Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kuollut pitää olla, jotta pääsee yksityiseen huoneeseen?

Kukaan, jolle syntyy terve ja hyväkuntoinen vauva, ei vietä osastolla vauvan takia enempää aikaa kuin suositellaan. Kun lääkäri on todennut että vauva on kunnossa, osastolla ollaan, koska äidillä on jokin huonosti. Niin huonosti, että kodin rauha on toissijaista.

Voi olla tietämättömyyttäkin, jäädä osastolle roikkumaan jopa päiviksi.

Varmaan sairaalakohtaista. Mikkelissä tosiaan perhehuoneet kaikille synnyttäjille ja synnytykseen valmistautuvalle perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Kyllä sen pitäisi. Aika harvassa maailman maassa (teollistuneessa) vastasynnyttäneitä äitejä kohdellaan kuin karjaa. Kuten siis Suomessa tehdään. Ei ihme, että lapsia ei haluta. Henkisesti ja fyysisesti rankka kokemus takana (siis synnytys) ja ei minkäänlaista apua ja huolenpitoa. Kriisiapua saa, kun joku kännissä ajaa autonsa lampeen (siis sivulliset), mutta uuden elämän maailmaan saattanut nainen pakotetaan siivoamaan, hakemaan ruokansa, luopumaan yksityisyydestään. Ja ihan vain siksi, kun RASKAUS JA SYNNYTYS EI OLE SAIRAUS. Ei ole, mutta ei se estä sitä, että äitejä ja perheitä voisi pitää vähän hyvänäkin.

Sairaalasta suomalaiset äidit palaavat kotiin, jossa harvemmin taitavat olla mummit, kummit ja tädit apuna. Isätkin luistavat paikalta.

Ei kai se sairaaloiden ja hoitajien vika ole että meillä ei kohdella hyvin. Enemmän mä ihmettelen että kukaan ei hemmottele niitä äitejä kotona vaan sitä hemmottelua odotetaan toteutettavaksi verorahoilla.

Missä sairaalassa olet töissä?

Olet oikeassa. Jos äitien kohtelu olisi perhepiirissäkin erilaista vaikuttaisi se koko yhteiskuntaan. Äitiyttä ja vanhemmuutta ei arvosteta. Lapsia ei arvosteta.

Tyly houtohenkilökunnan jäsen sietäisi saada jokaisesta tylytyksestä varoituksen. Ei kuulu hoitotyöhön. Onneksi valtaosa on hyvin ammattimaisia, vaikka eivät välttämättä erityisen avuliaita. Se tehdään, mikä sopparissa sanotaan.

Synnytin KOKSissa -01 ja -04 ja ekassa sadisti vanha kätilö kyykytti jatkuvasti, sanoi kaikkea ilkeää ja odotti että mun mies peesaisi!

Synnytyksessä painoi liuskaan tyynyllä etten saanut henkeä, joten imukuppisynnytys kun vesien menosta oli yli 27h ja olin ihan loppu kun en saanut nukuttua enkö synnyttää aiemmin kun ruuhkaa. Repesin myös ja tikattiin.

Osastolla en jaksanut itse vaihtaa lakanoita, ihan sama.

2004 synnytystutkimuksessa sanoi gyne, että olin revennyt todella pahasti, mitä ei oltu kerrottu, en saanut edes keskustella vastaavan kätilön kanssa jälkeenpäin. Gyne sanoi ettei virtsaamis ym vaurioita korjata läskille...

Takaa synnyttäessä kun mies oli tupakalla ja minä yksin vauvan kanssa salissa vielä, sanoi opiskelija toiselle että "On tainnut tuo äiti saada säälistä seksiä känniläiseltä juhannuksena".

Jee. Kiitti. Hienosti perehdytetty.

Kumpikin tenava oli keltaisia eli piti saada korviketta sen vuoksi.

Lisäksi mun oik. tississä oli verisuonivika, jonka vuoksi siitä imettäminen tuotti lähes pelkkää verta, se suoni suljettiin 5v myöhemmin kun sitä ei siellä huomattu, ihmettelin itse sitä vuosia kun se meni mustaksi välillä. Nam.

Mulla on kyllä nennyt usko gynepuolen juttuihin ja olen itse sairaalassa töissä!

Vierailija kirjoitti:

Menin synnyttämään esikoista niin kätilö sanoi minulle että kohta se hymy hyytyy! Ei mitään empatiaa.

Näitä pitäisi julkistaa. Ihan kamalaa. Siinä on ihminen haavoittuvaisimmillaan ja sitten tuollainen hirviö kätilönä.

Mulla jäi myös huono maku. Oli tosi nopea ja raju synnytys. Vauva oli iso ja lisämaitoa ei annettu, käskettiin vain imettää ja imettää. Imetä imetä.

Maitoa ei juuri tullut ja sitten kun oltiin pääsemässä kotiin. Lääkäri huomasi vauvan kireän kielijänteen ja tärinän , ilmeisesti tärinä johtui nälästä.

Se leikattiin onneksi samantien . Olin viikon siellä ja yhtä tuskaa. Onneksi pääsin kotiin, annoin lisäkorviketta ja välillä imetin. Kotona kaikki alkoi sujua. Ihan kauheaa ekakertalaiselle nuorelle äidille.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ite oon saanu molemmilla kerroilla oman huoneen.. Oulaskankaalla ja Kokkolassa. Oulaskankaalla sain ruuankin huoneeseen, Kokkolassa piti ite hakee.

Kokkolan sairaala ja henkilökunta on kyllä huippuja. Ekan kohdalla saatiin perhehuone jo käynnistysyritysten aikana, koska tilaa oli ja perhettämme kohtasi suuri kriisi. Kätilö ajatteli, että tulevan isän on hyvä olla tukemassa vaimoaan.

Toisen kohdalla sairaala oli täynnä joten emme saaneet perhe huonetta, mutta ihan kivasti meni aika 2 hengen huoneessakin. Toinen äiti oli samalla alalla kuin minä joten oli puhuttavaa ja pari päivää meni ihan kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Vähän niinku mulla. Vauva oli rinnassa yli 12 tuntia putkeen ja menin kansliaan itkemään, et voitteko ottaa vauvan, tarvitsen itse lepoa. Ne ei uskonu, ettei rinnoistani tullut yhtään mitään. Itse näin kolmantena päivänä kuivumisen merkkejä vauvassa, mutta mitä minä menen ammattilaisia neuvomaan. Kotiin päästyä kesti 2 viikkoa pumpata, että näin pisaran tulevan rinnasta ja oi sitä onnen itkua. Tovi tottakai meni taas vauva opettaa pullosta rintaan. Huonosti sitä maitoa silti tuli. Vauva ja minä jaksoimme paremiin henkisesti ja fyysisesti, kun vaihdoin puolenvuoden pelleilyn jälkeen kokonaan korvikkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä voi kehua omillakaan kokemuksilla. Olin menettänyt paljon verta (hg 75 mutta verta ei annettu koska yö), ollut synnytyssalissa 7 vuorokautta (kyllä, en osastolla vaan siinä synnytyssalissa!) vauvalla ei imua, keltaisuutta jne. Lisämaitoa ei annettu, en saanut nukkua vaan kaikki se aika minkä vauva huutamiseltaan nukkui minun piti olla toisessa huoneessa pumppaamassa maitoa. Kerran olin 4 tuntia niissä saakutin letkuissa pumppaamassa eikä pisaran pisaraa tullut maitoa. Miesyökkö pelasti varmaan lapsen hengen kun toi lisämaitoa, oli ainut ihminen joka ei repinyt rintoja verille.

Minulle huudettiin kun en hoitanut vauvaa, lupaa sängystä nousemiseen ei kuitenkaan annettu kun pyörryin joka kerta kun yritin.

Sen 2 viikkoa minkä olin tuolla oli ihan järkyttävää, jos olisin jaksanut niin olisin tehnyt jonkin valituksen. Mies otti minusta kuvia kun tulin kotiin, olin kuin pahoinpidelty. Rinnat täynnä sormenjälkiä, nännit kuivaneet ja halkeileet, verta ja mitälie valui. Maito ei noussut ollenkaan, stressi syynä. Vauvalla ei myös imua jonka huomasivat neuvolassa, imetys ei onnistunut ikinä.

Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla imetys onnistui kuukauden, sitten maito loppui kuin seinään. Tätä tutkittiin ja joku vika löytyikin mutten enää muista minkä puutos se oli.

Muilla kerroilla sujui paremmin, hoitajia en vaivannut yhtään ja minut onneksi unohdettiin eikä kukaan käynyt edes katsomassa. Synnytyksen jälkeen seuraava ihminen jonka näin oli lääkäri joka tarkasti vauvan ja päästiin lähtemään.

Onneksi tämä kokemus ei taida olla enää tältä vuosikymmeneltä. Aivan järkyttävää kohtelua. Olisin itse tehnyt rikosilmoituksen pahoinpitelystä.

Kys: hoitajat todella vittumaisen. Lukuunottamatta yhtä ihanaa hoitajaa.

Vauva olisi kuivunut jollei olisi saanut kerättyä lisämaitoa.

Itkin hississä onnesta kun pääsin lähtemään kotiin.

Lääkärit empaattisia.

En tiedä miksi ovat niin kylmäkiskoisia?

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Samanlaisia kokemuksia minulla.

Menetin synnytyksessä runsaasti verta enkä pystynyt edes istumaan nousemaan ilman että taju lähtee.

Kun pyysin hoitajaa apuun, tylytti hän että "kotonakin sun täytyy pärjätä yksin". - En ole yh, enkä joutunut kotona pärjäämään yksin.

Edes kipulääkettä se ei antanut jälkisupistuksiin. Piti pyytää mies tuomaan särkylääkettä kotoa.

Onneksi pääsin perhehuoneeseen ensimmäisen päivän jälkeen. En tiedä miten muuten olisin selvinnyt siitä ajasta mikä oli oltava sairaalassa.

Se oli jännä miten hoitajat olivat mielinkielin siellä perhehuoneessa kun mies oli paikalla.

Vaikka synnytys oli vaikea, oli traumaattisinta se osastolla oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Vähän niinku mulla. Vauva oli rinnassa yli 12 tuntia putkeen ja menin kansliaan itkemään, et voitteko ottaa vauvan, tarvitsen itse lepoa. Ne ei uskonu, ettei rinnoistani tullut yhtään mitään. Itse näin kolmantena päivänä kuivumisen merkkejä vauvassa, mutta mitä minä menen ammattilaisia neuvomaan. Kotiin päästyä kesti 2 viikkoa pumpata, että näin pisaran tulevan rinnasta ja oi sitä onnen itkua. Tovi tottakai meni taas vauva opettaa pullosta rintaan. Huonosti sitä maitoa silti tuli. Vauva ja minä jaksoimme paremiin henkisesti ja fyysisesti, kun vaihdoin puolenvuoden pelleilyn jälkeen kokonaan korvikkeisiin.

Hmm. Meillä isä salakuljetti pullon ja korviketta sairaalaan. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku hoitaja tai kätilö kertoa, miksi olette ilkeitä synnyttäneelle ja miksi synnyttäneen pitää kyetä heti hoitamaan täysin itsensä ja vauvansa? Miksi öisinkin räpsäytetään valot huoneeseen ja aamullakaam ei anneta nukkua? Seinäjoella olen kolme synnyttänyt, ensimmäisen kanssa jäi traumat. Minua myös syyllistettiin maidon tulemattomuudesta. Kun tein syöttöpunnituksen ja kerroin kuinka paljon paino oli noussut, hoitaja tokaisi että kyllä sieltä puolet enemmän ois pitänyt tulla. No eipä tullut, tuntikausia makasin vauva rinnoilla. Välillä en meinannut ehtiä hakemaan ruokaa kärrystä kun en uskaltanut irrottaa vauvaa tissistä. Vauva käsivarsilla hain myös itse liinavaatekomerosta puhtaat lakanat veristen tilalle ja vaihdoin ne. Tämä kaikki oli kyllä ensimmäisen lapsen äidille ikimuistoista.

En pysty vastaamaan kuin oman työpaikkani puolesta eikä se ole Seinäjoki, mutta minun kollegani ovat kyllä suurin osa aivan ihania. Myös suurin osa synnyttäjistä on lähtiessään tyytyväisiä hoitoon, olen kotiuttanut satoja ja satoja perheitä. Ehkä 2% ilmaisee ikäviä kokemuksia, ja niistäkin yleensä istun sitten hetkeksi alas juttelemaan perheen kanssa ja purkamaan tilannetta.

Pitää muistaa että tällaisissa ketjuissa äänekkäimpiä ovat ne joilla on ollut huono kokemus. Sille ei tietenkään voi mitään että sairaalassa on monen hengen huoneita. Omalla työpaikallani näitä ei enää ole kuin ihan muutama, ja nekin vain kahden hengen.

Minusta olisi olennaisen tärkeää, että äiti saisi synnytyksen jälkeen levätä, ja nukkua. Takana on melkoinen synnytysponnistus ja lisäksi nainen on  monen kuukauden ajan kantanut raskasta mahaa, kenties nukkunut vähän huonosti öisin,  ja ison sikiön ruokkiminen ja hapettaminen kohdussa on sekin vienyt voimia. Kaikesta tästä täytyy toipua. Jos synnytyksen jälkeen ei saa levätä, voi lumipalloefektin lailla tulla synnytyksen jälkeinen masennus. Edessä on kuitenkin katkonaisia öitä vauvan yöruokinnan takia.

Itse v. 90 valvoin ensimmäisen yön esikoiseni synnyttyä, koska huonekaveri, juuri synnyttänyt hänkin, kuorsasi niin kovalla äänellä. Se vaikutti jaksamiseeni monta viikkoa.

Synnäri lienee ainoa paikka, jossa lakanatkin pitää vaihtaa itse. Psykiatrisella ei ainakaan tarvinnut.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla viime kesänä Seinäjoen keskussairaalassa. Voi vee miten yksin ja pihalla olin siellä hoitajien armoilla. Kaksi päivää pyysin kaikilta huoneessa käyneiltä hoitajilta neuvoa imetykseen kun vauvani vain huusi. Käskettiin vaan imettää, vaikka sanoin olevani varma ettei rinnoissa ole yhtään maitoa. Vauva ei saanut kahteen päivään tippakaan maitoa, kunnes yöhoitaja viimein myöntyi antamaan 10ml. Vauva nukkui sen jälkeen monta tuntia kun sai vihdoin ruokaa. Tunsin kun maito lähti nousemaan vasta 6 päivää syntymän jälkeen! Sairaalassa olin 4 päivää ja lääkärin määräyksestä onneksi saimme ne kaksi viimeistä päivää lisämaitoa. Muutama hoitaja kävi minua sättimässä että en vaan halua imettää. Tuntui aivan hellvetin pahalta kun leikkauskivuissa yritin kaiket päivät imettää ja pumpata tyhjiä tissejä ja hoitajat käy vaan ilkeilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Ei sen mikään hotelli tarvitse olla, mutta ei sen tarvitsisi olla niin kamalakaan. Ja ärsyttää hoitajat, jotka ei viitsi edes yöllä puhua ja toimia hiljaa kun toiset yrittää nukkua vieressä, vaan hääräävät ja kailottavat normaaliin tapaan.

Niinpä. Ihmisiä ei kohdella kunnioittavasti. Ei sairaalan tarvitse olla hotelli eikä synnyttäminen ole sairaus mutta kyllä pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen tuntee itsensä sairaaksi väsyneeksi jonkun aikaa. Miksi pitää olla ilkeä ja hattuilla ja syyllistää synnyttäjiä tai ketään muitakaan sairaalan potilaita.

Ei ihme jos monet haluaisivat synnyttää yksityissairaalassa tai sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.

Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!

Toisissa paikoissa kävelyttäminen synnytyssalista osastolle on normi ja toisissa ei. Varmaan on hoitajakohtaisia erojakin. Mutta mulle tuli lämmin ja jotenkin huomioonotettu olo kun sain istua vauva sylissä, vaikka olisin mä tietysti kävellenkin päässyt. Kai tällaset kaikki pikkujututkin toi osaltaan sitä kokemusta et mut otettiin huomioon ja asiat vastasynnyttäneenä tehtiin mulle helpoiksi että sain alkaa toipua. Todella lämminhenkistä porukkaa ja todella hyvä kokemus.

Meillä viedään synnyttäjät aina lähtökohtaisesti pyörätuolilla synnäristä lapsivuodeosastolle. Itse taas en tähän synnyttäjänä suostuisi jos ei olisi ihan pakko, olen kokenut itse hyvin voimaannuttavana että olen kävellyt omiin jaloin synnäriltä ulos joka kerta kun olen itse synnyttänyt.

Klö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Kyllä sen pitäisi. Aika harvassa maailman maassa (teollistuneessa) vastasynnyttäneitä äitejä kohdellaan kuin karjaa. Kuten siis Suomessa tehdään. Ei ihme, että lapsia ei haluta. Henkisesti ja fyysisesti rankka kokemus takana (siis synnytys) ja ei minkäänlaista apua ja huolenpitoa. Kriisiapua saa, kun joku kännissä ajaa autonsa lampeen (siis sivulliset), mutta uuden elämän maailmaan saattanut nainen pakotetaan siivoamaan, hakemaan ruokansa, luopumaan yksityisyydestään. Ja ihan vain siksi, kun RASKAUS JA SYNNYTYS EI OLE SAIRAUS. Ei ole, mutta ei se estä sitä, että äitejä ja perheitä voisi pitää vähän hyvänäkin.

Sairaalasta suomalaiset äidit palaavat kotiin, jossa harvemmin taitavat olla mummit, kummit ja tädit apuna. Isätkin luistavat paikalta.

Ei kai se sairaaloiden ja hoitajien vika ole että meillä ei kohdella hyvin. Enemmän mä ihmettelen että kukaan ei hemmottele niitä äitejä kotona vaan sitä hemmottelua odotetaan toteutettavaksi verorahoilla.

Missä sairaalassa olet töissä?

Olet oikeassa. Jos äitien kohtelu olisi perhepiirissäkin erilaista vaikuttaisi se koko yhteiskuntaan. Äitiyttä ja vanhemmuutta ei arvosteta. Lapsia ei arvosteta.

Tyly houtohenkilökunnan jäsen sietäisi saada jokaisesta tylytyksestä varoituksen. Ei kuulu hoitotyöhön. Onneksi valtaosa on hyvin ammattimaisia, vaikka eivät välttämättä erityisen avuliaita. Se tehdään, mikä sopparissa sanotaan.

En varsinaisesti ole missään sairaalassa ja synnäreiltä on kokemusta lähinnä kahdesta omasta synnytyksestä. Sieltä halusin nopeasti kotiin en niinkään sen vuoksi että en olisi kokenut saavani hoitoa tai siksi että en saanut yksityishuonetta. Kotona toki sain hemmottelua ja kun sitä saa läheisiltä se tuntuu kyllä kieltämättä hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä huonommat olot synnyttäjille tarjotaan sitä vähemmän syntyy myös lapsia. Pitäisi olla ihan ykkösprioriteetti nyky-Suomessa, että äitiäen toiveita kuunnellaan hyvin herkällä korvalla, lapsia syntyisi.

Eihän opiskelijoillekaan enää tarjota soluasuntoja, joten miten ei vaan saada remontoitua niitä yksityishuoneita tarpeeksi? Kuitenkin puhutaan hyvin yksityisistä asioista, joita ei saisi muille ihmisille levitellä. Synnyttäjällä pitää olla oikeus yksityisyyteen. Jättäkää palautetta, kun sitä nykyään kysytään.

Mitä siitä palautteesta olisi hyötyä? Ei niitä hoitajia tai edes osastonhoitajia kuunnella kun suunnitellaan sairaaloita. Tilat on ne mitkä on eikä suunnittelussa ole mikään muuttunut vuosikymmeniin. "Tämä on helpoin toteuttaa näin ja se on ratkaisuna halvin."

Sairaanhoitopiireillä on poliitikkojen johtama hallitus ja hehän näkevät, jos esim. synnytysten keskiarvo on huono ja sitten on vaan vähän pakko tehdä jotain parannuksia tai kärvistellä, ettei lapsia synny. Aika moni poliitikko kuitenkin tajuaa, että lapsia on nyt vaan pakko alkaa syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.

Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.

Suomessa ei ole mitään "julkista palvelua vähävaraisille", vaan se on julkista palvelua koko kansalle.