Muutimme äskettäin miesystäväni kanssa yhteen. Nukumme eri huoneissa.
Tapasimme miesystäväni kanssa "vanhoilla päivillä" (olimme tavatessamme molemmat 43v.) ja muutimme helmikuun alussa parin vuoden seurustelun jälkeen yhteen asumaan. Seurusteluaikana emme yökyläilleet viikolla ja heti yhteenmuuton alusta saakka olemme nukkuneet lähes kaikki "arkiyöt" eri huoneissa.
Miesystävälläni on pahoja univaikeuksia enkä minäkään ole maailman paras nukkuja. Miesystäväni oli ajatellut, ettei koskaan voi asua kenenkään kanssa, sillä hän ei pysty nukkumaan kunnolla toisen vieressä. Hän oli aluksi todella paljon yhteenmuuttoa vastaan ja sain kaivella aika syvältä ennen kuin selvisi, että hän haluaisi eri makuuhuoneet. Taisi olla hänelle aikamoinen järkytys kun asia oli minulle heti ok :)
Asumme kolmiossa, joten molemmille on omat makuuhuoneet. Viikonloppuisin nukumme sitten yhdessä ja tietysti myös silloin kun on vieraita - he saavat toisen huoneen ja voivat yöpyä kunnon sängyssä. Suhde voi hyvin (noh, näin alkuvaiheessa olisi huolestuttavaa jos se ei voisi hyvin), me molemmat nukumme hyvin ja seksielämäkin kukoistaa, ei siihen tarvita yhtä yhteistä makuuhuonetta :) Arvostamme molemmat hyviä yöunia niin paljon, ettei satunnainen ihmettely erikseen nukkumisesta heilauta päätöstämme mihinkään suuntaan. Minun suhtautumiseeni vaikuttaa varmasti vanhemmiltani saamani malli: isäni kuorsasi todella kovaa ja äitini päätti huonoista unista vuosia kärsittyään muuttaa eri makuuhuoneeseen nukkumaan. Kun näki, miten äitini muuttui iloisemmaksi ja levänneemmäksi, ei moista järjestelyä voinut tuomita.
Onko täällä muita pariskuntia, joilla on omat makuuhuoneet?
Kommentit (10)
Minä olen välillä miehelle ehdottanut tätä. Vanhin lapsemme muutti pois ja meillä olisi nyt tilaa. Mies kuorsaa, hyörii ja pyörii ja häiritsee pahasti uniani. Jo nyt nukun välillä ennen työpäivää tyhjässä huoneessa ja luulen, että kevään/kesän aikana "muutan" sinne kokonaan. Lapsille olen jo nyt sanonut, että tarvitsen kunnon yöunet ja siksi nukun eri huoneessa välillä eivätkä he ole olleet siitä moksiskaan. Miehelle tämä on jostain syystä vaikea paikka, mutta ei voi mitään =)
Juu, meillä myös. Mä olen tosi huono nukahtamaan ja hyvä heräilemään, lisäksi ollaan eri mieltä mikä on hyvä lämpötila. Mies siis nukkuu kylmässä alakerrassa ja mä lämpimässä yläkerrassa. Ei mikään ongelma, hyvät yöunet on tärkeemmät kuin mettiä "mitä ihmisetkin aattelee jos saa tietää, luulevat ett ollaan eroomassa".
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 14:54"]me molemmat nukumme hyvin ja seksielämäkin kukoistaa, ei siihen tarvita yhtä yhteistä makuuhuonetta :) Arvostamme molemmat hyviä yöunia niin paljon, ettei satunnainen ihmettely erikseen nukkumisesta heilauta päätöstämme mihinkään suuntaan. Minun suhtautumiseeni vaikuttaa varmasti vanhemmiltani saamani malli: isäni kuorsasi todella kovaa ja äitini päätti huonoista unista vuosia kärsittyään muuttaa eri makuuhuoneeseen nukkumaan. Kun näki, miten äitini muuttui iloisemmaksi ja levänneemmäksi, ei moista järjestelyä voinut tuomita.
Onko täällä muita pariskuntia, joilla on omat makuuhuoneet?
[/quote]
Paikalla ollaan! Me nukumme eri huoneissa juuri edellä mainituista syistä. Olen erittäin herkkä/huonouninen ja mieheni kuorsaus on infernaalista. Vuosien ajan kuuntelin sitä ja valvoin yöt. Vuorotyö vielä pahensi rikkonaista unirytmiäni entisestään. En jaksanut enkä halunnut seksiä, riitelimme siitä usein. Lopulta ymmärsimme siirtyä eri huoneisiin nukkumaan. Hyvin nukkuneena olin aivan toinen ihminen, pirteä, hyväntuulinen ja halukas seksiin. Seksielämämme on nykyään aktiivista ja säännöllistä. Se, joka väittää, että eri makuuhuoneisiin siirtyminen merkitsee parisuhteen loppua ei tosiaan tiedä mistä puhuu. Vain kaavoihinsa kangistunut ajattelee, että yhteinen sänky on edellytys toimivalle seksielämälle. Päinvastoin. Meidän juttumme olisi varmaankin loppunut, jos emme olisi ymmärtäneet tehdä näitä järjestelyjä.
Me ollaan aina nukuttu eri huoneissa ja ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. Lomilla (esim. mökillä, reissussa) nukutaan yhdessä mutta kestän sen, kun tiedän et on vaan rajallinen aika. Nukun silloin huonosti mutta ei tartte tsempata töissä, niin ei haittaa :) Lapset ovat isoja koululaisia ja joskus kysyvät, miksi me ei nukuta yhdessä. Sanon, etten pysty nukkumaan kuin aivan hiljaisessa huoneessa. Katsomme kuitenkin illalla meidän makkarissa (jossa siis mies nukkuu) yhdessä telkkua + harrastamme seksiä. Kun käyn nukkumaan, otan vuodevaatteet mukaan ja nukun vierashuoneessa. En tiedä, saavatko lapset aivan väärän mallin parisuhteesta mutta ainakaan meillä ei riidellä turhanpäiväisyyksistä, kun olisin umpiväsynyt ja kiukkuinen :)
Virallisesti nukumme samassa sängyssä, mutta käytännössä varmaan viitenä yönä viikosta toinen pakenee vierashuoneeseen tai sohvalle. Joskus keskellä yötä, joskus sovitaan jo ennakkoon että tämä viikko on parempi nukkua erillään. Olen itse levoton nukkuja eikä miehenikään saa nukuttua jos pyörin levottomana. Lisäksi hän kuorsaa to-del-la lujaa. Erillään nukumme näin ollen molemmat paremmin ja olemme päivällä tyytyväisempiä.
Joo, mekin nukutaan. Ei sen kummempaa syytä kuin se, että tarviin nukkuessa tilaa, ja heräilen kun mies ravaa vessassa.
Me. Asumme jopa eri asunnoissa koska molemmilla on kouluikäisiä lapsia joita ei pakoteta yhteiselämiseen. Kun tapaamme ilman lapsia emme juuri nuku vaan vietämme ihanaa läheistä rakasteluaikaa.
Täällä kanssa nukuttu n. 25v eri huoneissa. Hyvin menee!
Aina, kohta 30 vuotta ollaan nukuttu eri makuuhuoneissa. Tarvitaan kumpikin nukkuessa täydellinen hiljaisuus ja rauha. Lisäksi mies viihtyy paljon viileämmässä kuin mä.
Me "muutettiin" pääsiäispyhinä eri makuuhuoneisiin. On asuttu yhdessä vuosi ja nyt molemmilla huonoilla nukkujilla alkoi olla hermo niin kireällä, että jotain oli pakko tehdä. Puhuttiin, todettiin, että iso ongelma on se, ettei kumpikaan saa nukuttua ja lähdettiin sänkyostoksille. Toinen nukkuu makuuhuoneessa 180cm leveässä sängyssä ja vierashuoneeseen ostettiin 160cm leveä kunnollinen sänky. Pääsiäisenä sisustettiin vierashuone uusiksi ja nyt on 4 yötä (viime viikon työpäivää edeltävät yöt) nukuttu erikseen. Viikonloppuyöt samassa sängyssä ja ensi yöksi taas eri huoneisiin.
Ollaan kuin uusia ihmisiä jo näin lyhyen ajan jälkeen! Minä kuorsaan, joten mies ei saa nukuttua kunnolla. Mies pyörii, kääntyilee ja potkii mua silloin kun on unessa, joten minä en saa nukuttua. Ollaan vasta kolmekymppisiä ja ihan raatoja unenpuutteesta, joten jotain piti tehdä. Voi kun olisi tajuttu tämä jo vuosi sitten!