Muut sosiaalifoobikot, suostutteko hälinään ja sosialisointiin esim. näin joulun aikaan?
Vai oletteko vain kieltäytyneet sosialisoinnista joko suoraan sairauteenne vedoten tai muulla tavoin?
Olen itse vain alistunut ja pysyttelen porukassa vaikka oireet ovat rajut. Näin on menty lapsesta asti. Olen kotoisin suvusta jossa kaikki on sosiaalisia, joko normaaleja tai superkyläilijöitä. Itselläni on sosiaalifobia, alentunut äänien sietokyky ja ääri-introversio. Kaikki ihmettelisivät hirveästi sekä suuttuisivat jos ilmoittaisinkin olevani yksin koko joulun yhtäkkiä.
Kommentit (7)
Meillä mies on tosi sosiaalinen ja tulee juttuun ihan kaikkien kanssa. Itse oon ujo tuppisuu.
Mies oli viime vuonna mun lapsuuden perheen mukana ihan mielellään, nyt ollaan oltu kumpikin oman perheemme luona. Kerään jo rohkeutta että ensi vuonna näkisin hänen porukoita, voi olla että tarviin rauhoittavan 😬
Eli en mielellään, tosin ymmärrän että miehelle se olis tärkeää ja tajuan että joskus pitää tavata ja se on reilua.
Mulla paniikki-, ahdistuneisuus-, ja dissosiaatiohäiriö. Vaikka mies ei ihan ymmärrä noita, niin onneksi ymmärtää että en kiusallani ole tämmöinen ja yleensä on painostamatta sosialisoimaan. Stressaan itse vieraita ihmisiä ja yllättäviä tilanteita niin, että saatan saada paniikkikohtauksen.
No mä vietin tänä vuonna joulun ihan keskenäni.
En jaksa enää hyppiä muiden pillin tahdissa.
Ikä antaa jo luvan. "Sairauttani" ei ole koskaan tunnustettu, ymmärretty.
Vietän japanilaista joulua, joten olen siis yksin. Sama pätee uuteen vuoteen. Teen omat japanilaiset rutiini ja se siitä. M26
Nope, en vietä joulua ollenkaan. Samanlainen päivä kuin muutkin.
Sosiaalifoobikko? Taas jonkun itsediagnosoidut MT-ongelmat, voi luoja.
En suostu eikä kukaan ehdotakaan, tuntevat mut liian hyvin. Olen viettänyt jo monta joulua yksin, aivan parasta kun voi olla ja tehdä juuri niin kuin haluaa :)
Nosto