Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Minä synnytin flunssaisena ja tämä varmasti oli papereissakin,mutta kovasti ne hoitajat jotka pistivät minut vaihtamaan lakanani jne kunnes pyörryin kiistivät asian. "Ai hän ON sairas, no emme me tienneet ". Sitten olinkin vuodelevossa ab-kuuri päällä kun kehoni ei enää kestänyt rasitusta(synnytys,osastolle kävely,vauvan hoito,ruuan hakeminen,lakanoiden vaihto..)

Samat hoitajat joiden mielestä minun piti vain "koettaa jaksaa " toivat kiukkuisena ruuan huoneeseeni ja hoitivat vauvaa.

Näki selvästi ettei heitå miellyttänyt kun sain yksityshuoneen jossa oli oma vessakin.

Sairas tai ei,olin leimattu narisevaksi prinsessaksi.

Voisko joku hoitaja tai kätilö kertoa, miksi olette ilkeitä synnyttäneelle ja miksi synnyttäneen pitää kyetä heti hoitamaan täysin itsensä ja vauvansa? Miksi öisinkin räpsäytetään valot huoneeseen ja aamullakaam ei anneta nukkua? Seinäjoella olen kolme synnyttänyt, ensimmäisen kanssa jäi traumat. Minua myös syyllistettiin maidon tulemattomuudesta. Kun tein syöttöpunnituksen ja kerroin kuinka paljon paino oli noussut, hoitaja tokaisi että kyllä sieltä puolet enemmän ois pitänyt tulla. No eipä tullut, tuntikausia makasin vauva rinnoilla. Välillä en meinannut ehtiä hakemaan ruokaa kärrystä kun en uskaltanut irrottaa vauvaa tissistä. Vauva käsivarsilla hain myös itse liinavaatekomerosta puhtaat lakanat veristen tilalle ja vaihdoin ne. Tämä kaikki oli kyllä ensimmäisen lapsen äidille ikimuistoista.

Itse synnytin kätilöopistolla. Meni huonosti, lähes kaikki epäonnistui ja lopulta olin leikattuna osastolla erittäin aneemisena. Ei ollut perhehuonetta, koska ei mennyt suunnitelmallisesti. Kätilöt kävivät kurkkaamassa vähän väliä, että pysynkö tajuissani verenhukassa, en edes tajunnut miten heikossa hapessa olin. Yöksi heittivät miehen ulos, mutta yökkö kantoi minut ensimmäiselle vessareissulle, kantoi, koska en itse siihen kyennyt ja olen lihava nainen, että ei ollut kevyt tinki. Seuraavaksi yöksi järkättiin miehellekin peti, minusta ei ollut vauvaa hoitamaan. Kaikkiaan sairaalassa meni kuukausi, leikkauksia oli 7. Ajan myötä alkoi olla omaa yksityishuonetta, omaa palvelua ja leikkausosastollakin moikkailtiin tuttuna. Pidemmän päälle ei sairaalassa ollut kivaa etenkään, kun vauva sai jo olla kotona isänsä kanssa. Sitä muiden potilaiden mulkoilua, kun liikkui ilman vauvaa osastolla, ei jaksanut.

Mikkelin keskussairaala 2006.

Mies ei päässyt mukaan koska hänellä oli influenssa (minut oli rokotettu). Kätilö oli kireän ja kiireisen oloinen,antoi ymmärtää että vuoro loppuu. Epiduraalin laitto epäonnistui. Synnytyksen ja vauvan pesemisen jälkeen sain eteeni kylmän kalapalan,oli aika juhlava olo syödä sitä verisellä sängyllä istuen! Sitten pääsin suihkuun ja sen jälkeen alkoi pitkältä tuntuva kävely hoitajan perässä toiselle osastolle. Tsemppasin kuitenkin itseäni että kohta pääsee lepäämään.. ja vi tut!

Nyt opeltiin hoitamaan vauvaa. Ihan sama miten väsytti tai tikit kiristi pildeä. Annettiin ymmärtää että ei kotonakaan kukaan auta.

Tunsin itseni lehmäksi jota tönitään poikimisen jälkeen ylös.

Maito nousi mutta vauva ei osannut imeä,yksi hoitaja neuvoi yhtä ja toinen toista.

Lopulta vietiin lypsämään ja vauva joi pullosta.

Kun sain päänsäryn ei hoitaja voinut antaa särkylääkettä ennenkuin oli kysynyt joltakin. En tiedä monelta kävisi kysymässä,ehdin saada vierailemaan tulleelta äidiltäni asperiinin tai disperiinin, mikä se nyt oli.. ei samariini ainakaan.

Halusin omat vaatteet ja puinkin, ne kun olivat laukussa mukana ,ihan vaan kolitsihousut ja imetystoppi (joo olin ostanut imetyspaitoja kun luulin että onnistuu). Tästä ei tykätty,oikein näytettiin mistä löytyy puhtaita yöpaitoja! En minä sitä kaapua halunnut kun muutenkin oli laitos olo😬

Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!

Mulla on aina noussut maito vasta kotona. Salaa juotettiin korviketta sairaalassa, että paino ei vauvalla laske ja päästään äkkiä kotiin. Toki on sairaalassa tarjottu rintaa ja imetystä käynnistetty, mutta maito on noussut kunnolla vasta kotona omassa rauhassa.

Sairaalan ruoka on ihan hirveää. Saan siitä aina ihan hirveät vatsan väänteet ja olen ummella. Siitäkin piti aina valehdella, että kyllä toimii suoli, vaikken ollut koko sairaalassa olon aikana muuta kuin ilmaa päästellyt.

Viimeisin synnytys on kamalin. Samassa huoneessa olleen naisen vieraat olivat vain miehiä, kurkkivat verhojen takaa minuakin ja käyttivät meille synnyttäneille tarkoitettua vessaa. Kun sanoin henkilökunnalle, sain vastaukseksi että vierasta kulttuuria pitää ymmärtää eikä asialle tehty mitään. En saanut päänsärkyyn lääkettä useista pyynnöistä huolimatta, vaan jouduin pyytämään miestäni tuomaan.

Sairaalassa myös joku kirjasi vääriä tietoja meidän vauvalle. Lääkäri ihmetteli, miten meidän syntyessään 4790g vauva olikin hoitajan tekemässä punnituksessa 3 vrk iässä ollut vain vähän yli 3000g. Lääkärin mukaan ei mitenkään voi olla niin paljon laihtunut. Sanoinkin, ettei vauvaa edes ole punnittu sinä päivänä ja hoitaja väitti että kyllä on. Sanoin uudelleen ettei varmaan ole kun olen ollut vauvan kanssa joka sekunti ja hoitaja edelleen väitti, että kyllä on punnittu.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!

Mulla kävi parina päivänä niin, etten edes saanut ruokaa. Imetin juuri silloin kun oli ruoka-aika ja kun vauva oli kylläinen, oli ruokakärryt jo viety pois. Sain sitten vain leipää ja jugurttia, elihän silläkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Toiset ajattelevat asuvansa ihmistä ja yksilöä kunnioittavassa länsimaassa, jossa terveydenhuolto ja sairaalat ovat inhimillisiä, tehokkaaseen hoitoon ja nopeaan toipumiseen tähtääviä paikkoja. 

Sairaalat lähtökohtaisesti eivät ole paikkoja mihin ihmiset haluavat mennä, kyse on pakosta tai välttämättömyydestä. Ei mielestäni oikeuta niistä tekemään helvetin esikartanoita. Mutta Suomessa potilailla on aika karu kohtalo. Edes synnyttänyttä ei kohdella armollisesti tai edes neutraalisti vaan jopa vihamielisesti.

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Minä otin korvikkeet mukaan tai oikeastaan mies toi ne ekalla käynnillä. Pullot pesin huoneessa, mies vei ne kotiin ja keitti ja toi taas puhtaat tullessaan uudestaan käymään. Vauva pysyi rauhallisena, kun ei ollut nälkä ja äitikin sai nukkua. Hoitajat vielä kehuivat, miten hienosti ensisynnyttäjäksi olin saanut maidon nousemaan rintoihin ihan kuin se tahdonvoimalla tapahtuisi.

Siskon esikoinen oli 3 vrk ilman maitoa, lisämaitoa ei saanut ja lopulta lapsi teholle alhaisen verensokerin takia. Aivoihinhan se vaikutti, siskontyttö on ikuisesti kehityksessä muista jäljettä siksi, että sai aivovaurion synnärin toiminnan takia.

Uskon, että jaetussa huoneessa on kamalaa. Minulla on oikein hyvät kokemukset Helsingistä, Kätilöopistolta, jossa synnytin kaksi lastani ennen kuin ko. Sairaala lakkautettiin. Saimme molemmilla kerroilla perhehuoneen, joka ekalla kerralla oli vielä tosi iso. Oikein mukavaa oli. Ekalla kerralla kyllä koin imetysohjauksen riittämättömäksi ja hoitajat kiireisiksi. Muutama ihana tapaus oli toki joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!

Ei voida!

Sain vauvan yöllä sektiolla, aamulla puudutus vielä vahvana, samoin klo 11 lounaan tullessa. Kysyin, voisiko minulle tuoda ruokaa ja vastaus oli, että ruokaa saa, kun itse menee hakemaan. Olin ollut siinä vaiheessa 2 vrk käytännössä ravinnotta odotettuani synnytyksen käynnistämistä, joten tuntui todella kurjalta. Lisäksi olin huoneessa yksin, en voinut edes pyytää vieruskaverin vieraita tms. ruokaa hakemaan. Kaiken lisäksi tunnon palauduttua jalkoihin olisi pitänyt mennä suihkuun, mutta en kyennyt edes istumaan vuoteen reunalla, huimasi niin. Kätilö sätti minua laiskaksi ihmiseksi, joka ei sen vertaa viitsi, että sijaisi sänkynsä ja hakisi puhtaan vaatteet. Vauva huusi vieressä ja minä näin pelkkää mustaa.

Suomalainen synnyttäneiden hoito vuonna 2020 on todella korkeatasoista!

Mun vauva otetiin nukumaan hoitajien taukohuoneeseen (siinä kärryssä), jotta sain itse nukuttua. Heti kun vauva heräsi se tuotiin mulle. Mulla oli myös varattuna yksilöhuone, mutta niitähän ei aina tietenkään saa.

Me otettiin perhehuone (yksityinen huone siis).

Maksaa 2x sen mitä jaettu huone. Ensisynnyttäjille tätä tarjotaan suomessa AINA ensisijaisena, mutta se kysytään HALUATKO, hinta on myös 2x. Mutta jokainen joka haluaa oman huoneen, sen saa rahalla Suomessa, olettaen tietenkin että huoneet ovat vapaana.

Olen ollut onnekas ilmeisesti, kun kaikki on mennyt hyvin, hoitajat on ollut mukavia, tulleet tarvittaessa apuun ja molempien synnytysten jälkeen olen saanut ihan oman huoneen, toisella kertaa huoneeseen kuului oma vessa ja suihku. Lisämaitoa on tuotu tarvittaessa, esikoinen sitä tarvitsi, toinen lapsi pärjäsi alusta asti omalla maidolla. Vain yksi hoitaja oli töykeä, onneksi hän kävi huoneessa vain kerran. Koen, että minua on kohdeltu arvostaen ja kunnioittaen. KAKS on paras paikka synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Me otettiin perhehuone (yksityinen huone siis).

Maksaa 2x sen mitä jaettu huone. Ensisynnyttäjille tätä tarjotaan suomessa AINA ensisijaisena, mutta se kysytään HALUATKO, hinta on myös 2x. Mutta jokainen joka haluaa oman huoneen, sen saa rahalla Suomessa, olettaen tietenkin että huoneet ovat vapaana.

No ei saa eikä saa edes rahalla.

Tuo OYS:n tyly kätilö kuulostaa liiankin tutulta. 

Hirveä kokemus, eikä suinkaan ainut naama norsun V""ulla ollut hoitsu siellä. 

Sektion jälkeen anelin armoa lääkäriltä, että pääsen kotiin virumaan. Huoneessa oli romani ja irakilaisnainen samaan aikaan. Parhaimmillaan 15 miestä huoneessa kulkemassa edestakaisin, viipyivät tunteja kerrallaan. Yksi yski ja niisti todella pahasti. Pelotti, että saan jonkun tartunnan. Laittoivat takkejaan jopa minun sängynpäätyyn roikkumaan, työnsivät vauvani kauemmas, että mahtuivat sängyn ympärille. Todella epämiellyttävää. Kun huomautin asiasta hoitajalle, hän vain mulkoili minua ilkeästi. 

Oma mieheni tulessaan töiden jälkeen ehti olla luonamme alle puoli tuntia kun hoitajat kiirehtivät sanomaan, että aika poistua. Ei joustettu siinä. Jäi todella huono kuva koko toiminnasta. Töiden organisoinnista, hoitohenkilökunnan (ilmeisen vakiintuneesta) käyttäytymisestä. Oli 2 asiallista normaalisti käyttäytyvää hoitajaa 4 pva aikana (minulla oli hätäsektio). 

Potilaita kohdeltiin myös selkeän eriarvoisesti. Vaikka olin pyytänyt (soittokellolla) hoitajan huoneeseen. Kauheat kivut, niin ensimmäisenä menivät aina tätä vierasmaalaista katsomaan ja hänen peittoaan kohentamaan. Jopa niin, että tämä nainen viittilöi minun suuntaan, että auttakaa häntä. 

Näki kyllä miten 2. luokan kansalainen sitä omassa maassaan voi olla. Monesta syystä. Pahin synti kait, että tuore äiti, synnyttänyt. Kivulla se on tehtävä, jos ei kipua ole, niin henkiset vauriot aiheuttavat ainakin.

Samaa mieltä, oli kurjaa. Jouduin 3 kerralla olla kauan, kun maitoa ei tullut.

Inhottavaa jakaa huone kun ei saa nukkua rauhassa. Kotiin pääseminen oli aina ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan 2008 hyvä tuuri. Kerroin huonosti nukkumisestani ja sain perimmäisen huoneen, jossa sain olla yksin.

Mäkin sain yksityishuoneen 2002. Pääsin vielä ministerin muijan jäljiltä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.

Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!

Toisissa paikoissa kävelyttäminen synnytyssalista osastolle on normi ja toisissa ei. Varmaan on hoitajakohtaisia erojakin. Mutta mulle tuli lämmin ja jotenkin huomioonotettu olo kun sain istua vauva sylissä, vaikka olisin mä tietysti kävellenkin päässyt. Kai tällaset kaikki pikkujututkin toi osaltaan sitä kokemusta et mut otettiin huomioon ja asiat vastasynnyttäneenä tehtiin mulle helpoiksi että sain alkaa toipua. Todella lämminhenkistä porukkaa ja todella hyvä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Toiset ajattelevat asuvansa ihmistä ja yksilöä kunnioittavassa länsimaassa, jossa terveydenhuolto ja sairaalat ovat inhimillisiä, tehokkaaseen hoitoon ja nopeaan toipumiseen tähtääviä paikkoja. 

Sairaalat lähtökohtaisesti eivät ole paikkoja mihin ihmiset haluavat mennä, kyse on pakosta tai välttämättömyydestä. Ei mielestäni oikeuta niistä tekemään helvetin esikartanoita. Mutta Suomessa potilailla on aika karu kohtalo. Edes synnyttänyttä ei kohdella armollisesti tai edes neutraalisti vaan jopa vihamielisesti.

Valitettavasti tuo ei täysin pidä paikkaansa. Meillä on paljon ihmisiä joilla se sairaala voittaa kotiolot mennen tullen. Nämä ihmiset yleensä haluaa silloin tällöin sairaalaan koska siellä saa puhtaat vaatteet, säännöllisesti ruokaa, ei tarvitse olla yksin jne. Tosin silloin kyllä harvemmin puhutaan synnäreistä.