Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut äidit haluavat synnytysten olevan mahdollisimman vaikeita ja traumatisoivia
27.12.2021 |
Tähän käsittämättömään päätelmään olen tullut lueskeltuani muun muassa tätä palstaa (ja muitakin), että mitä ilmeisimmin jotkut äidit oikein haluavat kaikkien synnytysten (ei vain omiensa) olevan mahdollisimman vaikeita.
Heti kun joku kehtaa edes vihjaista siihen suuntaan, että ehkä sairaanhoitajien ja lääkärien ei tarvitsisi kohdella synnyttäjää töykeästi, niin nämä "vaikean synnytyksen kannattajat" ryntäävät oitis marisemaan siitä, että kuinka joku kehtaa edellyttää hoitohenkilökunnalta edes alkeellisia käytöstapoja (hätätilanteet toki asia erikseen), sillä tokihan tulevan äidin tulee hyväksyä se, että häntä saa kohdella ihan miten huonosti vain.
Ja jos synnytys on vaikea, tai jos jotain menee synnytyksen aikana pieleen, niin siitä ei tietenkään saa esittää mitään negatiivista kommenttia, saati sitten että kehtaisi ehdottaa, että jotain asioita pitäisi parantaa, koska näiden marisijoiden mielestä jostain käsittämättömästä syystä vaikea synnytys jotenkin mysteerisesti tekee naisesta jotenkin paremman ihmisien ja äidin (ainakin sen perusteella kuinka paljon vaikean synnytyksen kokeneet kehuskelevat tällä asialla) ja näin ollen asioita ei mitä ilmeisimmin saa parantaa, koska synnytyksen helpottaminen on ilmeisesti mitä suurin kauhistus.
(Ja toki tiedän, että aina tulee olemaan vaikeita synnytyksiä, ja tarkoitankin edellä näitä tilanteita, jolloin asioille voidaan tehdä jotain)
Kommentit (20)
Omasta puolestani halusin synnyttää esikoiseni ilman mitään kivunlievityksiä. En ota kantaa muiden synnytyksiin, jokainen ottakoon ja saakoon niin paljon ja sellaista apua, josta hyötyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tehty kolme sektiota omasta vaatimuksestani. Ajattele kuinka se saa alapäänsä riekaleiksi synnyttäneet naiset vihaisiksi. Mulla ei ollut kipuja, eikä alapää ole tuusannuuskana. Se raivostuttaa alapääsynnyttäjiä oikein toden teolla se.
Jotain katkeruutta, kateutta ja vihamielisyyttä se on, kun ei haluta, että muut pääsevät helpommalla kuin he itse. Naisvihaakin ehkä.
Vanhat naiset vähättelevät, kun nuoret valittavat esim. ahdistelusta. Tai äiti heittää 16-vuotiaan lapsensa pois kotoa, koska äiti joutui itsekin lähtemään kotoa nuorena ja sai pärjätä yksin. Hirveän yleistä.
Olen synntyttäny kolme lasta. Yhden epiduraalin avulla, yhden ilokaasun avulla ja yhden ilman kivunlievitystä. Lapset ovat jo aikuisia ja tässä vaiheessa sillä ei ole hyttysen pierun vertaa väliä, miten heidät synnytin, ei siis kenellekään muulle kuin minulle. Minulle on väliä olenko saanut itse päättää ja olenko saanut apua kipuuni. Yhtään kirkkaampaa kruunua en ole saanut lääkkeettömästä synnytyksestä kuin epiduraalisynnytyksestäkään. Antakaa synnyttäjille päätösvaltaa, lääkkeitä, tukea ja apua heidän omien tarpeidensa mukaan. Se on tärkeintä.
Minusta taas tuntuu näiden juttujen perusteella, että juuri synnyttäneet ovat niin herkässä tilassa, että tulkitsevat asiat vähän yliampuvasti. Ei sairaalassa oleminen ole mitenkään mukavaa minkään muunkaan syyn vuoksi kuin synnyttämisen. Esimerkiksi Jos ei ole yhden hengen huoneessa, on levotonta, hoitajat ramppaa monen hengen huoneessa jne. Tämä koskee yleensä koko sairaalaelämää eikä ole tehty erityisesti synnyttäneiden kiusaksi, kuten jostain aiemmasta ketjusta sai vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli niin paha synnytys, että toivon vain kaikille muille naisille sitä, että heillä paremmin menee ja heitä kohdellaan paremmin kuin mua kohdeltiin kätilön taholta. Onneksi lääkäri oli inhimillinen.
Olin tyhmä kun en ottanut esim Doulaa joka kai ois voinut olla tukena.. jäi niin pahat traumat että ei enää ikinä sitä halua kokea.
Nuo on niitä naisia jotka ei ole tehneet elämänsä aikana juuri mitään mistä voi olla ylpeä, joten ovat sitten ylpeitä "oikeista ja aidoista" kivuliaista synnytyksistään. Tuntevat olevansa parempia kuin me sektiolla synnyttäneet.
Anoppi oli mulle katkera kun oli pelotellut mua synnytyskivuilla ja kertonut kauhutarinoita omasta synnytyksestä ja sitten sainkin lapset helposti ja mukavasti sektiolla ja olin heti hymyilevä oma itseni enkä kivusta itkevä revennyt raasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkan vielä: siis en saanut kivun lievitystä ja lapsi syntyi imukupilla.
En osaa oikeastaan edes samaistua tuohon. Ensimmäinen synnytykseni oli raaka, siinä meni kaikki pieleen mikä voi mennä, toki lopputulos oli hyvä eli elävä vauva. Kaikki meni pieleen jo monta päivää ennen synnytystä, sen myönsi kätilökin.
Kaiken tuon kruunasi se hirveä vuodeosastoaika. Eihän sellaista toivo kenellekkään. Vuosi meni miettiessä voiko enää lisää lapsia tehdä. En mielelläni edes puhu tuosta, harva tietää koko tarinan. Mies otti kuvia joita oli tarkoitus käyttää valituksessa mutta en halunnut vaan yritin unohtaa.
Muut synnytykseni oli superhelppoja. Näillä ei oikeasti voi kehua. Toivuin hetkessä, ei edes nirhaumaa, helpot tyytyväiset vauvat.
En puhu synnytyksistäni tarkasti kenellekkään. Ensimmäistä kukaan ei usko ja asia on arka minulle puhua eikä kukaan usko myöskään noita helppoja synnytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samasta syystä, että joku hiihtää Vasaloppetin. Uskoo tuskan kiillottavan kilpensä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikeastaan edes samaistua tuohon. Ensimmäinen synnytykseni oli raaka, siinä meni kaikki pieleen mikä voi mennä, toki lopputulos oli hyvä eli elävä vauva. Kaikki meni pieleen jo monta päivää ennen synnytystä, sen myönsi kätilökin.
Kaiken tuon kruunasi se hirveä vuodeosastoaika. Eihän sellaista toivo kenellekkään. Vuosi meni miettiessä voiko enää lisää lapsia tehdä. En mielelläni edes puhu tuosta, harva tietää koko tarinan. Mies otti kuvia joita oli tarkoitus käyttää valituksessa mutta en halunnut vaan yritin unohtaa.
Muut synnytykseni oli superhelppoja. Näillä ei oikeasti voi kehua. Toivuin hetkessä, ei edes nirhaumaa, helpot tyytyväiset vauvat.
En puhu synnytyksistäni tarkasti kenellekkään. Ensimmäistä kukaan ei usko ja asia on arka minulle puhua eikä kukaan usko myöskään noita helppoja synnytyksiä.
Jos ajatellaan lääketieteellisesti, synnytyksesi ovat periaatteessa samanarvoisia. Tuloksena elävät vauvat ja elävä äiti. Silti kokemuksena aivan erilaisia. Kaikkea ei aina voi mitata ihan pelkillä lääketieteellisillä mittareillakaan. Olisi voinut käydä niinkin, että traumaattisen ensisynnytyksen jälkeen ei olisi syntynyt toisia lapsia. Siinä mielessä yhteiskunnallisestikin on väliä sillä, miten äidit kokevat synnytyksen ja synnytyssairaallassa viipymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu näiden juttujen perusteella, että juuri synnyttäneet ovat niin herkässä tilassa, että tulkitsevat asiat vähän yliampuvasti. Ei sairaalassa oleminen ole mitenkään mukavaa minkään muunkaan syyn vuoksi kuin synnyttämisen. Esimerkiksi Jos ei ole yhden hengen huoneessa, on levotonta, hoitajat ramppaa monen hengen huoneessa jne. Tämä koskee yleensä koko sairaalaelämää eikä ole tehty erityisesti synnyttäneiden kiusaksi, kuten jostain aiemmasta ketjusta sai vaikutelman.
Moni kertoo kuitenkin ihan muunlaisia tarinoita kuin sitä, että harmittaa toisten kuorsaukset tai osaston rutiinit. On tunteetonta vähätellä kaikkia näitä kertomuksia ja kaikkien äitien kokemuksia, joissa kerrotaan esim. tikkaamisesta ilman puuduttamista ym. Se on tunteetonta, mutta ikävä kyllä myös hirveän tavallista ja toivoisi, että se olisi historiaa eikä enää nykypäivää.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tehty kolme sektiota omasta vaatimuksestani. Ajattele kuinka se saa alapäänsä riekaleiksi synnyttäneet naiset vihaisiksi. Mulla ei ollut kipuja, eikä alapää ole tuusannuuskana. Se raivostuttaa alapääsynnyttäjiä oikein toden teolla se.
En nyt ihan ymmärrä, miksi minua raivostuttaisi sinun valintasi? Olen vain iloinen siitä jos sinulla oli hyvä ja onnistunut kokemus.
Itse synnytin kaksi lasta alakautta, ensimmäisellä kerralla oli kyllä aika rankka kokemus mutta ei mikään ei mennyt tuusannuuskaksi. Toinen synnytys (vesisynnytys) meni niin helposti että hyvä että edes jälkikäteen tunsi synnyttäneensä, itsekin ylkätyin miten helposti ja kivuttomasti kaikki sujui.
Ei nyt lähdetä tälle linjalle että yleistetään tällä tavalla että kaikki sektiolla synnyttäneet ajattelevat/kokevat asiat tavalla X ja alateitse synnyttäneet kaikki ajattelevat tavalla Y. En ymmärrä miksi meidän pitäisi kilpailla ja asettua toisiamme vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tehty kolme sektiota omasta vaatimuksestani. Ajattele kuinka se saa alapäänsä riekaleiksi synnyttäneet naiset vihaisiksi. Mulla ei ollut kipuja, eikä alapää ole tuusannuuskana. Se raivostuttaa alapääsynnyttäjiä oikein toden teolla se.
En nyt ihan ymmärrä, miksi minua raivostuttaisi sinun valintasi? Olen vain iloinen siitä jos sinulla oli hyvä ja onnistunut kokemus.
Itse synnytin kaksi lasta alakautta, ensimmäisellä kerralla oli kyllä aika rankka kokemus mutta ei mikään ei mennyt tuusannuuskaksi. Toinen synnytys (vesisynnytys) meni niin helposti että hyvä että edes jälkikäteen tunsi synnyttäneensä, itsekin ylkätyin miten helposti ja kivuttomasti kaikki sujui.
Ei nyt lähdetä tälle linjalle että yleistetään tällä tavalla että kaikki sektiolla synnyttäneet ajattelevat/kokevat asiat tavalla X ja alateitse synnyttäneet kaikki ajattelevat tavalla Y. En ymmärrä miksi meidän pitäisi kilpailla ja asettua toisiamme vastaan?
Juuri näin. Meidän pitää olla toistemme puolella, olemme kaikki naisia. Minkä ihmeen vuoksi haluaisimme itsemme kaltaisille pahaa? Varsinkin kun miehet tekevät sitä niin paljon kun ehtivät.
Synnytyksiin liittyen asioiden pitää parantua jotta asiat olisivat paremmin tuleville äideille. Se ei ole keneltäkään pois. Lisäksi meillä naisilla pitää olla oikeus ja vapaus päättää itse asia omalla kohdallaan. Sekään ei ole muilta pois.
Minä en halua myöskään kertoa omista synnytyksistä koska kaikki kolme olivat helppoja. Joka kerta jos joku kysyy ja vihjaankin että eivät olleet kamalia kokemuksia, suututaan että kaikilla ei mene kuin oppikirjoissa.
Minulle on aivan se ja sama kuka synnyttää mitenkin ja mitä apukeinoja ja puudutteita on käyttänyt. Kaikilla on elävät vauvat ja kaikki äidit ovat vielä yhtenä lappaleena, miksi tästäkin asiasta tehdään kilpailu?
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua myöskään kertoa omista synnytyksistä koska kaikki kolme olivat helppoja. Joka kerta jos joku kysyy ja vihjaankin että eivät olleet kamalia kokemuksia, suututaan että kaikilla ei mene kuin oppikirjoissa.
Minulle on aivan se ja sama kuka synnyttää mitenkin ja mitä apukeinoja ja puudutteita on käyttänyt. Kaikilla on elävät vauvat ja kaikki äidit ovat vielä yhtenä lappaleena, miksi tästäkin asiasta tehdään kilpailu?
Mäkään en halua yleensä kertoa, koska suhtaudun jotenkin väärin synnytyksiin.
Olen siis omasta halusta synnyttänyt alateitse ilman kivunlievitystä kaikki kolme. Ensimmäinen tuli imukupilla tunnin ponnistelujen ja yli vuorokauden synnytyksen päätteeksi, toinen vain luikahti pihalle parin tunnin aikana ja kolmas syntyi hirveiden kipujen saattelemana. Istukka ei irronnut ja verta tuli sen verran että mentiin kauhealla kiireellä leikkuriin.
Ensimmäisen aikaan olin niin pihalla, ettei hoitohenkilökunta enää kysellyt mitään, tekivät vain ja kolmannen kohdalla tuli lopulta sen verran kiire ettei kyselty kun tehtiin. Ja minulle suututaan kun en ole tehnyt valitusta kohtelustani. Vaikka miksi olisin? Tekivät kaikkensa ja kaikki selvisivät hengissä.
Osastolla en tykkää olla, mutta se johtuu siitä ettei siellä saa infoa oikein mistään ja mikään aikataulu ei tunnu pitävän edes sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tehty kolme sektiota omasta vaatimuksestani. Ajattele kuinka se saa alapäänsä riekaleiksi synnyttäneet naiset vihaisiksi. Mulla ei ollut kipuja, eikä alapää ole tuusannuuskana. Se raivostuttaa alapääsynnyttäjiä oikein toden teolla se.
En nyt ihan ymmärrä, miksi minua raivostuttaisi sinun valintasi? Olen vain iloinen siitä jos sinulla oli hyvä ja onnistunut kokemus.
Itse synnytin kaksi lasta alakautta, ensimmäisellä kerralla oli kyllä aika rankka kokemus mutta ei mikään ei mennyt tuusannuuskaksi. Toinen synnytys (vesisynnytys) meni niin helposti että hyvä että edes jälkikäteen tunsi synnyttäneensä, itsekin ylkätyin miten helposti ja kivuttomasti kaikki sujui.
Ei nyt lähdetä tälle linjalle että yleistetään tällä tavalla että kaikki sektiolla synnyttäneet ajattelevat/kokevat asiat tavalla X ja alateitse synnyttäneet kaikki ajattelevat tavalla Y. En ymmärrä miksi meidän pitäisi kilpailla ja asettua toisiamme vastaan?
Juuri näin. Meidän pitää olla toistemme puolella, olemme kaikki naisia. Minkä ihmeen vuoksi haluaisimme itsemme kaltaisille pahaa? Varsinkin kun miehet tekevät sitä niin paljon kun ehtivät.
Synnytyksiin liittyen asioiden pitää parantua jotta asiat olisivat paremmin tuleville äideille. Se ei ole keneltäkään pois. Lisäksi meillä naisilla pitää olla oikeus ja vapaus päättää itse asia omalla kohdallaan. Sekään ei ole muilta pois.
Jotta asiat parantuis niistä pitää sanoa sairaalalle. Täällä se ei onnistu.
Minusta olisi hyvä, että myös helpoista synnytyksistä puhuttaisiin. Tämä lievittäisi synnytyspelkoa. Suurin osa synnytyksistä sujuu kuitenkin hyvin. Mikään hupiretki synnytys ei ole, eikä siihen kannata elämysmatkailuna asennoituakaan. Palkinto on kuitenkin ihana, kivun arvoinen.
Tuo sektioasia on mielenkiintoinen. Osa pelkää alatiesynnytystä ja alapään repeämistä - itseäni kauhistuttaa enemmän ajatus siitä, että vatsani leikattaisiin auki ja siinä olisi lopun elämää arpi mahdollisine kiinnikkeineen. Tämäkin kertoo siitä, että yhdelle hyvä ei ole hyvä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikeastaan edes samaistua tuohon. Ensimmäinen synnytykseni oli raaka, siinä meni kaikki pieleen mikä voi mennä, toki lopputulos oli hyvä eli elävä vauva. Kaikki meni pieleen jo monta päivää ennen synnytystä, sen myönsi kätilökin.
Kaiken tuon kruunasi se hirveä vuodeosastoaika. Eihän sellaista toivo kenellekkään. Vuosi meni miettiessä voiko enää lisää lapsia tehdä. En mielelläni edes puhu tuosta, harva tietää koko tarinan. Mies otti kuvia joita oli tarkoitus käyttää valituksessa mutta en halunnut vaan yritin unohtaa.
Muut synnytykseni oli superhelppoja. Näillä ei oikeasti voi kehua. Toivuin hetkessä, ei edes nirhaumaa, helpot tyytyväiset vauvat.
En puhu synnytyksistäni tarkasti kenellekkään. Ensimmäistä kukaan ei usko ja asia on arka minulle puhua eikä kukaan usko myöskään noita helppoja synnytyksiä.
Jos ajatellaan lääketieteellisesti, synnytyksesi ovat periaatteessa samanarvoisia. Tuloksena elävät vauvat ja elävä äiti. Silti kokemuksena aivan erilaisia. Kaikkea ei aina voi mitata ihan pelkillä lääketieteellisillä mittareillakaan. Olisi voinut käydä niinkin, että traumaattisen ensisynnytyksen jälkeen ei olisi syntynyt toisia lapsia. Siinä mielessä yhteiskunnallisestikin on väliä sillä, miten äidit kokevat synnytyksen ja synnytyssairaallassa viipymisen.
Sanoitit tämän hyvin! Meillä lapsiluku jäi traumaattisen synnytyksen ja pitkän toipumisen takia yhteen. Fyysiset kivut loppuivat puolessa vuodessa ja henkiset tasoittuivat kahdessa. En puhu tapahtuneesta enää muiden kuin puolisoni kanssa, sillä en halua kuulla muiden kauhisteluja tai vaihtoehtoisesti joutua todistelemaan kokemukseni vaikuttaa.
Koska nainen on naiselle susi ja toivoo toiselle naiselle aina pahaa. Varsinkin jos on itse omasta mielestään joutunut kärsimään, niin muiden pitää kärsiä vähintään saman verran, mielellään vielä enemmän.