Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen ja äkkipikainen mies, apuja tarvitaan!
10.04.2015 |
Mikä auttaisi siihen, kun miehellä on erittäin lyhyt pinna? Hän myös helposti lyö, potkii, tönii ja heittelee tavaroilla, jos kaikki ei mene hänen toiveidensa mukaan. Mies kokee, että hänellä on oikeus toimia em. tavalla, ts. esim. "nalkutus" oikeuttaa hänet lyömään, sillä miehen sanoin "henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinenkin väkivalta". Olen sanonut hänelle useasta, että jonkinlainen terapia sekä mahdollinen lääkitys olisivat lähes välttämättömiä, jotta voimme jatkaa.
Lisäksi mies on tullut vain entistä röyhkeämmäksi ajan myötä ja kohtelee minua usein kuin roskaa. Jos vaikka kävelen hänen ohitseen ahtaassa keittiössä ja vahingossa hipaisen häntä, niin hän tönäisee minut päin seinää. Hänen lapsuudenkodissaan isä oli pahoinpidellyt usein hänen äitiään, tosin miehen mielestä hänen (pienikokoinen ja heiveröinen) äitinsä oli ärsyttänyt hänen isäänsä, joten isän oli pakko lyödä.
Olisiko omakohtaisia vinkkejä, mikä auttaisi tilanteessani? Ero on toki mahdollinen, mutta haluaisin vielä yrittää, jos mies pystyisi muuttumaan jollain keinolla. Ongelmana on tosin se, että sen keinon pitää olla tieteellisesti toimivaksi todettu sekä lisäksi tehokas, sillä mies on hyvin kärsimätön ja epäluuloinen. Omasta mielestään hän on oikeassa, mutta voinen saada hänet ymmärtämään tilanteen vakavuuden, jos onnistun perustelemaan kaiken tarpeeksi hyvin.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:32"]
Olet onnekas. Mun mies sen tönimisen lisäksi joskus sanoo jotain ilkeääkin lisäksi, kuten "painu h*lvettiin, kanttura" tai muuta vastaavaa. Mulla on se tilanne, että oon ollut miehen kanssa yhdessä jo viitisen vuotta ja oon kohta lähemmäs nelikymppinen (tosin ikäistäni nuoremman näköinen ja ihan hoikka jne.), joten loppuelämä varmaan menisikin sitten sinkkuillessa, jos tästä nyt eroaisin. Mies on joskus mukavakin ja miellyttävää seuraa, tosin harvemmin (ehkä noin tunnin-pari päivässä keskimäärin), joten haluaisin vielä yrittää. Tosin jos tilanne vain jatkuu tällaisena, niin onhan minun sitten luovutettava ja erottava. Kun puhuin erosta, niin mies sanoi itsekin, että haluaisi sitten lähteä heti etsimään uutta naista, jos ero tulisi. :(
[/quote]
Mitä helvettiä? Ota nyt se järki käteen! Just tuollaisen lapsellisen ja hyväuskoisen käytöksen takia narsistit saavat pilata selkärangattomien naisten elämiä niin monen vuoden ajan. Lähde pois! Nyt! Se on sivuseikka, vaikka et saisi ihan heti ketään miestä. Parempi muutama vuosi sinkkuna kuin väkivaltaisen miehen nyrkkeilysäkkinä!
Toivottavasti olet trolli. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ylläri, että itse huomaat hänen käytöksen pahentuvan ja tunnen itsesi roskaksi. Tiedoksi, tulee vielä pahenemaan. Lääkityksessä ei niinkään järkeä, mitä ajattelitte, jotain lamaannuttavaa? Joka siirtää ongelman. Ehkä pitkäikäinen terapia, jonka aikana tapahtuu yhtä jos toista. Jos todella sitoudut tuohon suhteeseen, vaatii sinultakin enemmän perehtymistä väkivallan alueisiin. Ei tule olemaan helppoa kummallekaan teistä.
Hae heti apua! Kerro tilanteestanne esim. neuvolassa! Heti!<3
Jättäminen voi olla tosi vaikeetakin. Itelle lamppu sytty tuolta:
http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/aikuisille/henkinen-ja-fyysinen-vakivalta/
"Kun rakastaa toista, toivoo suhteen parasta. Jos toinen on väkivaltainen, toivoo hänen muuttuvan. Rakkaus ei kuitenkaan riitä lopettamaan väkivaltaa. Muutosta ei tapahdu, ellei väkivallantekijä laita itse muutosta alulle ja halua sitä. Toista ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi, koska muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestään. Väkivalta voi olla myös opittu toimimismalli stressitilanteessa, josta on vaikea päästä pois.
Väkivalta yleensä lisääntyy tai raaistuu ajan kuluessa, jos väkivallantekijä ei saa itselleen apua. Muutos voi kuitenkin olla mahdollinen, mutta se vaatii aggression purkamista jollakin toisella tavalla. Jos tuntuu, ettei kykene muutokseen yksin, siihen voi hakea apua."
Seuraavakin pätkä
"Kuka tahansa voi joutua kokemaan väkivaltaa. Etukäteen ei voi tietää, kuka voisi joutua väkivallan uhriksi tai kuka ei voisi. Jos väkivallantekijä ei yritä muuttaa käytöstään ja päästä eroon väkivallasta, ei suhteeseen kannata jäädä. Lähteminen voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa, ja kannattaakin kertoa tilanteesta muille, jotta saa tukea. Jos sinua uhkaillaan, kannattaa ehdottomasti pyytää läheistä ihmistä auttamaan."
Mulle "käytöksen muuttamisen yrittäminen" ei enää tuossa vaiheessa olisi vain lupausta lupauksen päälle, vaan selkeä _vastuunoton signaali_ olisi ollut :-( että toinen olisi hankkinut itselleen oikeasti ammattiapua, ulkopuolista, vakavasti otettavaa (eikä mitään kavereitten päähänsilittelyä), ei myöskään mitään että mää yritän vielä (sadannen ?) kerran yksin. Yrittäminen siis on hyvä ja tarpeen, mutta RIITTÄVÄ merkki siitä, että tekijä ottaa asian oikeasti vakavasti, ainakin mulle olisi ollut se apuun hakeutuminen. --- Todella surullista, että mun tapauksessa se riittävä merkki tuli juuri siihen toiseen suuntaan. Toisaalta helpotus sekin, ettei jäänyt epäselväksi.
Vielä, sanoit että väittää että on "oikeus" jos vaikka vahingossa vähän osut/tönäiset. Kuulostaa että tarvitsee iiison muutoksen ajattelussaan. Mites muuten jakselet? Oisko sulla energiaa lähteä opettelemaan minä-viestejä, tietoisuuden kehän käyttämistä, tarkkailla ettei tule vääriä syytöksiä (vaan korvaat ne vaikka että tuntuu tosi tosi tosi pahalta, kurjalta, oon vihanen ja pettynyt) jne. Aattelen että molempien yhteinen tsemppaus veisi varmaan parhaiten eteenpäin, kun tuppaa noi suhdeasiat olemaan vaikeita kuitennii.
Olette naiset päästänne pipejä jos jäätte tuollaisiin suhteisiin. Normaali suhde: mieheni puhuu minulle ystävällisesti, koskee hellästi, ja jos olemme jostain asiasta eri mieltä niin keskustelemme emmekä hauku toisiamme. En voi käsittää miksi palvotte noita lyöjiä. Itse olisin miljoona kertaa mieluummin sinkku vaikka lopun elämääni kuin eläisin tuollaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:17"]
Ei tällaisia oikeasti ole Suomessa, jotka jää jonku hullun hakattavaksi ja alistettavaksi vuosikausiksi. Jos on, se on niiden naisten ihan oma valinta eikä ne pidä siitä ääntä koska kukaan ei niitä ymmärtäisi. En minäkään.
[/quote]
Sano mitä sanot, mutta mää voin ihan ite kertoo ettei se hoksaaminen uhrilla oo aina mitenkään helppoa ja selkeää, kun kerran on niitä myönteisiäkin tunteita toista kohtaan niin on aivan 100% ymmärrettävää että haluaa uskoa hyvää ja parasta "että jos se siitä vielä muuttuisi".
Siksi uhrinkin ja nimenomaan hänen kannattaa ehdottomasti hakea itselleen tukea vaikka just neuvolasta, perheneuvolasta tms. Ehkä kattoo joku tukipuhnro netistä, ja pitää huoli että itse pitää asiaa niin vakavana että kans hakee vaikka "kivenkolosta" sen avun.
Monesti vasta sitten on hyötyä tuosta että itse voi valita missä suhteessa jää elämään - kun on toisilta kuullut vinkkiä rajalinjoista että onko muutosta oikeasti odotettavissa. Ap ja muut voi kalenterista itte kattoo, kauanko tuota on jatkunut. Sää joka sanoit "ettei tällaisia oikeasti ole Suomessa", huomaisit varmasti lähteneesi suhteesta alle aikayksikön, mutta me kiltit ei niin vaan olla lähdetty - syyllistytään vaan tuosta että "oma valinta"!
Tuollaiset miehet ovat pitkän terapian tarpeessa ja voi olla ettei sekään auta. Eikä naisella, joka tuollaista katselee ole myöskään omanarvontunto kohdillaan. Miksi tehdä lapsia tuollaisille? Kyllä rima pitäisi asettaa vähän korkeammalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vihdoin lähdet ja olet vapaa, tulet ihmettelemään että miksi et lähtenyt aikaisemmin. Toivotan voimia ja rohkeutta repäistä itsesi irti.
Kun kuolet sen äijän hakattua sinut niin olet vihdoin vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähteminen väkivaltaisesta suhteesta ei ole niin yksinkertaista kuin ulkopuolisena voisi ajatella. Tai, se on helppoa sitten kun on tehnyt päätöksensä lähtemisestä. Jos ihmissuhteita voisi ratkoa vain järjellä, olisi väkivaltaiset suhteet jo ratkottu. Irrottautuminen on kuitenkin välttämätöntä, koska väkivalta rapauttaa parisuhteen ja tekee elämästä onnetonta.
Väkivaltainen kumppani ei arvosta puolisoaan eikä ymmärrä miten hänen käytöksensä vaikuttaa muihin. Ei ihmistä voi auttaa ellei hän itse ole huolissaan omasta käytöksestään. Rakkaudella ja ymmärryksellä, saati toivomalla ei väkivalta lopu. Väkivaltaista kohtelua ei ansaitse kukaan.
Oot mieluummin hakattavana ku sinkkuna. Huh huh