Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Kamalan rasittavaa tämä hokeminen, että sairaala ei ole hotelli. Ei ole ei, mutta ei se ole rangaistuslaitoskaan, jossa pitää sovittaa hyvällä käytöksellä ja työpanoksella yhteiskunnalle siellä oleskeluaan.

Eikä muiden potilaiden kuin synnyttäjien tarvitsekaan.

Ah, juuri näin! Kiitos tästä koko ketjusta, ymmärrän, että jos on itse synnärillä töissä ja tekee hyvää työtä, tätä on raskasta lukea, mutta oikeasti kyllä tämän asian pitäisi jo nousta todelliseen keskusteluun ja muutoksien tapahtua.

Niin vaan ei käy, kun toimii kuten minä: lähtee pois vaan ja yrittää unohtaa kaikki, uskoo, että omalla asenteellaan ja herkkänahkaisuudellaan pilasi synnytyksen, kun siitä on vaan huonot muistot. 

Nyt kaduttaa, mutta toivon, että mua nuoremmat saisivat muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?

Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.

Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.

Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?

Miten nykyään voi olla näin? Eikä jo vuosia sitten tästä käytännöstä luovuttu? Jos mun alapäätä olisi yritetty kursia kokoon ilman puudutusta, olisin estänyt sen. Olin sanonut miehellekin, että pidä sit mun puolia jos meinaavat jotain outoa tehdä. Mutta mulle kyllä puudutettiin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että nykyaikana vielä ilman puudutusta ommellaan. Tästä pitäisi tehdä eduskunnassa asti selvitys. Ei mitenkään ole perusteltavissa. Tulisipa nyt joku kätilö kommentoimaan joko omaa tai kollegoidensa tapaa.

Se tilanne oli niin äkisti päällä, ei kukaan kysellyt tai selitellyt mitään sen kummemmin. Olin pitkästä synnytyksestä, verenhukasta ja valvomisesta jo ihan poikki, ja valmis mihin vain, että pääsisi suihkuun, syömään ja petiin.

Näin kätilön kasvoista, että hänen teki pahaa puolestani kun haukoin henkeä kivusta, hän tsemppasi ja lohdutti. Lääkäri joka ompeli ei sanonut mitään koko tapahtuman aikana.

Jäljestä päin tuntuu uskomattomalta että annoin tilanteen mennä niin, mutta sitä ei voi enää muuttaa, joten turha ruoskia itseään.

Ihan järkyttävää, että Suomessa voi vielä 2020-luvulla olla tällaista kohtelua ja käytäntöjä. Tämä alapään tikkaus ilman puudutusta kuulostaan kyllä aivan käsittämättömältä, että näin voidaan tehdä! Tuohan on rinnastettavissa kehitysmaan tyttöjen ympärileikkauksen jälkeiseen "kursimiseen", toki heidän alapäänsä tuhotaan ennen kursintaa. Ilman muuta näistä pitää pitää isoa ääntä! Tehdä valituksia vaikka jälkeen päin kun ei heti jaksa. Miten kenenkään lääkärin tai hoitajan etiikka sallii ilman puudutusta ompelun! En ymmärrä. Toki jos oikeesti on hengenlähtö käsillä ja puudutus kestäisi ennen vaikutuksen alkamista, niin olisi ymmärrettävää. Mutta sekin pitäisi sanoa ommeltavalle. Sadistista toimintaa, ei voi muuta sano. Ja tuokin, että ilman mitään etukäteen "varoittamista" aletaan kouria rintoja, törkeää!

Mistä päättelit, että tuo on tapahtunut 2020-luvulla? Sehän on voinut olla vaikka 1990-luvulla. Täällä monet nyt muutenkin tuntuu kertovan aiika vanhoja kokemuksia.

Tapahtui vuonna 2017

No mutta sehän on "muinaishistoriaa" sitten. :) Niinkuin tuo yksi tuleva äiti ilmeisesti tietää, sillä kellonlyömällä kun siirryttiin 2020-luvulle, kätilöt ja hoitajat päättivät yksissä tuumin lopettaa vuosia kestäneen synnyttäjien nöyryyttämisen, avun panttaamisen ja vauvan nälässä pitämisen ilman lisämaitoa. Kaikki muu on tietenkin auttamattomasti vanhentunutta tietoa nyt. /s

Vierailija kirjoitti:

Minulla useampi hyvä kokemus Oysista sektiosynnyttäjänä. Laitoshuoltajat ovat aivan ihania, he huolehtivat ateriat sänkyyn, eivät kätilöt. Vauvani ovat kellastuneet, joten lisämaitoa on ollut aina saatavilla. Toki olen ollut korkeamman hoitoisuusluokan potilas, mutta hyvää hoitoa olen saanut. Minusta osastolla on ihana tunnelma, kuin olisi kuplassa ja aika olisi pysähtynyt. Varmaan johtuu siitä, että asiakkaat eivät tule sinne sairastamaan tai kuolemaan, vaan osastolla on terveitä ihmisiä iloisen perhetapahtuman vuoksi. Olen viihtynyt ja ihanaa ollut olla hoivattavana.

Itsellä sama kokemus, mutta Naistenklinikalta.

Ikävää todella, että kaikilla ei ole ollut yhtä hyvin asiat.

Mites olis, jos tehtäisiin tästä asiasta se kansalaisaloite?! Kerätään se 50 000 nimeä aloitteeseen, niin eduskunnan on pakko ottaa asia käsittelyyn. Nimet paperiin tulee varmaan helposti.

Vaatimukset ainakin: kivunlievitys automaattinen ja kaikille. Resurssien on riitettävä takaamaan kaikille synnyttäjille toivomansa kivunlievitys. Ei voi vedota siihen, että ei ole lääkäriä saatavilla. Kivunlievitys myös synnytyksen jälkeen.

Asiallinen kohtelu ja auttaminen osastolla. Ei saa pakottaa imettämään, siivoamaan tai hakemaan itse ruokaa. Väkivallan on loputtava. Jos liikunta on tarpeen, siinä autetaan.

Synnyttäjää itseään on kuunneltava ja uskottava, mies ei mene naisen edelle naista itseään koskevissa asioissa.

Lisää?

Palaute olisi tärkeää antaa aina. Ymmärrän, että koettelemuksen tahtoo vain unohtaa ja että voimat ovat vähissä, mutta silti tulisi aina jättää palaute. Saapuneet palautteet on pakko käsitellä henkilöstön kesken ja vain siten tulee muutosta asioihin.

Tämä ketju sai minut surulliseksi. Ratkaisu tähän on se, että AINA tukihenkilö mukaan synnytykseen synnyttäjän puolia pitämään. Jonkun tulisi olla osastolla toipumisaikana paikalla joka päivä. Onhan se hankalaa kun töissäkin pitää käydä, mutta mitä enemmän läheiset pyörivät osastolla ja toimivat silminä ja korvina, epäasiallinen kohtelu voisi vähentyä.

Vierailija kirjoitti:

Palaute olisi tärkeää antaa aina. Ymmärrän, että koettelemuksen tahtoo vain unohtaa ja että voimat ovat vähissä, mutta silti tulisi aina jättää palaute. Saapuneet palautteet on pakko käsitellä henkilöstön kesken ja vain siten tulee muutosta asioihin.

On todella vaikea kuvitella, että tällainen, näin asenteellinen asia, olisi muutettavissa jollakin valituksella. Epäilen, että ne "käsitellään" kyllä, naureskellen siellä kansliassa, mitä sekin prinsessa nyt vielä jälkikäteenkin marisee.

Jos oikeasti nähtävästi valtakunnallisesti on ok määräys, että lakanat pidetään jossain käytävän kaapissa ja ne on itse sieltä haettava, ruokaa saa vain, jos hakee sitä käytävän päästä ja imettämisen aloittamisen vuoksi on terveydenhuollon ammattilaisen näkemys olla antamatta lisämaitoa, vaan sen sijaan runnoa imettäjää, niin ei tämä millään potilasvalituksilla miksikään muutu.

Miksi muuttuisi, koska siellähän on toteutettu vain terveydenhuollollista näkemystä, jota tietämättömät eivät ymmärrä? Jolle kyllä on syynsä, mutta niitä ei voida erinäisistä syistä kertoa. 

Kyllä ne on nyt ihan eri instanssit kuin kätilöiden ja hoitsujen kokous, joissa näihin asioihin muutosta pitää hakea, jos sitä meinataan saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?

Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.

Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.

Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?

Miten nykyään voi olla näin? Eikä jo vuosia sitten tästä käytännöstä luovuttu? Jos mun alapäätä olisi yritetty kursia kokoon ilman puudutusta, olisin estänyt sen. Olin sanonut miehellekin, että pidä sit mun puolia jos meinaavat jotain outoa tehdä. Mutta mulle kyllä puudutettiin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että nykyaikana vielä ilman puudutusta ommellaan. Tästä pitäisi tehdä eduskunnassa asti selvitys. Ei mitenkään ole perusteltavissa. Tulisipa nyt joku kätilö kommentoimaan joko omaa tai kollegoidensa tapaa.

Se tilanne oli niin äkisti päällä, ei kukaan kysellyt tai selitellyt mitään sen kummemmin. Olin pitkästä synnytyksestä, verenhukasta ja valvomisesta jo ihan poikki, ja valmis mihin vain, että pääsisi suihkuun, syömään ja petiin.

Näin kätilön kasvoista, että hänen teki pahaa puolestani kun haukoin henkeä kivusta, hän tsemppasi ja lohdutti. Lääkäri joka ompeli ei sanonut mitään koko tapahtuman aikana.

Jäljestä päin tuntuu uskomattomalta että annoin tilanteen mennä niin, mutta sitä ei voi enää muuttaa, joten turha ruoskia itseään.

Ihan järkyttävää, että Suomessa voi vielä 2020-luvulla olla tällaista kohtelua ja käytäntöjä. Tämä alapään tikkaus ilman puudutusta kuulostaan kyllä aivan käsittämättömältä, että näin voidaan tehdä! Tuohan on rinnastettavissa kehitysmaan tyttöjen ympärileikkauksen jälkeiseen "kursimiseen", toki heidän alapäänsä tuhotaan ennen kursintaa. Ilman muuta näistä pitää pitää isoa ääntä! Tehdä valituksia vaikka jälkeen päin kun ei heti jaksa. Miten kenenkään lääkärin tai hoitajan etiikka sallii ilman puudutusta ompelun! En ymmärrä. Toki jos oikeesti on hengenlähtö käsillä ja puudutus kestäisi ennen vaikutuksen alkamista, niin olisi ymmärrettävää. Mutta sekin pitäisi sanoa ommeltavalle. Sadistista toimintaa, ei voi muuta sano. Ja tuokin, että ilman mitään etukäteen "varoittamista" aletaan kouria rintoja, törkeää!

Mistä päättelit, että tuo on tapahtunut 2020-luvulla? Sehän on voinut olla vaikka 1990-luvulla. Täällä monet nyt muutenkin tuntuu kertovan aiika vanhoja kokemuksia.

Tapahtui vuonna 2017

No mutta sehän on "muinaishistoriaa" sitten. :) Niinkuin tuo yksi tuleva äiti ilmeisesti tietää, sillä kellonlyömällä kun siirryttiin 2020-luvulle, kätilöt ja hoitajat päättivät yksissä tuumin lopettaa vuosia kestäneen synnyttäjien nöyryyttämisen, avun panttaamisen ja vauvan nälässä pitämisen ilman lisämaitoa. Kaikki muu on tietenkin auttamattomasti vanhentunutta tietoa nyt. /s

No eikö synnytysväkivallasta ole alettu puhua juuri 2020-luvulla?

Mistä se johtuu, että valtaosa kätilöistä ja hoitajista on naisia, jotka sitten kohtelevat huonosti?

Naiset tekevät itse elämistään helvettiä, arvostellaan toisten ulkonäköä, parisuhdetta, lapsien kasvatusta, elämänvalintoja tms.

Kenenkään ei ole pakko Suomessa tehdä lapsia. Kenenkään ei ole myöskään pakko mennä hoitajaksi synnytysosastolle jos vihaa työtään niin paljon. Naisista olisi niin paljon enempään, jos vain tämä turha naiset vs naiset saataisiin loppumaan.

Itse pysyttelen tästä erossa, vain muutama läheinen ystävä enkä aio tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?

Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.

Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.

Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?

Miten nykyään voi olla näin? Eikä jo vuosia sitten tästä käytännöstä luovuttu? Jos mun alapäätä olisi yritetty kursia kokoon ilman puudutusta, olisin estänyt sen. Olin sanonut miehellekin, että pidä sit mun puolia jos meinaavat jotain outoa tehdä. Mutta mulle kyllä puudutettiin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että nykyaikana vielä ilman puudutusta ommellaan. Tästä pitäisi tehdä eduskunnassa asti selvitys. Ei mitenkään ole perusteltavissa. Tulisipa nyt joku kätilö kommentoimaan joko omaa tai kollegoidensa tapaa.

Se tilanne oli niin äkisti päällä, ei kukaan kysellyt tai selitellyt mitään sen kummemmin. Olin pitkästä synnytyksestä, verenhukasta ja valvomisesta jo ihan poikki, ja valmis mihin vain, että pääsisi suihkuun, syömään ja petiin.

Näin kätilön kasvoista, että hänen teki pahaa puolestani kun haukoin henkeä kivusta, hän tsemppasi ja lohdutti. Lääkäri joka ompeli ei sanonut mitään koko tapahtuman aikana.

Jäljestä päin tuntuu uskomattomalta että annoin tilanteen mennä niin, mutta sitä ei voi enää muuttaa, joten turha ruoskia itseään.

Ihan järkyttävää, että Suomessa voi vielä 2020-luvulla olla tällaista kohtelua ja käytäntöjä. Tämä alapään tikkaus ilman puudutusta kuulostaan kyllä aivan käsittämättömältä, että näin voidaan tehdä! Tuohan on rinnastettavissa kehitysmaan tyttöjen ympärileikkauksen jälkeiseen "kursimiseen", toki heidän alapäänsä tuhotaan ennen kursintaa. Ilman muuta näistä pitää pitää isoa ääntä! Tehdä valituksia vaikka jälkeen päin kun ei heti jaksa. Miten kenenkään lääkärin tai hoitajan etiikka sallii ilman puudutusta ompelun! En ymmärrä. Toki jos oikeesti on hengenlähtö käsillä ja puudutus kestäisi ennen vaikutuksen alkamista, niin olisi ymmärrettävää. Mutta sekin pitäisi sanoa ommeltavalle. Sadistista toimintaa, ei voi muuta sano. Ja tuokin, että ilman mitään etukäteen "varoittamista" aletaan kouria rintoja, törkeää!

Mistä päättelit, että tuo on tapahtunut 2020-luvulla? Sehän on voinut olla vaikka 1990-luvulla. Täällä monet nyt muutenkin tuntuu kertovan aiika vanhoja kokemuksia.

Tapahtui vuonna 2017

No mutta sehän on "muinaishistoriaa" sitten. :) Niinkuin tuo yksi tuleva äiti ilmeisesti tietää, sillä kellonlyömällä kun siirryttiin 2020-luvulle, kätilöt ja hoitajat päättivät yksissä tuumin lopettaa vuosia kestäneen synnyttäjien nöyryyttämisen, avun panttaamisen ja vauvan nälässä pitämisen ilman lisämaitoa. Kaikki muu on tietenkin auttamattomasti vanhentunutta tietoa nyt. /s

No eikö synnytysväkivallasta ole alettu puhua juuri 2020-luvulla?

Luuletko että puheet ovat muuttuneet teoksi, varsinkin kun hoitajien ja kätilöiden suhtautuminen aiheeseen vaikutti tuolloin melko torjuvalta? Nyt viimevuosina tässä hoitajapulassa, valtion kassan hupeneminen koronatoimissa, paineet terveydenhuollossa... tuskinpa mitään suuria edistyksen harppauksia on tehty.

Jos on niin hienoa ja hyvä niin epäilen vaan.

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Kuka on niin tyhmä, että menee ja tekee vielä monta lasta lisää jos on jo ensimmäisellä kerralla kokenut että synnytyksen jälkeen on kamalaa olla sairaalassa ja kohtelu on huonoa. Te itse VAPAAEHTOISESTI hankkiudutte raskaaksi ja menette synnyttämään.

Minun ei tarvinut kuin lukea mitä synnytys tekee keholle ja nähdä pari synnytysvideota niin totesin etten itse tee sitä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Luit sitten vain aloituksen ja päätit tulla kommentoimaan asiaa johon on vastattu ja kymmeniä kertoja?

Ja sitten te jotka olette kirjoittaneet kokemuksianne suututte vapaahetoisesti lapsettomille, jotka ovat fikdumpia kuin te. "Kaikki ne kivut unohtuu kun saa vauvan syliin!", "Lapset ovat parasta elämässäni" ja "tekisin sen kaiken uudestaan milloin vain jos saisin lisää vauvoja!"

Synnytyksen videointi ja yksinoikeus nauhaan synnyttäjälle.

Kameran läsnäollessa jää moni ruma asia sanomatta ja tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Vatsan toiminta on tärkeää saada käyntiin synnytyksen jälkeen. Jos alapäässä on repeämä tai episiotomiahaava, niin se voi kovassa ponnistuksessa vaikka revetä ja tulehtua. En ymmärrä tätä synnyttämiseen liittyvien kipujen ja selkeiden ongelmien vähättelyä. Onko siinä takana oma katkeruus ja paha olo, joka on ollut pakko piilottaa? Silloin toivoo muillekin samaa pahaa oloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Luit sitten vain aloituksen ja päätit tulla kommentoimaan asiaa johon on vastattu ja kymmeniä kertoja?

Osa kirjoittajista on varmasti ollut ensimmäistä kertaa oikeasti kipeänä sairaalassa, ja etenkin tuo realiteettikohta on se mistä olen varma että on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Vatsan toiminta on tärkeää saada käyntiin synnytyksen jälkeen. Jos alapäässä on repeämä tai episiotomiahaava, niin se voi kovassa ponnistuksessa vaikka revetä ja tulehtua. En ymmärrä tätä synnyttämiseen liittyvien kipujen ja selkeiden ongelmien vähättelyä. Onko siinä takana oma katkeruus ja paha olo, joka on ollut pakko piilottaa? Silloin toivoo muillekin samaa pahaa oloa?

Jos lääkäri on tutkinut potilaan ja todennut että ummetus ei haittaa, ja tehnyt kotiutuspäätöksen, silloin potilas lähtee kotiin. Usein vatsa alkaakin toimia kotona paremmin, kun pääsee omaan rutiiniin kiinni ja rentoutuu tutussa ympäristössä. Aivan naurettavaa jäädä ummetuksen takia viemään tilaa niiltä, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa.

Ei tässä nyt ole kyse siitä että "halutaan muillekkin paha olo" vaan ihan perus järjen käyttämisestä.

Olen itsekin hoitaja mutta joo, kamalaa kohtelua saa synnärillä. Tays 1999 kokemuksia: vauva oli tississä kiinni yli tunnin kahden tunnin välein. Tottakai nännit meni halki ja verille, imettäminen oli kertakaikkisen kauheaa. Vauva oksensi kun joutui imemään veristä maitoa. Ei annettu lisämaitoa vauvalle ennenkuin kieltäydyin kokonaan yrittämään imettämistä. Minulla ei noussut maito vaikka jopa vuokrasin pumpun kotiin ja kaksi kuukautta yritin saada imettämällä ja pumppaamisella maitoa nousemaan. Oliko stressistä, en tiedä. Toki olin nuori äiti ja näin jälkikäteen tajusin että vauvahan oli nälkäinen ja koetti imeä tuntitolkulla jolloin nännit halkesi ja minäkin hermostuin. Kiva ja terve teille Tayssin kätilöt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luomileikkauksessa hoitaja silitti päätä ja asetteli tyynyjä, jotta minulla olisi mahdollisimman mukava olla. Ruokakin tuotiin sänkyyn, vaikka mitään kipuja ei ollut. Toista se oli synnytyksen jälkeen 48 h valvottuna samassa sairaalassa, kun paikat kipeenä joutui itse tekemään kaiken.

Minkälaistahan palvelua itse kätilöt saavat sairaalassa synnytyksen jälkeen?

Kollegat eivät kokemukseni mukaan juuri palvelua kaipaa.

Tässä käytetään väärää sanaa. Synnyttäjät kaipaavat hoitoa, eivät palvelua.