Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Tässäpä taas vähättelyä oikein olan takaa.

Armeijasta ja synnyttämisestä ei voi edes puhua samana päivänä. Armeija on leikkiä.

Armeija on naisille vapaaehtoista leikkiä, johon vähemmistö ryhtyy. Synnyttäminen on vapaaehtoista ja enemmistö naisista synnyttää.

Mitä tää synnytyksen ja armeijan vertaaminen toisiinsa oikein on? Sama kun verrattaisi pianoa ja hevosta että kumpi on hyödyllisempi, kumpaa on vaikeampi käyttää. Ihan älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tää synnytyksen ja armeijan vertaaminen toisiinsa oikein on? Sama kun verrattaisi pianoa ja hevosta että kumpi on hyödyllisempi, kumpaa on vaikeampi käyttää. Ihan älytöntä.

Armeijan voi keskeyttää, jos ei onnistu. Esimerkiksi terveydellisistä syistä. Synnytystä ei voi mitenkään keskeyttää vaan se on vietävä läpi keinolla millä hyvänsä kunnes vauva on saatu ulos äidin kohdusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukut eivät tulleet myönteisestä kokemuksestasi vaan siitä että vähättelit ja pidit epäuskottavana muiden ikäviä kokemuksia.

Vaikka teillä on kipeitä kokemuksia ja asia menee tunteisiin, niin ei silti tarvitse teidän mennä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä täällä muita kommentoijia vähä-älyisiksi.

Olen tuo jonka kommenttiin vastasit. En nimitellyt ketään vähä-älyiseksi. Opettele vastaamaan oikeaan kommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Naisten asema yhteiskunnassa tuntuu olevan sellainen, että kaikki pitää kestää ja vieläpä reippaana, nurkua ei saa huonosta kohtelusta. Liekö sota-ajoilta jäänyt moinen pärjäämisen stigma, kun naisten piti hoitaa lapset ja pyörittää siinä sivussa yhteiskuntaa, koska miehet olivat rintamalla.

Miehet jos joutuisivat synnyttämään, niin voitte kuvitella, että olosuhteet olisivat synnyttäjille aivan erilaiset. En ymmärrä miten synnytys ei ole yhtä lailla "sairaus", kuin mikä tahansa muukin sairaalahoitoa vaativa keholle tapahtuva vamma. Ja kyllä, monelle tulee synnytyksestä pysyvä vamma/haitta. Eläkää itse loppuelämä revenneen peräaukon ja sen aiheuttamien haittojen kanssa. Ja ihan kun tämä ei riittäisi, hoitohenkilökunta (ja näköjään osin muukin yhteiskunta) suhtautuu äiteihin valittavina prinsessoina ja aiheuttaa käytöksellään häpeää tuoreelle äidille.

Ikään kuin ei olisi oikeutta valittaa tai vaatia asiallista hoitoa (joka on muuten jokaisen oikeus), vaikka repeäisi "Hangosta Utsjoelle" olematta prinsessa. Paska hoitokin pitäisi kestää kyyneleitä ja häpeää niellen. Miksi kätensä murtanut saa sympatiaa hoitohenkilökunnalta, mutta synnytyksestä on tehty joku naiselle kuuluva taakka? Asia, josta naisen kuuluukin kärsiä? Sairasta. Ei ihme, että syntyvyys on laskussa. Itsekin olen vela. Niin paljon kauhukertomuksia kuullut läheisiltäni, että ei ole kyllä mitään tarvetta hankkia lapsia niin kauan kun suhtautuminen muuttuu.

Hyvä kirjoitus. Itsekin päälle 40 ja vela. Ajattelin jo parikymppisenä, etten halua muiden armoille repeämään. Onneksi voimme valita lapsettomuuden. En ole päivääkään katunut.

Harmittaa tämä synnyttäjien kyykytys. Naisia ei pidetä arvossa, siitä se johtuu. Jos miehet synnyttäisivät, homma olisi helpompaa. Kuussakin on käyty, mutta nainen joutaa revetä ja puolikuolleena vaihtaa lakanat ja hoitaa kaikki asiat. Tietysti. Mitäpä läksit miehen kanssa peuhaamaan, kärsi nyt sitten. Ihan keskiaikaista meininkiä. Muka kehittynyt moderni yhteiskunta, hohhoijaa..

Itselläni täysin päinvastainen, lähes hotellitasoinen, kokemus. Jouduin viettämään raskausmyrkytyksen vuoksi yhteensä noin puolitoista kuukautta sairaalassa. Koko ajan omassa huoneessa ja henkilökuntakin oli erittäin mukavaa. Jopa ruoka oli hyvää! 😀

Vierailija kirjoitti:

Itselläni täysin päinvastainen, lähes hotellitasoinen, kokemus. Jouduin viettämään raskausmyrkytyksen vuoksi yhteensä noin puolitoista kuukautta sairaalassa. Koko ajan omassa huoneessa ja henkilökuntakin oli erittäin mukavaa. Jopa ruoka oli hyvää! 😀

Hyvä kokemukseksi johtuu varmaan siitä että raskausmyrkytys on sairaus, ja vakava sairaus onkin. Synnyttäneitä äitejä kohdellaan sillä periaatteella että "synnytys ei ole sairaus" ja siitä vaan synnytyspöydältä hopi hopi pellolle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vela N38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Just tämä. Siksi mäkin olen vela. Lisäyksenä vielä synnytyksen brutaalius ja edes kivunlievitystä ei aina saa. Eihän mitään muita operaatioita tehdä ilman kivunlievitystä vaan sairaaloilla on velvollisuus huolehtia, että tarvittava määrä lääkäreitä anestesialääkäreitä on aina saatavilla. Paitsi synnytyksiin ei päde. Silloin vastataan kipua kilju alle synnyttäjälle vihaisena, että turha on huutaa kun lääkäriänyt vain ei ole saatavilla ja piste.

Muualla maailmassa on jo siirrytty enenevissä määrin sektioihin, koska alatiesynnytys on vaarallista ja epäinhimillistä. Vain jotkut ituhipit synnyttää alakautta ja siihen tarvitaan erityislupa. Ei Suomessa. Täälä kaikki uskoo kun terveydenhoitajat lukee tilastoja väärin.

Ja taas ihmetellään, miksi lapsia ei synny.

Kyllä sektion saa, kun ilmoittaa, että ei pysty pelolta synnyttämään alakautta. Tosin kovasti yritetään käännyttää sektiota haluava äitiä, mutta ei pidä antaa periksi, vaan pysyä kannastaan. Pelkopolille ohjataan ja siellä yritetään käännyttää äitiä, mutta ei pidä alistua . Tyttäreni synnytti sektiolla pelon takia. Pysyi tiukasti kannastaan ja sai siis sektion.

Joo tiedän että jotkut ovat saaneet. Mutta ei siitä mitään takeita ole. Mitä siinä sitten tekee, jos synnytys alkaa ja paikalla oleva lääkäri ei sektiota myönnä?! Jalat ristiin ja tulppa per see seen? Valitus sairaalalle, Joo, mutta ei se muuta tilannetta menneisyydessä, jos yllättäen pakotetaan synnyttämään alakautta. Olen kuullut joitain tapauksia, joissa sektio on peruttu kun synnytys on käynnistynyt etuajassa.

Ja yhdellä oli sektio peruttu, koska vauva oli kuollut kohtuun. Hirveä tilanne. 2 pahaa traumaa kerralla. Hieno, sivistynyt yhteiskunta, not.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku jo tehdä sen kansalaisaloitteen? Joku joka osaa!  50 000 nimeä tulee äkkiä!  

Tee itse. Ja sitten ala markkinoimaan sitä somessa ja kadulla. Sinunlaisten "voisiko joku muu tehdä"-ihmisten takia mikään ei edisty. Odotetaan vaan, että joku muu tekee, jotta itselle voi tulla hyvä mieli kun pääsee laittamaan mahdollisimman vähällä vaivannäöllä nimensä aloitteeseen kuvitellen, että no nyt olen vaikuttanut asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukut eivät tulleet myönteisestä kokemuksestasi vaan siitä että vähättelit ja pidit epäuskottavana muiden ikäviä kokemuksia.

Vaikka teillä on kipeitä kokemuksia ja asia menee tunteisiin, niin ei silti tarvitse teidän mennä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä täällä muita kommentoijia vähä-älyisiksi.

Aika käsittämätön kommentti. Siinähän lukee "vähättelit" eikä "vähä-älyinen".

Oli aivan hirveää. En käynyt raskausaikana sokerirasituksessa, koska ei ole mitään riskiä diabetekseen, sokerit olleet aina erinomaiset eikä kellään suvussa ole sairautta. Sitten osastolla halusivat väkipakolla pistellä vauvaa, vaikka sokerit hälläkin ok. Ensin piti kestää päivän, sitten pari, sitten olikin kolme päivää. Yritin vastustaa, mutta kävivät uhkailemaan tilapäisellä huostaanotolla. Tähän päälle lisämaidon pakkotuputus, vaikka vauva kyllä pärjää pari päivää ternimaitotipoilla, ennen kuin maito nousee kunnolla. Ikinä ei ole ollut imetyksessä ongelmia itselläni. Pari hoitajaa aivan järkyttäviä uhkailuineen, onneksi oli myös mukavampia nuorempiakin siellä. Harmi etten jaksanut antaa palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tää on että synnytyskokemuksesta muka kysyttäisiin ja vielä oikein monta kertaa. Ja että keskusteluapua saa jos sitä tarvitsee.

Ensimmäisestä synnytyksestäni ei kukaan suostunut keskustelemaan. Vastaus oli aina, että "jokainen kokee omalla tavallaan ja jotkut ovat herkempiä", kun yritin ottaa kokemukseni puheeksi.

Siihen korttiin mitä neuvolassa täytettiin ilmestyi teksti "epäsäännöllinen" synnytyksen kohdalle. Kukaan ei edes kertonut mitä se tarkoittaa.

Seuraava synnytys oli "säännöllinen" ja se käytiin tarkkaan läpi jo synnärillä. Kätilö selitti, että synnytys on tärkeää käydä läpi ettei siitä jäisi mitään ikäviä muistoja. Siihen helppoon synnytykseen olisi saanut jopa keskusteluapua, jos olisi sattunut tarvitsemaan.

Siitä vaikeasta synnytyksestä ei kukaan suostunut missään vaiheessa puhumaan. Eikä siihen mitään keskusteluapua ollut tarjolla. Ilmeisesti keskusteluapua on tarjolla vain silloin kun sitä ei tarvita.

.

Varmaan riippuu ihan siitä, kuinka kauan synnytyksistäsi on aikaa?

Tai että helpoista synnytyksistä on helpompi myös keskustella. Vaikeista ei ole helppo keskustella asiakkaan kanssa.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Mä en kyllä myöskään tajua. Kolmesta lapsesta yksi oli himpun päälle 3000 g. Kaksi aksi alle 3000g ja verensokereja seurattiin ja saivat lisämaitoa (valitettavasti ei silloinkaan voitu olla syyllistämättä synnyttäjää kun en ole muka yrittänyt imettää oikein enkä tarpeeksi?!). Himpun yli 3-kiloinen vauva sai itkeä ja väsyä ja kellastua täysillä ilman lisämaitoa kun "pitää vaan sinnikkäästi imettää, muuten maitoa ei heru koskaan". Jotenkin vain synnytyksen jälkeen toivoisi, että pahin on sitten ohi, mutta synnytys- ja sairaalahomma on oikeastaan ohi vasta kun pääsee vihdoin kotiin. Pitää osata asennoitua sillä tavalla eikä liian ruusuisesti.

Nuorena ensisynnyttäjänä minua myös kuulusteltiin siitä olenko raskausaikana käyttänyt päihteitä tai lääkkeitä (en) koska lapsi oli pieni ja kellastui ja itselleni nousi lievä 37+ kuume, mikä etenkin oli ilmeisesti oma syyni ja kuumeilu ei kuulemma ollut ollenkaan normaalia(?). Jälkeenpäin en sitten tiedä onko oikeasti ajateltu, että kuume on jokin vieroitusoire, eivätkö muuta selitystä keksineet? Kuten infektio, ylirasitus, mikä vain? Tylytettiin vain karanteeniin ilman muuta.

Minulla myös eka lapsen kohdalla hirveä syyllistäminen, kun en osaa imettää. (Lapsi ei jaksanut imeä.) Pumpattiin maitoa. Lisämaitoa ei haluttu antaa. Kotona lopulta sain imemään imetyskumin kanssa ja tipoilla. Loppujen lopuksi imetin 6 kk, vaikka lapselle tuli paha maitoallergia (rajoitti huimasti myös minun ruokavaliota).

Myöhemmässä elämän vaiheessa sitten selvisi lapsen imemisongelmien syitä. Jouduttiin puheterapiaan (suun lihaksistoa vahvistettiin), kun ei kaikkia kirjaimia syntynyt. Ja muistan oikomishammaslääkärinkin kanssa asiasta keskustelleeni. Oliko leukojen asento, jänne tms. Ongelma…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukut eivät tulleet myönteisestä kokemuksestasi vaan siitä että vähättelit ja pidit epäuskottavana muiden ikäviä kokemuksia.

Vaikka teillä on kipeitä kokemuksia ja asia menee tunteisiin, niin ei silti tarvitse teidän mennä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä täällä muita kommentoijia vähä-älyisiksi.

Olen tuo jonka kommenttiin vastasit. En nimitellyt ketään vähä-älyiseksi. Opettele vastaamaan oikeaan kommenttiin.

Ootpa nokkava. Tarkoitin, että monessa kommentissa täällä nokiteltu ihan samalla tavalla kuten sinäkin teet "opettele sitä ja tätä", "oletko vähä-älyinen?"

Eikä sinua kukaan vähätellyt tuossa kommentissa johon ensiksi vastasit. Huomaa, että on kaunaa padottu sisälle. Vaaditte asiallista käytöstä muilta mutta käyttäydytte asiattomasti myös itse, mitä sillä saavutetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukut eivät tulleet myönteisestä kokemuksestasi vaan siitä että vähättelit ja pidit epäuskottavana muiden ikäviä kokemuksia.

Vaikka teillä on kipeitä kokemuksia ja asia menee tunteisiin, niin ei silti tarvitse teidän mennä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä täällä muita kommentoijia vähä-älyisiksi.

Olen tuo jonka kommenttiin vastasit. En nimitellyt ketään vähä-älyiseksi. Opettele vastaamaan oikeaan kommenttiin.

Ootpa nokkava. Tarkoitin, että monessa kommentissa täällä nokiteltu ihan samalla tavalla kuten sinäkin teet "opettele sitä ja tätä", "oletko vähä-älyinen?"

Eikä sinua kukaan vähätellyt tuossa kommentissa johon ensiksi vastasit. Huomaa, että on kaunaa padottu sisälle. Vaaditte asiallista käytöstä muilta mutta käyttäydytte asiattomasti myös itse, mitä sillä saavutetaan?

Mun mielestäni on hämmentävää että loukkaannutaan yhdestä kommentista ja reagoidaan siihen vastaamalla johonkin toiseen kommenttiin.

NKL oli kamala paikka missä osa hoitajista oli lähes sadisteja.

Nuoremmat olivat mukavia.

Vierailija kirjoitti:

NKL oli kamala paikka missä osa hoitajista oli lähes sadisteja.

Nuoremmat olivat mukavia.

Miksihän usein noin, että ne vanhat hoitajat ovat aivan karmeita, mutta pari-kolmekymppiset mukavia, ystävällisiä ja ymmärtäväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös eka lapsen kohdalla hirveä syyllistäminen, kun en osaa imettää. (Lapsi ei jaksanut imeä.) Pumpattiin maitoa. Lisämaitoa ei haluttu antaa. Kotona lopulta sain imemään imetyskumin kanssa ja tipoilla. Loppujen lopuksi imetin 6 kk, vaikka lapselle tuli paha maitoallergia (rajoitti huimasti myös minun ruokavaliota).

Myöhemmässä elämän vaiheessa sitten selvisi lapsen imemisongelmien syitä. Jouduttiin puheterapiaan (suun lihaksistoa vahvistettiin), kun ei kaikkia kirjaimia syntynyt. Ja muistan oikomishammaslääkärinkin kanssa asiasta keskustelleeni. Oliko leukojen asento, jänne tms. Ongelma…

Saitko epiduraalin, kun esikoisesi oli syntymässä? Tuliko sen jälkeen päänsärkyä, jota et yleensä koe? Syntyikö esikoinen täysiaikaisena?

Joskus käy niin, että epiduraali vaikuttaa sikiöön liikaa. Hän ei synnyttyään ymmärrä imeä, kuten kuuluisi. Yleensä vaikutukset katoaa päivässä tai jotain, mutta harvinaisissa tapauksissa pysyvä neurologinen vaikutus.

Ja toisaalta, syitä voi olla monia; mitä väliä, kuka tai mikä piirteet aiheuttaa? Joissakin tapauksissa hoitajat miettivät hoitovirhettä. Ne harmittaa, mutta asiasta ei voi puhua. Miten se sitten kunkin käytöksessä näkyy, jos näkyy. Välittäminen ehkä tulkitaan syyllistämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NKL oli kamala paikka missä osa hoitajista oli lähes sadisteja.

Nuoremmat olivat mukavia.

Miksihän usein noin, että ne vanhat hoitajat ovat aivan karmeita, mutta pari-kolmekymppiset mukavia, ystävällisiä ja ymmärtäväisiä?

Ehkä ovat nähneet liikaa, kuinka lapsia estetään syntymästä nopeasti. Tai sitten kontrasti on tahallaan luotu, synnyttäjien eduksi.