Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä kissaa :'(
12.04.2015 |
Sitä ei lopetettu todellakaan kevyin perustein, mutta minua niin ahdistaa elää ilman sitä :'( Uutena vuotena katselimme ilotulituksia parvekkeelta ja muuten kävimme aina välillä katselemassa maisemia :( Aina kun kaukana alhaalla ajoi auto, kääntyi pää ihmetellen ja kaikki oli jännittävää pienelle kisulle :( Se oli niin suloinen :( Nyt vain valvon yöt pitkälle päivään asti, itken vähän väliä, pidän tv:tä jatkuvasti auki jotta voisin aina uppoutua johonkin muuhun kuin suruun. Syömiseni ovat luokkaa banaaneja, suklaata, leipä, kahvia... En jaksa siivota, en jaksa tehdä yhtään mitään :( Pelkään mennä ihmisten ilmoille, koska pelkään saavani itkukohtauksen täysin yllättäen. Vihaan elämää juuri nyt :( Menetin maailman tärkeimmän :`( Tein kaikkeni sen eteen ja olin kotona sen seurana, koska se voi huonosti. Tein oikeasti kaikkeni ja uhrasin kaiken itsestäni sen vuoksi mutta silti tuntuu, etten tehnyt tarpeeksi. Olen niin maassa :(
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 04:49"]Aika on ainoa lääke tähän suruun.
Ikävä menetys!
[/quote]
Tiedän :( Tuntuu silti kylmältä ajatella, että jonain päivänä mainitsisin kissani nimen tuntematta viiltoa sydämessä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanotot! Nyt tekis mieli ottaa omakin kissu viekkuu ja rutistaa, mutta ei jaksa nousta sängystä. Tuli kyynel silmäkulmaan lukiessa ; ( kyllä se siitä!
Voimia! Tuo tunne tulee varmasti helpottumaan edes vähän päivä päivältä. Yritä jaksaa :)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 05:06"]Saanko kysyä mihin kissa kuoli?
[/quote]
Vietiin piikille, koska sillä oli lähestulkoon kaikki mahdolliset vaivat eikä mikään enää tehonnut :( Päätin, että viimeistä oljenkortta eli erästä uutta lääkitystä ei ole mitään järkeä kokeilla vanhaan kissaan ja pitkittää kamalaa luopumisen hetkeä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 05:18"]Voimia! Tuo tunne tulee varmasti helpottumaan edes vähän päivä päivältä. Yritä jaksaa :)
[/quote]
Yritän kyllä... Ehkä minä joskus 10 vuoden päästä otan ihan iisisti koko asian :/
Voimia. Omalla kissalla on ikää kolmisen vuotta, ja jo nyt ahdistaa se, että miten tuosta päätöksestä selviää kun sen aika on (vaikka toivottavasti siihen on aikaa siis vuosia ja vuosia). Vaikka lapsuudenkodissa on ollut aina kissoja, ensimmäinen ihan oma on rakkaampi kun olisin ikinä osannut kuvitella. Nykyisin tulee itku kaikista surullisista kissakohtaloista.
Kuitenkin jos ap:n kissa oli jo vanha ja sairas, niin voinee ajatella että silloin se "nyt riittää" ja kivuton loppu on paljon suurempi rakkaudenosoitus kuin se, että kärsimystä pitkitettäisiin. Aika parantaa, mutta ap:lla on lupa olla surullinen, sen verran tärkeä voi lemmikki olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt kissan ottamista nyt? En missään nimessä tarkoita, että se "korvaisi" edeltäjänsä, mutta kun elämä kissan kanssa on selvästi ollut sinulle mieluisaa ja olet masentunut ja surullinen, lemmikki voi auttaa. Läheisen ihmisen kuoltua kissa oli minulle parasta terapiaa. Surut on surtava loppuun, mutta lemmikki tuo taas uutta elämään. Asut ilmeisesti yksin ja siinä on sitten yksi syy ainakin, että on noustava sängystä, käytävä kaupassa jne.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 07:28"]Oletko miettinyt kissan ottamista nyt? En missään nimessä tarkoita, että se "korvaisi" edeltäjänsä, mutta kun elämä kissan kanssa on selvästi ollut sinulle mieluisaa ja olet masentunut ja surullinen, lemmikki voi auttaa. Läheisen ihmisen kuoltua kissa oli minulle parasta terapiaa. Surut on surtava loppuun, mutta lemmikki tuo taas uutta elämään. Asut ilmeisesti yksin ja siinä on sitten yksi syy ainakin, että on noustava sängystä, käytävä kaupassa jne.
[/quote]
Olen miettinyt. Se on tietenkin oma yksilönsä eikä ikinä korvaa ekaa rakasta, kuten sanoitkin. Olen jopa katsellut ilmoituksia. Koska sairaan kissan hoitaminen imi minusta kaikki mehut, koen, että nyt on parempi olla hetki ihan vain oman itseni herra ja olla välillä hyvä itsellenikin, että jaksan tätä elämää. Mutta luultavasti otan pian uuden karvakaverin...<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia!
T. Kaksi kissaa menettänyt. Toisen kuolemasta 5 ja toisen 2 vuotta, ikävä on.
Suloisen kissani kuolemasta on aikaa yli 25 vuotta, mutta silti vain kaipaan sitä välillä niin, että kyyneleet tulevat silmiini. Voisinpa kääntää aikaa taaksepäin...
Lapsellani, miehelläni sekä toisen lapseni puolisolla on jokaisella kissa-allergia, joten emme voi kissaa ottaa enää. Mielestäni koira ei korvaa kissaa, ne ovat kuitenkin niin erilaisia. Koiratkin toki ovat suloisia, mutta olen niin kissaihminen kuin vain voi olla. Eli koiraakaan meillä ei ole - ei mitään lemmikkiä.
On tosi omituista, että olen päässyt yli monien läheisteni kuolemasta paremmin kuin kissani kuolemasta. Olen silti hyvin ihmisrakas ja perheeni lisäksi minulla on paljon ystäviä, mutta kissani oli niin uskomattoman ihana ja kilttikin - en vaan voi sitä unohtaa, vaikken toki aina sitä murehdi, ettei se luonani ole.
Voimia kaikille lemmikin tai läheisen menettäneille.
Mikä lienee ap-kirjoittajan tilanne? Oletko saanut uuden kissan - se varmaan vähän helpottaisi kuitenkin, vaikkei täysin.
Alue: Aihe vapaa
Aika on ainoa lääke tähän suruun.
Ikävä menetys!