Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko elämä ohi 27-vuotiaana
26.12.2021 |
Vähän sellainen olo. Olen miehetön ja perheetön sinkkunainen, jonka kaverit ovat pitkälti jo alkaneet hävitä parisuhteisiinsa. Yksinäisyys alkaa tuntumaan pahalta. On mulla tutkinto ja työ, mutta mitä iloa niistä muka on loppupeleissä? Ei kiinnosta vanha harrastuskaan, eikä oikeastaan yhtään mikään enää. Tuntuu, että elämä on pitkälti jo nähty ja millään ei ole mitään väliä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Muuta hetkeksi ulkomaille! Hae ulkomaille töihin/ työharjoitteluun/ uuteen kouluun/ johonkin kurssille. Maisemanvaihdos ja uudet kaverit tekee hyvää. Romanssikin voi löytyä. Itse olen myös 27 ja olen asunut neljässä eri maassa. Suomi on hieno ja kaikin puolin toimiva maa mutta onhan se nyt vähän tylsä.
Ei se ulkomaille muuttaminenkaan ole ratkaisu kaikkeen. Mä muutin ulkomaille 29-vuotiaana ja siellä masennuin pahasti. Lopulta oli pakko palata Suomeen. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän sukupolvea vaivaa yhteisöllisyyden puute. Vaikeahan siinä on nähdä elämäänsä merkityksellisenä jos kokee, että ei kuulu mihinkään.
Sinulla voi olla jopa yli 60 vuotta elinaikaa jäljellä.
Jos sä luulet että parisuhde tuo autuuden voin kertoa että olet ihan väärässä. Se tuo vaan erilaisia ongelmia ja pahaa mieltä. Sulla on vapaus elää ja kokea joten hae vaikka ulkomaille töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ohi. Olet luultavasti masentunut
Mä asun ulkomailla. Aika synkkää tää elämä on täälläkin. Ei ulkomailla asuminen ole mitään Etelän lomaa vaan sitä samaa karua arkea, ja vieläpä kaukana omasta perheestä.
Suomeen en varmaan voi takaisin muuttaa, koska mulla on ulkomaalainen tutkinto ja Suomessa ulkomaisia tutkintoja tai ulkomaista työkokemusta ei juuri arvosteta eli olisi varmaan työttömyys edessä jos sinne palaan.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole perhettä tai läheisiä kenen kanssa puhua näistä ongelmista. Ne tuntee teidät paremmin ja osaavat tukea ihan eri tavalla kuin anonyymit mammat.
Sulla on kolmenkympin kriisi.
Seuraava tulee noin 38vnä ja ainakin mulla viidenkympin oli kriisi oli 47v kun mietin että oh nou, mites nyt?
Voin lohduttaa että tällä hetkellä (52v) elämä on taas uomissaan.
Kaipa sitä alkaa tuskailee kun tasakymmenet ja ei mukamas ole mitään saanut aikaan eikä varsinkaan niin ole mennyt kuin kuvitteli.
Etsi itsesi ja tee päivittäin asioita joista tulee hyvä mieli just sinulle. Ja aloita säännöllinen liikunta jos et jo liiku. Se voi olla milloin mitäkin, nyt menee salit kiinni niin ainakaan sinne et pääse. Kokeile luistelu ja varsinkin hiihdolla voi hyvinkin nostattaa itseään ja todeta ettei se ole ollut laji silloin eikä nyt. Tai sit hurahdat hiihtoon, ei voi tietää.
2-3krt/vk noin 30-45min ja omaan tahtiin, muista se hyvä olo itselle. Ei suoritusta. Palkinnon saat +40 -vuotiaana kun jalka nousee ja kengät menee jalkaan ilman istuinta ja sovit lempimekkoosi.
Yöunesi paranee ja saat parempia ajatuksia itsellesi.
Ikä ON numeroita.
Keväällä kun lämpenee, aloita nettideittailu milloin voi ulkona olla jäätymättä. Täälläkin monta ketjua kuinka löytää jyvät akanoista ja jos kyyhöttää kotona niin puolisoa ei vaan voi löytää.
Mäkin olen nuori vielä niin sulla vasta onkin kaikki ihanuus edessä.
Usko itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudut ihan väärin koko hommaan. Eihän kenenkään elämällä olekaan mitään väliä, ja se voi olla vapauttava ajatus. Et ole tilivelvollinen yhtään kenellekään, eikä kukaan voi pakottaa sinua puurtamaan samaa rataa koko elämää. Ei ole elätettäviäkään, olet vapaa (vapaus on korvien välissä oleva olotila). Lue jotain elämänfilosofiaa saadaksesi perspektiiviä asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä asun ulkomailla. Aika synkkää tää elämä on täälläkin. Ei ulkomailla asuminen ole mitään Etelän lomaa vaan sitä samaa karua arkea, ja vieläpä kaukana omasta perheestä.
Suomeen en varmaan voi takaisin muuttaa, koska mulla on ulkomaalainen tutkinto ja Suomessa ulkomaisia tutkintoja tai ulkomaista työkokemusta ei juuri arvosteta eli olisi varmaan työttömyys edessä jos sinne palaan.
N32
Mun on ihan mahdotonta hyväksyä tätä väittämää, että Suomessa ei muka arvostettaisi ulkomaan kokemusta. Jo se, että on saanut arjensa kulkemaan vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja yksin ilman lähisukulaisten tukea on huomattava saavutus. Lisäksi lähes kaikissa länsimaissa korkeakoulujen yleinen vaatimustaso on korkeammalla kuin Suomessa (pl. ehkä Helsingin yliopiston lääkis ja pari muuta valittua linjaa) eli jos on saanut opintonsa maaliin saakka siellä niin se myös arvostettava saavutus. Lisäksi jos on vielä onnistunut työllistymään ulkomailla pitkälti ilman suhteita paikalliseen työelämään ja on menestynyt työssään niin se on jo upeaa.
Totta h*lvetissä kaikkea tuota arvostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kolmenkympin kriisi.
Seuraava tulee noin 38vnä ja ainakin mulla viidenkympin oli kriisi oli 47v kun mietin että oh nou, mites nyt?
Voin lohduttaa että tällä hetkellä (52v) elämä on taas uomissaan.Kaipa sitä alkaa tuskailee kun tasakymmenet ja ei mukamas ole mitään saanut aikaan eikä varsinkaan niin ole mennyt kuin kuvitteli.
Etsi itsesi ja tee päivittäin asioita joista tulee hyvä mieli just sinulle. Ja aloita säännöllinen liikunta jos et jo liiku. Se voi olla milloin mitäkin, nyt menee salit kiinni niin ainakaan sinne et pääse. Kokeile luistelu ja varsinkin hiihdolla voi hyvinkin nostattaa itseään ja todeta ettei se ole ollut laji silloin eikä nyt. Tai sit hurahdat hiihtoon, ei voi tietää.
2-3krt/vk noin 30-45min ja omaan tahtiin, muista se hyvä olo itselle. Ei suoritusta. Palkinnon saat +40 -vuotiaana kun jalka nousee ja kengät menee jalkaan ilman istuinta ja sovit lempimekkoosi.
Yöunesi paranee ja saat parempia ajatuksia itsellesi.
Ikä ON numeroita.
Keväällä kun lämpenee, aloita nettideittailu milloin voi ulkona olla jäätymättä. Täälläkin monta ketjua kuinka löytää jyvät akanoista ja jos kyyhöttää kotona niin puolisoa ei vaan voi löytää.Mäkin olen nuori vielä niin sulla vasta onkin kaikki ihanuus edessä.
Usko itseesi!
Et ole nuori. Myöskään ap ei ole enää nuori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asun ulkomailla. Aika synkkää tää elämä on täälläkin. Ei ulkomailla asuminen ole mitään Etelän lomaa vaan sitä samaa karua arkea, ja vieläpä kaukana omasta perheestä.
Suomeen en varmaan voi takaisin muuttaa, koska mulla on ulkomaalainen tutkinto ja Suomessa ulkomaisia tutkintoja tai ulkomaista työkokemusta ei juuri arvosteta eli olisi varmaan työttömyys edessä jos sinne palaan.
N32
Mun on ihan mahdotonta hyväksyä tätä väittämää, että Suomessa ei muka arvostettaisi ulkomaan kokemusta. Jo se, että on saanut arjensa kulkemaan vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja yksin ilman lähisukulaisten tukea on huomattava saavutus. Lisäksi lähes kaikissa länsimaissa korkeakoulujen yleinen vaatimustaso on korkeammalla kuin Suomessa (pl. ehkä Helsingin yliopiston lääkis ja pari muuta valittua linjaa) eli jos on saanut opintonsa maaliin saakka siellä niin se myös arvostettava saavutus. Lisäksi jos on vielä onnistunut työllistymään ulkomailla pitkälti ilman suhteita paikalliseen työelämään ja on menestynyt työssään niin se on jo upeaa.
Totta h*lvetissä kaikkea tuota arvostetaan.
Ei tänne silti kannata palata.
Kylmää, pimeää ja kuppikuntaista.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kolmenkympin kriisi.
Seuraava tulee noin 38vnä ja ainakin mulla viidenkympin oli kriisi oli 47v kun mietin että oh nou, mites nyt?
Voin lohduttaa että tällä hetkellä (52v) elämä on taas uomissaan.Kaipa sitä alkaa tuskailee kun tasakymmenet ja ei mukamas ole mitään saanut aikaan eikä varsinkaan niin ole mennyt kuin kuvitteli.
Etsi itsesi ja tee päivittäin asioita joista tulee hyvä mieli just sinulle. Ja aloita säännöllinen liikunta jos et jo liiku. Se voi olla milloin mitäkin, nyt menee salit kiinni niin ainakaan sinne et pääse. Kokeile luistelu ja varsinkin hiihdolla voi hyvinkin nostattaa itseään ja todeta ettei se ole ollut laji silloin eikä nyt. Tai sit hurahdat hiihtoon, ei voi tietää.
2-3krt/vk noin 30-45min ja omaan tahtiin, muista se hyvä olo itselle. Ei suoritusta. Palkinnon saat +40 -vuotiaana kun jalka nousee ja kengät menee jalkaan ilman istuinta ja sovit lempimekkoosi.
Yöunesi paranee ja saat parempia ajatuksia itsellesi.
Ikä ON numeroita.
Keväällä kun lämpenee, aloita nettideittailu milloin voi ulkona olla jäätymättä. Täälläkin monta ketjua kuinka löytää jyvät akanoista ja jos kyyhöttää kotona niin puolisoa ei vaan voi löytää.Mäkin olen nuori vielä niin sulla vasta onkin kaikki ihanuus edessä.
Usko itseesi!Et ole nuori. Myöskään ap ei ole enää nuori
Joo en ole lapsi, myöskään ap ei ole lapsi.
Ap on nuori aikuinen ja mä olen vanhempi aikuinen.
70v on eläkeläinen ja sinne meillä molemmilla on vielä matkaa.
Alue: Aihe vapaa
Muuta hetkeksi ulkomaille! Hae ulkomaille töihin/ työharjoitteluun/ uuteen kouluun/ johonkin kurssille. Maisemanvaihdos ja uudet kaverit tekee hyvää. Romanssikin voi löytyä. Itse olen myös 27 ja olen asunut neljässä eri maassa. Suomi on hieno ja kaikin puolin toimiva maa mutta onhan se nyt vähän tylsä.