Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, synnyttäkää kotona. Aivan toisenlainen kokemus vauvalle syntyä tähän maailmaan, ei häikäise loisteputkilamput, ei lukuisat toiset vauvat itke vierellä, ei maskeja, ei käsidesin hajua, ei oletusta, että lapsi on vaarassa kun syntyy maailmaan.
Jokainen valitsee itse, minäkin olen yhden synnyttänyt sairaalassa.
No kuule, kumpikaan mun lapsista ei olisi hengissä, jos kotona olisin synnyttänyt. Sepä se sitten kokemus olisi ollutkin.
Kitos, tämän kaamean ketjun ainoa järjen ääni.
En tiedä mikä kampanja on meneillään, ajetaanko tällä alas viimeisetkin pienet synnytyssairaalat, vai mistä tämä kumpuaa. Käsittääkseni kotisynnytyksiin varataan apuja ulkopuolelta, kaiken varalta. Aina voi jotain sattua, eikä sen aviomiesparan niskaan voi, eikä saa kaikkea vastuuta sälyttää. Synnytyksessä ei ole kysymys pelkästään naisesta, tai pyörtyilevästä isistä, siinä on myös viaton vauva mukana.
Ei ole kyse pelkästä naisesta, mutta nainen on aika isossa roolissa tuossa. Ja ihan yhtä viaton se äiti on kuten vauvakin. Äiti on ihan yhtä arvokas kuin vauva, molemmat ansaitsevat parhaan mahdollisen kohtelun. Ja kun äitiä kohdellaan hyvin niin sitä paremmat eväät hän saa äitiyteen. Jos äiti traumatisoidaan sairaalassa niin se on vauvan huomioimisesta pois kun nainen joutuu vuositolkulla murehtimaan huonoa ja järkyttävää kohtelua, jota sairaalassa joutui kokemaan.
Ja ei tässä mihinkään kotisynnytyksiin kannusteta. Paras paikka mielestäni synnyttää on sairaalassa, mutta sairaalassa pitäisi kohdella naisia paremmin. Nykyisellään hoidetaan ehkä kyllä fyysiset vaivat mutta henkisesti ei olla yhtään tukena ja jopa aiheutetaan henkisiä ongelmia kiireellä, välinpitämättömyydellä ja ilkeydellä. t: eri kuin edellinen vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset adoptoikaa lapsi kirjoitti:
Älkää naiset lisääntyykö niin ei tarvitse kokea sitä synnytysosaston raskasta aikaa. Maailmassa muutenkin paljon lapsia ja maapallo ylikansoitettu. Mikäli haluatte lapsen/ lapsia niin voisitte hyvin adoptoida. Ikävä lukea näitä kirjoituksia kuinka kauheita muistoja liittyy synnytysosaston. Adoptoikaa niin teette maapallolle palveluksen.
Olen käsittänyt, että suomalainen nainen ei tarpeeksi lisäänny, hyvin koulutettu vielä vähemmän, vaikka ministerit nyt tahtia lyöväkin.
Koulutetut naiset saavat enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen tehneeni oikein viisaan päätöksen, kun päätin etten tee koskaan lapsia. Kamalaa luettavaa/katsottavaa synnytyskokemukset ovat sellaisenaankin, kaikki se mitä keholle tapahtuu mutta että lisäksi on tuollaista kohtelua ja alapäätä leikellään ilman puudutuksia ja mitä kaikkea, ihan sairasta, tuo on pahoinpitelyä eikä hoitoa!!
Samaa mieltä, että hoidon pitää olla asiallista. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kyllä lapsia silti kannattaa tehdä. Mulla on huonon kohtelun lisäksi myös hyvä synnytyskokemus takana ja tiedän, että synnytyksestä voidaan tehdä myös lähes kivuton kokemus, jos vain halua löytyy. Sitä ihmettelen, miksi näin ei tehdä? Ja tästä pitää voida puhua avoimesti vähättelemättä naisten kokemuksia. Esim. kivunlievityksen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Miksi koet että lapsia kannattaa tehdä? Oletko ihan kujalla maailman menosta nykyään..? Minä rakastan syntymättömiä lapsiani niin paljon etten tee heitä kärsimään. Idiootit lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset adoptoikaa lapsi kirjoitti:
Älkää naiset lisääntyykö niin ei tarvitse kokea sitä synnytysosaston raskasta aikaa. Maailmassa muutenkin paljon lapsia ja maapallo ylikansoitettu. Mikäli haluatte lapsen/ lapsia niin voisitte hyvin adoptoida. Ikävä lukea näitä kirjoituksia kuinka kauheita muistoja liittyy synnytysosaston. Adoptoikaa niin teette maapallolle palveluksen.
Olen käsittänyt, että suomalainen nainen ei tarpeeksi lisäänny, hyvin koulutettu vielä vähemmän, vaikka ministerit nyt tahtia lyöväkin.
Koulutetut naiset saavat enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut.
Milloin tämä näin pyörähti. Toki meille on tullut paljon jopa Ylen naistoimittajia tänne valistamaan meitä mm. kun Trump valittiin. Suomessa on myös turvallista synnyttää, päivähoitaa ja kouluttaa lapsukaisia.
Juuri tämän vuoksi kähisen täällä, koska kaikki meni täällä ihan ulalle.
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru. Ensi kerralla otan oman korvikkeet mukaan.
Nykyään olllaan niin imetyspositiivisia... Toisen vauvan kanssa jouduin taistelemaan lääkärien kanssa, että pääsin kotiin seuraavana päivänä, vaikkei maito noussut. Sanoin: "Paremmin se kotona nousee, kuin täällä jatkuvassa hälyssä" (6 hengen huoneessa 5 äitiä+ vauvat).
Oli myös omat eväät vauvalle mukana, varmuuden vuoksi. Ekan kanssa jouduin olemaan 3vrk sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää , kun niin monet nykyisin kaiken negatiivisesti- ainakin noista kertomuksista päätellen.
Sain 70- luvulla molemmat lapseni. Eka kerralla oli huoneessa 6 äitiä. Isä sai olla mukana muuten synnytyksessä.
Lapsi tuotiin aina viereen syömään , ja välillä pidemmäksikin aikaa. Sairaalassa sai olla 5-7pv ja kolmena viimeisenä päivänä sai syötön lisäksi opetella hoitamaan vauvaa, vaipan vaihdot ym. Yöt vauvat oli pois meidän huoneesta.
Molemmilla kerroilla oli kiva höpötellä muiden äitien kanssa. Kummallakin synnärikäynnillä olin max päivät SAIRAALAN TÄYSIHOIDOSSA ja kotona odotti kaikki putsikunnossa, kun isä haki meidät kotiin. Olin nääs siivonnut ja leiponut ,
ja tehnyt ruokia pakastimeen valmiiksi sen neljän viikon äitiyloman aikana , joka oli ennen synnytyksiä.
Molemmista lapsista olin synnytyksen jälkeen n vajaan vuoden kotona . Lapset oli hoidossa sit jossakin sopivassa perheessä, minkä etsin. Silloin päiväkotiin ”pääsi” vain pienipalkkaisten lapset.Huomaatte ,että 70- luvulla kaikki on ollut mukavaa ja helppoa👍😂😃
70-luvulla sairaalassa oltiinkin täysihoitolassa ja vauvat vauvalassa. Oma äitini kertoi, että oli aivan hämmentynyt kotiuduttuaan 70-luvulla minun, itkevän vauvan kanssa, kun minut oli hoidettu kokonaan vauvalassa kaksi viikkoa äidin levätessä. Nykyusin on menty toiseen ääripäähän ja juuri synnyttäneet eivät saa levätä lainkaan.
Itsellä ei ole huonoja muistoja omista synnytyksistä 2000-luvulta. Mutta tuo levon puute on jäänyt itselläkin mieleen. Valvottuani pari vuorokautta luulin pääseväni synnytyksen jälkeen hetkeksi nukkumaan ja lepäämään, mutta sitä lepihetkeä ei sairaalassa koskaan tullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.
Väitättekö vastaan?Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.
Syy on varmaan se veritulppariski. Ne, joilla on veritulppariski, joutuvat tekemään enemmän asioita itse.
Jouduin sisätautiosastolle perussairauden pahenemisvaiheen aikana. Minulla oli tuolloin veritulppariski, joten sain verenohennuslääkityksen injektiona sairaala-ajaksi. Lakanoita minun ei tarvinnut vaihtaa mitenkään ja ruoka tuotiin huoneeseen ihan samalla tavalla kuin saman huoneen kroonikkovanhuksillekin! Muutenkin kohtelu oli monin kerroin parempaa kuin synnärillä aikanaan, että sikäli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen tehneeni oikein viisaan päätöksen, kun päätin etten tee koskaan lapsia. Kamalaa luettavaa/katsottavaa synnytyskokemukset ovat sellaisenaankin, kaikki se mitä keholle tapahtuu mutta että lisäksi on tuollaista kohtelua ja alapäätä leikellään ilman puudutuksia ja mitä kaikkea, ihan sairasta, tuo on pahoinpitelyä eikä hoitoa!!
Samaa mieltä, että hoidon pitää olla asiallista. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kyllä lapsia silti kannattaa tehdä. Mulla on huonon kohtelun lisäksi myös hyvä synnytyskokemus takana ja tiedän, että synnytyksestä voidaan tehdä myös lähes kivuton kokemus, jos vain halua löytyy. Sitä ihmettelen, miksi näin ei tehdä? Ja tästä pitää voida puhua avoimesti vähättelemättä naisten kokemuksia. Esim. kivunlievityksen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Miksi koet että lapsia kannattaa tehdä? Oletko ihan kujalla maailman menosta nykyään..? Minä rakastan syntymättömiä lapsiani niin paljon etten tee heitä kärsimään. Idiootit lisääntyy.
Miksi vaivaudut keskustelemaan meidän idioottien kanssa? Vauva.fi synnyskertomusten osio ei ehkä ole kaltaisellesi älykölle oikea keskustelufoorumi. Me idiootit hoidetaan tämä lisääntymispuoli, niin sinä voit sitten päteä ja kiillottaa kruunuasi erinomaisuudessasi. Ei tämä maailma koskaan ole ollut täydellinen paikka, mutta keskustelemalla asioihin voidaan vaikuttaa. Tämä keskustelu ei koske sinua, joten voit poistua älyköiden seuraan.
Vankilassa kolme murhaa tehnyt vankikin saa parempaa kohtelua kuin ensiäiti synnytysosastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen tehneeni oikein viisaan päätöksen, kun päätin etten tee koskaan lapsia. Kamalaa luettavaa/katsottavaa synnytyskokemukset ovat sellaisenaankin, kaikki se mitä keholle tapahtuu mutta että lisäksi on tuollaista kohtelua ja alapäätä leikellään ilman puudutuksia ja mitä kaikkea, ihan sairasta, tuo on pahoinpitelyä eikä hoitoa!!
Samaa mieltä, että hoidon pitää olla asiallista. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kyllä lapsia silti kannattaa tehdä. Mulla on huonon kohtelun lisäksi myös hyvä synnytyskokemus takana ja tiedän, että synnytyksestä voidaan tehdä myös lähes kivuton kokemus, jos vain halua löytyy. Sitä ihmettelen, miksi näin ei tehdä? Ja tästä pitää voida puhua avoimesti vähättelemättä naisten kokemuksia. Esim. kivunlievityksen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Miksi koet että lapsia kannattaa tehdä? Oletko ihan kujalla maailman menosta nykyään..? Minä rakastan syntymättömiä lapsiani niin paljon etten tee heitä kärsimään. Idiootit lisääntyy.
Kannattisiko miettiä vielä kerran, millä palstalla keskustelee? netti on täynnä keskustelufoorumeita, mutta sinä valitset Vauva-lehden palstan? No, yritän ajatella, että sinäkin olet jonkun äidin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset adoptoikaa lapsi kirjoitti:
Älkää naiset lisääntyykö niin ei tarvitse kokea sitä synnytysosaston raskasta aikaa. Maailmassa muutenkin paljon lapsia ja maapallo ylikansoitettu. Mikäli haluatte lapsen/ lapsia niin voisitte hyvin adoptoida. Ikävä lukea näitä kirjoituksia kuinka kauheita muistoja liittyy synnytysosaston. Adoptoikaa niin teette maapallolle palveluksen.
Olen käsittänyt, että suomalainen nainen ei tarpeeksi lisäänny, hyvin koulutettu vielä vähemmän, vaikka ministerit nyt tahtia lyöväkin.
Koulutetut naiset saavat enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut.
Eivät saa. Koulutetut miehet saavat enemmän lapsia kuin ei-koulutetut miehet, mutta naisten kohdalla tilanne on päinvastoin. Se on ihan loogistakin, koska lasten tekeminen vaikuttaa enemmän naisten uramahdollisuuksiin kuin miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt sattuneesta syystä kuukausia psykiatrisessa sairaalassa. Välillä sinne tuotiin äitejä suoraan synnytysosastolta. Yhteistä näille äideille oli se, että eivät olleet saaneet nukkua osastolla. Ilahduttavasti kaikki kyllä piristyivät ja pääsivät kotiin aika nopeasti, kun saivat lepoa ja ravintoa. Tosin näistä äideistä tehtiin aina lastensuojeluilmoitus ja ymmärrettävästi se oli aika ikävää monen mielestä.
Omat kokemukseni synnytyksestä ja ajasta vuodeosastolla ovat myös huonoja. Olen niitä traumoja purkanut terapiassa, mutta ikinä ne eivät unohdu.
Mikä sairaala?
Niuvaniemi sairaala
Myötätuntoa kaikille tämän ketjun äideille, joilla on kammottavia kokemuksia. <3
Itselläni on takana kaksi synnytystä ja osastolla oloa niiden jälkeen. Ensimmäinen nuorena parikymppisenä äitinä Taysissa 2004. Kohtelu osastolla oli asiallista, kiire taisi olla henkilökunnalla, mutta mitään pahaa ei tapahtunut. Kolme vuorokautta lähestulkoon ilman yöunia oli kyllä ikävä puoli, kuten monella muullakin äidillä. Niissä sängyissä ei pahemmin saa nukuttua, eikä varsinkaan, kun täydessä kolmen hengen huoneessa aina jonkun vauva itkeskeli tai hoitaja kävi kysymässä tai auttamassa jossain.
Toinen kerta nyt 2021, paikkana PHKS. Ainakin omalle kohdalle sattuivat ihanat hoitajat/kätilöt. Ruoka piti kyllä hakea itse yhteiseen tilaan tuoduista kärryistä ja puhtaat lakanat sekä vaatteet vaihtaa niitä tarvittaessa, varasto näytettiin osastolle tultaessa. Muuten henkilökunta oli todella lämminhenkistä joka vuorossa, oltiin valmiita auttamaan, kun vain apua kysyi. Tikkejä tuli ja se sanottiin jo synnytyssalissa, että särkylääkkeitä on saatavilla osastolla ja niitä suositellaankin otettavan. 3 krt/vrk oli käytäntö omalla kohdalla. Vauva syntyi vajaa kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja oli heti kova syömään. Ekana yönä pyysin lisämaitoa, kun siihen asti hän oli ollut rinnalla monta tuntia putkeen, eikä maito vielä ollut noussut paljoakaan, ja selvästi oli nälkä edelleen. Siihen suostuttiin samantien, samoin seuraavan päivän aikana kolmeen otteeseen. Kahden vuorokauden päästä päästiin kotiin.
Kolme viikkoa myöhemmin vauvalta katkaistiin samalla osastolla kireä kielijänne. Kätilö ja lääkäri olivat ihania ja selittivät joka asian selvästi.
En tiedä, miten aiemmin täällä Päijät-Hämeessä on toimittu, joillakin oli tässäkin keskustelussa ollut huonoja kokemuksia, mutta itselleni sattui täysin päinvastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin Tyksissä keväällä 2010 ilman tukihenkilöä. Oli kätilön mukaan todella hiljainen yö. Kuitenkaan hän ei juuri käynyt huoneessa, vaikka tiesi mun olevan siellä yksin, myöskään mikään muu ponnistuspaikka tai asento kuin sängyssä makuullaan ei onnistunut, sillä "ei ollut opiskelijaa". Jos olisi ollut opiskelija työvuorossa, olisin saanut ponnistaa haluamassani asennossa ja saanut myös seuraa huoneeseen. Mutta kun opiskelijaa ei ollut, ei voi mitään, siitä huolimatta että oli hiljainen yö. Aamuyön tunnit olivat todella pitkiä yksin kivuissa, vain kutsunappi seurana, eikä sitäkään oikein kehdannut turhaan painella nyrpeää kätilöä häiritäkseen. Kun sitten painoin, oli esim. epiduraalin antaminen jo aivan liian myöhäistä.
Synnytyksen jälkeen tarjottiin ruokaa, kätilö joutui tekemään mulle leivän ja hän paiskoi leikkeleitä leivän päälle. En ole nähnyt kenenkään tekevän leipää niin vihaisesti ja inhoten kuin silloin.
Aloin vuotaa enemmän ja kävin salissa olevassa suihkussa. Vuosin nyrkin kokoisia hyytymiä, enkä uskaltanut kertoa niistä kätilölle, ettei hän suutu, ja nostelin hyytymiä paperilla wc-pönttöön, pois lattiakaivon päältä. Tulin pois suihkusta heikkona, eikä side riittänyt vaan lattialle tuli verta. Kätilö tuli paikalle ja sanoi, että oli menossa joku vuoronvaihto, että voisinko vähän siistiä itse suihkutilaa. Laitoin lisää sidettä housuun ja pyyhin verta suihkutilan ja salin lattialta. Minua hävetti kun huomasin myöhemmin, että sitä verta jäi kuitenkin lattioille, en kaikkea saanut siivottua. Mietin jo silloin, onko tämä todella normaali käytäntö ja miten minua huonommassa kunnossa olevat äidit pystyvät siivoamaan sairaalan lattioita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä yllättävistä potilaan ruumiiseen kajoamisista yksi esimerkki:
Mulla oli pakko käynnistää synnytys lapsiveden tihkumisen takia, vaikka viikkoja oli vasta 35+5, eikä synnytys ollut mitenkään alkanut vielä käynnistyä. Limatulppa paikoillaan, kohdunsuu ei edes sormelle auki. Olin ollut osastolla yhden vuorokauden, suuri osa lapsivedestä oli tihkunut ulos. Oksitosiinitippa meni, se lääke oli kohdunsuulle laitettu mut mitään ei tapahtunut. Synnytys tuli saada kuitenkin käynnistymään.
Lääkäreiden vuoro vaihtui, ja vuoroon tuli joku murtaen suomea puhuva mieslääkäri, jolla oli venäläinen sukunimi. Hän sanoi että ”jaaha, pitäisi synnytys käynnistyä, antakaapa kun katson”, työnsi sormet sisälle ja repi limatulpan irti! Tuosta noin vaan. Sattui ihan h**vetisti. Mutta oli nopeasti ohi. Lääkäri tokaisi vaan, että ”tämä auttaa paljon enemmän kuin lääkkeet ja oksitosiinit” ja käveli seuraavan sängyn viereen.
No niin se synnytys sit käynnistyi, olin tyytyväinen, eikä ihme kyllä jäänyt edes traumoja tuosta. Lähinnä olin jotenkin täysin hämmästynyt, että noin voi tehdä ilman että edes varoittaa etukäteen.
Hyi saakeli. Onko tuo edes laillista? Ihan oikeesti, jos meno on tämän tasoista, niin onko ihme että naisilla on synnytyspelkoja???
Ronkitaan, revitään, ommellaan ilman puudutusta… Arkipäivää edelleen. Mun lapsuudessani miehet vähättelevät näitä naisten kokemuksia sanomalla, että ”naiset kertoo synnytysjuttuja siinä missä miehet armeijajuttuja”. Tämä on aina ollut naisten osa: naisten kipua saa mitätöidä ja pilkata.
Voisiko joku viime aikoina synnyttänyt vahvistaa tämän? Ainakaan ap ei puhunut mitään tuollaisesta kohtelusta.
No joo, vuonna 2017 asennettiin ballonki jotenkin väärin. Hiki otsalla tärisin ja kerroin kätilölle kivusta jolloin hän kertoi ulkomaalaiselle lääkärille, että kaikki ei ole hyvin. Tuntui pitkältä ajalta odottaa, että lääkäri ruuskullinen kerrallaan tyhjensi ballongin ja asetti sen paremmin.
Vuonna 2019 lääkäri ei nähtävästi uskonut, että viikolla 39 en ollut vielä yhtään "kypsynyt" vaan halusi kokeilla. Sätkähdin ja voihkaisin jolloin lääkäri vain totesi :"Oho, onpa vielä tiukasti kiinni".
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kauhealta. Jyväskylässä on vain yksityishuoneita, joissa on levitettävä sänky mahd. puolisoa tai tukihenkilöä varten. Muutenkin meno huomattavasti inhimillisempää, kuin mitä olen pk-seudulta kuullut.
Melkein täältä stadista kannattaisi mennä maakuntiin synnyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten takavuosina sai parempaa hoitoa. Nyt kun on valistusta ja ymmärrystä paljon enemmän, niin meno on kuin kehitysmaissa.
On valtiovallan asia määrätä synnytyssairaaloille enemmän rahaa. Kaikille yksityishuoneet, enemmän hoitajia, ja laitoshuoltajia ja yleis-doulia osastoille ihan vaan vahtimaan, että äidit syö, lakanat on puhtaat, jälkisupistuksiin tai leikkaushaavoihin saa kivunlievitystä, imetystä tuetaan mutta lisämaitoa saa, ruoka tuodaan heikkokuntoisille huoneeseen jne.
Hallituksesta saa olla mitä mieltä tahansa mutta se on naishallitus, josta useampi saanut hiljattain vauvan ja Kiuru raskaana parhaillaan. Nyt jos koskaan voi asiaan vaikuttaa!
Ne muutokset mitä pitäisi tehdä, eivät ole kovin tai järin ihmeellisiä. Töiden organisointi paremmin. Maksimissaan 2 hkö / huone. Ja nekin katsottaisiin, että "samantyyppiset" potilaat yhdessä, esim. sektio äidit. Niin hoitajalla samantyyppiset tehtävät mennessään huoneeseen.
Kunnon kivunlievitys kaikille ja mahdollisuus imettää tai olla imettelemättä, aivan omaan tahtiin.
Mielestäni ruuat tulisi jakaa huoneisiin (ja sen tyyppistä ruokaa, että voi syödä kylmänäkin) omaan tahtiinsa.
Ajatuksena, että jokainen äiti kotiutuisi mahdollisimman levänneenä ja toipuminen lähtenyt käyntiin. Noilla ensimmäisillä päivillä ja öillä on aika huima merkitys kokonaisuuteen.
Mutta ei, naiset pelkäävät synnytystä, pelätään kuinka "ruuhkaa" synnytysosastoilla on. Pidetään itsestäänselvyytenä, että on aivan tuurista kiinni miten kaikki menee. Saako perhehuoneen, saako kivunlievitystä jne. vaikka kaikki voitaisiin yksinkertaisesti tehdä.
Nyt huomattava osa synnyttäjistä lähtee kotiin traumatisoituneina kokemastaan. Ja onhan se isossa ristiriidassa sen kanssa mitä "terveydenhuoltojärjestelmästä" sanotaan.
Ei jäänyt mitään traumoja, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee...
Olisin sektion jälkeen tarvinut gynekologia, mutta hän oli leikkaussalissa (klo. 20.15.) joten kärsin ja odotin. Onneksi kätilö otti vauvan pois sylistäni, koska olin liian kipeä huolehtiakseni hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Naistenklinikka 2019. Kätilöt olivat kivoja ja osa todella välittäviä. Vauvan kanssa oli ihanaa pesiä! Pieni miinus, että ekan kerran kun halusin sängystä ylös, niin kellään ei tuntunut olevan aikaa auttaa ylös (tuntikausiin), piti suuttua ennen kuin autettiin.
Lähtö oli aivan järkyttävä. Lähinnä aulan työntekijän vuoksi. Olin tilannut Helsingin Taksista sovitulle ajalle taksin, jossa piti olla turvaistuin mukana. Soittivat saapumisaikaan, että eipä olekaan turvaistuinta. Odotin sektion läpikäyneenä aulassa lähtöä ja vastasyntynyt oli pakattu talvivaatteisiin. Pyysin aulavahdilta (vai mikä lie onkaan hänen titteli) apua. Aikalailla kesken meidän keskustelun hän lähi palvelemaan toista asiakasta, joka pyöri siinä lähellä, ja jatkoi sen jälkeen matkaansa täyttämään karkkiautomaattia. Se kohtelu oli aivan tyrmistyttävää. Olin aivan uupunut, avun tarpeessa ja jotenkin tuntui että kello tikitti. Tein aulavahdista ja taksista myöhemmin valituksen. Helsingin Taksi tarjosi 20e hyvityksen, josta kieltäytyin, koska se ei kattanut edes matkan kuluja. Kaupungilta taas ei tullut kuin kootut tekosyyt.
Viikkoa myöhemmin kävelin vauvan kanssa neuvolaan. Sektio kyllä painoi paljon askelta. Juna-aseman hissitkin olivat huollossa. Kaikki tämä oli etukäteen tiedossa, olin jo synnytyssairaalasta kysellyt neuvolan kotikäyntiä. Mutta ei kuulemma vaan ollut aikaa. Tuntui ihan kamalalta kyykyttämiseltä ja epäempaattiselta ammattitaidottomuudelta. Ja joo, ei kannattais olla autoton edes Helsingissä.
Ei neuvolan kotikäyntiä? Muualla Suomessa tuntuu olevan käytäntönä, että neuvolan työntekijä tulee ensimmäiselle käynnille kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naistenklinikka 2019. Kätilöt olivat kivoja ja osa todella välittäviä. Vauvan kanssa oli ihanaa pesiä! Pieni miinus, että ekan kerran kun halusin sängystä ylös, niin kellään ei tuntunut olevan aikaa auttaa ylös (tuntikausiin), piti suuttua ennen kuin autettiin.
Lähtö oli aivan järkyttävä. Lähinnä aulan työntekijän vuoksi. Olin tilannut Helsingin Taksista sovitulle ajalle taksin, jossa piti olla turvaistuin mukana. Soittivat saapumisaikaan, että eipä olekaan turvaistuinta. Odotin sektion läpikäyneenä aulassa lähtöä ja vastasyntynyt oli pakattu talvivaatteisiin. Pyysin aulavahdilta (vai mikä lie onkaan hänen titteli) apua. Aikalailla kesken meidän keskustelun hän lähi palvelemaan toista asiakasta, joka pyöri siinä lähellä, ja jatkoi sen jälkeen matkaansa täyttämään karkkiautomaattia. Se kohtelu oli aivan tyrmistyttävää. Olin aivan uupunut, avun tarpeessa ja jotenkin tuntui että kello tikitti. Tein aulavahdista ja taksista myöhemmin valituksen. Helsingin Taksi tarjosi 20e hyvityksen, josta kieltäytyin, koska se ei kattanut edes matkan kuluja. Kaupungilta taas ei tullut kuin kootut tekosyyt.
Viikkoa myöhemmin kävelin vauvan kanssa neuvolaan. Sektio kyllä painoi paljon askelta. Juna-aseman hissitkin olivat huollossa. Kaikki tämä oli etukäteen tiedossa, olin jo synnytyssairaalasta kysellyt neuvolan kotikäyntiä. Mutta ei kuulemma vaan ollut aikaa. Tuntui ihan kamalalta kyykyttämiseltä ja epäempaattiselta ammattitaidottomuudelta. Ja joo, ei kannattais olla autoton edes Helsingissä.
Ei neuvolan kotikäyntiä? Muualla Suomessa tuntuu olevan käytäntönä, että neuvolan työntekijä tulee ensimmäiselle käynnille kotiin.
On se ollut Helsingissäkin tapana ainakin vuosina 2008, 2010, ja 2014. Ehkä sit paikoitellen on tilanne, ettei onnistu
50-luvulla suurin osa, suurista ikäluokista syntyi kotona, kylissä oli arvostettuja lapsenpäästäjiä jotka olivat saatavilla hevosmatkan päästä. Taisivat olla ammattitaitoisia, koska lapsikuoleisuus maassamme oli siihen aikaan sut vähäistä.