Ihan vilpittömästi kysyn, miten kukaan aikuinen voi pahastua aikuisena, jos joululahja ei ole mieluinen?

Onkohan nämä tyytymättömät hieman lapsekkaita? Suututaan jos ei saada juuri sitä, mitä on haluttu (vaadittu!).

Minusta pahastua saa, kun eihän sille oikein mitään voi, mutta ei sitä pahastumista tarvitse näyttää, jos lahja avataan sen antajan nenän edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan myös jotenkin outo, kun arvostan saatua lahjaa sen sisällöstä riippumatta. Tiedän silloin kun saan lahjan toiselta, että hän on miettinyt minua ja yrittänyt ilahduttaa minua, ainakin toivottavasti. Jos tarvitsen jotain oikein kipeästi, niin kyllä mä sen voin ihan itse hankkia...

Sulle ei ole osunut näpäyttäjää kohdalle? Henkilö joka osoittaa lahjalla mitä puutteita sulla on? Olkoon sitten laihdutuskirja tai vessanpesuaine...

En halua juuri mitään lahjoja, koska nurkat ovat valmiiksi tukossa perintöromusta, jota pitäisi jaksaa käydä läpi. Suututtaisi, jos minulle kannettaisiin lisää tarpeetonta krääsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Mun 18-vuotias pettyi minulta saamiinsa lahjoihin. Hänellä ei ollut oikein tiettyä toivetta joten hankin kaikenlaista tarpeellista ja tulevaan armeijaan sopivaa. Rahaa annoin "vain" 50.

Sai lahjoja muualtakin. Paljon ja mieleisiä esim rahaa ja lahjakortteja. Mutta ilmoille oli tuotava että MINUN antamat lahjat olivat pettymys.

Kyllä minä ymmärrän. Olen aiemmin hankkinut sen Megalahjan tai pari joka vuosi mutta nyt ei ollut tarvetta eikä toivetta

..joten helvetin paha mieli tuli.

Taitaa olla hinttarilapsi tässä kyseessä kun tuollaista käytöshäiriöisrä draamaa esitetään julkisesti.

No ihan umpihetero on. Onneksi ei muiden läsnä ollessa suutaan avannut. Sanoi vain minulle autossa matkalla kotiin. Mutta olisi tosiaan saanut jättää sanomatta.

Tänään vähän yritti kiitellä ja paketteja kehua, mutta eihän se sama ole. Hyvä kuitenkin kun huomasi olevansa tahditon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan myös jotenkin outo, kun arvostan saatua lahjaa sen sisällöstä riippumatta. Tiedän silloin kun saan lahjan toiselta, että hän on miettinyt minua ja yrittänyt ilahduttaa minua, ainakin toivottavasti. Jos tarvitsen jotain oikein kipeästi, niin kyllä mä sen voin ihan itse hankkia...

Sulle ei ole osunut näpäyttäjää kohdalle? Henkilö joka osoittaa lahjalla mitä puutteita sulla on? Olkoon sitten laihdutuskirja tai vessanpesuaine...

Mutta entäs jos tuo ihminen on laihduttaja ja puhunut asiasta, kertonut vaikka dieetistään? Vessanpesuaine kyllä on nolo.

Olenko minä "autisti", jos ostan vaikka ompelutarvikesetin, kun tiedän, ettei ihmisellä ole oikein mitään vastaavaa. Ja sitten on aina hankaluuksia, kun nappi irtoaa tai paidan sauma ratkeaa? Ilmeisesti lainaa siskoltaan tai peräti pyytää siskoa korjaamaan. Aikuinen, 3-kymppinen henkilö tämä.

Kyllähän se vähän kyrsisi noin yleisellä tasolla, jos toinen olisi tuhlannut rahaa johonkin sellaiseen, mitä en käytä tai tarvitse. Tai jos lahja olisi ostettu ilkeilymielessä, kuten vauvanvaatteet lapsettomuudesta kärsivälle.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisellakin on tunteet. Mitä ihmettä sä ap oikein kuvittelet

No näin juuri, jos pettyy, niin sitten pettyy, eihän sille mitään voi. Mutta aikuisena minulla ei ole kyllä ollut tapana sitä pettymystä näyttää. Ehkä se ero lapsuuteen on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no eikai aikuinen voi lapsenakaan pahastua....

Totta. Otetaan siis uudelleen:

Miten kukaan aikuinen voi pahastua, jos joululahja ei ole mieluinen?

Ap

No mä toivoin poranteriä ja puuliimaa. Mun mies on kiusannut mua sillä että ostaa mulle kullatun sheiverin joululahjaksi (kyllä ajelen karvani ihan normihöylällä enkä rehota).

Jos olis satasen laittanut johonkin hiton kullattuun sheiveriin tai vaikka kaulakoruun (en käytä koruja), niin kyllä se ihan puhdasta vttuilua olisi kun tietää, että rahalla vois ostaa jotain mistä on hyötyäkin.

Olen kuullut, että jotkut harrastaa näitä vttuilulahjoja.

Muutenkin, kun jotkut antaa lahjoja sen mukaan mistä itse tykkäävät eikä sen mukaan, mistä saaja pitäis.

Kai joillakin ne lapsuuden odotukset ja lahjojen saamisen jännitys heijastuvat vielä aikuisuuteenkin. Ja aiheuttavat samanlaista pettymystä jos eivät täytäkään odotuksia.

Aikuisten vain odotetaan olevan sellaisen yläpuolella, ja tietysti pitäisi sen verran ollakin, että kykenee kohteliaasti kiittämään lahjasta ja purkamaan harminsa sitten yksinään. Mutta kaikilta se ei vain onnistu.

Ei nyt ihan avaudu mulle tää aloitus. Ketrrotko ap vähän taustaa aiheelle. Meillä on aina osattu iloita pienistä ja vaatimattomistakin lahjoista. Ehkä syy on jossain muussa eli kasvatuksessa noin yleensä jos saaja ei osaa olla kiitollinen saamastaan lahjasta. Tai edes näyttele iloista. Asia erikseen on aiemmin mainitut anopilta tulleet selvästi veetuilevat "lahjat" kuten siivoustarvikkeet. Niiginkin voi suhtautua huumorilla, tyyliin eipä tartte vuoden aikana ostella puhdistusaineita.

Partneri antaa 3 numeroa liian suuren erektio-renkaan, niin kyllähän se vähän nyppii..

Vierailija kirjoitti:

Partneri antaa 3 numeroa liian suuren erektio-renkaan, niin kyllähän se vähän nyppii..

Joo, kyllä itseäkin harmittaisi hieman, jos paketit menisi ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no eikai aikuinen voi lapsenakaan pahastua....

Totta. Otetaan siis uudelleen:

Miten kukaan aikuinen voi pahastua, jos joululahja ei ole mieluinen?

Ap

No mä toivoin poranteriä ja puuliimaa. Mun mies on kiusannut mua sillä että ostaa mulle kullatun sheiverin joululahjaksi (kyllä ajelen karvani ihan normihöylällä enkä rehota).

Jos olis satasen laittanut johonkin hiton kullattuun sheiveriin tai vaikka kaulakoruun (en käytä koruja), niin kyllä se ihan puhdasta vttuilua olisi kun tietää, että rahalla vois ostaa jotain mistä on hyötyäkin.

Olen kuullut, että jotkut harrastaa näitä vttuilulahjoja.

Muutenkin, kun jotkut antaa lahjoja sen mukaan mistä itse tykkäävät eikä sen mukaan, mistä saaja pitäis.

Kullattu sheiveri? Taisi olla ostoskanavan Flawless.

Kyllä sitä voi pahastua, jos saa läheiseltä ihmiseltä vaikkapa täysin sopimattoman lahjan. Esimerkiksi itse syön muuten ihan kaikkea, mutta vihaan banaaneja. Tämän tietävät kaikki läheiset. Jos siis saisin heiltä lahjaksi banaanikarkkeja tai banaanilikööriä, varmasti pahoittaisin mieleni. En sen takia, että olisin erityisesti lahjaa vailla vaan siksi, että se osoittaisi täydellistä välinpitämättömyyttä. Lahjan antamisen tarkoitus on kuitenkin yleensä päinvastainen eli osoittaa välittämistä ja arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Mun 18-vuotias pettyi minulta saamiinsa lahjoihin. Hänellä ei ollut oikein tiettyä toivetta joten hankin kaikenlaista tarpeellista ja tulevaan armeijaan sopivaa. Rahaa annoin "vain" 50.

Sai lahjoja muualtakin. Paljon ja mieleisiä esim rahaa ja lahjakortteja. Mutta ilmoille oli tuotava että MINUN antamat lahjat olivat pettymys.

Kyllä minä ymmärrän. Olen aiemmin hankkinut sen Megalahjan tai pari joka vuosi mutta nyt ei ollut tarvetta eikä toivetta

..joten helvetin paha mieli tuli.

No mutta, ensi vuonna ei tarvitse sun sitten ostaa mitään. Uskomatonta käytöstä.

Vanhemmuuteen ei kuulu tuollainen katkera kosto. 

Minua harmittaa se kulutus kulutuksen vuoksi. En tarvitse mitään tavaraa, mutta aina tulee jotain. Olen ehdottanut että minulle ei tarvitse ostaa lahjoja ollenkaan tai jos ostaa, niin jotain syötävää tai juotavaa. Vaikka glögiä.

Mutta aina tulee niitä peittoja, pussilakanoita, patakintaita, popkornikoneita. Ei minun asunnossa ole yksinkertaisesti säilytystilaa ylimääräiselle tavaralle. Toivoisin että läheiseni käyttäisivät nuo rahat itseensä eikä tähän turhaan materiaan. Minulle olisi ihana lahja vaikka saada kuulla, että vanha äitini hemmotteli itseään käymällä kylpylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no eikai aikuinen voi lapsenakaan pahastua....

Totta. Otetaan siis uudelleen:

Miten kukaan aikuinen voi pahastua, jos joululahja ei ole mieluinen?

Ap

Rautalankaa kun et muuten tajua:

Ap, silleen jos lahjanantaja ei ole kysynyt mitä lahjansaaja oikeasti haluaa vaan on esim. udellut aihevapaan parviälyltä asiaa sen sijaan. Silleen menee varmasti pieleen.

Eli: kysy mitä toinen haluaa ja osta se. Älä osta mitä ajattelisit itse hänen asemassaan haluavasi. Älä osta korviketta. Älä upgreidaa jos sellaista ei ole toivottu. Osta tasan se asia jota on toivottu.

Kun ei ole toivottu mitään erityistä. En ole ajatustenlukija. Paitsi saatan tyhjien rivien välistä lukea, että toive on rahalahja. Mutta en halua antaa aikuisille, palkkaa saaville ihmisille rahaa. Muutenkin; lahja on lahja, ei joku täsmähankinta saajan tarkoilla kriteereillä. Lapset voivat tehdä toivomuslistoja, aikuiset eivät. Tietty, jos jotain selvästi tarpeellista puuttuu, sen voi aikuiselle antaa mieluummin kuin hömppää.

Itse olen pitkälti irtisanoutunut lahjahysteriasta. Nuorin, työtön lapseni sai tarpeellista, aika kallistakin tavaraa. Muut eivät. Kaikki asuvat omillaan, joten ei tarvi kinastella asiasta.

t. eri

Olen eri linjoilla rahan ja aikuisten lasten suhteen. Mieluummin annan rahalahjan, jolla he voivat hankkia juuri sen, mitä haluavat. Itsekin tykkään siitä, että saan valita juuri mieleisen tuotteen sen sijaan, etä saisin jonkun toisen joka ei ole haluamani kaltainen. Meillä on periaatteena, että vältämme turhaa kulutusta ja hankintoja, koska tavaraa on aivan liikaa. Panostamme siihen, että hankimme juuri tarpeisiimme sopivia asioita. Aikuiset lapsemme voivat nyt tehdä saman. Samalla oma aika säästyy, kun ei tarvitse pähkäillä, mitä ostaa lahjaksi.

Tuota... Minusta ihan hölmö lahja vain lähinnä kertoo, ettei antaja yhtään ole siihen panostanut eikä välitä, mitä siitä ajattelen. Kunhan jotain on ruokaostoksilla marketista ostanut.

Sellainen olisi minusta parempi jättää ostamatta, jos ei pätkääkään viitsi miettiä, mistä lahjan saaja ilahtuisi.

Olemme mieheni kanssa seurustelleet/olleet naimisissa jo 35 vuotta. Siinä ajassa pitäisi tuntea puoliso sen verran hyvin, ettei osta ihan sopimatonta ja tarpeetonta lahjaa. Ja nyt siis puhun tyyppiä vääränkokoinen, isokukkainen röyhelöpaitapusero pelkistetystä tyylistä pitävälle tai moottorisahan ketju kaupunkilaiselle miehelle.

Eli: mikä tahansa tavara ei ole kiva lahja, koska se kertoo piittamattomuudesta saajaa kohtaan.

Ja ei, aivan pikkutarkkaa nyanssia en edellytä, vaan ihan sinnepäin riittää. Tai tosiaan voidaan sopia yhteisesti, että jätetään lahjat ostamatta ja käytetään mieluummin ne rahat sitten talvialessa - näinkin on monena vuonna toimittu.

Minusta ap voisi itse asiassa kysyä siis myös toisinpäin: miten kukaan aikuinen voi ilahtua mistä tahansa tarpeettomasta roinasta lahjana? Onko hän niin kovasti materian perään, että pääasia on vain pakettien määrä, ei niiden sisältö?

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan avaudu mulle tää aloitus. Ketrrotko ap vähän taustaa aiheelle. Meillä on aina osattu iloita pienistä ja vaatimattomistakin lahjoista. Ehkä syy on jossain muussa eli kasvatuksessa noin yleensä jos saaja ei osaa olla kiitollinen saamastaan lahjasta. Tai edes näyttele iloista. Asia erikseen on aiemmin mainitut anopilta tulleet selvästi veetuilevat "lahjat" kuten siivoustarvikkeet. Niiginkin voi suhtautua huumorilla, tyyliin eipä tartte vuoden aikana ostella puhdistusaineita.

 

Pieni ja vaatimaton on ihan eri asia kuin aivan metsään mennyt. Saatiin teinin isän kanssa pussi salmiakkia yhteislahjaksi teiniltä. Mieluinen ja yllättävä, mutta tuntee meidät ja tietää myös ettei tarvitse kilon pakettia ostaa ilahduttakseen.

Äitini sensijaan osti 30 vuoden ajan mulle vihreitä kuulia ja veljelle after eightejä...veli tykkää molemmista, mä en kummistakaan, mutta eipä vaan mennyt perille. Teininä tuo vitutti, aikuisena vain jätin sen rasian äidin luo, kai sen joku söi ... Mutta veli alkoi laittaa mulle pakettiin mun lempparisuklaata.