Meidän 14v teinille määrättiin mielialalääkkeitä

Varmaan aiheesta koska noin nuoren kohdalla sitä yritetään välttää kaikin keinoin.
Voimia perheelle!

No riippuu ihan siitä mitä lääkettä määrättiin ja miksi. Jos meni lääkäriin sen takia että vatsa on kipeä (koska syöpä/sappikivet/umppari) ja lääkäri pisti mielialalääkepurkin kouraan niin paskempi juttu, jos on häikkää vaikka välittäjäaineissa niin voi olla ihan hyvä juttu, sitten vain sormet ristiin ja toivotte että lääkkeet toimivat toivotulla tavalla eikä pistä aivoja pahemmin sekaisin.

Eipä aloituksen perusteella voi olla yhtään mitään mieltä asiasta. 

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 15:58"]Varmaan aiheesta koska noin nuoren kohdalla sitä yritetään välttää kaikin keinoin.
Voimia perheelle!
[/quote]

Nykysinhän noita tyrkytetään joka vaivaan

Ei oo ekä eikä vika teini, jolle niitä määrätään. Onhan se hyvä asia, mutta tärkeämpää on terapia tai yleensäkin asioista puhuminen. Lääkkeet ei yksinään auta ainakaan masennukseen, silloin pitää saada elämä mallilleen konkreettisesti. Ei siis paha asia, se edesauttaa varsinaisissa parantumistoimissa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 15:53"]Mitä mieltä ootte asiasta?
[/quote]

Mikä lääke ja millä indikaatiolla? Mielialalääkitys on hyvä tuki esim.syömishäiriöissä psykoterapian rinnalla.

Meillä myös tyrkytetään teinille. On vähän sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta koulussa. Mielestäni ei kuitenkaan ihan sentään tuollaisen lääkityksen tarpeessa ole.

Muista että olo voi aluksi pahentua ennen kuin alkaa helpottamaan.

Mikä lapsellasi on?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 15:59"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 15:58"]Varmaan aiheesta koska noin nuoren kohdalla sitä yritetään välttää kaikin keinoin.
Voimia perheelle!
[/quote]

Nykysinhän noita tyrkytetään joka vaivaan
[/quote]

Ai nuorille? Höpöhöpö. Vältetään viimeiseen asti.

Kehottaisin lukemaan kirjan Tappavat lääkkeet. Siellä kerrotaan miksi jo teineille määrätään näitä.

Jos ei ole äärimmäinen pakko, älä anna. Minullakin oöi teininä vaikealsi luokiteltu masennus, ja onneksi vanhempani eivät antaneet niitä minulle. Ilman lääkkeitä olen oppinut murheeni sulattamaan

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 16:03"]

Meillä myös tyrkytetään teinille. On vähän sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta koulussa. Mielestäni ei kuitenkaan ihan sentään tuollaisen lääkityksen tarpeessa ole.

[/quote]

Teini-iässä kuuluukin olla hiukan peloissaan ja ahdistunut, se kertoo vain aikuiseksi tulemisesta ja kasvava vastuu itsestään voi tuntua pahalta. Olet siis ihan oikeassa, ettei lääkettä välttämättä tässä tapauksessa tarvita, sillä elämä sen loppuviimeksi opettaa.

Minulle määrättiin tuon ikäisenä mielialalääkkeitä, ja ihan syystäkin. Käytin niitä muutaman vuoden, ja lopetin hiljalleen. En enää alottaisi lääkkeitä, koska masennukseni ei ole enää niin paha mitä tuolloin. Pystyn hillitsemään joitain tunteitani vähän paremmin nykyään. Terapiaa olisi hyvä olla lääkkeiden lisäksi. 

Jatkan vielä edellistä viestiäni (13). On mahdollista että minua ei enää olisi olemassa, ellen olisi käyttänyt lääkkeitä. Joten ei kannata tyrmätä niitä lääkkeitä heti. 

Suosituksien mukaan varsinkin nuorille pitäisi aina tarjota keskusteluapua/terapiaa lääkityksen ohella, toivottavasti tätä on siis saatavilla.

Esim. ketiapiini on tällä hetkellä muotilääke, jota määrätään kenelle tahansa, joka hakeutuu mielenterveyspalvelujen piiriin. En tiedä syytä miksi teinisi on saanut reseptin ja mitä lääkettä, mutta suhtautukaa varauksella, niitä todellakin määrätään kaikille. Kuuluu ilmeisesti kuntien hoito-ohjeisiin, että ilman lääkereseptiä hoitoa ei voida jatkaa.

Munkin 14-vuotiaalle pojalleni määrättiin risperodonia, ja onneksi. Alkoi auttamaan melkein heti.Nyt sitä on käytetty pari kuukautta, hyvin pientä annosta. on saanut itsenstä nousuun murheen alhosta, on löytänyt sosiaalisia suhteita, on löytänyt sisältöä elämäänsä. Muutos talveen on huima, silloin vain istui huoneessaan tuijottaen seinää ja käyttäytyi itsetuhoisesti. Itsemurhaa ei kuulemma halunnut tehdä, mutta myönsi sitäkin miettineensä.

Nyt kun elämä on ihan toisenlaista jo, olen miettinyt uskaltaisiko jo lopettaa. Annos on pienin mahdollinen.

Nykyään tuntuu, että vähintään jokatoinen nuorei syö mielialalääkkeitä, tai vähintään käy terapiassa. Itsekkin olen napsinut Ketipinoria 13-vuotiaasta.

t. 17v

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 15:58"]Varmaan aiheesta koska noin nuoren kohdalla sitä yritetään välttää kaikin keinoin.
Voimia perheelle!
[/quote]

Nojaa, minä kävin kaksi kertaa terapiassa ennen lääkkeiden aloittamista. Toinen niistä meni pelkästään lääkityksestä puhumiseen. Siinä oli toisin lääkärikin mukana.

t. 17v

Osaisiko muuten joku selittää mulle sen, että miten on tutkittu masennuslääkkeiden lisäävän itsemurhariskiä? Sillä perusteellako kun masennuslääkityksessä olevista vaikkapa 0,5 % (täysi heitto, älkää takertuko lukuun) tekee itsemurhan. En ole asiantuntija, mutta veikkaisin että jos masennuslääkkeet olisi jätetty antamatta, itsemurhariski olisikin jo useampia prosentteja? Koska useinhan lääkkeitä käytetään juuri itsetuhoisuuteen, silloin lääkkeet eivät vaan ole auttaneet.

On varmaan mahdotonta laskea, kuinka monta masentunutta lääkkeet ovat pelastaneet itsemurhalta.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:29"]Osaisiko muuten joku selittää mulle sen, että miten on tutkittu masennuslääkkeiden lisäävän itsemurhariskiä? Sillä perusteellako kun masennuslääkityksessä olevista vaikkapa 0,5 % (täysi heitto, älkää takertuko lukuun) tekee itsemurhan. En ole asiantuntija, mutta veikkaisin että jos masennuslääkkeet olisi jätetty antamatta, itsemurhariski olisikin jo useampia prosentteja? Koska useinhan lääkkeitä käytetään juuri itsetuhoisuuteen, silloin lääkkeet eivät vaan ole auttaneet.

On varmaan mahdotonta laskea, kuinka monta masentunutta lääkkeet ovat pelastaneet itsemurhalta.
[/quote]

Se on tutkittu niin, että itsemurhatilastoihin on listattu kaikki masennuslääkkeiden aikana tapahtuneet itsemurhat. Esim. jos joku syönyt mielialalääkkeitä ja sattuu ihan vain vahingossa kuolemaan, esim. sydänkohtaukseen, eikä lääke itsessään olisi aiheuttanut sitä niin sekin pitää laskea mukaan tilastoihin. Näin ainakin olen ymmärtänyt. Vähintään lääkkeen sivuvaikutuksiin pitää kirjata äkkikuolema/sydänkohtaus.