Lue keskustelun säännöt.
Ehdotelkaa isoja ja leppoisia koirarotuja
12.04.2015 |
Eli tarkoitus olisi jossain vaiheessa hankkia toinen koira. Tällä kertaa tahtoisimme ison/isohkon koiran. Luonteeltaan koira saisi olla aika leppoisa, leikkisä ja ihmisrakas. Meillä on pieni seurakoira kotona, joten koiran pitäisi viihtyä laumassa eikä olla mikään yksinäinen susi, jolle on ihan sama onko ketään kotona vai ei. Itse olemme alkaneet kallistua Bernin paimenkoiraan, mutta tehkääs ehdotuksia. En edes tiedä kaikkia maailman koiratotuja, joten googlailu umpimähkään eri roduilla ei tuota hirveästi tulosta. Koulutukseen olemme tottakai varautuneet, vaikka haluammekin leppoisan koira.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:02"]Tutun berni näykkii ja puree.
[/quote]
Mikä tahansa koira saattaa purra, jos koulutus on kustu alusta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:02"]Tutun berni näykkii ja puree. [/quote] Mikä tahansa koira saattaa purra, jos koulutus on kustu alusta lähtien.
[/quote]
Totta. Perusberni ei mikään pureskelija ja riidanhaastaja ole. Arkoja bernejä sen sijaan on viime vuosina näkynyt jonkin verran enemmän kuin ennen. Kannattaa tutustua kasvattajiin ja pentueen emoon erityisesti, onko se rauhallinen ja itsevarma.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:43"]Tähän astisista tuo meidänkin miettimämme berni olisi kaikista sopivin. Isohko, leppoisa, ihmistakas ja aika helposti koulutettava. Mies olisi itse mieltynyt rotikkaan, mutta itsellä kalvaa mielessä pelko ettemme ole tarpeeksi kykeneviä kouluttamaan niin omapäistä koiraa. Itse tykkäisi alaskanmalamuutista, mutta tämänkin kohdalla tulee ongelmaksi sen luonne ja koulutettavuus.
[/quote]
Meillä on useampi malamuutti ja ovat kyllä todella ihmisrakkaita. Luonne on todella ihana ko rodulla, mutta koulutettavuus on välillä niin ja näin :) ei se koulutus mitään ydinfysiikkaa tälläkään rodulla ole. Namuilla saa paljon aikaan ;)
[/quote]
Miten tulee toimeen muiden koiren kanssa? Eniten pelkään ettei pärjää perheessä jo olevan pikkukoiran kanssa vaan alkaa pomottaa.
[/quote]
Koirapuistokoiriksi noista ei ole, mutta niiden kanssa tullut hyvin juttuun, jotka on pennusta asti ollut tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kultainennoutaja, ja parempaa perhekoiraa ei kyllä ole olemassakaan. Rakastaa tasapuolisesti kaikkia: lapsia, kissoja, muita koiria ja ennen kaikkea emäntäänsä / isäntäänsä.
Huonona puolena sitten on se tolkuton karvan ja kuran määrä: rotu on kuuluisa karvan jatkuvasta varisemisesta, ja koska uiminen on useimpien kultsujen intohimo, kaikki kuralätäkötkin koulutaan pohja kautta, isommista lammikoista puhumattakaan. Ja se turkki kuivuu PITKÄÄN.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:58"]
Epilepsiat pyritään kitkemään pois jalostuksen keinoin ja siinä on onnistuttu berneissä hyvin. Lonkka- ja kyynärävaivoja estetään pevisa-ohjelmaa käyttäen, koirat kuvataan ja pentuajan ruokintaan ja liikuntaan kiinnitetään erityishuomiota. Syövät ovat riesa, niille ei oikein muuta voi kuin että pyritään selvittämään sukutaipumuksia ja avoimesti ilmoittamaan kuolinsyyt, niin ettei yhdistetä sellaisia linjoja, josta molemmilta puolin saisi taipumuksen. Lopuksi on tietysti sitten vielä tuuritekijä.
Mutta kaikissa roduissa on omat "tyyppivikansa" ja bernit ovat niin ihastuttavia koko perheen koiria, että edut voittavat potentiaaliset haitat. Tekee sen mitä pystyy niin hyvin kuin pystyy, ja nauttii elämästä koiran kanssa surematta mahdollista tulevaisuutta, siinä mun filosofia.
[/quote]Kiitän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:43"]Tähän astisista tuo meidänkin miettimämme berni olisi kaikista sopivin. Isohko, leppoisa, ihmistakas ja aika helposti koulutettava. Mies olisi itse mieltynyt rotikkaan, mutta itsellä kalvaa mielessä pelko ettemme ole tarpeeksi kykeneviä kouluttamaan niin omapäistä koiraa. Itse tykkäisi alaskanmalamuutista, mutta tämänkin kohdalla tulee ongelmaksi sen luonne ja koulutettavuus.
[/quote]
Meillä on useampi malamuutti ja ovat kyllä todella ihmisrakkaita. Luonne on todella ihana ko rodulla, mutta koulutettavuus on välillä niin ja näin :) ei se koulutus mitään ydinfysiikkaa tälläkään rodulla ole. Namuilla saa paljon aikaan ;)
[/quote]
Miten tulee toimeen muiden koiren kanssa? Eniten pelkään ettei pärjää perheessä jo olevan pikkukoiran kanssa vaan alkaa pomottaa.
[/quote]
Koirapuistokoiriksi noista ei ole, mutta niiden kanssa tullut hyvin juttuun, jotka on pennusta asti ollut tuttuja.
[/quote]
Mites ihan lenkillä. Onko niin omantunnonarvonsa tunteva että kävelee ohi välittämättä vai vaatiiko hurjan koulutuksen että päästään ohi ilman kohtausta? Asumme alueella, jossa on paljon koiria ja lenkkiä ei voi tehdä ilman että joku tulisi vastaan.
Malamuutti ei kyllä ole mikään leppoisa sohvaperuna vaan käyttökoira!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rhodesian ridgebackit ovai isoja, mutta oppivaisia ja rauhallisia. Sopivat hyvin lapsiperheisiin. Pienellä koulutuksella osaa kulkea rinnalla, ei hauku kuin harvoin ja on paras tietämäni perhekoira.
Googlaa kokemuksia tästä rodusta.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:43"]Tähän astisista tuo meidänkin miettimämme berni olisi kaikista sopivin. Isohko, leppoisa, ihmistakas ja aika helposti koulutettava. Mies olisi itse mieltynyt rotikkaan, mutta itsellä kalvaa mielessä pelko ettemme ole tarpeeksi kykeneviä kouluttamaan niin omapäistä koiraa. Itse tykkäisi alaskanmalamuutista, mutta tämänkin kohdalla tulee ongelmaksi sen luonne ja koulutettavuus.
[/quote]
Meillä on useampi malamuutti ja ovat kyllä todella ihmisrakkaita. Luonne on todella ihana ko rodulla, mutta koulutettavuus on välillä niin ja näin :) ei se koulutus mitään ydinfysiikkaa tälläkään rodulla ole. Namuilla saa paljon aikaan ;)
[/quote]
Miten tulee toimeen muiden koiren kanssa? Eniten pelkään ettei pärjää perheessä jo olevan pikkukoiran kanssa vaan alkaa pomottaa.
[/quote]
Koirapuistokoiriksi noista ei ole, mutta niiden kanssa tullut hyvin juttuun, jotka on pennusta asti ollut tuttuja.
[/quote]
Mites ihan lenkillä. Onko niin omantunnonarvonsa tunteva että kävelee ohi välittämättä vai vaatiiko hurjan koulutuksen että päästään ohi ilman kohtausta? Asumme alueella, jossa on paljon koiria ja lenkkiä ei voi tehdä ilman että joku tulisi vastaan.
[/quote]
Pennusta asti, kun kunnolla harjoittelee ohitustilanteet, niin ei ole myöhemmin ongelmaa ohituksissa :) meidän muutit ovat ainakin sen verran ruoan perään, että sai helposti houkuteltua huomion namuun.
Ja muutit ovat myös seurakoiria, ei pelkästään työkoiria. Liikuntaa kyllä tarvitsevat paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöffille menee täältäkin ääni! Aivan ihania perhekoiria! :)
En suosittele saksanpaimenkoiraa tai dalmatialaista perhekoiraksi. Harrastuskoiraksi sopivat kyllä mutta vaativat paljon aikaa, huomiota ja koulutusta. Molemmista on kokemusta. Lisäksi molemmilla roduilla rodulle ominaisia sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Landseer on myös varteenotettava vaihtoehto. Iso ja lapsirakas nallukka, kunhan ensin aikuistuu; eihän mikään rotu ole pentuna leppoisa! Ja Landseer on kuitenkin jättiroduista niitä terveimpiä.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 10:58"] Saksanpaimenkoira, valkoinenpaimenkoira, rottweiler (kunhan kouluttaa oikein), karjakoira [/quote] Nämä on kaikki aktiivisia rotuja [/quote] Näistä ehkä rottweiler on ainoa, jonka voisin kuvitella täyttävän määritelmän "leppoisa", sekin todella pitkän ja monen vuoden koulutuksen jälkeen. Koira tulisi kuitenkin kotiin, jossa ennestään pieni ja leppoisa koira, joten esimerkiksi saksanpaimenkoira ei tulisi edes kysymykseen. Koulutukseen toki panostetaan, mutta en tahdo silti koiraa joka ei välttämättä koulutuksen jälkeenkään kuuntele minua.
[/quote]
Itseasiassa saksanpaimenkoira on noista ainoa, jonka nyt jossain määrin voi mieltää leppoisaksi... johtuu juuri siitä paimenkoiraominaisuudesta, eli tykkää että on perhettä ja laumaa. Meillä on saku, ikää jo 10 vuotta, ja vaikka on käyttölinjainen (eli terävämpi ja aktiivisempi kuin näyttelylinjainen), niin on ihan huippu lasten kanssa.
Vaikka lapsia on syntynyt vasta sitten, kun koira on jo ollut talossa useamman vuoden, ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt se on jo seitsemän vuotta vahtinut lapsia, leikkinyt niiden kanssa, ja ollut niille seurana ja turvana, ja on maailman pitkämielisin tyyppi. Ikinä ei ole hötky lasten kanssa, eikä koskaan hermostu, ei koskaan. Jos meno on railakasta, niin viisaampi väistää, ja kyllä se on koira tähän saakka ollut. Ei ota lapsilta edes ruokaa kädestä, vaikka söisivät lattialla leikkiessään jotain, makaa vain vieressä ja katselee.
Saksanpaimenkoira on koulutettava tuon suojelu- ja vartiointiominaisuutensa vuoksi, että pysyy hanskassa, mutta sakun paras puoli on se, että se on varma koira. Siksi sitä käytetäänkin pelastus-, sota-, poliisi- ja ylipäätään palveluskoirana, koska se on helppo kouluttaa, on älykäs, pystyy tekemään käytännössä ihan mitä vaan mikä koiralle on mahdollista, ja on toiminta varma. Eli kun kerran jonkun asian oppii, voi melkein sanoa että sataprosenttisesti se sitä noudattaa.
Ehdottoman loistava perhekoira, jos omistajassa on sen verran potkua, että käy tottelevaisuuskoulutukset ja on valmis olemaan johdonmukainen. Ja kun muutaman vuoden koulutus on ohitse, koira on kuin ajatus. Pelkkä katse tai sormen heilautus riittää, edes sanoja ei enää vuosien yhteiselossa välttämättä tarvitse.
Ja lapsista on hauskaa, kun koira vetää heitä pulkassa, pelaa potkupalloa (osaa siis oikeasti potkia palloa), ui lasten kanssa jne.
Meillä dallu narttu. Päivääkään en ole katunut. Kiltti seurakoira. Erittäin helppo kouluttaa ruualla. Rauhoittui ekoihin juoksuihin. Tykkää loikoilla ja on myös aktiivinen ja leikkisä. Tosi onnistunut valinta.
Saksanpaimenkoirraa parempaa ei nyt vain ole! Älykäs, valpas, aina tilanteen mukaan myös erittäin leppoisa.
Kannattaa ehkä ottaa narttu tuohon tilanteeseen. Mutta et tule pettymään.
Saksanpaimenkoira on varmaan ihan hyvä valinta, jos on aikaa kouluttaa se ja jos pennun vanhemmat ovat hyvärotuisia. Olen vain nähnyt lähipiirissä useita esimerkkejä siitä, ettei ole välttämättä lapsiperheen ( eikä aina aikuistenkaan koira) . Edelleen ehdotan, että googlaatte Rhodesiankoiran. Se on uskollinen, reipas, oppivainen ja puolustaa laumaansa, mutta sisällä rauhallinen, leppoisa, erittäin kärsivällinen ja lapsirakas. Ulkona reipas ja kova juoksemaan.
Suomessa vain rotua ei juuri tunneta ja siksi sen loistavat ominaisuudet jää monille hämäriksi. Ei tarvitse mitään
superkoulutuksia, koska osaa pienellä ohjauksella kulkea vieressä. Ja on muuten erittäin upea koira.
Tutun berni näykkii ja puree.