Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Mikä juttu tää on että synnytyskokemuksesta muka kysyttäisiin ja vielä oikein monta kertaa. Ja että keskusteluapua saa jos sitä tarvitsee.

Ensimmäisestä synnytyksestäni ei kukaan suostunut keskustelemaan. Vastaus oli aina, että "jokainen kokee omalla tavallaan ja jotkut ovat herkempiä", kun yritin ottaa kokemukseni puheeksi.

Siihen korttiin mitä neuvolassa täytettiin ilmestyi teksti "epäsäännöllinen" synnytyksen kohdalle. Kukaan ei edes kertonut mitä se tarkoittaa.

Seuraava synnytys oli "säännöllinen" ja se käytiin tarkkaan läpi jo synnärillä. Kätilö selitti, että synnytys on tärkeää käydä läpi ettei siitä jäisi mitään ikäviä muistoja. Siihen helppoon synnytykseen olisi saanut jopa keskusteluapua, jos olisi sattunut tarvitsemaan.

Siitä vaikeasta synnytyksestä ei kukaan suostunut missään vaiheessa puhumaan. Eikä siihen mitään keskusteluapua ollut tarjolla. Ilmeisesti keskusteluapua on tarjolla vain silloin kun sitä ei tarvita.

.

Joopa joo. Naisten asema yhteiskunnassa tuntuu olevan sellainen, että kaikki pitää kestää ja vieläpä reippaana, nurkua ei saa huonosta kohtelusta. Liekö sota-ajoilta jäänyt moinen pärjäämisen stigma, kun naisten piti hoitaa lapset ja pyörittää siinä sivussa yhteiskuntaa, koska miehet olivat rintamalla.

Miehet jos joutuisivat synnyttämään, niin voitte kuvitella, että olosuhteet olisivat synnyttäjille aivan erilaiset. En ymmärrä miten synnytys ei ole yhtä lailla "sairaus", kuin mikä tahansa muukin sairaalahoitoa vaativa keholle tapahtuva vamma. Ja kyllä, monelle tulee synnytyksestä pysyvä vamma/haitta. Eläkää itse loppuelämä revenneen peräaukon ja sen aiheuttamien haittojen kanssa. Ja ihan kun tämä ei riittäisi, hoitohenkilökunta (ja näköjään osin muukin yhteiskunta) suhtautuu äiteihin valittavina prinsessoina ja aiheuttaa käytöksellään häpeää tuoreelle äidille.

Ikään kuin ei olisi oikeutta valittaa tai vaatia asiallista hoitoa (joka on muuten jokaisen oikeus), vaikka repeäisi "Hangosta Utsjoelle" olematta prinsessa. Paska hoitokin pitäisi kestää kyyneleitä ja häpeää niellen. Miksi kätensä murtanut saa sympatiaa hoitohenkilökunnalta, mutta synnytyksestä on tehty joku naiselle kuuluva taakka? Asia, josta naisen kuuluukin kärsiä? Sairasta. Ei ihme, että syntyvyys on laskussa. Itsekin olen vela. Niin paljon kauhukertomuksia kuullut läheisiltäni, että ei ole kyllä mitään tarvetta hankkia lapsia niin kauan kun suhtautuminen muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Annetaan lapsettomienkin osallistua keskusteluun, jos heillä on asiasta mielipide. Tässä ketjussa on menty muutaman kerran suolistosairauksien puolelle. Niille voisi perustaa oman valitusketjun.

Lapsettomien mielipiteissä on sellainen juttu, ettei he tiedä mistä puhuvat ja lisäksi hakevat negatiivisuudella vahvistusta omaan lapsettomuuspäätökseen. Yhtä järkevää olisi rokotevastustajatrollien perusteella päätellä, mitä kansan enemmistö näkee rokotukset.

Täällä on sattunut silmiin ainakin muutama kannustava ja lämmin velan kommentti.

Minua ainakin on koskettanut syvästi juuri se, että velat ovat kirjoittaneet lämpimästi. Ei tarvitse olla kokemusta juuri synnytyksestä ymmärtääkseen, miltä tuntuu olla kipeä ja avuton ja hävetä omaa avuttomuuttaan.

Kosketti myös nuoren naisen kirjoitus siitä, miten naiseutta koskevia asioita on saanut aina hävetä. Niinhän se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Annetaan lapsettomienkin osallistua keskusteluun, jos heillä on asiasta mielipide. Tässä ketjussa on menty muutaman kerran suolistosairauksien puolelle. Niille voisi perustaa oman valitusketjun.

Lapsettomien mielipiteissä on sellainen juttu, ettei he tiedä mistä puhuvat ja lisäksi hakevat negatiivisuudella vahvistusta omaan lapsettomuuspäätökseen. Yhtä järkevää olisi rokotevastustajatrollien perusteella päätellä, mitä kansan enemmistö näkee rokotukset.

Täällä on sattunut silmiin ainakin muutama kannustava ja lämmin velan kommentti.

Minua ainakin on koskettanut syvästi juuri se, että velat ovat kirjoittaneet lämpimästi. Ei tarvitse olla kokemusta juuri synnytyksestä ymmärtääkseen, miltä tuntuu olla kipeä ja avuton ja hävetä omaa avuttomuuttaan.

Kosketti myös nuoren naisen kirjoitus siitä, miten naiseutta koskevia asioita on saanut aina hävetä. Niinhän se on.

Tuosta naiseuteen ja seksuaalisuuteen liittyvien asioiden häpeämisestä on paljon asiaa siinä 70-lukulaisten äidit -ketjussa. Häpeällä systemaattisesti kasvatettuja naisia on kokonainen sukupolvi (tai sukupolvia), ja kotoa mallit periytyvät hyvin helposti seuraaville.

Itsekin kirjoitin siihen ketjuun. Onneksi asioita on mahdollista muuttaa ja ketju katkaista. En olisi koskaan voinut käydä niitä samoja keskusteluja (kuukautisiin, ehkäisyyn, raskauteen jne. liittyen) oman 40-lukulaisen äitini kanssa, joita olen käynyt vuosituhannen vaihteessa syntyneen tyttäreni kanssa.

Häpeän jäljet ovat pitkät - muistan vuosien takaa ensimmäisiä kuukautisiaan odottaneen tyttären ylpeän ilmoituksen valkovuodon alkamisesta, ja kuinka kiusalliselta se minusta silloin tuntui. Maailman normaalein asia. Oli tosi herättävää huomata ero sukupolvien välillä, hänestä se oli täysin luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukkuja saaneista kommenteista positiivisuus ei vain välity, toisten kokemusten vähättely ja pilkallisuus kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Tässäpä taas vähättelyä oikein olan takaa.

Armeijasta ja synnyttämisestä ei voi edes puhua samana päivänä. Armeija on leikkiä.

Meillä on edistynyt lääketiede, jolla voidaan tehokkaasti helpottaa kipua ja hoitaa synnytyksestä saatuja vammoja. Tiedämme paljon siitä, miten herkkä tapahtuma uuden elämän syntyminen on ja kuinka tärkeä on tehdä kokemuksesta turvallinen myös äidille. Sairaalassa hoidettava on täysin avuttomassa tilassa ja ikään kuin menettää kontrollin ja päätösvallan omaan kehoonsa hoitohenkilökunnalle. Tällainen antautuminen toisen käsiin on lähtökohtaisesti traumaattinen ja pelottava tila kenelle tahansa. Sitä pitäisi kunnioittaa syvästi ja antaa edes osa kontrollin tunteesta tuolle avuttomalle takaisin.

Jostain syystä näin ei ole synnytyksen kohdalla. Asenne uutta äitiä kohtaan on näiden kertomusten perusteella usein "mitäs läksit" tyylinen. Nyt on pakko pärjätä ja älä siinä kitise, vaikka kärsit massiivisesta verenhukasta. Itselle oli tarpeeksi traumatisoivaa jo leikkaukseen joutuminen käsivamman takia. Jotenkin se, että sun kehoon tunkeudutaan ja itsellä ei ole mitään kontrollia tilanteeseen, oli itselle hirveän kova pala. Ajatus synnytyksestä tuntuu sen takia mahdottomalta. Jos vielä siitä aiheutuneita vammoja vähätellään, eikä niihin meinaa saada hoitoa (esim oon kuullut, että monella on tullu vatsalihasten erkauma hyvinkin pahana, joka ei parannu pitkänkään ajan kuluessa, aiheuttaa helvetillisiä selkäkipuja ja muuta vaivaa, mut rahat fyssarille pitäis kaivaa hoitovapaalla jostakin tai sit van kärsiä) ja varhaiskasvatus sekä koulutuskin on vedetty viemäristä alas, niin eipä innosta osallistua mihinkään synnytystalkoisiin.

Monella velalla on endo jota ei hoideta ja sen takia ei myöskään lapsia voi saada. Suomesssa takapajuinen hoito endometrioosissa. Kyllä kohtu leikataan muttei endometrioosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tkl bussissa kuultua tämä. Kaksi nuorta parikymppistä kätilöopiskelijaa puhui takanani että kuinka äidit huutavat ja kiljuvat synnytyksessä tyyliin, mitä alkoivat tekemään lapsia, kyllä pitäisi tietää mitä synnytyksessä tapahtuu. Olisikin ollut asiallista keskustelua mutta se oli täysin alatyylistä ja ilkeää keskustelua kuinka joku huusi ja miten huusi. Tällaisia kätilöitä sitten. Säälittää ne äidit jotka joutuvat näiden kahden kynsiin.

Inhottavaa jakaa tuollaista bussissa! Todellakin ammattietiikan vastaista. Toivottavasti ilmoitit sairaalaan kuulemastasi, sillä vaitiolovelvollisuuden koskee kaikkea hoitotyötä ja erityisesti asiakkaisiin liittyen.

Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.

Synnytyksestä voi tehdä lähes kivuttoman, kun antaa riittävän kivunlievityksen. Jos potilas huutaa kivusta, niin ehkä hän olisi kivunlievityksen tarpeessa...

Ponnistusvaiheessa usein huudetaan kivusta. Ei silloin mikään kivunlievitys auta. Enkä mä itse olisi halunnutkaan. Iät kaiket asia on ollut näin. Huutaminen vie voimia, eikä sitä kaiketi enää suositella. Mut tosi on, että ainakin mulla se karjuminen tulee jostain villieläinvaistosta selkäytimestä. Kyllä mä ekan synnytyksen jälkeen pyytelin kätilöiltä anteeksi, kun karjuin kuin pistetty eläin ja kiroilinkin. Ponnistus kesti 35 min., mikä oli mulle se sietämättömin osuus, että miten ei ihminen saa puskettua lasta ulos vahvalla tahdollakaan. Seuraava lapsi tuli vähän vähemmällä karjumisella, mutta kesti sekin 25 min., mikä on pitkä aika uudelleensynnyttäjälle. Mitään kivuliaampaa ja työläämpää en mä ainakaan tiedä kuin sen ponnistusvaiheen.

Minä en saanut kivunlievitystä ollenkaan ja olin hiljaa koko synnytyksen ajan molemmissa synnytyksissä. Ommeltiin myös ilman puudutusta. Olen kuulemma rauhallisempia synnyttäjiä mitä on ollut.

Ihmeen kateellisia ihmisiä, kirjoitus on totta.

Vierailija kirjoitti:

Menkää itse tekemään työtä nälkäpalkalla vinkuvien prinsessojen kanssa. Voi loppua valitus ja äkkiä.

Sano sinä vain itsesi irti työstä, josta et pidä. Tilallesi on heti tulossa kymmeniä ihmisiä. Hoitajat eivät tiedä nälkäpalkasta mitään. Jos olisin diktaattori, niin antaisin lisää palkkaa sairaalan laitoshuoltajille ja välinehuoltajille sekä siivoojille että lääkäreille ja erikoislääkäreille, joilla on lopullinen vastuu ja koulutusaika 2-3 kertaa pidempi kuin hoitajilla. Hoitohenkilökunnasta taas palkkaa lisää ansaitsevat kätilöt, anestesiahoitajat ja raskaassa vanhustyössä olevat.

Vela N38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Just tämä. Siksi mäkin olen vela. Lisäyksenä vielä synnytyksen brutaalius ja edes kivunlievitystä ei aina saa. Eihän mitään muita operaatioita tehdä ilman kivunlievitystä vaan sairaaloilla on velvollisuus huolehtia, että tarvittava määrä lääkäreitä anestesialääkäreitä on aina saatavilla. Paitsi synnytyksiin ei päde. Silloin vastataan kipua kilju alle synnyttäjälle vihaisena, että turha on huutaa kun lääkäriänyt vain ei ole saatavilla ja piste.

Muualla maailmassa on jo siirrytty enenevissä määrin sektioihin, koska alatiesynnytys on vaarallista ja epäinhimillistä. Vain jotkut ituhipit synnyttää alakautta ja siihen tarvitaan erityislupa. Ei Suomessa. Täälä kaikki uskoo kun terveydenhoitajat lukee tilastoja väärin.

Ja taas ihmetellään, miksi lapsia ei synny.

Kyllä sektion saa, kun ilmoittaa, että ei pysty pelolta synnyttämään alakautta. Tosin kovasti yritetään käännyttää sektiota haluava äitiä, mutta ei pidä antaa periksi, vaan pysyä kannastaan. Pelkopolille ohjataan ja siellä yritetään käännyttää äitiä, mutta ei pidä alistua . Tyttäreni synnytti sektiolla pelon takia. Pysyi tiukasti kannastaan ja sai siis sektion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukut eivät tulleet myönteisestä kokemuksestasi vaan siitä että vähättelit ja pidit epäuskottavana muiden ikäviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Minä olen täällä kertonut myönteisestä kokemuksestani enkä saanut alapeukkuja. Sanoin kommentissani myös että niiden joilla on hyvä kokemus ei pidä vähätellä niitä äitejä jotka valittavat ikävistä kokemuksista ja että pitää olla sen verran empatiaa ja tervettä järkeä että ymmärtää ettei kaikilla ole samanlaiset kokemukset synnytyksestä ja sairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Monella velalla on endo jota ei hoideta ja sen takia ei myöskään lapsia voi saada. Suomesssa takapajuinen hoito endometrioosissa. Kyllä kohtu leikataan muttei endometrioosia.

Vela on vapaaehtoisesti lapseton. Henkilö joka endometrioosin takia ei voi saada lapsia ei ole vela. Paitsi jos ei niitä lapsia halua. Endo ei tee kenestäkään velaa mutta voi tehdä lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Annetaan lapsettomienkin osallistua keskusteluun, jos heillä on asiasta mielipide. Tässä ketjussa on menty muutaman kerran suolistosairauksien puolelle. Niille voisi perustaa oman valitusketjun.

Ne viestit ovat pääasiassa olleet osa vastausketjua, joissa kysytty miten muita sairaalassa olleita on kohdeltu ja ihan hyvä että saanut lukea niitäkin näkemyksiä. Voit olla lukematta ne kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Alapeukut eivät tulleet myönteisestä kokemuksestasi vaan siitä että vähättelit ja pidit epäuskottavana muiden ikäviä kokemuksia.

Vaikka teillä on kipeitä kokemuksia ja asia menee tunteisiin, niin ei silti tarvitse teidän mennä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä täällä muita kommentoijia vähä-älyisiksi.

Omista synnytyksistäni on jo vierähtänyt aikaa. Lapseni ovat jo hyvän matkaa olleet aikuisia ihmisiä ja elävät omissa perheissään muualla. 

Mutta 1980- ja 90-luvun taiteissa käytyäni naapurikaupungin keskussairaalassa synnyttämässä omat rakkaani, niin olihan se touhua, että huh, huh. 

Ensinäkin yksi asia tuli yllätyksenä, kun mieheni saattamana menimme synnytyspolille, niin minua ei oltu neuvolassakaan valistettu, että ensimmäiseksi synnytykseen menevä nainen laitetaan tyhjentämään peräsuolensa.  Hoh, hoijaa, ei koskaan sitä oltu mulle sitä toimenpidettä tehtykkään, joten tulipahan sekin koettua, vaikka pelkäsin kylläkin veskin pöntöllä istuessani puolialastomana jo siinä vaiheessa, että tuleekohan se vauvakin samantein kuin p...t.  No, onneksi selvisin siitä koetuksesta, ja toiseen synnytykseen mennessäni jo tiesinkin parin vuoden päästä, että mikä toimenpide on niinkuin ensimmäisenä kyseisellä polilla.    Tottakai hyväksyin moisen suolen tyhjentämiseni, koska onhan se kätilöllekin siistimpää hoitaa synnytystä, kun ei tule sitä itseään myös rööristä ponnistaessaan ulos.

Itseasiassa synnytykseni sinänsä sujuivat vallan hyvin, vaikkakin kätilöjen vuoronvaihto sattui ainakin toisen synnytykseni aikana.  Ensimmäisen synnyttäminenhän kesti kauemmin kuin toisen vauvan ulostuleminen, mutta ensimmäisen kohdalla piti hieman loppupuolella imukuppia käyttää pienellä paineella, mutta terveet vauvat sain ulostettua maailmaan.  

Lasten isä oli molemmissa synnytyksissäni mukana, vaikka ei siinä tolassa voi kesken tuoksinnan keskittyä muihin ihmisiin kovin paljon, noh, henkisenä tukenahan mies nyt oli kuitenkin, ja olihan ne elämämme hienoimpia hetkiä, kun vauvamme syntyivät, ja se ensikosketus meidän yhteiseen lapseemme.   Ihmettelemistä riitti molemmin silmin.   Kätilön toiminnat olivat ihan asiallisia ja jopa toisen synnytyksen yhteydessä kätilö oli oikein empaattinen ja mukava, ja jutteli omastakin perheestään, eikä vaan keskittynyt mekaaniseen neuvomiseen synnytyksen aikana, ja synnytyksen jälkeen oli kyllä autuaalinen olotila, kun oli saanut puserrettua vauvansa kohdusta pois, ja se keveyden tunne oli ihanaa, ei enää isoa mahaa.   Heti synnytyshuoneessa  miehelleni ja minulle tuotiin pikarillinen kuoharia ja voileipiä.  

Sitten vain nyyti mukana siirryimme synnyttäneiden osastolle, ja se oli se jakso, joka ei ollut kaikin puolin niin mukavaa olemista, koska samassa huoneessa oli niin monta muutakin synnyttänyttä naista ja vauvat, paitsi yöksi vauvamme itse vietiin hoitajien valvontaan ns. vauvahuoneeseen.  

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tää on että synnytyskokemuksesta muka kysyttäisiin ja vielä oikein monta kertaa. Ja että keskusteluapua saa jos sitä tarvitsee.

Ensimmäisestä synnytyksestäni ei kukaan suostunut keskustelemaan. Vastaus oli aina, että "jokainen kokee omalla tavallaan ja jotkut ovat herkempiä", kun yritin ottaa kokemukseni puheeksi.

Siihen korttiin mitä neuvolassa täytettiin ilmestyi teksti "epäsäännöllinen" synnytyksen kohdalle. Kukaan ei edes kertonut mitä se tarkoittaa.

Seuraava synnytys oli "säännöllinen" ja se käytiin tarkkaan läpi jo synnärillä. Kätilö selitti, että synnytys on tärkeää käydä läpi ettei siitä jäisi mitään ikäviä muistoja. Siihen helppoon synnytykseen olisi saanut jopa keskusteluapua, jos olisi sattunut tarvitsemaan.

Siitä vaikeasta synnytyksestä ei kukaan suostunut missään vaiheessa puhumaan. Eikä siihen mitään keskusteluapua ollut tarjolla. Ilmeisesti keskusteluapua on tarjolla vain silloin kun sitä ei tarvita.

.

Varmaan riippuu ihan siitä, kuinka kauan synnytyksistäsi on aikaa?

Ei mitään kivunlievitystä pyynnöistä huolimatta. Kätilö tuli ottamaan mun silmälasit pois joita ilman olen puolisokea. Kivuissani en ymmärtänyt vastustaa, mutta onneksi mies siinä vaiheessa puuttui ja sanoi että annetaan niiden silmälasien olla. Oksensin kivusta 'sata' kertaa ja sitten kroppa luovutti ja hyvän alun jälkeen ponnistamisen tarve loppui. Katetri, eppari, imukuppi jne. Ihmettelen ettei tullut raskauden jälkeinen masennus kun ptsd oli ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Poliitikkojen ja median pitäisi erityisesti olla kuulolla, kerta valittavat alhaisesta syntyvyydestä. Ei voida ensin vähätellä naisten yritystä tuoda epäkohdat esille synnytysväkivallasta tiedottavan kampanjan avulla ja olla tekemättä mitään ja sitten pari vuotta myöhemmin ihmetellä miksi Suomen syntyvyys on romahtanut jopa EU:n häntäpäähän.

Paitsi nythän korona-aikaan vauvoja on syntynyt odotettua enemmän - ilman mitään poliittisia päätöksiä tai muutoksia - eli vähän epäilen, ettäkö viitsisivät alkaa ajamaan muutoksia, kun hienosti on mennyt ihan itsestään.