Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Miksi ette ole tehneet kunnon tutkimustyötä ennen raskaaksi tulemista tai sen aikana? Miten vaipat vaihdetaan, miten imetetään ja jos imetys ei lähde sujumaan mitä tehdään.. Vaikea uskoa että olette oikeasti noin avuttomia, ei mikään ihme että hoitajat hermostuvat jos päivästä toiseen pitää opettaa samoja asioita ja sitten vielä naiset valittaa ettei onnistu! Kyllä se siitä lähtee sujumaan ja jos vain olisitte tutkineet asiaa etukäteen, olisitte seovinneet siitä itse ilman että tarvitsee kokoajan kysellä neuvoa. Ja ihan oikeasti, kuka ei osaa vaihtaa vaippaa ellei joki näytä mallia?

Minusta voisi tulla raivohullu, jos todella uupuneena minulta evättäisiin särkylääkkeet ja vauvalta maidonkorvike. Otan tukevaisuudessa omatoimisesti mukaan synnytykseen. Edelleen saisin raivokohtauksen, jos joku yrittäisi ottaa korviketta pois vauvalta. Menen siinä tilanteessa varmaan miehen auktoriteetista, toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen videointi ja yksinoikeus nauhaan synnyttäjälle.

Kameran läsnäollessa jää moni ruma asia sanomatta ja tekemättä.

Saahan sen videoida vaikka isä omalla puhelimellaan, jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Tässä oikeassa todellisuudessa monet äidit voisivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, mutta saavat ikuisen trauman "hoidosta" synnytyksen aikana ja jälkeen, eivätkä tee.

Siihen verrattuna aloitus korvikkeella ja kannustus imetykseen siinä tahdissa, kuin se äidille sopii, olisi järkevämpää kuin tuollaisen tiedon varassa rintojen mustelmille murjominen.

En ole ikinä kuullut kenenkään rintoja murjotun mustelmille. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisäksi tietämättömät ja kuvitelmiin perustuvat väitteet korvikealoituksen paremmuudesta ei ole sellaisia, joita terveydenhuollossa kuuluu edistää.

Vauvalle on aina parempi saada äidinmaitoa kuin korviketta. Vastasyntyneen kuuluu olla pitkiä aikoja äidin rinnalla. Se käynnistää maidon eritystä, korvikepullo ei sitä tee.

Olen saanut monenlaista imetysohjausta. Jotkut hoitajat olivat rauhallisia ja hyviä, toiset ottivat kysymättä rinnasta kiinni ja tyrkyttivät sitä huutavalle vauvalle, joka ei saanut otetta. Vaikka se ronskius olisi jonkun mielestä esim. toimintakulttuuria, me äidit olemme erilaisia. Pyytäkää imetysapua myös neuvolasta, jos synnäriltä ette sitä saaneet. Neuvolassakin on asiaan erikoistuneita imetysohjaajia.

Muistan kuinka imettämisen alku oli yhtä tuskaa. Minulla on matalat rinnanpäät ja niistä oli vauvan vaikea saada otetta. Tiesin kuitenkin, että jos hiukan vedän rinnanpäätä, nännistä tulee sen verran ulkoneva, että vauva saa siitä otteen. Hoitaja kielsi tämän ehdottomasti. Oli ilmeisesti liian epähygieenistä. Niinpä siinä sitten yritettiin saada vauva imemään rintaa, jonka pinta oli kuin ilmapallon, ei siinä ollut kohtaa, josta vauva olisi saanut otteen. Hoitaja repi rintaa ja työnsi vauvan päätä ja minä hermostuin ja vauva hermostui. Tunsin itseni huonoksi ja tunsin rintani huonoiksi ja halusin vain kotiin. Jos oma tyttäreni joskus saa lapsia, olen taatusti kuin haukka siinä vierellä vahtimassa, ettei yksikään hoitaja lausu poikkipuolista sanaa hänelle tai saa häntä tuntemaan oloaan epäonnistuneeksi ja kurjaksi. 

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Perustuu siihen, että suurin osa ensipäivien lisämaidosta on vauvan kannalta turhaa. Etenkin jos lisämaitoa annetaan liikaa, se venyttää vauvan mahalaukkua ja hän alkaa vaatia enemmän kuin äidin oma maidontuotanto mahdollistaa.

Maito nousee hormonien vaikutuksesta rintoihin. Ensimaito on erittäin tuhtia tavaraa ja vastasyntyneen vatsalaukku on vain viinirypäleen kokoinen, joten pieni tilkka riittää. Pienillä vauvoilla vatsalaukku ei ole edes viinirypäleen kokoa. Se miksi vauva itkee, johtuu biologisesta seikasta, joka vauhdittaa maidonnousua ja erittymistä ja herkistää äitiä vastaamaan vauvan kutsuun. Lisämaito ei ole koskaan yhtä hyvä pienelle vauvalle kuin äidin ensimaito.

Tietenkin poikkeuksia on. Jos maitoa ei tule edes sitä pientä tippaa, voidaan lisämaitoa antaa. Yleensä seurataan, kuinka paljon paino laskee ja annos sen mukaan. Siinä lisämaidossa on aina riskinä, ettei vauva silloin ime riittävän usein, vaan pitää alkupäivinä imemisestä jopa 4-6 tunnin taukoja, mikä vaikuttaa siihen, ettei äidin maitomäärä lisäänny. Syntyy kierre, jonka seurauksena vauvaa ruokitaan yhä enemmän lisämaidolla ja äidin maidontuotanto jää heikoksi.

Kun olin sijaisena vuoden synnärin puolella, useimmat äidit ymmärsivät hyvin, kun selitin, miksei ensimmäisinä päivinä suositella lisämaitoa. Harmi, jos kaikille ei selitetä asian tieteellistä perustaa.

Synnytin esikoisen Oysissa syksyllä 2002 ja vauva ei oppinut heti imemään ja sitä imettämistä piti yrittää vähän väliä.

Lisäksi lapsi joutui sinivalohoitoon ja olimme sairaalassa reilun viikon. Sairaala täynnä ja vierustoverien perheet ja vauvan "isoveikat" ulvoivat huoneessa aamusta iltaan.

Oma puoliso ei työn takia voinut olla luonamme 24/7.

Väsytti ja olin masentunut uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi kätilö ja osa hoitajista vaikutti töykeiltä ja epäystävällisiltä.

En tarvitse synnyttäneenä hotellipalvelua vaan rauhaa, riittävästi lepoa ja uudessa elämäntilanteessa tuoreena äitinä myötätuntoa sekä rohkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen Oysissa syksyllä 2002 ja vauva ei oppinut heti imemään ja sitä imettämistä piti yrittää vähän väliä.

Lisäksi lapsi joutui sinivalohoitoon ja olimme sairaalassa reilun viikon. Sairaala täynnä ja vierustoverien perheet ja vauvan "isoveikat" ulvoivat huoneessa aamusta iltaan.

Oma puoliso ei työn takia voinut olla luonamme 24/7.

Väsytti ja olin masentunut uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi kätilö ja osa hoitajista vaikutti töykeiltä ja epäystävällisiltä.

En tarvitse synnyttäneenä hotellipalvelua vaan rauhaa, riittävästi lepoa ja uudessa elämäntilanteessa tuoreena äitinä myötätuntoa sekä rohkaisua.

Sairaalassa on aina muitakin potilaita kivuissaan, ei sairaalassa saa lepoa ja rauhaa kunnolla. Sitten kun pääset kotiin voit levätä niin paljon kuin haluat, mutta ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset jo se että sairaalassa tapahtuu jatkuvasti eikä teille ole aikaa yhtään sen enempää kuin kenellekkään muullekkaan. Vain siksi että synnytit, et ole yhtään sen tärkeämpi kuin kukaan muu. Hoitajat ja kätilöt hoitavat vain sen mikä heille kuuluu, myötötuntoa voitte hakea läheisiltä ja puolisolta.

Tämä ketju näyttää hienosti, että emotionaalista älykkyyttä koskeva teoria ja tutkimustieto pitää paikkansa.

Hyväosaisilla (varakkailla, hierarkian huipulla olevilla) on tutkimusten mukaan heikoin emotionaalinen älykkyys. He näkevät vain itsensä. Heitä ei kiinnosta muiden kokemukset eivätkä he koe empatiaa muita kohtaan.

Kokemukset epätasa-arvosta ja siitä että on pakko kilpailla muiden kanssa pärjätäkseen elämässä heikentää myös muiden ryhmien emotionaalista älykkyyttä.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa elävillä (sekä hierarkian alimmissa kerroksissa) emotionaalinen älykkyys on suurinta.

Täällä suurin osa näyttäisi ymmärtävän muiden kokemuksia ja kokevan empatiaa toisia kohtaan. (Varmasti enemmistö suomalaisista kokee elävänsä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa)

Sitten on niitä, joiden "omassa viitekehyksessä" ei ole tuommoista. He kokevat vian olevan muissa äideistä, jotka ovat jollain tavalla huonompia, tyhmempiä, huonomminkin äitiyteen valmistuneita, tai jotenkin vaan kelvottomia ihmisiä ja huonoja äitejä.

Nämä ihmiset kokevat olevansa parempia kuin muut.

Hyvin tiukkaa tekstiä tulee myös katkeran oloisilta vastaajilta, jotka ovat vaikuttavat kokeneen epätasa-arvosta kohtelua elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Olen ollut sairalassa muutenkin. Niillä käynneillä sain hoitoa suunnitelman mukaisesti ja ruokailuistani huolehdittiin. Synnyttäneenä minulta taas jäi aamupalat väliin, koska en vain juuri silloin päässyt hakemaan ruokaa ruokailutilasta. Minullahan oli myös vauva, jolla voi olla omat tarpeensa, vatsavaivoja, nälkä, läheisyydentarve, keltaisuutta, verensokereiden heittelyä ym. Kerran nukuin aamupalan yli. Jotkut kommentoijat unohtavat sen vauvan olemassa olon täysin.

Valitatte itse, miten kurjaa on kun puoliso ei voinut olla kokoajan mukana. Sitten valitatte kun huonekaverilla  oli vieraita vähän väliä. Olisitte empaattisempia, ja tajuaisitte että huonekaverillakin on oikeus saada läheisensä tueksi, haluaisitte itse samaa. 

Siitä se kateus ja katkeroituminen lähtee, pian ollaan arvostelemassa toisten kasvatusmetodeja ja parisuhteita, pian huomataan että ei ole yhtään oikeaa ystävää jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Olen ollut sairalassa muutenkin. Niillä käynneillä sain hoitoa suunnitelman mukaisesti ja ruokailuistani huolehdittiin. Synnyttäneenä minulta taas jäi aamupalat väliin, koska en vain juuri silloin päässyt hakemaan ruokaa ruokailutilasta. Minullahan oli myös vauva, jolla voi olla omat tarpeensa, vatsavaivoja, nälkä, läheisyydentarve, keltaisuutta, verensokereiden heittelyä ym. Kerran nukuin aamupalan yli. Jotkut kommentoijat unohtavat sen vauvan olemassa olon täysin.

Tässä keskustelussa unohtuu myös ihmisen biologia. Kun äiti on rentoutunut ja saa keskittyä vauvaan, erittyy oksitosiinia paremmin. Kuinkakohan synnytys tai imetys edistyvät, kun äiti on stressaantunut tai pelkää?

Synnytin kolmannen lapseni tänä vuonna. Aiemmista kerroista tiesin, ettei maito lähde tulemaan sairaalassa kovan stressin, kivun (minulla synnytykset olleet rajuja) ja unenpuutteen takia.

Tämän takia sanoin, että en imetä ja sain maitoa vauvalle koko ajan sitä pyytäessäni. Kukaan ei käskyttänyt pumppaamaan, vaikka nännit vuotaa verta eikä kukaan repinyt rintoja ja sain olla muutenkin rauhassa. Salaa kuitenkin imetin välillä, stimuloin näin rintoja ja kun vauva hyvin syöneenä oli hyvävointinen, ei keltaisuutta tai sokereiden heittelyä mitä oli aiempien synnytysten jälkeen, juurikin tuon ravinnotta olemisen takia, pääsin aiemmin kotiin ja jatkoin imettämistä kunnolla.

https://www.duodecimlehti.fi/duo99526

Oksitosiinista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen Oysissa syksyllä 2002 ja vauva ei oppinut heti imemään ja sitä imettämistä piti yrittää vähän väliä.

Lisäksi lapsi joutui sinivalohoitoon ja olimme sairaalassa reilun viikon. Sairaala täynnä ja vierustoverien perheet ja vauvan "isoveikat" ulvoivat huoneessa aamusta iltaan.

Oma puoliso ei työn takia voinut olla luonamme 24/7.

Väsytti ja olin masentunut uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi kätilö ja osa hoitajista vaikutti töykeiltä ja epäystävällisiltä.

En tarvitse synnyttäneenä hotellipalvelua vaan rauhaa, riittävästi lepoa ja uudessa elämäntilanteessa tuoreena äitinä myötätuntoa sekä rohkaisua.

Sairaalassa on aina muitakin potilaita kivuissaan, ei sairaalassa saa lepoa ja rauhaa kunnolla. Sitten kun pääset kotiin voit levätä niin paljon kuin haluat, mutta ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset jo se että sairaalassa tapahtuu jatkuvasti eikä teille ole aikaa yhtään sen enempää kuin kenellekkään muullekkaan. Vain siksi että synnytit, et ole yhtään sen tärkeämpi kuin kukaan muu. Hoitajat ja kätilöt hoitavat vain sen mikä heille kuuluu, myötötuntoa voitte hakea läheisiltä ja puolisolta.

Jännä että neurologisella olen aina saanut hyvää kohtelua ja majdollisuuden levätä ja riittävän lääkityksen. Ei ole jätetty yksin pärjäämään, vaan oikeasti on hoidettu hyvin.

Ei ole tarvinnut lakanoita vaihtaa itse. Ei edes silloin kun synnyksen jälkeen jouduin pariksi päiväksi neurologiselle. Ruokailuunkin on saanut apua. Kuntoutus on aina hoidettu ihan fysioterapeutin kanssa.

Neurologia on yksi raskaimmista lääketieteen aloista. Siksi siellä kärsitään jatkuvasta henkilökuntapulasta.

Siitä huolimatta jaksavat hoitaa potilaat asiallisesti ja kunnolla. Jaksavat tsempata ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Lisämaitoa tuli osastoltakin, kun käskin miestä tuomaan Tuttelia tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Perustuu siihen, että suurin osa ensipäivien lisämaidosta on vauvan kannalta turhaa. Etenkin jos lisämaitoa annetaan liikaa, se venyttää vauvan mahalaukkua ja hän alkaa vaatia enemmän kuin äidin oma maidontuotanto mahdollistaa.

Maito nousee hormonien vaikutuksesta rintoihin. Ensimaito on erittäin tuhtia tavaraa ja vastasyntyneen vatsalaukku on vain viinirypäleen kokoinen, joten pieni tilkka riittää. Pienillä vauvoilla vatsalaukku ei ole edes viinirypäleen kokoa. Se miksi vauva itkee, johtuu biologisesta seikasta, joka vauhdittaa maidonnousua ja erittymistä ja herkistää äitiä vastaamaan vauvan kutsuun. Lisämaito ei ole koskaan yhtä hyvä pienelle vauvalle kuin äidin ensimaito.

Tietenkin poikkeuksia on. Jos maitoa ei tule edes sitä pientä tippaa, voidaan lisämaitoa antaa. Yleensä seurataan, kuinka paljon paino laskee ja annos sen mukaan. Siinä lisämaidossa on aina riskinä, ettei vauva silloin ime riittävän usein, vaan pitää alkupäivinä imemisestä jopa 4-6 tunnin taukoja, mikä vaikuttaa siihen, ettei äidin maitomäärä lisäänny. Syntyy kierre, jonka seurauksena vauvaa ruokitaan yhä enemmän lisämaidolla ja äidin maidontuotanto jää heikoksi.

Kun olin sijaisena vuoden synnärin puolella, useimmat äidit ymmärsivät hyvin, kun selitin, miksei ensimmäisinä päivinä suositella lisämaitoa. Harmi, jos kaikille ei selitetä asian tieteellistä perustaa.

Kiitos faktojen kertomisesta.

Nykyään moni äiti on menettänyt kosketuksen imetykseen ja vauvan luonnollinen ensimmäisten päivien imutarve koetaan merkkinä siitä, että lisämaitoa tarvittaisiin.

Tässäkin keskustelussa saa alapeukkuja, kun kertoo imetysfaktaa ja korviketta vaan halutaan ja syytetään henkilökuntaa, joka tietää miksi sitä lisämaitoa ei tarvita useimmissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Vatsan toiminta on tärkeää saada käyntiin synnytyksen jälkeen. Jos alapäässä on repeämä tai episiotomiahaava, niin se voi kovassa ponnistuksessa vaikka revetä ja tulehtua. En ymmärrä tätä synnyttämiseen liittyvien kipujen ja selkeiden ongelmien vähättelyä. Onko siinä takana oma katkeruus ja paha olo, joka on ollut pakko piilottaa? Silloin toivoo muillekin samaa pahaa oloa?

Jos lääkäri on tutkinut potilaan ja todennut että ummetus ei haittaa, ja tehnyt kotiutuspäätöksen, silloin potilas lähtee kotiin. Usein vatsa alkaakin toimia kotona paremmin, kun pääsee omaan rutiiniin kiinni ja rentoutuu tutussa ympäristössä. Aivan naurettavaa jäädä ummetuksen takia viemään tilaa niiltä, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa.

Ei tässä nyt ole kyse siitä että "halutaan muillekkin paha olo" vaan ihan perus järjen käyttämisestä.

Siis tämä äiti vain päätti jäädä vielä pariksi yöksi? Enpä usko. Tottakai hoitopäätöksissä huomioidaan myös potilaan oma kokemus kivustaan. Miksi siis koet tarvetta tietää paremmin muiden kokemukset, esim. kivun kokemukset?

Sairaala on sairaala. Olen ymmärtänyt paremmin sitä maailmaa, kun jouduin vakavan sairauden vuoksi olemaan siellä ensin 2 viikkoa, sitten 5 vrk, taas 5 vrk, sitten 3 vrk ja sen jälkeen satunnaisesti 1-2 yötä muutaman kerran. Se ensimmäinen 2 viikon pätkä todella avasi silmiä. Hoitajat juoksivat yölläkin tarkastamassa vointia, antamassa lääkkeitä, auttamassa vessaan yms. Olin itse niin pyörryksissä ja peloissani kaikesta, että soitin soittokelloa luultavasti tunnin välein hereillä ollessani. En pysty edes sanoin kuvaamaan, miten paljon sain lohtua ja turvaa ammattilaisilta.

Toisen hoitopätkän aikana jouduin vaihtamaan huonetta 3 kertaa ja siinä todella näki, että potilaita on erilaisia. Ensimmäinen huonekaveri oli sekava huutaja, joka ei aina tiennyt missä on ja miksi. Siksi minut siirrettiinkin yksityishuoneeseen. Valitettavasti siinä sain levätä vain yhden yön, kun piti taas siirtyä. Jotkut potilaat vaatii huomiota päivin ja öin, on kipuja, oksettaa, ripuli lentää, pää on sekaisin.

Suoraan sanottuna en usko, että siellä synnytyssairaalassa on yhtään helpommat potilaat. Olen aikoinaan itse 3 lasta synnyttänyt, viimeksi ollut 3 vrk v. 2006 synnytyksen takia. Silloin ei omissa synnytyskivuissaan ja vauvakuplassaan nähnyt oman minänsä ja vauvansa ulkopuolelle. Muistan edelleen, kuinka vihainen olin, kun kotiinlähtö viivästyi pari tuntia. Todennäköisesti sille oli hyvä syy. Ehkä jonkun toisen vauvasta oli noussut huoli tai joku äiti oli huonossa kunnossa tai tapahtui jotain akuuttia vakavaa. Minä suutuksissani puhisin, että vastasyntyneen joutuu pukemaan paksuihin vaatteisiin turhaan hiki päässä odottamaan ja vaatteetkin puristaa ja mies istuu toppatakki päällä ja parkkimaksut juoksee. Nyt kun on itse enemmän sairautensa vuoksi sairaalan menoa nähnyt, on alkanut suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Sairaalaan mennään synnyttämään lapsi joka on itse valittu tehdä, liikkuminen tekee hyvää synnytyksen jälkeen ja siksi siellä laitetaan tekemään itse asioita. Siten voidaan myös arvioida, pärjääkö vauvan kanssa kotona. Usein ajatellaan enemmän vauvan parasta, eikä sympatiaa heru äidille vaikkaolisi ollut keskivertoa rankempi synnytys.. On kuitenkin aivan eri asia olla sairaalassa sairauden takia hoidettavana, kuin mennä synnyttämään. Siitä se erilainen kohtelu johtuu.