Eksyin aivojeni synkkään koloon.

Koloon,jonka luulin kadottaneeni Niuvanniemen lepositeisiin. Jätin kolon oven raolleen ja nyt en kykene vastaamaan hupsutuksistani. Tästä seuraa romanikerjäläisen väkisinottamisen ilo. Myöskin temmellän onnesta housuihin paskoen juoksumatolla, samalla kun katselen veitikka iloisesti roikkuen housuista naisten bodypumpia. Otan taas väkisin sen metsänvihreän roskiksen hiekkalaatikon vierestä. Hassuttelen hassusti ritsan ja marmorikuulien avulla, joiden kanssa teen yllätyshyökkäyksen lähiöpubiin pelkkiin stayup-sukkiin sonnustautuneena. Ei, en käytä stayuppeja naamiointiini, vaan niitä on vaan niin kiva pitää jaloissa. Mikäli ehdin ennen uutta mielisairaalakomennustani, niin aion olla politiikassa mukana. Aion ajaa poniseksin harrastajien ja Mutteri-Mattien oikeuksia, sillä pitäähän grillihiiliä saada pikkunälkään sekä virallisesti vastuuton turpaanveto-oikeus ennen valomerkkiä on oltava. Tämän jälkeen minut saa tappaa ja ruumiinosiani on käytettävä viihteen alttarilla, jotta osa taiteellisesta paheestani olisi tyydytettynä ikuisesti.