Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee eroon katkeruudesta?
09.04.2015 |
Siinäpä se kysymys. Millaisia keinoja teillä on kohdata tuo tunne ja päästä siitä eroon?
Kommentit (12)
Minä hankkiudun eroon ihmisistä elämässäni, jotka aiheuttavat minulle katkeruutta. Ei järkevin tapa, mutta kun muutenkaan en siitä eroon pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:54"]
Minä hankkiudun eroon ihmisistä elämässäni, jotka aiheuttavat minulle katkeruutta. Ei järkevin tapa, mutta kun muutenkaan en siitä eroon pääse.
[/quote]
Ikävä kertoa, mutta et sä noin pääse eroon katkeruudestasi. Se löytää sut ja syö sut sisältäpäin. Sama asia kun laittaisi silmät kiinni ongelman edessä. Ei ongelma sillä katoa. Juurikin katkera ihminen käyttäytyy noin.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:54"]
Minä hankkiudun eroon ihmisistä elämässäni, jotka aiheuttavat minulle katkeruutta. Ei järkevin tapa, mutta kun muutenkaan en siitä eroon pääse.
[/quote]
Ikävä kertoa, mutta et sä noin pääse eroon katkeruudestasi. Se löytää sut ja syö sut sisältäpäin. Sama asia kun laittaisi silmät kiinni ongelman edessä. Ei ongelma sillä katoa. Juurikin katkera ihminen käyttäytyy noin.
[/quote]
Jaa. Myös minä jätän ihmiset, jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Mielestäni se on oikea tie. Miksi ihmeessä haluaisin elämässäni olevan ihmisiä, joiden seurassa ei ole hyvä olla ja muuttamaankaan heitä ja heidän asenteitaan ei kannata ruveta. Maailmassa on myös ihmisiä, jotka kohottavat, eivät lannista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera ihminen on ottanut uhrin aseman ja jäänyt kiinni johonkin asiaan. Käsittele ne katkeruuden syyt ja jatka eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkään miehen kanssa joka kohteli mua tosi huonosti. Olen ajatellut, että on epäinhimillistä vaatia itseltään ettei tuntisi katkeruutta sellaisen jälkeen, koska se jätti elinikäiset jäljet. Jos anna itselleni luvan tuntea katkeruutta, en vajoa siihen kokonaan. Se osa minusta, joka jää sen katkeruuden ulkopuolelle, on terve ja onnellinen.
Anteeksianto on avainsana!
Tee luja päätös sisimmässäsi, että annat anteeksi sille/niille, jotka ovat sinua kohtaan olleet pahoja. Se ei tarkoita, että sinun tarvitsisi hyväksyä ne pahat teot tai sanat, vaan ainoastaan antaa niille ihmisille heidän ymmärtämättömyytensä ja pahuutensa anteeksi. Mieti, oletko sinä täydellinen ihminen. Et vissiin ole... Kukaan ei ole! Käytä sitä tietoa hyväksesi anteeksiannossasi, että ihmiset ovat joskus pahoja, joko tahattomasti tai tahallaankin, mutta kaikki tarvitsevat anteksiantoa, me itsekin. Se helpottaa omaa anteeksiantamistasi. Ja pahuutta ei edelleenkään tarvitse hyväksyä. On eri asia antaa anteeksi ja siten itse välttyä katkeroitumasta, kuin hyväksyä pahuus. Toiselle voi sanoa, että annan sinulle anteeksi, mutta sitä pahantekoa en voi hyväksyä. Jos se toinen siitä suuttuu, niin oet silti itse vapaa katkeroitumasta, ja se toinen vastaa sitten omasta katkeroitumisestaan itse, jos tuosta sinun anteeksiantamiskommentistasi loukaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 23:52"]
Ei mitenkään
[/quote]
Tämä.
Ehkä peität sillä surua. Anna itsellesi lupa tuntea surua ja vihaa. Kun tunteet on eletty läpi alkaa helpottaa. Ole itsellesi salliva ja armollinen, älä syyllistä. Et voi muuttaa mennyttä, sikäli katkeruus on kuluttava vaihtoehto, se ei vie sinua eteenpäin.
Olen tässä pohtinut, että oma katkeruuteni taitaa olla vuosia kestänyttä surua, joka on jo kääntynyt masennuskseksi. Minulla ei ole ollut keinoja kohdata pettymyksiä - olen surrut menetyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta - olen pessimistinen luonne jne... terapia auttaa setvimään näitä tunnevyyhtejä.
Mutta jos aloittajan tilanne ei ole ihan näin paha, niin tietoisen läsnäolon harjoituksista voisi olla apua. Oppisit olemaan jokaisen tunteesi kanssa ja erottamaan ne omasta itsestäsi. Katkeruuskin on vain tunne, joka tulee ja menee. Siihen ei tarvitse samaistua tai jäädä vellomaan.