Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku jo tehdä sen kansalaisaloitteen? Joku joka osaa!  50 000 nimeä tulee äkkiä!  

Monet kansalaisaloitteet eivät etene eduskunnassa lakialoitteeksi vaikka tulisi se 50 000 ääntä. Vain muutama. Mutta TÄRKEÄÄ ON TUODA NÄITÄ EPÄKOHTIA ESILLE MAAN PÄÄTTÄJILLE vaikka tällä tavalla.  Asia saa julkisuutta ja keskustelua aikaan, mikä on tarkoitus. Suomessa on demokratia, siksi kansalaisille on annettu mahdollisuus  vaikuttaa lakeihin kansalaisaloitteilla. Käykää selaamassa näitä aloitteita kansalaisaloitteet.fi sivustolla. Siellä on aloitteita vaikka mistä aiheesta ja samalla voi kirjautumisen ja tunnistautumisen jälkeen antaa äänensä kansalaisaloitteisiin. Todella helppoa.

Mutta kun tulee 50 000 ääntä, eduskunnan on pakko ottaa se käsittelyyn. 

Sen takia en pidä tätäkään keskustelupalstaa tarpeettomana vaikka tämä on monen mielestä turhaa valittamista. Mutta jos yksikin esimerkiksi sairaalassa työskentelevä lukee näitä ja saa aikaan muutosta omissa toimintamalleissaan tms, on ehdottomasti hyvä asia kirjoitella tänne.

Hyvää uutta vuotta kaikille vuoteen 2022!

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku jo tehdä sen kansalaisaloitteen? Joku joka osaa!  50 000 nimeä tulee äkkiä!  

Äänestäminen on keksitty. Mitä sinun ehdokkaasi oli mieltä synnytysoloista? Kenties ei mitään ja pistäisi mieluummin kaikki rahat meitä rikkaammille italialaisille tukipakettina tai sitten korvaisi suomalaisten vauvat siirtolaisilla? No se oli sitten sinun valintasi.

Katso ensi kerralla mitä ehdokkaasi päättää puolestasi. Äläkä vain äänestä mielikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin tämän vuoden syksyllä. Synnytys ei tuntikausien kipeistä supistuksista, kalvojen puhkaisusta ja oksitosiinitipasta huolimatta edennyt. Olin auennut alussa 5cm mutta sen jälkeen ei 12h aikana tapahtunut yhtään mitään. Vauvalla alkoi olla jo ahdinkoa. Minä olin ihan uuvuksissa, kun kivut kaikkinensa oli kestänyt jo 2 vrk, enkä ollut juuri nukkunut. Lääkäri totesi empaattisesti tähän: "Jostain syystä sun kohtu ei nyt vain tiedä, mitä pitäis tehdä". Ai no mut sehän on kiva. Ei se tosiaan tiennytkään mitä tehdä, kun koko homma päättyi lopulta kiireelliseen sektioon vauvan virheellisen tarjonnan vuoksi. Mutta olen vähän kipuillut tuota lausetta, osui jonnekin naiseuden ytimeen. Miltähän miespotilaista tuntuisi, jos iiden värkeistä sanottaisiin, ettei ne nyt vain tiedä mitä pitää tehdä. Lääkäri tai kätilö ei koskaan tullut keskustelemaan kanssani tai kertomaan, mikä synnytyksessä meni pieleen, joten jäi kaikin puolin aika huono fiilis koko kokemuksesta. 

Kuulostipa tämä tutulta, kuin ekasta synnytyksestä. Toinen lapsi syntyi sitten alateitse, vaikka sillä oli sama tarjontavirhe. Kai toinen lapsi on muutenkin usein helpompi synnyttää. Joka tapauksessa kätilöt ohjasivat minua asentoihin, joilla vauvan tarjontaa pystyttiin korjaamaan. Koin että hyödyin valtavasti heidän ammattitaidostaan.

Ah. Ensimmäisen lapsen syntymä samanlainen kokemus; paras käytäväpaikka, ei sermejä ei mitään ja laitoshuoltaja kyseli, että haluanko mäkin syödä kun ei heillä ollut tietoa että käytävällä on joku. Sit huoneessa toinen yö, maito ei noussut, halusin ehdottomasti kotiin turvaan kahden yön jälkeen.

Mutta! Toinen lapsi; potilashotelli. Siunattu hiljaisuus, uudet, siistit huoneet. Ruuan sai käydä syömässä alakerran ravintolassa tai mies haki sen huoneeseen. Vieraita sai käydä sen mitä itse halusi ja jaksoi ottaa vastaan.

Todellakin, eheyttävä kokemus.

Toivottavasti kansalaisaloite saadaan etenemään! Mediassa on ollut viime aikoina esillä kätilöiden lähtö muualle, eli ongelmia on ollut varmasti jo pitkään alalla ja potilaat kokeneet sen nahoissaan. Yksilön tasolla traagisestikin, kun on jouduttu terapiaan käsittelemään synnytyksessä ja sen jälkeen koettu kaltoinkohtelu, pelkopolille seuraavan raskauden kanssa, kun edeltävä synnytyskokemus on ollut niin huono synnytyssairaalan henkilökunnan takia, ja jopa lapsiluvun jääminen suunniteltua pienemmäksi, koska naiset eivät halua enää laittaa itseään lääkärien ja hoitajien mielivallan alle.

Poliitikkojen ja median pitäisi erityisesti olla kuulolla, kerta valittavat alhaisesta syntyvyydestä. Ei voida ensin vähätellä naisten yritystä tuoda epäkohdat esille synnytysväkivallasta tiedottavan kampanjan avulla ja olla tekemättä mitään ja sitten pari vuotta myöhemmin ihmetellä miksi Suomen syntyvyys on romahtanut jopa EU:n häntäpäähän.

Itsellä ollut ajatus, etten voi hankkia lapsia ilman lottovoittoa, jolla pääsisin esimerkiksi yksityisklinikalle Sveitsiin synnyttämään, tai keräämällä tarpeeksi rohkeutta ja tietoa kotisynnytyksestä. Tuskin on päättäjillä ollut käsitys, että tähän pisteeseen on menty, kun liian kauan on jätetty asiat retuperälle ja tuudittauduttu siihen, että julkinen terveydenhuolto on hyvää.

Tarvitaan myös asennemuokkausta. Unohtakaa se ”synnytys ei ole sairaus” hokema, kivun vähättely, imetysasioissa liika ehdottomuus sekä misogynia, josta kumpuaa ajatukset, että nainen vain teeskentelee tai on laiska, jos hän ei pysty kunnolla huolehtimaan itsestään ja vauvastaan juuri synnyttäneenä. Yksityisyys, oma rauha ja lepo kullanarvoiset toipumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta mitattiin hemoglobiini synnytyksen jälkeen, se oli 72. 80 on jo lisäveren paikka mutta minä en saanut koska hoitaja ei yöllä sitä halunnut laittaa. Oli myös eppari, imukuppisynnytys, yli 4 tunnin ponnistusvaihe takana, sitä ennen 6 vrk käynnistystä salissa. Sekunnista oli kiinni ettei lähdetty hätäsektioon.

Ei minua autettu vauvan hoidossa, en pysynyt tajuissani ja olin heikko. Muuta en nyt tähän laita kun olen jo aiemmin tähän ketjuun kertonut.

Kiva lukea täältä näitä lannistavia kommentteja, en minä itse sille mitään voinut. Jos olisin voinut valita olenko tuossa kunnossa vai paremmassa kunnossa synnytyksen jälkeen niin mitäpä luulette?

Anteeksi mitä, ”yli neljän tunnin ponnistusvaihe”? Ponnistin tunnin ja käsitin, että se on maksimi, mitä yritetään. Imukupilla sitten irtosikin heti. Jäi vähän olo, että turhaan kidutettiin niin pitkään kun kroppa ei yhtään tuntunut saavan tatsia mitä siltä odotettiin.

4 h 35 min on papereissa. Käsitin että osittain venyi siksi kun odotettiin lääkäriä niin kauan. Epiduraali vei tunnon, oksitoonitippa irtosi eikä kukaan laittanut paikoilleen vaikka pyysin kun ihmettelivät kun supistuksia ei näy. En tuntenut ponnistamisen tarvetta eikä niitä ruudullakaan näkynyt. Käytännössä homma vain pysähtyi. Vauvan sydänäänet alkoi heittelemään, lääkäri juoksi paikalle vihdoin, otti imukupin ja sanoi että kertayrittämällä on lähdettävä. No viidesti piti kokeilla että onnistui.

Ei kai noissa ole maksimia. Muut synnytykset hoidin ilman epiduraalia niin ponnistusvaihe jäi n. 20 minuuttiin.

Mä en tajua niitä jotka haluaa sen turruttavan epäinhimillisen tunnon poiston jota "kivun lievitykseksi" synnytyksessä sanotaan. Kaveri pelkäsi synnytystä ja olin sille doulana ja itsekkin raskaana ja katoin sitä meininkiä, että ei jumala*ta! Menin paikalle klo 11 ja sain olla koko päivän ihan yöhön saakka. Sitä piikkiä annettiin yli 12h ajan siis koko päivän sitä laitettiin lisää ja lisää niin että synnytys venyi ja venyi koska supistukset lakkas aina ja tunto lähti raajoista, ja kun vauvan oli sitten pakko syntyä, koska meinasi kuolla kohtuun, ja tuli kiire saada se ulos. Poika syntyi kauttaaltaan sinisenä, siis vauva oli smurffin värinen! se vedettiin ulos ja kiireellä vietiin pois sanaakaan sanomatta. Jäätiin tuijottamaan uuden äipän kanssa toisiamme, että mitä nyt tapahtuu?! Jonkun ajan kuluttua lapsi tuotiin kyllä takaisin ja väri oli jo normaali. Kello oli jo 23 yöllä. Nyt sain lähteä kotiin, hyvä kun jaksoin katsoa sen näytelmän loppuun. Se oli pelkopolilla Taysissa vuonna 2014.

Ite kun synnytyin pari kuukautta myöhemmin Tayssissa, en todellakaan ottanu mitään perhana "lievitystä" ihan luomuna synnytin eikä sielä osastolla tarvinnu olla koko päivää. (Kun ei siihen kipuun kuole ainaskaan, mutta lapsi voi jos synnytys pitkittyy) 3h saapumisesta osastolle pääsin ensisynnyttäjänä potilashotelliin terveen 9 pisteen vauvan kanssa. Mulla kävi kyllä tuuri kun pääsin sinne hotelliin ja vauvan sai parkkiin kun haki syötävää ja lisämaitoa sai heti kun pyysi jne. kaikki sympatia kyllä niille äideille jotka on joutunu hoitajien/kätilöiden toimesta heitteille! Kyllä näistä tarinoista voi jotain oppia.

Tämä ei ole ihan tieteellinen käsitys kivunlievityksestä synnytyksessä. 

Kyllä se ihan tieteellinen fakta on, että epiduraali saattaa (huom. saattaa, ei siis aina) pidentää synnytystä.

Itselle ekassa synnytyksessä kieltäydyin epiduraalista juuri siitä syystä, että olin lukenut, että haittavaikutuksena saattaa olla synnytyksen pidentyminen ja muullakin tavoin saattoi olla haitaksi synnytyksen etenemisessä. Sukulaisellani oli myös huono kokemus epiduraalista. Ja lisäksi inhotti ajatus saada iso piikki selkään, olin lukenut, että jos epiduraalipiikki menee vahingossa väärään paikkaan ,seurauksena voi olla hermovaurio tai halvaantuminen. Kaikki tehköön oman valintansa, itselleni oli helpompi sietää synnytyskipu kuin ottaa pieni riski siitä, että epiduraali ei sovikaan tai sattuu jokin hoitovirhe.

Epiduraali synnytyksessä on maailman paras keksimtö ja sen pitää olla automaatio jokaiselle synnyttäjälle siitä hetkestä kun astuu sairaalaan ja koko synnytyksen ajan.

Ei missään nimessä epiduraalia automaattisesti kaikille! Sehän olisi pakkolääkitystä. Olen synnyttänyt kolme lasta ilman epiduraalia. En kokenut että tarvitsen sitä. Hirveät kustannukset myös kun pitäisi palkata lisää anestesialääkäreitä.

Totta! Minä olen synnyttänyt viisi lasta ilman kivunlievitystä ja ne olivat hyvin voimaannuttavia kokemuksia, koska koin olevani alkukaintainen naaras, joka pystyy tuottamaan uutta elämää, vaikka se kivulla tehdäänkin. Lääketieteellisten kainalosauvojen olisin kokenut loukkaavan naiseuttani. Jos sellaiset kätilöt loukkasivat, jotka kävivät ronklaamaan alapäätäni "auttaakseen" vauvaa ulos. Hoidan synnytykseni ihan itse, kiitos vaan. Kätilön tehtävä on ottaa koppi, kun vauva tulee.

😂

En nyt löydä sitä kommenttia missä jonkun mies oli vitsaillut shampanjasta ja saanut kylmää kahvia, mutta onko teille muille oikeastu tarjottu jotain "herkkua" synnytyksen jälkeen? Minä sain vain ruuan kun siirrettiin osastolle just ruoka-aikaan. Olin ihan huuli pyöreänä kun serkku kehui miten olivat miehensä kanssa skoolanneet kuoharilla(holittomalla tietenkin) ja  hoitaja oli silmää iskien sanonut että ne lasit voitte viedä mukananne jos tahdotte (muovia).

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Annetaan lapsettomienkin osallistua keskusteluun, jos heillä on asiasta mielipide. Tässä ketjussa on menty muutaman kerran suolistosairauksien puolelle. Niille voisi perustaa oman valitusketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Annetaan lapsettomienkin osallistua keskusteluun, jos heillä on asiasta mielipide. Tässä ketjussa on menty muutaman kerran suolistosairauksien puolelle. Niille voisi perustaa oman valitusketjun.

Lapsettomien mielipiteissä on sellainen juttu, ettei he tiedä mistä puhuvat ja lisäksi hakevat negatiivisuudella vahvistusta omaan lapsettomuuspäätökseen. Yhtä järkevää olisi rokotevastustajatrollien perusteella päätellä, mitä kansan enemmistö näkee rokotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huvittavinta on, että eniten melskaa tässä ketjussa lapsettomat. Kannattaa muistaa, että synnytysjutut on naisten armeijajuttuja ja suhtautua sen mukaan. Suurin osa on tyytyväisiä sairaalassa viettämäänsä aikaan.

Tämä on kuin rokoteasiat eli enemmistö ottaa rokotteet, vaikka palstalla riehuu rokotevastaiset ja palstajuttuja lukiessa voisi luulla, että 90 prosenttia vastustaa rokotuksia.

Annetaan lapsettomienkin osallistua keskusteluun, jos heillä on asiasta mielipide. Tässä ketjussa on menty muutaman kerran suolistosairauksien puolelle. Niille voisi perustaa oman valitusketjun.

Lapsettomien mielipiteissä on sellainen juttu, ettei he tiedä mistä puhuvat ja lisäksi hakevat negatiivisuudella vahvistusta omaan lapsettomuuspäätökseen. Yhtä järkevää olisi rokotevastustajatrollien perusteella päätellä, mitä kansan enemmistö näkee rokotukset.

Täällä on sattunut silmiin ainakin muutama kannustava ja lämmin velan kommentti.

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyttänyt 2 kertaa. Molemmilla kerroilla sain perhehuoneen, sai olla rauhassa. Ekalla kerralla vauvan sai jättää hoitajille esim. suihkun ajaksi. Mies oli päivät töissä, tuli öiksi sairaalaan. Toisen kohdalla vauva oli koko ajan kanssamme. Huoneessa oli telkkari, jota siinä unisina tuijotettiin. Ruoka haettiin huoneeseen, koska haluttiin olla rauhassa. Olin 2 yötä sairaalassa molempina kertoina. Olisin voinut olla pidempäänkin, kaikki varsinainen työ alkoi vasta kotona kun piti hoitaa koti ja vauva ja ruokkia itsensä. Sairaalassa oli helppoa, ei pahaa sanottavaa. Ihme sairaaloissa te olette olleet jos ovat tuommoisia kidutuskammioita.

Kuten huomaat, alapeukkuja tulee jos erehtyy kertomaan myönteisiä kokemuksia. Että sellainen keskustelu taas.

Vierailija kirjoitti:

En nyt löydä sitä kommenttia missä jonkun mies oli vitsaillut shampanjasta ja saanut kylmää kahvia, mutta onko teille muille oikeastu tarjottu jotain "herkkua" synnytyksen jälkeen? Minä sain vain ruuan kun siirrettiin osastolle just ruoka-aikaan. Olin ihan huuli pyöreänä kun serkku kehui miten olivat miehensä kanssa skoolanneet kuoharilla(holittomalla tietenkin) ja  hoitaja oli silmää iskien sanonut että ne lasit voitte viedä mukananne jos tahdotte (muovia).

Mä en saanut edes ruokaa kun oli ruoka-ajat jo ohi. Saavuin siis edellisenä iltana noin klo 22, salista vuodeosastolle mut kärrättiin seuraavan vuorokauden puolella miltei tarkalleen klo 00.00. Vettä sentään sain kun mies kävi sitä hakemassa. Sen maratonsynnytyksen aikana olin niin sekaisin ja kipeä, ettei mulle uskallettu mitään syötävää antaa, eikä kyllä itsellekään kotoa lähtiessä tullut mieleen roudata mukaan eväitä, lääkkeitä yms.

Alapeukut tulevat muiden kokemusten vähättelystä ja " En minä ainakaan mitään tuollaista kokenut, lapsi vain tulla pötkähti ja kaikki oli niin ihanaa ja täydellistä, onpa teillä outoja kokemuksia, ihme kidutuskammioonko teidät on laitettu?"

Jos oma kokemus oli hyvä, niin se on hienoa, mutta ei tarvitse toisten kokemuksia tulla lyttäämään ja vähättelemään.

Inhottavaa kun joku täällä yrittää muokata sanoja, että eihän se kätilö tarkoittanut, kun kätilö oli ilkeästi kommentoinut. Subjektiivinen kokemus tämä miten tulkitsee tai jos kätilön käsittely on tuntunut kovakouraiselta, se on oikeasti ollut sille kirjoittajalle!SAA valittaa jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Puukolla ja pesäpallomailalla saatu lapsi ulos, viikon kestäneiden kaikkein tuskallisimpien supistusten kourissa, jollaisia kukaan koskaan ei ole kokenut. Lapsi vedetty ulos imukupilla kysymättä lupaa ja kaikkien naureskellessa vieressä miten isot häpyhuutet ovat. Lapsivuodeosastolla viereisessä sängyssä ulkomaalaiselle kaikki apu on saatavilla, mutta itse ja vauva ovat jätetty kuolemaan verisissä lakanoissa ilman lisämaitoa äidin pyörtyessä yrittäessä päästä nyrkin kokoisten veriklimppuen tippuessa lattialle saadakseen kenenkään kertomatonta aamupalaa. Vielä ennen syömistä on siivottava jälkensä kätilöoden repiessä nännejä.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ikävät synnytyskokemukset pystyy purkamaan neuvolassa, onhan siellä se kaavake jossa nimenomaan kysytään synnytyksestä ja sillon saa maksutta käydä psykologin kanssa synnytyksen uudelleen läpi.

Kaikki tämä väritetty liioittelu vie pohjan oikeasti ison puutteen korjaamiseksi. Kaikkien äitien omat synnytystarinat ovat hienoja ja ansaitsevat arvostusta ja kuulemista kuitenkin.

Ehkä juuri tämä vauvapalsta on oikea foorumi purkautua ja päästellä höyryjä ulos, mutta tuo järjetön liioittelu syö uskottavuutta.

Niin kyllä synnytyskokemuksesta nykyään kysytään montakin kertaa. Kätilöt kysyvät synnytyskokemuksesta synnärillä ja neuvolassakin vielä kysyttiin, että jäikö jotain pahaa mieltä synnytyskokemuksesta. Mutta huomasitko, että tämän ketjun tarkoitushan oli puhua siitä, minkälaista on kohtelu synnytyksen JÄLKEEN synnärillä. Ja siitä ei missään kaavakkeissa tai neuvolassa kysellä.

Omalla kohdalla synnytyksestä ei jäänyt mitään hampaankoloon, mutta siitä synnytyksen jälkeisestä kohtelusta kylläkin.

Ja mitä aloittajakin sanoi eli ihan vaan se sairaalassa olokin on synnytyksen jälkeen kamalaa, vaikka kätilöt olisivatkin ihan kivoja ja asiallisia. Olet juuri synnyttänyt, väsynyt ja kipeä ja sitten pitää täysin itse olla vastuussa siitä vastasyntyneestä 24h heti alusta alkaen. Mitään armoa, lempeyttä tai ymmärrystä et saa vaan heti synnytyksen jälkeen pitää olla reipas ja 100% toimintakykyinen. Mitään lepoa ja apua ei kätilöt tarjoa oma-aloitteisesti. Tämä mielestäni on ihan oikea ongelma.

Nykyinen toimintakulttuuri on nyt tämä ja tämän ketjun idea oli tuoda ongelmat esiin. Parantamisen varaa ihan selvästi on. Enemmän resursseja vastasynnyttäneiden hoitoon! Ja kätilöille koulutusta, miten ollaan empaattinen ja toiset huomioonottava ihminen, jotkut eivät sellaisia osaa olla ilman koulutusta ilmeisesti. Ja enemmän kätilöitä töihin niin kätilöiden epäasiallisuus ja tiuskiminen ei ainakaan johtuisi kiireestä, väsymyksestä ja henkilöstöpulasta.

Palkkojen korotuskaan ei varmaankaan olisi haitaksi. Valtion rahoja laitetaan todella typeriin hankkeisiin ja hömpötyksiin. Kätilön työ on todella tärkeää, valtio priorisoi tällä hetkellä ihan vääriä kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, äidit henkihievereissään raahautuvat ja pyörtyilevät verisissä vaatteissa aliravitun ja huutavan vauvan kanssa pitkin käytäviä kenenkään puuttumatta asiaan. Just.

Mulla oli vaikea synnytys. Lapsi päätyi teholle, ja minä vuodeosastolle useampaan eri tippapussiin kiinnitettynä. Lasta ei mun luokse voitu tuoda ja oma olo oli todella heikko. Pyysin, josko saisin saattajan että pääsen pienokaisen luo. Tipat siirrettiin pyörillä kulkevaan telineeseen, näytettiin että "tuosta ovesta meet, käännyt oikeelle, käytävän päässä ovi vasemmalla." Normaalikuntoiselle noin minuutin pyrähdys. Multa kului vartti, ja perille päästyäni en ehtinyt mitään edes sanoa hoitajille kun pyörryin. Tulin tajuihini vuodeosastolla. Sängyn vierellä oli vuodeosaston hoitaja ja sieltä lasten teholta toinen. Lasten hoitaja läksytti vuodeosaston hoitajaa, että mun kunnossa olevalle pitää olla saattaja, kulku vuoteella, ei pyörätuolilla tai kävellen. Loppuajan mulle tuotiin vauva vierelle niiksi hetkiksi kun pystyin siitä huolehtimaan ja se ei itse tarvinnut hoitotoimenpiteitä.

Synnytys ei ole sairaus -väittämällä on saatu paljon pahaa aikaan. Ei se ole mitään muuta kuin ilkeilyä.

Tietysti on totta, että synnytys on luonnollinen tapahtuma.

Myös luunmurtuma on ihan luonnollinen asia. Ei sekään sairaus ole. Silti murtuneita luita pystytään hoitamaan asiallisesti, eikä potilaita kiusata. Vanhoina "hyvinä aikoina" murtuneita luiden kanssa opeteltiin elämään tai kuoltiin. Ja kyllä ne ihan oikeat sairaudetkin luonnollisia ovat.

Miksi vain synnys halutaan sinne vanhojen hyvien aikojen käytäntöihin, mutta ei muita "luonnollisia tapahtumia"?

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, äidit henkihievereissään raahautuvat ja pyörtyilevät verisissä vaatteissa aliravitun ja huutavan vauvan kanssa pitkin käytäviä kenenkään puuttumatta asiaan. Just.

Minulle tehtiin hätäsektio, olin pitkään kestäneen synnytyksen yrittämisen takia aika heikona ja vielä tikit mahassa.  Kysyin tuodaanko ruoka huoneeseeni ja hoitaja melkein  nauroi päin naamaa, että liikkuminen tekee hyvää. Ruokakärri saapui , jätin vauvan nukkumaan  ja  laahustin muiden mukana hakemaan tarjotinta, alkoi huimata ja  kopsautin pääni seinään.  Sopat sylissä ja aivotärähdys. Että niin hyvää tekevä liikuntatuokio! 

Tosin ruuan hakuun käskyttänyt hoitaja pyysi jälkeenpäin anteeksi, oli käsittänyt minulle tehdyn suunnitellun sektion.