Miksi vien lapseni päiväkotiin, vaikka olen itse vauvan kanssa kotona?
Minun lapseni on kaksi päivää viikossa päikässä 9-15. Ikää 2 ja puoli vuotta. Miksikö? Siksi, että hänellä on aina ollut vaikeuksia sopeutua uusiin tilanteisiin. Päikkään kiintyi heti, hoitajat ovat ihania, ryhmä rauhallinen. Vuodenvaihteessa lähden itse töihin. En halua, että esikko joutuu kokemaan päiväkodin vaihdon, koska tiedän, että se olisi hänelle vaikeaa, enkä voi olla varma, että hän pääsee yhtä ihanaan päikkään jatkossa. Lisäksi toivon, että pikkuveikka pääsee samaan ryhmään. Siksi, voi siksi olen huono äiti.
Kommentit (5)
olin kotona vauvan kanssa, siksi, koska tarhassa sitä suosittelivat. Pojan hitaasti kehittyville sosiaalisille taidoille oli hyväksi, että ryhmätyöskentelyharjoittelu jatkui ja poika oppi odottamaan vuoroa jne. ennen kuin lähti esikouluun. Ja toiseksi kaikki kaverit oli siellä ja kotipäivät olikin kova paikka, kun ei ollu kavereita kenen kanssa leikkiä.
Meidän päikkä on vielä sillä tavoin erikoinen, että tiedän, että jos otan lapsen sieltä pois, hän ei pääse takaisin, ja tavalliseen päikkään en häntä halua, sen verran hyvät kokemukset ovat olleet. ap
Itse en kokenut olevani selvitysvelvollinen kenellekään meidän perheen päivähoitoratkaisuista. t. 2.
Me pidettiin aikanaan paikat lapsille, vaikka olin pienimmän kanssa kotona. Olimme tuolloin melkein täysin ilman tukiverkostoa, päiväkoti oli meidän tukemme, kun jotain yllätävää sattui. Tutut hoitajat, tutut kuviot.
isoveljellä todettiin aikanaan ongelmia keskittymisessä sekä sosiaalisissa suhteissa. Integroidun pk-ryhmän uskottiin auttavan asiaa. Ja näin olikin: Nyt meillä on reipas tokaluokkalainen ja pikkusisarkin aloitti pk:ssa. Huono omatunto nurkkaan, jos kerran tietää tekevänsä oikein.