Ihan vilpittömästi kysyn, miten kukaan aikuinen voi pahastua aikuisena, jos joululahja ei ole mieluinen?

Ihan vilpittömästi totean että ap on nuija

Kun ollaan sitä mieltä että minulle kuuluu jotain aivan poskettoman hienoa. No ei kuulu. Kenellekään ei kuulu mitään lähtökohtaisesti, se pitäisi nykyihmisten ymmärtää ja sisäistää.

Joulun täytti keskinäinen seurustelu ja lahjatkin sitten jo hätäisesti pikkutunneilla aikuisille?

Mulla on lähisukulainen, joka tykkää ostaa lahjoja ja hänen tapana on käyttää paljon rahaa joululahjoihin. Koen, että hän monesti ostaa lahjoja omalla kustannuksellaan eli tarkoitan, että käyttää lahjoihin monesti yli oman budjetin.

Itse en tarvitsisi mitään erityistä ja omat raha-asiat on tavallisella tavalla mallillaan. Ostan asioita silloin, kun niitä tarvitsen.

Minua on muutamana jouluna jäänyt harmittamaan ylikallis lahja (esim 500eur arvoinen), jota en oikeasti ole tarvinnut. Olen useasti etukäteen yrittänyt puhua asiasta, mutta harmillisen usein tuloksetta.

Omalla kohdallani on siis jäänyt harmittamaan rahan tarpeeton tuhlaus, eikä niinkään ”väärä lahja”. Olen toki yrittänyt itse opetella tästä tunteesta eroon ja ajattelen, että 70v ihmisen on kyllä tunnettava omat rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisellakin on tunteet. Mitä ihmettä sä ap oikein kuvittelet

No näin juuri, jos pettyy, niin sitten pettyy, eihän sille mitään voi. Mutta aikuisena minulla ei ole kyllä ollut tapana sitä pettymystä näyttää. Ehkä se ero lapsuuteen on siinä.

Aikuisena mulla on ollut tapana kysyä mitä toivotaan ja hankkia just se sen sijaan että alkaisin improvisoida jotain.

Se nyt vaan on typerää ostaa jotain vain siksi että jotain pitää ostaa. Ihan turhaa ja tyhmää rahanmenoa ostaa jotain mitä toinen ei tule käyttämään.

Mitä vieraammasta ihmisestä on kyse, sen vähemmän edellytän lahjalta osuvuutta. Kun ei tunne lahjan saajaa, totta kai lahja saattaa olla huti.

Kannattaa silloin ostaa jotakin kulutettavaa tyyppiä kukkia tai suklaata tai pullo viiniä - nekin saattavat mennä kohteella ohi, mutta jos saaja sattuu olemaan absolutisti, hän voinee kumminkin antaa saamansa viinipullon eteenpäin.

Mutta jos nyt puhutaan omasta perheestä, niin totta kai sillä lahjan sisällöllä on merkitystä, muutenhan rahaa on heitetty tavallaan hukkaan ja viestitään, että lahjan antaja ei tunne saajaa tai välitä miettiä saajan toiveita. Kumpikaan ei ole hyvä merkki, jos siis tosiaan puhutaan oman perheen jäsenistä.

Hiukan ihmettelen, voiko tämä olla jollekin epäselvää, niin että sitä pitää somessa äimistellä?

Lopettakaa se lahjojen ostaminen kun kaikilla on kaikkea ja niin oma makunsa ettei ihan mikä tahansa miellytä. Ne lahjat ovat pula-ajalta peräisin kun ihan kaikesta oli pulaa ja kaikki tulivat tarpeeseen. Jos haluaa muistaa niin lahjakortti on ainoa oikea jolla voi vaikka ruokaakin ostaa uuden vuoden juhlintaan jos muuta ei tarvitse. 

Kyllä jotkut lahjat on selkeetä vittuilua ja tarkoitettu loukkauksiksi. Tyyliin läskille painonpudotus/jumppakirja, miniälle siivousvälineitä tms. Tai joku susiruma sisustusesine, joka ei TODELLAKAAN kenenkään mielestä voi olla tyylikäs tai edes hauska!

Vierailija kirjoitti:

Kai joillakin ne lapsuuden odotukset ja lahjojen saamisen jännitys heijastuvat vielä aikuisuuteenkin. Ja aiheuttavat samanlaista pettymystä jos eivät täytäkään odotuksia.

Aikuisten vain odotetaan olevan sellaisen yläpuolella, ja tietysti pitäisi sen verran ollakin, että kykenee kohteliaasti kiittämään lahjasta ja purkamaan harminsa sitten yksinään. Mutta kaikilta se ei vain onnistu.

Aikuisen elämä on henkistä kasvua. Tai pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut lahjat on selkeetä vittuilua ja tarkoitettu loukkauksiksi. Tyyliin läskille painonpudotus/jumppakirja, miniälle siivousvälineitä tms. Tai joku susiruma sisustusesine, joka ei TODELLAKAAN kenenkään mielestä voi olla tyylikäs tai edes hauska!

Tuommoinen on pelkästään typerää. Kertoo antajan ymmärtämättömyydestä. Jos lahja on nepsyltä, voin käsittää, ja silloin ei harmittaisi. Vastaavaa normi-ihmistä en enää lukisi edes ystäviini tuon jälkeen.

Meidän perhe saa säännöllisesti lahjaksi miehen äidiltä kaikkea valmiiksi todella kulunutta kirppistavaraa. Siis ei mitään arvokasta, vaan sellaista, mikä ei ole muille kelvannut. Ymmärrän hyvin. Kuka haluaisi ostaa rikkinäisen lelun tai kulahtaneen paidan?

Siksi en pidä noista lahjoista, että ne hajoavat käytössä heti ja me joudumme huolehtimaan nuo tavarat kierrätykseen. Ei ole ekologista ostella jatkuvasti tavaroita, saati paljon. Ollaan kielletty anoppia ostelemasta noita kirppistavaroita, mutta ei usko asiaa. Sen sijaan, että ostaa meille 15 eurolla säkin täydeltä kulunutta kirppistavaraa, niin vaikka 2 euron shampoopullo perheemme käyttämää merkkiä olisi paljon parempi lahja.

Mä toivoin suklaarasiaa. Sain pienen suklaalevyn.

Minun puolisoni suuttui kun annoin japanilaiset tanssihousut tupladildoilla.

AP, kaikkien kehot vanhenee, mutta joidenkin mieli ei "aikuistu" vaan pysyvät edelleen lähes lapsen tasolla vaikka ikää tuleekin.

Sain mieheltäni avaimenperän ja väleissä ollaan.