Miten selvitä yli surusta ettei saa jakaa lapsen koko lapsuutta?

Up

Siihen tottuu ajan kanssa. Pyrkii olemaan enemmän lapselle läsnä, kun hän on kotona ja hoitaa ns.omat jutut, kun lapsi toisella vanhemmalla. Nykyaikana puhelimet, netit yms.niin tarvittaessa voi hyvin olla yhteydessä, jos lapsikin näin haluaa.

Kaikkeen tottuu kun pakko, ikävä ei silti lopu koskaan.

Kai siihen vain tottuu/on totuttava. Lapsella kuitenkin myös rakastava isä, jonka on saatava nähdä lastaan

Minä tapaan lapsiani suht harvoin. Ei kai tässä auta kuin yrittää kestää suru siitä menetyksestä.
Joskus tosin mietin että olen lähivanhempaa enemmän kärryillä monesta asiasta, onhan nykyään skypet ja muut joilla tulee välillä keskusteltua todella paljon, ehkä enemmänkin kuin joku fyysisesti läsnäoleva.
Surua on myös siitä että näkee kasvatuksen kaipaavan vähän toisenlaista otetta, mutta itsellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Ikävän ja surun lisäksi mua painaa se että on iso alue lapsen elämästä mistä minulla ei ole hajuakaan. Tietenkin voin kysellä miten on mennyt ja mitä tehty mutta lapsi ei paljia kerro. On toki vielä pienikin. Miten tää vain hyväksytään niin ettei koko ajan ahdista?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:37"]Ikävän ja surun lisäksi mua painaa se että on iso alue lapsen elämästä mistä minulla ei ole hajuakaan. Tietenkin voin kysellä miten on mennyt ja mitä tehty mutta lapsi ei paljia kerro. On toki vielä pienikin. Miten tää vain hyväksytään niin ettei koko ajan ahdista?
[/quote] siis ap tämä

Olen sanonut miehelle, että jos haluaa erota niin eroaa sitten kunnolla. Itse en lähde mihinkään viikko-viikko pelleilyyn eikä se ole hyväksi lapsellekaan... jos eroaisimme, lapset voisivat olla isällään joka toinen viikonloppu. Ei voi säästää ja syödä kakkua, jos perhe-elämä ei kiinnosta niin minua kyllä kiinnostaa, haluan olla lasteni kanssa joka pvä enkä todellakaan jaa heitä viikoiksi asumaan eri paikkaan.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:36"]Minä tapaan lapsiani suht harvoin. Ei kai tässä auta kuin yrittää kestää suru siitä menetyksestä.
Joskus tosin mietin että olen lähivanhempaa enemmän kärryillä monesta asiasta, onhan nykyään skypet ja muut joilla tulee välillä keskusteltua todella paljon, ehkä enemmänkin kuin joku fyysisesti läsnäoleva.
Surua on myös siitä että näkee kasvatuksen kaipaavan vähän toisenlaista otetta, mutta itsellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
[/quote] En kestäisi itselleni tuollaista tilamnetta.
Olkoonkin kuinka itsekästä niin minä halusun ja teib sen lapsen ja hoivasin ja kasvatin ja nyt tuntuu tämä tilanne niin epäreilulta.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:38"]Olen sanonut miehelle, että jos haluaa erota niin eroaa sitten kunnolla. Itse en lähde mihinkään viikko-viikko pelleilyyn eikä se ole hyväksi lapsellekaan... jos eroaisimme, lapset voisivat olla isällään joka toinen viikonloppu. Ei voi säästää ja syödä kakkua, jos perhe-elämä ei kiinnosta niin minua kyllä kiinnostaa, haluan olla lasteni kanssa joka pvä enkä todellakaan jaa heitä viikoiksi asumaan eri paikkaan.
[/quote] Aiemmin ajattelin että isä on tärkeä ja pitää olla tasapuolinen jne. Mutta nyktään haluaisin tuota samaa. Siis että arki oltaisiin äidillä. Ap

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:36"]Minä tapaan lapsiani suht harvoin. Ei kai tässä auta kuin yrittää kestää suru siitä menetyksestä.
Joskus tosin mietin että olen lähivanhempaa enemmän kärryillä monesta asiasta, onhan nykyään skypet ja muut joilla tulee välillä keskusteltua todella paljon, ehkä enemmänkin kuin joku fyysisesti läsnäoleva.
Surua on myös siitä että näkee kasvatuksen kaipaavan vähän toisenlaista otetta, mutta itsellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
[/quote] En kestäisi itselleni tuollaista tilamnetta.
Olkoonkin kuinka itsekästä niin minä halusun ja teib sen lapsen ja hoivasin ja kasvatin ja nyt tuntuu tämä tilanne niin epäreilulta.
[/quote]
No minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää. Ehkä lapset joskus tarvitsevat minua, ehkä jotain kykenen antamaan näinkin.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:36"]Minä tapaan lapsiani suht harvoin. Ei kai tässä auta kuin yrittää kestää suru siitä menetyksestä.
Joskus tosin mietin että olen lähivanhempaa enemmän kärryillä monesta asiasta, onhan nykyään skypet ja muut joilla tulee välillä keskusteltua todella paljon, ehkä enemmänkin kuin joku fyysisesti läsnäoleva.
Surua on myös siitä että näkee kasvatuksen kaipaavan vähän toisenlaista otetta, mutta itsellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
[/quote] En kestäisi itselleni tuollaista tilamnetta.
Olkoonkin kuinka itsekästä niin minä halusun ja teib sen lapsen ja hoivasin ja kasvatin ja nyt tuntuu tämä tilanne niin epäreilulta.
[/quote]
No minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää. Ehkä lapset joskus tarvitsevat minua, ehkä jotain kykenen antamaan näinkin.
[/quote] Aina puhutaan kuinka ero on lapselle raskasta jne. Miksei tästä puhuta enemmän, kuinka vitun raskasta se on sille vanhemmallekin? Ap

Eiköhän molemmat vanhemmat kuuntele tilanteesta riippuen lasta, jos halu on kova nähdä, huolimatta näistä sopimuksista? Jos olis kunnollinen ja rakastava isä kaikin puolin lapsen suhteen, joustaisin mahdollisuuksien mukaan, ja sallisin tapaamiset ja yökyläilyt. Tämä vaatii varmaankin hyvät ja riidattomat välit vanhemmilta.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:52"]Eiköhän molemmat vanhemmat kuuntele tilanteesta riippuen lasta, jos halu on kova nähdä, huolimatta näistä sopimuksista? Jos olis kunnollinen ja rakastava isä kaikin puolin lapsen suhteen, joustaisin mahdollisuuksien mukaan, ja sallisin tapaamiset ja yökyläilyt. Tämä vaatii varmaankin hyvät ja riidattomat välit vanhemmilta.
[/quote] Meillä sopimuksesta pidetään tarkkaan kiinni ja mitään kommunikaatiota ei vanhempien välillä ole. Tähän en voi vaikuttaa sillä lisäännyin sairaan yksilön kanssa. Ap

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:52"]Eiköhän molemmat vanhemmat kuuntele tilanteesta riippuen lasta, jos halu on kova nähdä, huolimatta näistä sopimuksista? Jos olis kunnollinen ja rakastava isä kaikin puolin lapsen suhteen, joustaisin mahdollisuuksien mukaan, ja sallisin tapaamiset ja yökyläilyt. Tämä vaatii varmaankin hyvät ja riidattomat välit vanhemmilta.
[/quote] Meillä sopimuksesta pidetään tarkkaan kiinni ja mitään kommunikaatiota ei vanhempien välillä ole. Tähän en voi vaikuttaa sillä lisäännyin sairaan yksilön kanssa. Ap
[/quote] Ja veikkaan että tämä tekee lapsesta erossa olon vaikeammaksi. En voi soittaa ja kysellä lapsen vointia jos on sairaana. En tiedä mitä lapsi tekee tai mitä hänelle suunnitellaan (muutot, matkat, uudet äitipuolet jne). Hän katoaa mustaan aukkoon puolet ajasta ja siyten arvailen mitä on tehnyt ja missä ollut ja miten on voinut ja asioista ajatellut. Ap

Minkäikäinen lapsi? Mitä hän pitää tästä?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 14:10"]Minkäikäinen lapsi? Mitä hän pitää tästä?
[/quote] 4. Tottunut sopeutumaan milloin mihinkin...

Miten ydinperhe saataisiin taas tavoiteltavaksi arvoksi? Miten siitä voisi tehdä "muodikasta"?
Ei tuo ero-etä-lähi-eksä-nyksä-eksän nyksä ja niiden lapsi-puolisko-siskopuoli-meininki voi olla kenellekään kivaa ja hyväksi.

Miten puolisoa opittaisiin kunnioittamaan ja sitoutumista puolisoon arvostamaan?

Up

Se ei ole oikeaa elämää, kaikista tulee puolikkaita ja lapsen kasvatuskin jää tekemättä suurimmaksi osaksi.