Huoh, kaupassa av-mamma?

Meinasi palaa käpy tänään. Muutenkin kaikki tampiot vissiin ryömineet koloistaan aurinkoa ihmettelemään.

Niin, menin käymään pikkukaupassa. Vastakkaisesta suunnasta kohti kaupan ovea rynnistää hirmuista vauhtia lihava mamma lasta rattaissa työntäen. Ajattelin heti, että meinaakohan se jättää ne rattaat pihalle vai rullata niiden kanssa sisään muutaman neliömetrin kokoiseen kauppaan. 

No, eikö se saatana sitten änkeä siihen ovelle niiden rattaiden kanssa. Ensimmäisen oven saa auki ja puskee rattaat sisään 'tuulikaappiin' mutta arvatenkin jää jumiin siihen pieneen väliin kun ei saa sisimmäistä ovea auki. Yrittää työntää sitä rattailla auki. Minä epätoivoisesti koitan saada itseni sinne väliin, jotta voisin avata sen oven. Ei se saatana tajua. Lopulta pakko sanoa ääneen "väistätkö hiukan niin avaan sen oven" ja puikkelehdin sisään pitämään mammalle ovea auki. 

Kiitti sentään. 

Juokseeko teillä akoilla järki lainkaan? Koitin ottaa katsekontaktia hyvissä ajoin viestiäkseni, että olen huomannut hänet rattaineen ja pidän ovea auki sinulle. Pelkäsi varmaan, että ruoka loppuu kaupasta niin oli pakko juosta edeltä jumittamaan?

Koko hommasta olisi selvitty viidessä sekunnissa jos olisi päästänyt minut ensin.