Oletteko joutunut laittamaan hyvän ystävän kanssa välit täysin poikki

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 23:10"]Kyllä. Yhden uuden mahiksen annoin, mutta äkkiä tajusin, että hän ei muutu ikinä. En olisi koskaan uskonut, että kateus ei olekaan imartelevaa aina ja joka tilanteessa. Ystävyyteen se ei kuulu, mutta sen ymmärtää todella siinä vaiheessa, kun sen joutuu kokemaan.
[/quote]

Ja olihan siinä sitäkin, että vaikka meissä oli jonkun verran samaa niin hieman liikaa erilaista. Ahdistuin, kun hän oli niin tiiviisti yhteyksissä. Olin hänen ainoa todellinen kaverinsa. Sitten kun sovittiin tapaamisia, niin esim. klo 14 se oli aina sitä, että "käykö 14:30? 14:40?"

Häntä ahdisti olla yksin eikä tapaamisia voitu ikinä sopia vaikka viiden tunnin päähän. Välimatkaa meillä oli non 10 metriä, olimme siis naapureita.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:06"]Olen. Alkoi vaan kyllästyttämään samojen asioiden vatvominen, siis hänen asioiden. Minun juttuni eivät tuntuneet kiinnostavan yhtään, aina hän käänsi jutun itseensä asiassa kuin asiassa. Olin aina aivan uuvuksissa tapaamisten jälkeen joten päätin antaa ystävyyden hiipua itsekseen. Nyt on elämä paljon mukavampaa kun ei tarvitse enää miettiä, että milloin taas hän on "juttukaveria" vailla.
[/quote]

Tämä. Sama kokemus, paitsi että ko ystävä muutti, eikä itse ollut vuosiin yhteyksissä. Olin helpottunut, koska ystävyys oli ärsyttävän yksipuolista. Nyt otti vuosien jälkeen yhteyttä, kaipaa kai taas kuuntelijaa. Laitoin melko ynseän viestin takaisin, en aio enää rueta samaan hommaan...

No itse en katkaissut välejä, mutta olin ennen veljeni tyttöystävän todella hyvä ystävä, oltiin kuin siskot. Erosivat veljeni kanssa, ja hän katkaisi jonkin ajan kuluttua välit. Toisinaan tulee ikävä ja surettaa, ei mulla ole koskaan ollut hänen kaltaistaan ystävää, tuskin tulee olemaankaan... Mutta elämä jatkuu.

Joo, tai se meni molemmin puolisesti. Välillä toki ikävä, mutta nykyisin muutoinkin niin erilaiset elämäntilanteet

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:06"]

Olen. Alkoi vaan kyllästyttämään samojen asioiden vatvominen, siis hänen asioiden. Minun juttuni eivät tuntuneet kiinnostavan yhtään, aina hän käänsi jutun itseensä asiassa kuin asiassa. Olin aina aivan uuvuksissa tapaamisten jälkeen joten päätin antaa ystävyyden hiipua itsekseen. Nyt on elämä paljon mukavampaa kun ei tarvitse enää miettiä, että milloin taas hän on "juttukaveria" vailla.

[/quote]

Tämä, juuri tämä, on niin tavallinen tarina. Onneksi pääsit irti! Minäkin pääsin, ja siinä minua auttoi lastensaanti: ex-ystävä suhtautui vauvaani niin sadistisen vihamielisesti, etten enää uskaltanut tavata. Mielisairas ihminen, jonka mielisairauden syvyys tuli näkyviin vasta, kun minulla yhtäkkiä oli joku muukin kuunneltava kuin hän.

En, vain huonojen ystävien. Eihän sellainen ole hyvä ystävä jonka kanssa joutuu laittamaan välit poikki. Minulla on ollut tällaisia muutama. Parin kohdalla kävi niin, että he eivät kestäneet (ja se näkyi käytöksessä) minun elämäni eteenpäinmenoa ja ihania tapahtumia, kun heillä itsellään polkivat asiat paikoillaan. Yksi lapsuudenystävä taas oli oikeastaan aina minua kohtaan aika ihmeellinen, vaikka en nuorempana oikein nähnyt sitä, mutta nyt aikuisiällä en katsele sellaista enää. Lisäksi oli yksi ex, jonka kanssa yritettiin vähän aikaa muka olla "ystäviä", mutta hänelle se oli vain keino ylläpitää mahdollisuutta henkiseen väkivaltaan (josta hän on riippuvainen). En ole koskaan katunut kenenkään etäännyttämistä elämästäni.

Ystäväni muutti satojen kilometrien päähän . Ainoat yhteydenotot olivat ne kun minä soitin tai ne kaksi kertaa kun kävimme siellä kylässä. Meillä eivät ole käyneet vaikka täälläpäin ovat useasti, ystäväni sukulaisten luona. Ystävyys hiipui pois.

En olisi kenellekään muuten näin tehnyt, mutta hänelle puhkesi skitsofrenia ja alkoi vainota mua yötä päivää. Ei huoli lääkitystä ja on täysin sekaisin. Koen hänet vaaralliseksi. On aggressiivinen. Mieheni pakotti lopettamaan yhteydenpidon.

Joo, parhaan ystävän kanssa laitoin välit poikki. Tai ei hän sitten loppujen lopuksi ollutkaan kai paras ystävä. Vuosien saatossa hän sekoili miesten ja päihteiden kanssa, minä vakiinnuin ja sain lapsia. Ollessani raskaana esikoisestani välit oli pakko laittaa poikki, mutta hyväksikäyttöä oli esiintynyt jo paljon ennen tätä. Nykyään ystävänikin on muuttunut, rauhoittunut ja saanut lapsia, ja olemme jälleen puheväleissä. Etäisissä, mutta silti. Kaipaan ystävääni ja varsinkin meidän yhteistä huumorintajuamme. Kenenkään muun kanssa ei ole koskaan ollut verbaalisesti niin hulvattoman hauskaa. Kuitenkin nuo huonot vuodet jättivät jälkeensä aivan liian suuren kuilun, en voi ikinä unohtaa miten paras ystäväni kohteli minua silloin, kun hänen olisi pitänyt olla kaikkein onnellisin puolestani. Ikävöin.

Erosin uskonnosta ja sen vuoksi kaikki rakkaat ja läheiset ystäväni laittoivat välit poikki.

Kyllä, eikä kaduta. Väleissä oltiin, kunhan hän hyötyi siitä. Jäi yksinhuoltajaksi ja toi lapsia meille hoitoon, välillä edes ilmoittamatta. Rahaa olisi pitänyt lainata, vaikka omakin ruoka ostettiin luotolla. Ikinä ei päässyt meidän lapsia hoitamaan, oli treenejä, shoppailua, lenkkejä kaverin kanssa.. Viimeinen tikki oli kun lähdin yöksi töihin, oli hän kutsunut itsensä mieheni seuraan saunomaan. Ämmä lähti aamuyöstä kännissä taksilla, joi kaapista viinit. Saattaa mennä mieskin vaihtoon. En aivan luota tarinaan. On liian erilaiset versiot!

Onhan näitäkin käynyt, viimeisin on 1100e velkaa kunnes katkaissut yhteyden pitämisen, vois muotoilla sen nenän, ja/tai hammaskaluston uusiks ku ei enää vastaa ees luurii.

Ei nyt ihan kokonaan poikki, mutta emme juuri pidä yhteyttä enää. Muodollisen kohteliaat välit. Meillä oli aika paha riita jonka päällisin puolin olemme nyt sopineet. Aiemmin puhuimme puhelimessa tuntikaupalla ja vierailimme toistemme luona ahkerasti. Se olikin yksi syy miksi tämä ihmissuhde ahdisti, liika roikkuminen ja takertuminen.

Välillä toki mietin mitä hälle kuuluu. Pientä haikeutta aloin tuntemaan vasta vuoden päästä, sillä olin tätä ihmissuhdetta oikeasti todellakin kurkkuani myöten täynnä.

up

Laitoin välit poikki äitiini. Sääli juttu mutta hän oli alkoholisoitunut, pilkallinen minulle ja lapsilleni ja erittäin rasittava kaikin tavoin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:43"]

Kyllä, annoin hiipua pikkuhiljaa, ystävyyssuhde kehittyi ajanmyötä yksipuoliseksi, olin kuuntelija, kaikki asiat negatiivista, liikaa yhteydenpitoa, vaikutti paljon omaan fiilikseeni, tarttui se negatiivisuus. Aina joku draama päällä. Nyt parempi olo kun näemme harvoin. Oli vaikea ensin kieltäytyä tapaamisista, mutta pikkuhiljaa tapaamiset harventuneet. Hyvä näin. 

[/quote] Tiedätkö, että vastapuolikin kiittää, että et enää ole yhteydessä ystävääsi kuin harvoin. Ja jos olisit minun ystäväni, niin haluaisin olla erossa sinunlaisistasi nilviäisistä aivan kokonaan. Olet niin oksettavan yksinkertainenkin, että sulla ei ikinä ole omasta tyhjästä elämästäsi mitään kerrottavaakaan, ja sen takia olit vain kuuntelija, koska sulle ei yksinkertaisesti tapahdu yhtään mitään.

Kamala tuo 16, kun tunki miehenkin kanssa saunomaan.

Luettuani ketjun, niin tuli vaan ajatuksiini, että myös näillä välit poikki ystävänsä kanssa panevilla on vikaa ja paljon, joten ei ihmekkään, että ei tollasten perään tuskin kukaan noista jätetyistä ystävistäkään itkee, mutta mitäpä ei narsisistinen ihminen luulisi, kun on olevinaan jotain, vaikka ei ole paskakikkaraa kummempi kuin se jätettykään ex.ystäväkään.