Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Turhaan hoitajia syytätte siitä, että yhteiskuntaa ei KIINNOSTA vauvat ja äidit, yhtään enempää kuin on pakko. Nämä asiat eivät kuulu perussivistykseen. Edes äitien omia äitejä ei kiinnosta opettaa tyttäriään; he ovat saattaneet synnyttää 6 lasta, eivätkä oikeastaan tajua mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Tuokin on yksilöllistä. Minun epiduraaalikatetrini oli paikallaan ,mutta leikkurissa laittoivat jotain pitkävaikutteista kipulääkettä tippaan ja katetri poistettiin samalla kun sain luvan nousta ekakerran suihkuun jne. Poiston jälkeen pärjsin särkylääkkeillä ihan hyvin, itse piti muistaa pyytää. Antoivat kyllä ihan mukisematta.
Kahdesti sektioituna voin sanoa, että ei todellakaan kuulu epiduraalia käyttää leikkauksen jälkeen. Kipulääkitys riittää, sitä pitää saada vain riittävä annos. Ihan pähkähullu ajatuskin eikö minkään hoitosuosituksen mukaista muutenkaan tuo idea.
Mulla meni viime keväänä 2021 Hämeenlinnassa tosi hyvin. Siellä oli remonttipäällä ja oli korona-aikakin, mutta tuntuu että minua huomioitiin just tarpeeksi. Olin ensi kertalainen ja hyvät muistot jäivät. Nyt näyttää siltä, että vauva nro. 2 olisi tulossa ensi talvena, ja oikein harmittaa, kun paikkakuntamme vaihtui ja synnytys (jos luoja suo ja siihen asti päästään) on eri kaupungissa...
Vierailija kirjoitti:
Turhaan hoitajia syytätte siitä, että yhteiskuntaa ei KIINNOSTA vauvat ja äidit, yhtään enempää kuin on pakko. Nämä asiat eivät kuulu perussivistykseen. Edes äitien omia äitejä ei kiinnosta opettaa tyttäriään; he ovat saattaneet synnyttää 6 lasta, eivätkä oikeastaan tajua mistään mitään.
Niin, tuntuu että hormonien vaikutusta synnytykseen ja imetykseen ei aina resurssien? takia huomioida. Turvallinen olo vaikuttaa myös positiivisesti hormonitoimintaan. Joihinkin tarjontavirheisiinkin olisi mahdollista kai vaikuttaa. Itse sain tähän ohjausta. Muuten olisi varmaan mennyt sektioon, mikä on paljon kalliimpaa kuin kunnon ohjaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kun synnytykset jää niin mieleen että muistaa vielä vanhana mummona. Vaikka olisi hyväkin unohtaa. Tylyt kätilötkin pitäisi unohtaa, vaan kyllä se jää tuonne mielen sopukoihin lopuksi elämää mieltä pahoittamaan. Toivottavasti nykyajan kätilöille korostettaisiin hyviä vuorovaikutustaitoja jo koulutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kauhealta. Jyväskylässä on vain yksityishuoneita, joissa on levitettävä sänky mahd. puolisoa tai tukihenkilöä varten. Muutenkin meno huomattavasti inhimillisempää, kuin mitä olen pk-seudulta kuullut.
.."kuin mitä olet pk-seudulta kuullut" -mitä tarkoitat tuolla epämääräisellä toteamalla? Toissaviikon kokemus Jorvista/Espoon sairaalasta -aivan erinomainen kokemus ensisynnyttäjänä, nimenomaan osastollaoloaika. Kaikki huoneet yhden hengen huoneita.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt kuinka moni kommentoi, että ruuat yms pitäisi tuoda synnyttäjälle huoneeseen. Olen luullut, että on ihan yleistietoa, että synnytyksestä toipumiseen paras on liikkeelle lähtö, jotta veri valuu pois kohdusta ja paraneminen nopeutuu. Jos ruuat tuotaisiin huoneeseen, niin moni äiti jämähtäisi sänkyyn ja komplikaatioiden (kuten kohtutulehduksen) riski kasvaisi. Toki erikseen synnyttäjät, joilla on ollut jo komplikaatioita ja tarvitsevat aidosti apua.
Toivoisin, että joku kätilö tulisi avaamaan tänne syitä miksi synnyttäjiä halutaan saada liikkeelle.
Minun mielestäni Suomessa ei kahdella naisia kuin karjaa vaan synnyttämistä pidetään luonnollisena asian, josta ei parane makaamalla vaan liikkumalla (näin keho on tehty toimimaan). Toki se ei oikeuta huonoa käytöstä hoitajilta.T: pullukka, jolla 3 lasta
Mulla ainakin pimeni silmissä ekana päivänä, jos nousin pystyyn. Jo huoneessa (kahden kengen huone) olevassa vessassa käyminen oli haastavaa, ekalla kerralla wc oli käytävän toisella puolella eli ehkä 3-5 metrin päässä ja sinne en käytännössä päässyt. Mitään monen kymmenen metrin päässä olevaa ruokaa en olisi kyennyt hakemaan. Olisi ollut aika kummallista kohtelua, jos olisi pidetty nälässä vain siksi, että hemoglobiini ja verenpaine ovat alhaiset.
Kolmannen kohdalla tilanne olikin sitten toinen. Mulla oli nimittäin ollut raskausmyrkytys ja sen vuoksi verenpaine oli reilusti koholla vielä synnytyksen jälkeenkin. Sillä kertaa sitten pystyin köpöttelemään itse sen muutaman kymmenen metriä hakemaan ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.
Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!
Kätilöiltä kuultua: ei ole normaalia kävellä itse. Ennemmin toppuutellaan, että etkös kuitenkin kulkisi pyörätuolilla.
Ei kyse ole taantumisesta, vaan siitä, että hyvinkin menneen synnytyksen jälkeen saattaa olla äärimmäisen väsynyt. Lisäksi voi olla kipuja, esim. tikkejä. Siinä kohtaa keho tarvitsee lepoa, vaikka kuinka olisi urhea asenne.
Ensisijaisesti nimenomaan kävellään itse, se on normaalia, ei kuskailu. Siksi siellä synnytyssalissa ollaan kauan synnytyksen jälkeen.
Synnyttäjälle pitäisi tehdä helpommaksi ja luontevammaksi kieltää ehdottomasti harjoittelijat ja muut ulkopuoliset synnytyksestä. Jopa mies, sillä kaikille se ei tuo mielenruahaa, vaan aivan päinvastoin. Kysehän on kuitenkin siitä, että synnyttäjällä ei olisi ylimääräistä stressiä mikä vaikuttaa synnytyksen kulkuun - ja imetyksen sujumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.
Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!
Kätilöiltä kuultua: ei ole normaalia kävellä itse. Ennemmin toppuutellaan, että etkös kuitenkin kulkisi pyörätuolilla.
Ei kyse ole taantumisesta, vaan siitä, että hyvinkin menneen synnytyksen jälkeen saattaa olla äärimmäisen väsynyt. Lisäksi voi olla kipuja, esim. tikkejä. Siinä kohtaa keho tarvitsee lepoa, vaikka kuinka olisi urhea asenne.
Kahden ekan jälkeen kävelin mennen tullen itse, ei kukaan ehdotellut mitään muuta. Heti kun vauva oli kapaloissa niin istuskelin rupatellen sängyn reunalla ja söin sitä ruokaa mitä tuotiin. Tampereella nämä.
No kolmannella kerralla ei mennytkään ihan yhtä aurinkoisesti Kättärillä ja jo synnytyssalissa kohdusta alkoi tupsahdella valtavia hyytymiä ja verta vuosi. Minut vietiin sängyllä osastolle, jossa oli oikein veemäinen hoitaja, joka ensi sanoikseen kivahti "ei tänne ole mitään asiaa, jos ei itse pääse kävelemään". En tiedä mihin mun olisi pitänyt sitten mennä.. Kotiin? Siellä sitten puolitajuttomana hoitelin vauvaa ja itseäni, vaihdoin verta vuotavia lakanoita ja etsin melkein pyörtyen ruokaa, sitten vauva alkoi narista (lapsivettä) ja mulla tuntui taju lähtevän. Mies tuli yöksi istumaan nojatuoliin ja piti vauvaa pystyasennossa.
Sairaala ei ole lepokoti. Siellä on lähtökohtaisesti vähän ankeaa.
Kokemus korostuu, jos on kovasti sairas.
Ja arvostan kovasti hoitajien ja muun henkilökunnan ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäjälle pitäisi tehdä helpommaksi ja luontevammaksi kieltää ehdottomasti harjoittelijat ja muut ulkopuoliset synnytyksestä. Jopa mies, sillä kaikille se ei tuo mielenruahaa, vaan aivan päinvastoin. Kysehän on kuitenkin siitä, että synnyttäjällä ei olisi ylimääräistä stressiä mikä vaikuttaa synnytyksen kulkuun - ja imetyksen sujumiseen.
Juu, tämä olisi ehdottomasti hyvä asia. Sitten kun kätilöt ja lääkärit valmistuisivat ja menisivät töihin niin olisi todella taidot kohdallaan kun kertaakaan ei olisi synnytystä edes nähneet! Kyllähän se oppi tulee kirjasta lukemallakin. Sellaisenko kätilön sinä mieluiten ottaisit?
Me saatiin perhehuone, eli puoliso yöpyi minun ja vauvan kanssa. Rauhallinen paikka, ikkuna metsäänpäin. Ruoka hyvää ja imetyskin lähti heti onnistumaan. Kiireetön tunnelma, hoitajat mukavia. Kaksi synnytystä meidän kanssa samana päivänä. Edellisenä yksi ja seuraavana ei yhtään. Sai käydä jaloittelemassa ulkona rantareitillä ja jättää vauvan valvottavaksi siksi aikaa. Neljä vuorokautta viihdyimme.
Synnytin esikoisen ja olin kolme yötä osastolla. Sinä aikana näin kaksi kertaa hoitajan: synnytyksen jälkeen kävi tuomassa kuumemittarin ja auton pysäköintikiekon. Kiekkoon piti laittaa aina aika kun olin syöttänyt vauvan, sitä kävisi kuulemma hoitaja sitten katsomassa. No ei käynyt kertaakaan kukaan siinä.
Vierustoveri oli hyvin kipeä sektioäiti ja hän työllisti sitten hoitajia tuon tuosta. En tiedä johtuiko tästä, että käytännössä unohduin sinne. Kolmantena päivänä lähdin sitten etsimään hoitajaa ja kysymään, että voinko lähteä kotiin. Hoitaja oli joku tuuraaja toiselta osastolta ja sanoi, että käy kysymässä. Sanoi, että voit lähteä, lääkäri voi vilkaista vielä vauvan.
Kun olin lähdössä niin hoitaja pelmahti huoneeseen ja käski kylvettää vauvan kotona. Niin tosiaan.. Vauvaa ei oltu kylvetetty vielä kertaakaan. :D Onneksi tuli maitoa hyvin yms.
Olin jonkinlaisessa shokkitilassa synnytyksen jälkeen, paitsi pitkän synnytyksen + siitä johtuneen teho-osastolle siirtämisen takia (vauva siis). Menetin vajaa 2 litraa verta ja tippa kulki mukani kaikkialle. Meinasin pyörtyä pelkästä istumisesta! Kuitenkin shokin tms. myötä sanoin lähteväni hoitamaan esikoisen asioita kolmantena päivänä synnytyksestä. Kätilöt päästivät!! Onneksi menin taksilla, koska jouduin menemään heti kyydin tultua makuulleen sinne taakse, ja lopulta palaamaan takaisin osastolle. "Ai, joko sä tulitkin takas?", oli vastaanotto kansliassa. Olin sairaalassa yhteensä viikon, ja tänä aikana mm. antibiootin tuominen myöhästyi (kerran jopa unohtui) useamman kerran. Sain vinkiksi, että kannattaa itse merkata johonkin, monelta se antibiootti pitäisi saada, niin voi sitten pyytää jos vielä unohtuu...joo-o. Synnytyskertomusta ei ehditty käymään läpi vaikka ehdottomasti olisi pitänyt (alkoi raskausmyrkytyksellä, päätyi vauvan teho-osastohoitoon ja minun leikkuriin joutumiseen), lupailtiin vaan että kyllä sen "joku" sitten käy kanssani läpi paremmalla ajalla. En tiedä mitä osastolla olleet kätilöt tekivät, koska potilastyötä tuntui olevan varsin vähän? Kyn synnytin, äitejä oli niin vähän, että jokaiselle riitti oma huone. Lisäksi ruoat haettiin itse ja lakanatkin piti vaihtaa (tätä ei muuten ole muilla osastoilla, tiedän kokemuksesta).
Kun lähdimme vauvan kanssa kotiin, ylpeän oloinen kätilö esitteli jollekin ulkopuoliselle miten olivat muuttaneet vauvalan huoneen tavalliseksi potilashuoneeksi. Pääasia tuntui olevan se, että äideistä vauvoineen oli mahdollisimman vähän vaivaa kellekään.
Kuulkaas siinä se hoitajapula näkyy. Itse olen vastasyntyneiden puolella töissä ja niin se vaan on, että kun syntyy useampi vauva, joka ei meinaa hengitellä, niin kyllä ne terveet saa pärjätä keskenään.
Palkka on niin huono, että melkein joka kuukausi joku irtisanoutuu. Vuokraa ja laskuja ei vaan saa näillä liksoilla maksettua jos ei ole tienaavaa miestä. Ja varmaan ymmärrätte millaista työ on. Sitten tulee niitä sijaisia jotka eivät löydä ja osaa tietenkään kaikkea.
Itsekin olen hakenut muualta töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt, haen projektityötä, en todellakaan hoitajan sirkustyötä.
Jos työstä maksettaisiin sen verran kuin vastasyntyneen arvokkaan ihmislapsen hengissäpitämisestä pitäisi maksaa, olisi minulla paljon fiksuja ja näppäriä kollegoja. On niitä vielä muutama.
Minä sain ainoan lapseni muutama vuosi sitten Taysissa. Osa hoitajista oli todella ihania ja opettivat vaipan vaihtoa ja tsemppasivat imetyksessä.. Olin osastolla noin viisi päivää sektion vuoksi. Ainoa ikävä puoli oli se, että vierainani sai käydä vain lapsen isä (ei työmatkaltaan päässyt) sekä omat vanhempani ja lapsen isän vanhemmat (omat Jehovia, eivät hyväksyneet sektiota, lapsen isän puolelta asuivat hyvin kaukana). Siskoni, veljeni tai ystäväni eivät saaneet tulla. Jos olisi ollut omia lapsia ennestään, he olisivat saaneet tulla..
Huonetoverini oli ulkomaalainen, jolla ennestään 9 lasta ja kebabilta tuoksuva aviomies. Siinä sitten kuuntelin koko katraan ilakointia päivittäin, käytävällä juoksemista ja minun verhoni sivulta urkkimista.. mutta voi kuinka en saa ketään muuta vierasta vastaanottaa kuin sääntöjen mukaiset..
Alue: Aihe vapaa
Ouys kriitikko, sinulla jäänyt paljon hampaankoloon. Kirjoita ihmeessä sinne, jos on jäänyt vaivaamaan. Ehkä auttaa jotakin ihmistä, ties vaikka olisi sama ihminen vielä töissä siellä.