Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Minä synnytin kiireellisellä sektiolla, eikä suoli lähtenyt toimimaan leikkauksen jälkeen. Sain kerran ummetuslääkettä, ei auttanut. Pyysin toistamiseen, ei annettu.

Mies haki sitten lakua kanttiinista.

Voisiko joku jo tehdä sen kansalaisaloitteen? Joku joka osaa!  50 000 nimeä tulee äkkiä!  

Perspektiiviä sairaalassa oloon kirjoitti:

Esikoinen, meni yliaikaiseksi reilulla kahdella viikolla. Synnytys käynnistelyineen kesti reilun kolme päivää. Lopputuloksena kuollut lapsi ja puolikuollut äiti. Siinä tilanteessa olisin mielelläni mennyt vaikka kymmenen ihmisen kanssa samaan huoneeseen jos lapseni olisi jäänyt vain eloon.

Sairaalassa ollaan kuitenkin lyhyt aika ja kotona on sitten aikaa rauhassa aloitella uutta elämää vauvan kanssa. Ei pitäisi olla varaa valittaa! Itse menin kotiin tissit täynnä maitoa toipumaan synnytyksestä ja pakkaamaan kaiken vauvaan liittyvän pois.

Miksi et saanut maidon nousua estävää lääkitystä?

Tuollaisestahan saa helposti rintatulehduksen, eikä se ole mikään pikkujuttu. Tuskin kukaan olettaa että tuossa tilanteessa pitäisi pumppaamalla alkaa tyhjentämään rintoja.

Miten voi olla että vaikka Suomi on todella vasemmistolainen, niin silti ei ole yhtään mitään? Jatkuvasti kuulee näitä esimerkkejä. Mihin kaikki verot menevät?

Vierailija kirjoitti:

29 sivua luin, nyt haluan avata omat kokemukseni. Kiireellinen sektio '12. Kaikki sujui mielestäni kelvollisesti, noin 12h leikkauksen jälkeen piti nousta ylös. Sain kyllä veritulppien ehkäisyyn napapiikkejä (niitä sai kotonakin pistää) mutta silti kehotettiin liikkumaan. Olen siitä kiitollinen. Joka kerta kävely reipastui, kyllä olisin huonossa kunnossa lähtenyt kotiin ellen olisi sairaalassa jo liikkunut ahkerasti. Tällä kerralla kaksi huonoa kohtaamista hoitohenkilökunnan kanssa. Ensimmäinen oli kun alkuun vauva käytiin nostamassa sänkyyn syömään. Sänky oli seinää vasten, minä seinän vierellä ja vauva minun ja vuoteen reunan välissä. Hoitaja vastasi kutsuun, ettekö itse saa vauvaa omaan sänkyyn. Ymmärsin sentään sanoa, että en saa. Tämän touhun aikana sainkin klassisen kommentin, ettei kotona kukaan näin sitten auta. Jälkikäteen mietittynä, en olisi yksin niin pahaan paikkaan itseäni saanutkaan. Toisella kertaa osastosihteeri katsoi leikkaushaavaa ja tuumasi, että tulee ruma arpi. Babybluesin vuoksi itkin seuraavat 20 min.

Toinen lapsi syntyi ilman ongelmia '18. Ei pahaa sanottavaa. Pyörryin ensikäynnillä vessassa, onneksi hoitaja oli mukana. Sen jälkeen palvelu pelasi kyllä hienosti. Perhehuonetta en pyytänyt kummallakaan kerralla, melko yksin sain silti olla, vieruskaverit olivat molemmilla kerroilla alle vuorokauden samaan aikaan huoneessa. Valoja ei sytytetty öisin, ja vaikka tuohon parjattuun omatoimisuuteen ohjattiin, kukaan ei ollut tyly asian kanssa. Yhtä olen ihmetellyt, miksi olette ottaneet vauvan mukaan ruoanhakuun? Kyllä se vauva sen aikaa pärjää, omani ainakin pärjäsivät. Hoidin vauvani hyvin, esikoisen aikaan kun kävin suihkussa, niin oli alkanut itkeä. Hoitaja oli rauhoitellut vauvaa ja totesi, että osaavan tämä itkeäkin.

Mitä ihmettä sihteeri sun haavalla tekee? Vai pitikö se kuvata koneelle? Mutta silti asiatonta.

Onhan se synnytyksen jalkein aika ihan kammoa. Ite olin aivan jarkyttyneessa tilassa aika dramaattisen synnytyksen jalkeen tosi kauan. Koin sen koko jutun aika 'vakivaltaiseksi' kun ei ollut itsemaaraamisoikeutta. En ikina halunnut toista lasta. Ja pelko toisesta raskaudesta yhdistettyna synnytyksesta tulleisiin vaurioihin johti eroon aviomiehen kanssa, etta kaikenkaikkiaan ei mikaan hienoin tulos. Lapsi on nyt aikuinen ja rakkain minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans kokemus että vauva huusi yöllä 4h (katsoin kelloa) jonka jälkeen sai vasta lisämaitoa 6ml ja nukahti samantein. Minulla nousi Maito vasta toisena päivänä kotiuduttua. Ihme kidutusta vauvalle ettei anneta maitoa. Vauva oli koko ajan rinnalla ja imi rinnat rikki jo sairaalassa, tuloksena a rinnat venyi d:hen liian runsaan tyhjän imemisen seurauksena.

Rintojen muutokset johtuu vain ja ainoastaan raskaudesta ja maidon nousun venymisestä, ihan samat veneneet nännit olisit saanut ilman imetystäkin.

Itse imetin 2v. ihan normaalit nännit edelleen, ne on ne omat geenit ja hormonit jotka vaikuttaa. Raskauskilot lähti kuukaudessa viikossa,synnärille jäi jo n. 6kg. Viikon sisään vielä lisää kun jalkaturvotukset häipy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisinko joku ystävällisesti tehdä sen kansalaisaloitteen parempien synnytysolojen olojen saamiseksi? Joku joka osaa sen tehdä? Minulta irtoaisi heti yksi ääni. Kun 50 000 ääntä tulee, menee eduskunnan käsittelyyn.  Näistä kirjoituksista näkee että on kova  muutoksen tarve. Muuten kansalaiset jää vähiin tulevaisuudessa.

Miksipä et tekisi sitä itse?

Kuka uskaltaa tehdä aloitteen tällaisesta asiasta jos on omakohtaisia kokemuksia taustalla..

Vaikeavammainen tuttava toi julkisuuteen sen miten hänen kotikuntansa on kieltänyt häneltä lakisääteiset vammaispalvelut erikoisilla perusteilla.

Lehtijutun jälkeen ko. kunta teki tuttavasta rikosilmoituksen. Syyttää petoksesta ja teeskentelystä. Syytteet vääntäneillä virkamiehillä ei ole mitään hoitoalan pätevyyttä.

Ne invaliditeettia aiheuttavat sairaudet ovat hänellä todellisia ja niitä hoidetaan sairaalassa usean lääkärin voimin.

Miten kukaan lapsen vanhempi uskaltaa esittää vaatimuksia tai edes syytöksiä huonosta kohtelusta jos riskinä on se, että vastuullinen kunta kostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta mitattiin hemoglobiini synnytyksen jälkeen, se oli 72. 80 on jo lisäveren paikka mutta minä en saanut koska hoitaja ei yöllä sitä halunnut laittaa. Oli myös eppari, imukuppisynnytys, yli 4 tunnin ponnistusvaihe takana, sitä ennen 6 vrk käynnistystä salissa. Sekunnista oli kiinni ettei lähdetty hätäsektioon.

Ei minua autettu vauvan hoidossa, en pysynyt tajuissani ja olin heikko. Muuta en nyt tähän laita kun olen jo aiemmin tähän ketjuun kertonut.

Kiva lukea täältä näitä lannistavia kommentteja, en minä itse sille mitään voinut. Jos olisin voinut valita olenko tuossa kunnossa vai paremmassa kunnossa synnytyksen jälkeen niin mitäpä luulette?

Anteeksi mitä, ”yli neljän tunnin ponnistusvaihe”? Ponnistin tunnin ja käsitin, että se on maksimi, mitä yritetään. Imukupilla sitten irtosikin heti. Jäi vähän olo, että turhaan kidutettiin niin pitkään kun kroppa ei yhtään tuntunut saavan tatsia mitä siltä odotettiin.

4 h 35 min on papereissa. Käsitin että osittain venyi siksi kun odotettiin lääkäriä niin kauan. Epiduraali vei tunnon, oksitoonitippa irtosi eikä kukaan laittanut paikoilleen vaikka pyysin kun ihmettelivät kun supistuksia ei näy. En tuntenut ponnistamisen tarvetta eikä niitä ruudullakaan näkynyt. Käytännössä homma vain pysähtyi. Vauvan sydänäänet alkoi heittelemään, lääkäri juoksi paikalle vihdoin, otti imukupin ja sanoi että kertayrittämällä on lähdettävä. No viidesti piti kokeilla että onnistui.

Ei kai noissa ole maksimia. Muut synnytykset hoidin ilman epiduraalia niin ponnistusvaihe jäi n. 20 minuuttiin.

Mä en tajua niitä jotka haluaa sen turruttavan epäinhimillisen tunnon poiston jota "kivun lievitykseksi" synnytyksessä sanotaan. Kaveri pelkäsi synnytystä ja olin sille doulana ja itsekkin raskaana ja katoin sitä meininkiä, että ei jumala*ta! Menin paikalle klo 11 ja sain olla koko päivän ihan yöhön saakka. Sitä piikkiä annettiin yli 12h ajan siis koko päivän sitä laitettiin lisää ja lisää niin että synnytys venyi ja venyi koska supistukset lakkas aina ja tunto lähti raajoista, ja kun vauvan oli sitten pakko syntyä, koska meinasi kuolla kohtuun, ja tuli kiire saada se ulos. Poika syntyi kauttaaltaan sinisenä, siis vauva oli smurffin värinen! se vedettiin ulos ja kiireellä vietiin pois sanaakaan sanomatta. Jäätiin tuijottamaan uuden äipän kanssa toisiamme, että mitä nyt tapahtuu?! Jonkun ajan kuluttua lapsi tuotiin kyllä takaisin ja väri oli jo normaali. Kello oli jo 23 yöllä. Nyt sain lähteä kotiin, hyvä kun jaksoin katsoa sen näytelmän loppuun. Se oli pelkopolilla Taysissa vuonna 2014.

Ite kun synnytyin pari kuukautta myöhemmin Tayssissa, en todellakaan ottanu mitään perhana "lievitystä" ihan luomuna synnytin eikä sielä osastolla tarvinnu olla koko päivää. (Kun ei siihen kipuun kuole ainaskaan, mutta lapsi voi jos synnytys pitkittyy) 3h saapumisesta osastolle pääsin ensisynnyttäjänä potilashotelliin terveen 9 pisteen vauvan kanssa. Mulla kävi kyllä tuuri kun pääsin sinne hotelliin ja vauvan sai parkkiin kun haki syötävää ja lisämaitoa sai heti kun pyysi jne. kaikki sympatia kyllä niille äideille jotka on joutunu hoitajien/kätilöiden toimesta heitteille! Kyllä näistä tarinoista voi jotain oppia.

Tämä ei ole ihan tieteellinen käsitys kivunlievityksestä synnytyksessä. 

Kyllä se ihan tieteellinen fakta on, että epiduraali saattaa (huom. saattaa, ei siis aina) pidentää synnytystä.

Itselle ekassa synnytyksessä kieltäydyin epiduraalista juuri siitä syystä, että olin lukenut, että haittavaikutuksena saattaa olla synnytyksen pidentyminen ja muullakin tavoin saattoi olla haitaksi synnytyksen etenemisessä. Sukulaisellani oli myös huono kokemus epiduraalista. Ja lisäksi inhotti ajatus saada iso piikki selkään, olin lukenut, että jos epiduraalipiikki menee vahingossa väärään paikkaan ,seurauksena voi olla hermovaurio tai halvaantuminen. Kaikki tehköön oman valintansa, itselleni oli helpompi sietää synnytyskipu kuin ottaa pieni riski siitä, että epiduraali ei sovikaan tai sattuu jokin hoitovirhe.

Epiduraali synnytyksessä on maailman paras keksimtö ja sen pitää olla automaatio jokaiselle synnyttäjälle siitä hetkestä kun astuu sairaalaan ja koko synnytyksen ajan.

Ei missään nimessä epiduraalia automaattisesti kaikille! Sehän olisi pakkolääkitystä. Olen synnyttänyt kolme lasta ilman epiduraalia. En kokenut että tarvitsen sitä. Hirveät kustannukset myös kun pitäisi palkata lisää anestesialääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla positiivinen kokemus tyksistä 2019. Maito ei lähtenyt heti nousemaan ja lisämaitoa annettiin pieniä annoksia kerrallaan ”että jaksaa sitten imeä rintaa”. Niitä mun lypsämiä säälittäviä tippoja lisättiin siihen lisämaitoon ja kehuttiin joka hiton tipasta jonka sain lypsettyä. Saatiin perhehuone ja puoliso oli tukena koko ajan. Aamiasta sai hakea itse huoneeseen ja yöllä kävivät lapsen keltaisuutta mittaamassa niin, etten ollut edes herännyt. Osa hoitajista oli vähän hönelöitä ja laukoi jotain ajattelematonta , mutta meidän oma hoitaja oli aivan ihana. Viereisen huoneen perhe puhui yötä päivää isoon ääneen ja niiden vauva itki koko ajan ja oma puolisoni piti koko ajan televisiota päällä. Nämä seikat ärsytti mutta ei juurikaan mikään muu.

Tästä täytyy sanoa, että äidin oman maidon arvostus on kyllä suorastaan liikuttavaa. Munkin joku 1,25 ml:n ruisku huuhdeltiin lisämaidolla moneen kertaan, että varmasti saatiin kaikki tipat talteen.

Mulle tehtiin hoitovirhe julkisella enkä saanut edes anteeksipyyntöä.

Tähän pitää kyllä todeta, että olipa ilkeä kommentti. Suomessa ei jaotella julkisella puolella olitko millaisissa varoissa, kun sairaalaan joutuu syystä tai toisesta. Synnärille "joutuminen" on luonnollinen asia, ei siinä kuulu pankkitilin saldoa esittää.

Siksi me maksamme itsemme kipeäksi veroja, että hoitoa tarvittaessa saa. Emme siksi, että olisimme taloudellisen asemamme vuoksi syrjittyjä tai paremmin kohdeltuja.

Suomi taitaa olla kaukana sivistysvaltiosta,  kun näiden äitien kertomuksia olen tässä lukenut. Muistan koko ikäni kuulleeni naisten kertomuksia uuden elämän antamisesta  ja siitä seuranneesta kiittämättömyydestä tältä hoitoporukalta.  Sadistista menoa ja kannattaisi vaihtaa ammattia, jos noin korpeaa. Valitettavasti tämä koskee muutakin terveydenhoitoa, itsekin olen törmännyt törkeisiin hoitoporukoihin.  Enää minua ei hoitsut pompottelisi, tekisin valituksen joka ainoasta epäasiallisesta sanasta.

Kehotetaan synnytystalkoisiin poliitikkojen toimesta. En ihmettele, että moni jättää yhteen lapseen tai kokonaan lapsettomuuteen.  Kuten itsekin olen tehnyt, enkä kadu. Tähän maailmaan ei kannata lapsia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Tätä se meno synnärillä näyttää olevan. Kaikki empatia poissa.

Mietin, että opetetaanko nykyään kätilöt koulussa enemmän ”asiantuntijoiksi” ja liika empaattisuus on pahasta. Ja eivät vahingossakaan tee lähihoitajan/laitoshuoltajan töitä.

Just tuonkin takia, ei ollut ainut syy, eikä vakavin niistä , jonka vuoksi en enempää halunnutkaan lapsia synnyttää kuin kaksi!!!!!

Ainakin Kotkan keskussairaalassa oli ensinäkin sullottu kuusi samaan huoneeseen, ja sitten vieläpä yksi viidennen lapsen synnyttänyt nainen, jolla oli samalla tehty sterilisaatioleikkaus, niin hänen luonaan ravasi hoituri vähän väliä yöaikaankin. 

Sitten oli näitä päläpälä- akkoja, jotka olivat olevinaan jotain suurta ja kuninkaallista naisihmistä.  Rasittavat muistot, puhumattakaan parista umpityhmästä ja väsähtäneestä jo työhönsä kyllästyneestä elähtäneestä hoitajasta.  Kohteliaita ja mukaviakin sekä ymmärtäväisiä hoitajia joukossa oli onnekseni, ja kätilö oli toisessa synnytyksessä aivan ihana ihminen.

Mun synnytyksien jälkeen ollessani toipumassa koetuksesta synnyttäineiden osastolla oman paikkakuntani keskussairaalassa oli yhteen huoneeseen meitä synnyttäneitä eri ikäisiä naisia vierivieressä  8 naista ja verho vuoteiden välissä.   

Oli ihan hirveetä kuunnella toistenkin naisten päiväunikuorsaamisia, ja yöllä hoitajien ravaamista milloin minkäkin takia huoneessa kenen luona mitäkin varten, ja mitä vielä hiljaa eivät osanneet puhua kertaakaan riippuen hoitajasta.    Vessaan lähti sitten vuorollaan meistä kahdeksasta keskellä yötäkin, ja toiset liikkuivat hiljaa, mutta eivät kaikki osanneet tai eivät halunneetkaan.

Ihan kauheaa.

Tää ei sit oo harhakuvitelmaa et ulkomaalaisia kohdellaan paremmin jopa synnytyssalissa,tää ketju osoittaa sen,, suomalaisia kohdellaan kuin saastaista ja tautista mutta ulkomaalaiset saa kaikki mahdolliset palvelut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta mitattiin hemoglobiini synnytyksen jälkeen, se oli 72. 80 on jo lisäveren paikka mutta minä en saanut koska hoitaja ei yöllä sitä halunnut laittaa. Oli myös eppari, imukuppisynnytys, yli 4 tunnin ponnistusvaihe takana, sitä ennen 6 vrk käynnistystä salissa. Sekunnista oli kiinni ettei lähdetty hätäsektioon.

Ei minua autettu vauvan hoidossa, en pysynyt tajuissani ja olin heikko. Muuta en nyt tähän laita kun olen jo aiemmin tähän ketjuun kertonut.

Kiva lukea täältä näitä lannistavia kommentteja, en minä itse sille mitään voinut. Jos olisin voinut valita olenko tuossa kunnossa vai paremmassa kunnossa synnytyksen jälkeen niin mitäpä luulette?

Anteeksi mitä, ”yli neljän tunnin ponnistusvaihe”? Ponnistin tunnin ja käsitin, että se on maksimi, mitä yritetään. Imukupilla sitten irtosikin heti. Jäi vähän olo, että turhaan kidutettiin niin pitkään kun kroppa ei yhtään tuntunut saavan tatsia mitä siltä odotettiin.

4 h 35 min on papereissa. Käsitin että osittain venyi siksi kun odotettiin lääkäriä niin kauan. Epiduraali vei tunnon, oksitoonitippa irtosi eikä kukaan laittanut paikoilleen vaikka pyysin kun ihmettelivät kun supistuksia ei näy. En tuntenut ponnistamisen tarvetta eikä niitä ruudullakaan näkynyt. Käytännössä homma vain pysähtyi. Vauvan sydänäänet alkoi heittelemään, lääkäri juoksi paikalle vihdoin, otti imukupin ja sanoi että kertayrittämällä on lähdettävä. No viidesti piti kokeilla että onnistui.

Ei kai noissa ole maksimia. Muut synnytykset hoidin ilman epiduraalia niin ponnistusvaihe jäi n. 20 minuuttiin.

Mä en tajua niitä jotka haluaa sen turruttavan epäinhimillisen tunnon poiston jota "kivun lievitykseksi" synnytyksessä sanotaan. Kaveri pelkäsi synnytystä ja olin sille doulana ja itsekkin raskaana ja katoin sitä meininkiä, että ei jumala*ta! Menin paikalle klo 11 ja sain olla koko päivän ihan yöhön saakka. Sitä piikkiä annettiin yli 12h ajan siis koko päivän sitä laitettiin lisää ja lisää niin että synnytys venyi ja venyi koska supistukset lakkas aina ja tunto lähti raajoista, ja kun vauvan oli sitten pakko syntyä, koska meinasi kuolla kohtuun, ja tuli kiire saada se ulos. Poika syntyi kauttaaltaan sinisenä, siis vauva oli smurffin värinen! se vedettiin ulos ja kiireellä vietiin pois sanaakaan sanomatta. Jäätiin tuijottamaan uuden äipän kanssa toisiamme, että mitä nyt tapahtuu?! Jonkun ajan kuluttua lapsi tuotiin kyllä takaisin ja väri oli jo normaali. Kello oli jo 23 yöllä. Nyt sain lähteä kotiin, hyvä kun jaksoin katsoa sen näytelmän loppuun. Se oli pelkopolilla Taysissa vuonna 2014.

Ite kun synnytyin pari kuukautta myöhemmin Tayssissa, en todellakaan ottanu mitään perhana "lievitystä" ihan luomuna synnytin eikä sielä osastolla tarvinnu olla koko päivää. (Kun ei siihen kipuun kuole ainaskaan, mutta lapsi voi jos synnytys pitkittyy) 3h saapumisesta osastolle pääsin ensisynnyttäjänä potilashotelliin terveen 9 pisteen vauvan kanssa. Mulla kävi kyllä tuuri kun pääsin sinne hotelliin ja vauvan sai parkkiin kun haki syötävää ja lisämaitoa sai heti kun pyysi jne. kaikki sympatia kyllä niille äideille jotka on joutunu hoitajien/kätilöiden toimesta heitteille! Kyllä näistä tarinoista voi jotain oppia.

Tämä ei ole ihan tieteellinen käsitys kivunlievityksestä synnytyksessä. 

Kyllä se ihan tieteellinen fakta on, että epiduraali saattaa (huom. saattaa, ei siis aina) pidentää synnytystä.

Itselle ekassa synnytyksessä kieltäydyin epiduraalista juuri siitä syystä, että olin lukenut, että haittavaikutuksena saattaa olla synnytyksen pidentyminen ja muullakin tavoin saattoi olla haitaksi synnytyksen etenemisessä. Sukulaisellani oli myös huono kokemus epiduraalista. Ja lisäksi inhotti ajatus saada iso piikki selkään, olin lukenut, että jos epiduraalipiikki menee vahingossa väärään paikkaan ,seurauksena voi olla hermovaurio tai halvaantuminen. Kaikki tehköön oman valintansa, itselleni oli helpompi sietää synnytyskipu kuin ottaa pieni riski siitä, että epiduraali ei sovikaan tai sattuu jokin hoitovirhe.

Itselläni on kahdesti päinvastainen kokemus epiduraalista. Alun avautuminen ei millään edennyt vaikka monta tuntia kärvistelin supistusten kanssa. Sitten otin kätilön suosituksesta epiduraalin ja avauduin tunnissa kokonaan ja pääsin heti ponnistamaan. Ponnistustarve tuntui koko ajan, ja ponnistusvaiheet kestivät alle 10min. Ei kipua, pelkkä ponnistuksen tarve. Omalla kohdallani kahdesti sama epiduraalin kanssa.

Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella.

Vierailija kirjoitti:

Voisinko joku ystävällisesti tehdä sen kansalaisaloitteen parempien synnytysolojen olojen saamiseksi? Joku joka osaa sen tehdä? Minulta irtoaisi heti yksi ääni. Kun 50 000 ääntä tulee, menee eduskunnan käsittelyyn.  Näistä kirjoituksista näkee että on kova  muutoksen tarve. Muuten kansalaiset jää vähiin tulevaisuudessa.

Ei kansalaisaloite taida olla oikea väline tätä asiaa edistämään, kun asia on muiden instanssien päätettävissä kuin eduskunnan. En ihan näe sellaista tulevaisuutta, jossa eduskunta on säätänyt lain hoidosta synnyttäneiden osastolla.

Synnytin tämän vuoden syksyllä. Synnytys ei tuntikausien kipeistä supistuksista, kalvojen puhkaisusta ja oksitosiinitipasta huolimatta edennyt. Olin auennut alussa 5cm mutta sen jälkeen ei 12h aikana tapahtunut yhtään mitään. Vauvalla alkoi olla jo ahdinkoa. Minä olin ihan uuvuksissa, kun kivut kaikkinensa oli kestänyt jo 2 vrk, enkä ollut juuri nukkunut. Lääkäri totesi empaattisesti tähän: "Jostain syystä sun kohtu ei nyt vain tiedä, mitä pitäis tehdä". Ai no mut sehän on kiva. Ei se tosiaan tiennytkään mitä tehdä, kun koko homma päättyi lopulta kiireelliseen sektioon vauvan virheellisen tarjonnan vuoksi. Mutta olen vähän kipuillut tuota lausetta, osui jonnekin naiseuden ytimeen. Miltähän miespotilaista tuntuisi, jos niiden värkeistä sanottaisiin, ettei ne nyt vain tiedä mitä pitää tehdä. Lääkäri tai kätilö ei koskaan tullut keskustelemaan kanssani tai kertomaan, mikä synnytyksessä meni pieleen, joten jäi kaikin puolin aika huono fiilis koko kokemuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta mitattiin hemoglobiini synnytyksen jälkeen, se oli 72. 80 on jo lisäveren paikka mutta minä en saanut koska hoitaja ei yöllä sitä halunnut laittaa. Oli myös eppari, imukuppisynnytys, yli 4 tunnin ponnistusvaihe takana, sitä ennen 6 vrk käynnistystä salissa. Sekunnista oli kiinni ettei lähdetty hätäsektioon.

Ei minua autettu vauvan hoidossa, en pysynyt tajuissani ja olin heikko. Muuta en nyt tähän laita kun olen jo aiemmin tähän ketjuun kertonut.

Kiva lukea täältä näitä lannistavia kommentteja, en minä itse sille mitään voinut. Jos olisin voinut valita olenko tuossa kunnossa vai paremmassa kunnossa synnytyksen jälkeen niin mitäpä luulette?

Anteeksi mitä, ”yli neljän tunnin ponnistusvaihe”? Ponnistin tunnin ja käsitin, että se on maksimi, mitä yritetään. Imukupilla sitten irtosikin heti. Jäi vähän olo, että turhaan kidutettiin niin pitkään kun kroppa ei yhtään tuntunut saavan tatsia mitä siltä odotettiin.

4 h 35 min on papereissa. Käsitin että osittain venyi siksi kun odotettiin lääkäriä niin kauan. Epiduraali vei tunnon, oksitoonitippa irtosi eikä kukaan laittanut paikoilleen vaikka pyysin kun ihmettelivät kun supistuksia ei näy. En tuntenut ponnistamisen tarvetta eikä niitä ruudullakaan näkynyt. Käytännössä homma vain pysähtyi. Vauvan sydänäänet alkoi heittelemään, lääkäri juoksi paikalle vihdoin, otti imukupin ja sanoi että kertayrittämällä on lähdettävä. No viidesti piti kokeilla että onnistui.

Ei kai noissa ole maksimia. Muut synnytykset hoidin ilman epiduraalia niin ponnistusvaihe jäi n. 20 minuuttiin.

Mä en tajua niitä jotka haluaa sen turruttavan epäinhimillisen tunnon poiston jota "kivun lievitykseksi" synnytyksessä sanotaan. Kaveri pelkäsi synnytystä ja olin sille doulana ja itsekkin raskaana ja katoin sitä meininkiä, että ei jumala*ta! Menin paikalle klo 11 ja sain olla koko päivän ihan yöhön saakka. Sitä piikkiä annettiin yli 12h ajan siis koko päivän sitä laitettiin lisää ja lisää niin että synnytys venyi ja venyi koska supistukset lakkas aina ja tunto lähti raajoista, ja kun vauvan oli sitten pakko syntyä, koska meinasi kuolla kohtuun, ja tuli kiire saada se ulos. Poika syntyi kauttaaltaan sinisenä, siis vauva oli smurffin värinen! se vedettiin ulos ja kiireellä vietiin pois sanaakaan sanomatta. Jäätiin tuijottamaan uuden äipän kanssa toisiamme, että mitä nyt tapahtuu?! Jonkun ajan kuluttua lapsi tuotiin kyllä takaisin ja väri oli jo normaali. Kello oli jo 23 yöllä. Nyt sain lähteä kotiin, hyvä kun jaksoin katsoa sen näytelmän loppuun. Se oli pelkopolilla Taysissa vuonna 2014.

Ite kun synnytyin pari kuukautta myöhemmin Tayssissa, en todellakaan ottanu mitään perhana "lievitystä" ihan luomuna synnytin eikä sielä osastolla tarvinnu olla koko päivää. (Kun ei siihen kipuun kuole ainaskaan, mutta lapsi voi jos synnytys pitkittyy) 3h saapumisesta osastolle pääsin ensisynnyttäjänä potilashotelliin terveen 9 pisteen vauvan kanssa. Mulla kävi kyllä tuuri kun pääsin sinne hotelliin ja vauvan sai parkkiin kun haki syötävää ja lisämaitoa sai heti kun pyysi jne. kaikki sympatia kyllä niille äideille jotka on joutunu hoitajien/kätilöiden toimesta heitteille! Kyllä näistä tarinoista voi jotain oppia.

Tämä ei ole ihan tieteellinen käsitys kivunlievityksestä synnytyksessä. 

Kyllä se ihan tieteellinen fakta on, että epiduraali saattaa (huom. saattaa, ei siis aina) pidentää synnytystä.

Itselle ekassa synnytyksessä kieltäydyin epiduraalista juuri siitä syystä, että olin lukenut, että haittavaikutuksena saattaa olla synnytyksen pidentyminen ja muullakin tavoin saattoi olla haitaksi synnytyksen etenemisessä. Sukulaisellani oli myös huono kokemus epiduraalista. Ja lisäksi inhotti ajatus saada iso piikki selkään, olin lukenut, että jos epiduraalipiikki menee vahingossa väärään paikkaan ,seurauksena voi olla hermovaurio tai halvaantuminen. Kaikki tehköön oman valintansa, itselleni oli helpompi sietää synnytyskipu kuin ottaa pieni riski siitä, että epiduraali ei sovikaan tai sattuu jokin hoitovirhe.

Epiduraali synnytyksessä on maailman paras keksimtö ja sen pitää olla automaatio jokaiselle synnyttäjälle siitä hetkestä kun astuu sairaalaan ja koko synnytyksen ajan.

Ei missään nimessä epiduraalia automaattisesti kaikille! Sehän olisi pakkolääkitystä. Olen synnyttänyt kolme lasta ilman epiduraalia. En kokenut että tarvitsen sitä. Hirveät kustannukset myös kun pitäisi palkata lisää anestesialääkäreitä.

Totta! Minä olen synnyttänyt viisi lasta ilman kivunlievitystä ja ne olivat hyvin voimaannuttavia kokemuksia, koska koin olevani alkukaintainen naaras, joka pystyy tuottamaan uutta elämää, vaikka se kivulla tehdäänkin. Lääketieteellisten kainalosauvojen olisin kokenut loukkaavan naiseuttani. Jos sellaiset kätilöt loukkasivat, jotka kävivät ronklaamaan alapäätäni "auttaakseen" vauvaa ulos. Hoidan synnytykseni ihan itse, kiitos vaan. Kätilön tehtävä on ottaa koppi, kun vauva tulee.