieltä! Joskus on äärimmäisen epäkunnioittava teko kävellä pois. Kääntää selkä, tyynen rauhallisesti, välinpitämättömänä.
Toki on tilanteensa ja tilanteensa että joskus on järkevää tai suorastaan ainoa vaihtoehto lähteä pois jostain tilanteesta mutta meidän kaikkien rakastamalle Narsukkelille tämä on jälleen yksi tapa kiusata.
Se alkaa tietysti niin että narsisti ärsyttää tarkoituksella toisen siihen pisteeseen että toinen itkee ja käy kuumana. Narsisti ei jää selvittämään tilannetta, johon siis itse on syyllinen, vaan osoittaa uhrille tämän merkityksettömyyden täydellisellä välinpitämättömyydellä ja lähtee pois. Ja tätä toistetaan usein.
Toimisiko toisinpäin. Ettei teidän tarvitse reagoida tuon sairaan olennon toimintaan mitenkään. Että suuttumisen sijaan vastaa vaan joojoo, kylläkyllä, näin on.
Kun se ei saa suuttumisreaktiota, se voikin käytytyä hetken kiltisti, tai koventaa otetta kunnes saa haluamansa reaktion. Narsistille ei kannata sanoa jätän sinut, vaan että koska minä olen sun mielestä niin kamala, miksi et vaan jätä minua rauhaan, olisit itsekin onnellisempi eli vähän huijaa. Niillä on hirveä hylätyksitulemisen pelko ja puhe erosta voi laukaista raivon.
Vaikka hän ärsyttäisi miten, sinä itse päätät oman reaktiosi.
Moni jää odottamaan kiusaajan tukea lähtöön, ja sitä ei tietenkään tule. Valmistele lähtöä salaa ja tavaroita voi viedä kun hän ei näe. Lasten takia on tärkeä että toinen vanhempi on varma ja rauhallinen, kun toisesta ei ole apua.
Voitte aloittaa siitä ettette anna katsekontaktia. Jos pitää sinnepäin vilkaista, on se yhtä kiinnostavaa kuin paskaläjän katsominen.
No shit Sherlock!?
Vierailija kirjoitti:
- Älä maiskuta syödessä
- Älä istu siihen, istu tuohon
- Älä kävele noin hitaasti
- Älä kävele niin nopeasti
- Älä helisytä astioita
- Älä istu noin kun mä en näe mitään (istuin autossa apukuskin paikalla)
- On kyllä ihan s:n vaikeata ajaa kun sä istut siinä (istuin autossa apukuskin paikalla)
- Tule jo sieltä
- Älä mene nyt mihinkään
- Ole hiljaa äläkä selitä siinä
- Miksi et puhu mitään
- Älä sitä, älä tätä, miksi teit noin, miksi et tehnyt näin
- Miksi, miksi ja miksi
- Olet todella epäkohtelias, koska _________________
- Maailmassa on hänelle vain hyviä ja pahoja ihmisiä (Mutta ehkä kuitenkin enemmän niitä pahoja)
Listaa voisi jatkaa mutta eiköhän tästä jo käsitystä saa
Tähän voisi lisätä sen että kun sanot oman mielipiteesi jostakin asiasta tai tapahtumasta, narsku kuittaa sen "olet määräilevä". Hän ei näe sinua erillisenä subjektina vaan objektina, oman minänsä jatkeena, jonka tehtävänä on miellyttää, palvella, ihannoida, myötäillä jne. Narskussa ei ole tilaa toiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Ei parisuhteen kuulu olla kärsimystä eikä elämän kuulu olla kurjaa, jotta se olisi hyvää. On itseasiassa vaikeampaa olla aidosti tasa-arvoisessa parisuhteessa ja kyetä kasvattamaan lapset ympäristössä, mikä ei traumatisoi ja aiheuta mielenterveysongelmia, mitä lasten alistaminen, sulkeminen pois tieltä, lasten tunteiden kieltäminen ja mitätöinti ja oikeuksien polkeminen tieteellisten tutkimusten mukaan tekee. On äärimmäisen helppoa kasvattaa nöytyyttämällä ja alistamalla, on paljon vaikeampaa kasvattaa rakkaudella. Tutkimukset taasen puoltavat sitä, että rakkaudella kasvatetut lapset, joita ei ole mitätöity, alistettu ja nöyryytetty pärjäävät paremmin elämässään, mitä toisenlaisen kasvatuksen saaneet. On vaikeaa tunnistaa omat rajat, pitää niistä kiinni ja sallia muille sama tunnistaen muiden rajat omien rajojen lisäksi. On paljon helpompi nöyryyttää, hallita, käyttää valtaa ja alistaa. Se ei edes vaadi älykkyyttä, kaikista tyhmimmätkin osaavat sen.
Äläpä tunkeudu minun rajoilleni! Nuorempi vaietkoon vanhemman edessä; Sinulla ei ole mitään hajua miten minua on lapsuudessa nöryytetty ja pahoinpidelty juurikin kuvailemillasi tavoilla ja siitä huolimatta olen elämässä pärjäillyt monellakin eri tapaa;
-lapset tuovat pelkkiä kiitettäviä numeroita kokeistaan ja loistavat mitä haastavimmissa harrastuksissaan
-mieheni on erittäin tärkeässä yhteiskunnallisessa virassa
- asumme hulppeassa talossa, arvostessa kaupungin osassa
-en ole tarvinnut ketään lapsuuden perheestäni koskaan mihinkään, en edes muuttomiehiksi tai lapsenvahdeiksi
-kotini on puhtaampi kuin leikkaussali ja moni kadehtii sitä
-olen tälläkin hetkellä matkustamassa kohti Rukaa jossa minulle on varattuna ennen näkemättömiä elämyksiä ja kokemuksia joista moni voi vain haaveilla. Toki matkustellut paljon muutenkin mutta näin korona aikana ei ole viisasta lähteä ulkomaille, josta tulikin mieleeni että monilla lomillani olen auttanut suomalaisia tulkkaamalla heille ja toimin aina näin jos näen apua tarvitsevia vähempi osaisia. En kosta kokemaani pahaa vaan aina olen se joka on ensimmäisten joukossa auttamassa, milloin missäkin tilanteissa, yhden hengenkin pelastanut aikanaan potilaita hoitaessani. Enkä siitä huudellut fb ryhmissä, tein vain työtäni.😂😂😂kirjoitatko kirjaa narsismista ja narsistin lähes psykoosia muistuttavasta mielikuvituksesta?
Voin kirjottaakin jos tilaat ennakkotilauksena kirjani. Tosin tämä vetelä sukupolvenne ei ole kykeneväinen lukemaan/sisäistämään yli 20 sanan pituisia tekstejä joten kenties voisin toimittaa äänikirjan täältä Rukan henkeäsalpaavista revontuli maisemista. Kunhan olen ensin hoitanut iltapuhteet ja peitellyt menestyvän aviomieheni unten maille. (Laitoin jo hänen iltarahkaansa unilääkkeen niin hän nukahtaa paremmin, että hän osaakin olla suloinen nukkuessaan)
Ex sai mut epävarmaksi. Hän sanoi esim. että mun laukku on liian suuri, kun pitelen sitä näytän epävarmalta. Vaateostoksille tätä muodin asiantuntijaa ei voinut ottaa mukaan. En olisi voinut ostaa mitään, sillä sovittamillani kengillä en osannut kävellä, en ollut riittävän ryhdikäs johonkin takkiin, näytin mummolta tai ilolinnulta, milloin mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Niin siis mitä teetkään tässä ketjussa? Jos miehesi ei ole narsisti, etkä sinäkään ole, niin olet väärässä paikassa kertomassa tarinoitasi.
Olette kateellisia ettekä edes yritä peitellä sitä. Hyvää hyvyyttäni kerroin miten voi toimia eritavalla avioliitossa kuin aina valittamalla ja kesksutelupalstoille kirjoittelemalla siitä ELÄMÄN TÄRKEIMMÄSTÄ LÄHEISESTÄ ja perheen peruspilarista.
Kuulkoon kellä korvat on ja ottakoon opikseen . Turha teitä on edes opastaa. En lue enempää vastauksia joten turha vastata tähän!
Ihan kuin Suomen tämän hetkinen pääministeri. Vika on aina muissa.
"On hirveää, jos keskinkertainen narsisti pääsee nousemaan pomoksi" – sosiaalipsykogi Janne Viljamaa kertoo, millaisia tyyppejä on työpaikoilla syytä vältellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kirjoitti, että jos joku rähjää tai huutaa, hän jättää tämän rähjäämään yksinään.
Tässäkin on toinen puoli.
Miehelläni (pian ex) on narsistisia taipumuksia ja empatiakyky on olematon.
On ollut paljon tilanteita, joissa ihan tavallinen keskusteluyritys ihan tavallisesta, mutta tärkeästä asiasta on mieheni puolelta torpattu täysin. Saattaa esim vain kesken sanomani lauseen vain kääntää selän ja kävellä pois.
Jos yritän jatkaa keskustelua, nalkutan ja myönnän, tuo käytös on niin raivostuttavaa ja loukkaavaa, että olen joskus alkanut itkeä ja huutanutkin.
Jolloin olen tietysti se rähjäävä hullu akka, joka pitää jättää yksin huutamaan.
Tässä toistan vielä, että keskusteluyritykset ovat koskeneet ihan tavallisia asioita ja ihan tavallisella puheäänellä esitettynä.
Tällä käytöksellä mieheni on päässyt luistamaan kaikesta vastuusta kotona. Kaikki mikä ei miestä miellytä lakkaa olemasta, kun vain kävelee pois.
Mutta ymmärrys omien tekojen seuraamuksista puuttuu; pitkään olen paikannut mieheni vastuuttomuutta ja tekemättömyyttä, esim lapsia ja heidän asioitaan ei voi jättää huolehtimatta, laskuja ei voi jättää maksamatta, kotia ja autoa huoltamatta jne. Nyt olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että olen lähdössä lapsineni pois tästä. Ja tämä on valtava järkytys miehelleni ja minähän olen ihan hullu akka taas.
Ihan tarkoituksella kirjoitin lapsineni. Mieheni ei ole osallistunut vuosiin lastenkaan elämään, ei tunne omia lapsiaan millään merkityksellisellä tavalla, ei vastaa lastenkaan tarpeisiin millään tavalla. Koko perhe on vain häntä varten, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään kenellekään, koskaan.Samaa mieltä! Joskus on äärimmäisen epäkunnioittava teko kävellä pois. Kääntää selkä, tyynen rauhallisesti, välinpitämättömänä.
Toki on tilanteensa ja tilanteensa että joskus on järkevää tai suorastaan ainoa vaihtoehto lähteä pois jostain tilanteesta mutta meidän kaikkien rakastamalle Narsukkelille tämä on jälleen yksi tapa kiusata.
Se alkaa tietysti niin että narsisti ärsyttää tarkoituksella toisen siihen pisteeseen että toinen itkee ja käy kuumana. Narsisti ei jää selvittämään tilannetta, johon siis itse on syyllinen, vaan osoittaa uhrille tämän merkityksettömyyden täydellisellä välinpitämättömyydellä ja lähtee pois. Ja tätä toistetaan usein.
Toimisiko toisinpäin. Ettei teidän tarvitse reagoida tuon sairaan olennon toimintaan mitenkään. Että suuttumisen sijaan vastaa vaan joojoo, kylläkyllä, näin on.
Kun se ei saa suuttumisreaktiota, se voikin käytytyä hetken kiltisti, tai koventaa otetta kunnes saa haluamansa reaktion. Narsistille ei kannata sanoa jätän sinut, vaan että koska minä olen sun mielestä niin kamala, miksi et vaan jätä minua rauhaan, olisit itsekin onnellisempi eli vähän huijaa. Niillä on hirveä hylätyksitulemisen pelko ja puhe erosta voi laukaista raivon.
Vaikka hän ärsyttäisi miten, sinä itse päätät oman reaktiosi.
Moni jää odottamaan kiusaajan tukea lähtöön, ja sitä ei tietenkään tule. Valmistele lähtöä salaa ja tavaroita voi viedä kun hän ei näe. Lasten takia on tärkeä että toinen vanhempi on varma ja rauhallinen, kun toisesta ei ole apua.
Voitte aloittaa siitä ettette anna katsekontaktia. Jos pitää sinnepäin vilkaista, on se yhtä kiinnostavaa kuin paskaläjän katsominen.
Tää on taas uhrejen naurettavaa väheksymistä. Mitäpä luulet onko jokainen kokeillut kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Parisuhteessa normaali ihmisellä on kuitenkin tunteet pelissä joten tietyillä asioilla narsisti kumppani saa hänet kyllä kiehumaan raivosta tai itkemään. Täytyisi olla psykopaatti itse jos kykenisit vuosikausia 247 olemaan viilipyttynä kun rakkaasi on vaikkapa juuri ilmoittanut sinun olevan tylsä koska sairastuit syöpään tai muuta vastaavaa kakkelia...
Älkää hyvät ihmiset vaan koskaan antako yhdellekään uhrille näin pilkkaavia ja uhrin älykkyyttä mitätöiviä itsestään selviä ohjeita joista ei ole mitään hyötyä!(toki vi##uilu mielessä osuu ja uppoaa oikealla hetkellä)
Just näin. On muuten tosi yleistä että narsu puuttuu erityisesti ruokapöydässä toisen syömistapoihin nolaamalla tai jopa suuttumalla.
Ei saa maiskuttaa, ei saa syödä liian nopeasti, ei liian paljon, ei kyynärpäitä pöydälle, ei sitä eikä tätä eikä tota ja lopulta lentää lautaset