Lue keskustelun säännöt.
Ihmisrakas kissarotu? :)
11.04.2015 |
Olen suunnitellut hankkivani itselleni karvaisen sylikaverin kerrostalokaksiooni, ensin olin jo oikeastaan päättänyt hankkia koiran, mutta nyt olen kuitenkin alkanut harkitsemaan olisiko kissa sittenkin parempi vaihtoehto.
Itselläni ei ole kissaa ikinä ollut, ja jotenkin on jäänyt sellainen kuva että ne ovat vähän sellaisia ylpeitä omantien tallaajia. Tahtoisin kuitenkin kaverin joka viihtyisi sylissä ja rapsuteltavana, onko kissoilla ihan yksilökohtaista kuinka paljon viihtyvät ihmisen seurassa vai olisiko jollakin tiedossa jokin rotu joiden edustajat yleinsä olisivat enemmänkin semmoisia ''koiramaisia''? :D siis sosiaalisuuden puolelta.
Kommentit (30)
Burma.
Burma on itsenäinen mutta samalla erittäin seurallinen kissa. Burmaa usein kutsutaankin "koirakissaksi". Kun sinulla on burma, et ole koskaan yksin. Sitä uskollisempaa ystävää on vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burmaa suosittelen ehdottomasti minäkin! Meillä kolme ja kaikki huipputyyppejä! Tosi seurallisia, viisaita kissoja. Koiramaisia, mutta paljon helppohoitoisempia! Ota ehdottomasti kaksi kerrallaan, muuten seurallisia riesaksi saakka...
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:22"]
Burmaa suosittelen ehdottomasti minäkin! Meillä kolme ja kaikki huipputyyppejä! Tosi seurallisia, viisaita kissoja. Koiramaisia, mutta paljon helppohoitoisempia! Ota ehdottomasti kaksi kerrallaan, muuten seurallisia riesaksi saakka...
[/quote]
Meillä burma on koiran kaverina. Tulevat tosi hyvin toimeen, leikkivät ja nukkuvat yhdessä, pesevät toisiaan. Ovat molemmat lisäksi hyvin seurallista sorttia ja haluavat osallistua about kaikkeen, etenkin kissa.
Birma, on utelias ja koiramaisen peloton ja tykkää ihmisistä, aivan ihana ennen en tiennyt. Norjalainen metsäkissa, tuli tiellä vastaan ja tykkäsi vieraista ihmisistä kuin koira ja ihanan pörröinen kuten birma. + Maatiaiskissat myös kivoja. Turkkilainen van kissa pitää uimisesta
Suosittelen ihan lukemaan kissaroduista, koska oikeasti loppujen lopuksi kaikki kissarodut ovat todella ihmisrakkaita, mutta se riippuu todella paljon kasvattajasta ja heidän kasvatuksesta kuinka rakkaita. Eli täälläkin voidaan sanoa vaikka mitä mistäkin kissarodusta, mutta se miten ne kissat ovat kasvatettu + vanhempien persoonat päättävät millanen siitä pennusta tulee.
Itse suosittelisin miettimään enemmän sitä, mitä haluat muuten kissalta. Haluatko äänekkään vai hiljaisemman, pitkäkarvaisen vai helppohoitoisen ja lyhytkarvaisen?
Esimerkiksi itselläni on itämainen lyhytkarva, on ääerttömän ihmisrakas, vessaan ei saa edes mennä yksin, turkki on maailman helpoin hoitaa, mutta on kanssa ihan jumalattoman äänekäs. Eli jos et kestä kissaa, joka juttelee sinulle ihan kaikesta ja jatkuvasti, ei kannata itämaista ottaa. Muutenkin itämaisille olisi hyvä olla kaveri kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abessinialainen. Sosiaalinen, ja seurallinen kissa, mutta energiaa löytyy myös puuhasteluun ja leikkiin. Utelias söpöläinen.
Suosittelen;!
Bengali! Ja joka kissan kohdalla tärkeää että on sosiaalistettu kunnolla pentuna, tarkasta koti ja pentur kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti Maine Coon! Koiramainen ollakseen kissa. Kokoa ja näköä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Scottish fold ! :) Meidän fold haluaa kaikkialle mukaan, suihkuun kun meet niin istuu vieressä pöntön kannella, nukkuu sängyssä jne. Ihan mahtava rotu. Meillä myös ollut tosi terve, ei edes silmät rähmi. Hyvät myyjät vaan on harvassa mutta huonon myyjän tunnistaa kyllä. Suomessa myös yksi ihan kasvattajanimellä toimiva.
Mulla on brittikissa ja on sitten sosiaalinen kaveri. Tykkää aina olla mukana kaikessa, laittaa mun kans pyykkiä ja ruokaa, odottelee pytyn päällä kun käyn suihkussa ja nukkuu vieressäni sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maatiainen. Samalla voisit antaa kodittomalle hyvän kodin:-)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:59"]Maatiainen. Samalla voisit antaa kodittomalle hyvän kodin:-)
[/quote]
Maatiaisia on niin eri luontoisia että maatiaisen ei voi sanoa olevan ihmisrakas. Suurin osa jonka tiedän, ovat yksineläjiä eikä niitä kummemmin ihmisen seura kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa kissoissa on erialaisia persoonia, mutta yleensä kaikki kiintyvät omistajaansa ja osoittavat rakkauttaan hyvin pyyteettömästi ja vain niin kuin kissat osaa, hrrrr suurella sydämellä
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:49"]
Maatiainen
[/quote]
Systerillä on sisäkissaksi kasvanut maatiaiskissa joka on todella sosiaalinen ihmisten suhteen. Hurmaa kaikki vieraat, tuppautuu silitettäväksi ja on uteliaana ja luottavaisena kaikessa mukana vieraidenkin kanssa.
Minun maatiaiskissani suhtautuu vieraisiin paljon varauksellisemmin, katselee aikansa oven takaa ennen kuin haluaa lähestyä, perheen seurassa todella sosiaalinen ja ulkoiltaessa reviiritietoinen. Koettaa pitää ympäristön koiria kurissa ja lähtee mahtailemaan vähänkään aremmille koirille.
Itse tykkään tietysti omasta kissastani, mutta on se systerin hurmuri kyllä ihan huippu tyyppi.
Keskenään ne eivät tule toimeen, kun meidän kissa ei siedä toisia kissoja meillä, ja vierailla käydessäkin alkaa heti isotella, vaikka on nuorempi.
Väitän, et suurin osa ihmisistä ei ole koskaan tutustunut kissaan kunnollisesti. Kissat ovat oman tien kulkijoita (tietysti, koska eivät ole laumaeläimiä), omatoimisia, mutta kyllä niilläkin on sosiaalisia tarpeita (vapaana ollessaan kissat kokoontuvat öisin ympyrään, luultavasti tarkoituksena on rauhanomaisesti tarkkailla, keitä muita alueella on jne). Yksilöllisiä eroja tietysti on ja joitakin rodullisia. Kissalle täytyy antaa tilaa ja antaa sen tutustua uuteen kotiin ja tölkinavaajaan (eli siis sinuun) omassa tahdissaan.
Kissat ovat hellyydenkipeitä, uteliaita ja leikkisiä. Parasta on se, kun saa kissalta hymyn (silloin kissa siristää silmiään tietyllä tapaa) tai hyväksyviä, helliä kurahduksia tai vinkaisuja. Usein ihmiset luulevat, et kissan ainoa ääni on naukuminen, vaikka sillä on melkoinen repertuaari eri tilanteisiin kommunikoida. Kissan kanssa voi leikkiä rajustikin, jos ei pelkää pikku raapaisuja tai puremista. Mun oikea käsi on jatkuvasti naarmuilla ja se herättänee joissain asiaa tietämättömissä epäilyksiä vaikka mistä DDD. Mut siihen on parempi totuttautua, et jos kissaa ei huvita, niin sitten ei huvita. Kissat ovat erittäin rehellisiä tässä mielessä. (muuten ne kyllä huijaavat siinä missä esim. koiratkin, ruokaa piilotetaan tai varastetaan, koiraa vedetään turpaan ja näytellään täysin viatonta, piereskellään itse ja sitten katsotaan omistajaa syyttävästi jne jne)
Jos etsit koiramaista kissaa, niin hanki koira. Koira haluaa kuitenkin enemmän miellyttää ihmistä, se on sillä tavalla sopeutuvampi kuin kissa. Siitä saa helpommin seuraa, sillä kissaan oikeasti tutustuminen vie aikaa.
T. täti, jolla on ollut toistakymmentä kattia toverina elämänsä aikana.
Lähtökohtaisesti kissa ei ole pehmolelu, vaan peto. Kissa kiintyy paikkoihin, ei ihmisiin. Se joko hyväksyy asuinkumppaninsa tai sitten ei. Tietysti on olemassa ihmisten toiveiden mukaan jalostettuja rotuja, jotka suostuvat olemaan ihmiselle mieliksi. Siis: älä ota maatiaista ainakaan.
Mieti tarkkaan: vietätkö lomia mökillä tai matkustellen. Onko työmatkoja? Minne laitat kissan kun olet poissa kotoa? Vietkö hoitolaan vai onko sinulla naapuria tai kaveria, joka voi käydä kissaa katsomassa, antamassa ruokaa, tarkistamassa vesi- ja hiekkalaatikkotilanteen. Jos lomailet mökillä, onko paikka sellainen, että voit viedä muuten kaupunkilaista kerrostaloelämää viettävän kissan sinne?
Kissa ei ole asuste tai lohturiepu, vaan suunnattoman suloinen, älykäs, kiehtova eläin, joka elää omien lakiensa mukaan. Etsi netistä Pablo Nerudan runo Oodi kissalle ja lue se. Se on hyvä kuvaus elämästä kissan kanssa: "sieluni liukastuu sen silmien välinpitämättömyyteen". :)
Jos haluat jonkun pehmeän höpönassun, niin hanki koira, vaikka bichon frisè. Arki koiran kanssa pakottaa ulos ja liikkeelle, synnyttää sosiaalisia suhteita muiden koiranomistajien kanssa jne.
Mulla on ollut kissoja n. 25 v., tällä hetkellä 5-vuotiaat maatiaisveljekset. Ovat erittäin hyviä tyyppejä, mutta eivät karvaisia sylikavereita paitsi silloin, kun se niille sopii.
Meillä oli kotona aikoinaan Cornis Rex ja Sfinx (kirjoitetaanko noin?:D). Cornis rex jopa vadtasi puheeseen aina naukumalla, aivan ihana ja ymmärtävä. Aina siellä missä ihminen.
Sfinx vielä ihmisrakkaampi. Hakeutuu jatkuvasti ihmisen lähelle(ei karvoja>kylmä), esim nukkui kaikki yöt ihan ihossa kiinni. ♥♥
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:59"]Maatiainen. Samalla voisit antaa kodittomalle hyvän kodin:-) [/quote] Maatiaisia on niin eri luontoisia että maatiaisen ei voi sanoa olevan ihmisrakas. Suurin osa jonka tiedän, ovat yksineläjiä eikä niitä kummemmin ihmisen seura kiinnosta.
[/quote]
Kyllä kaikki minun maatiaset ovat olleet enemmän tai vähemmän sosiaalisia ja ihmisrakkaita. Johtuuko käsitys siitä, että niitä on ollut perinteisesti maalla omia hiiri- ym touhuja harrastamassa. Nekin olivat meillä maalla ihmisrakkaita, vaikkakin "tehtäviensä" takia itsenäisiä Sisäkissat ovat asia erkseen
Esim. näillä sivuilla on lukuisia uutta kotia vailla olevia kissoja ja useimpien kohdalla on kuvailtu kissan luonnetta. Sieltä vaan etsimään itselle mieleistä:
http://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/?page_id=60
http://www.kissojensuojelu.fi/kissat/
http://kodittomat.info/lemmikit/kissat-1
http://www.rekkurescue.com/kissat_koditta.php?jarjestys=paivays