Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Tässä siis jonkinlaista listaa siitä, mitä odottavan äidin kannattaa viedä omasta takaa sairaalaan (tai pyytää omaista tuomaan):
Vauvalle toki omat vaatteet, pehmolelu yms.
Sitten:
omat ruuat / tilaus muualta
omat vesipullot
omat välipalat esim. suklaa, myslipatukka, jogurtti tms.
istumarengas
terveyssiteet
maitoa vauvalle
särkylääkkeitä(!)
yöasut yms. omat vaatteet vuoteeseen
meikit, hiustenlaittotuotteet, kasvojenhoidon tuotteet
suihkugeeli, shampoo, hoitoaine, pesuneste intiimihygieniapesuun
peitto
aamutakki
pyyhkeet ja kylpytakki
sandaalit suihkuun (verisen lattian varalta)
hotelliläpykkäät huoneeseen
vedenkeitin
tuttipulloja
tuttipullojen sterilisoija
oma kahvi, tee, kaakao tms.
oma samppanjapullo, kakkupala tms. jos haluaa juhlistaaLakanat kannattaa ehkä vaan ottaa talon puolelta mutta ilmeisesti kannattaa lakanan petaamisen lisäksi laittaa poikittain takamuksen alle toinen lakana, niin se on helppo ottaa pois, jos sotkeentuu vereen.
Mitään edellämainituista ei tarvitsisi ottaa mukaan, jos äideillä olisi apua osastolla. Äidit jätetään täysin yksin selviytymään vastasynnyttäneinä. Vierihoito ei mielestäni toteudu, kuten olisi tarkoitus; äiti saisi lepäillä vauvan kanssa ja ympärillä olisi ihmisiä auttamassa. Säästösyistä näin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyäitien hyvinvointi tosiaan kiinni siitä kuinka yhteiskunta (tai sen kustantamat työntekijät) huolehtii lakanoiden vaihdosta tai ruokatarjottimen tuomisesta huoneeseen. Jolseenkin huolestuttavaa. Mitä muuta nämä äidit vaatii yhteiskunnalta. Lapset on yhteiskunnan hoidettava jotta äidit voi levätä, yhteiskunta huolehtii lapsen ilmoittamisesta kouluun jne. ettei äiti vain rasitu liikaa.
Vissiin mielestäsi pitäisi olla että kärsimällä kirkkaimman kruunun saa. Voitaisiinkin rajata että ihan kaikki sairaalapotilaat hakee itse ruokansa ja vaihtavat lakanaa, etteivät vaan laiskistu.
Eihän meillä kohta ole mitään sairaaloita, joissa tarjoiltaisiin ruokaa. Ruuan saa ostaa jos haluaa. Ylipäätään ketään ei makuuteta sairaaloissa. Vuodepaikkojen ylläpito on kallista. Hoito kotiinkin onnistuu hyvin. Lääkärin vastaanotolla voi välillä joutua käymään jossain "sairaalassa".
Seuraavan lapsen kohdalla mene Somaliaan tai Kongoon. Siellä varmasti saat synnytyssairaalassa luksusolot ja yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.
Apua ei tosiaan saa, vaikka pyytää. Itse sain haukut, kun soitin (tietämättäni) väärään aikaan. Se ei varsinaisesti lisännyt haluani pyytää apua, kun jo valmiiksi soitin sitä kelloa siinä vaiheessa, kun itkin itsekin.
Itse kun annoin raadollinen rehellisen arvion synnytyksestä osastolla, en päässyt pois, kunnes olin muuttanut arvostelun numerosta 6 numeroon 8. Minut todellakin painostettiin muuttamaan arvio. Tämä vuonna 2014 kätilöopistolla, kamala paikka, onneksi lakkauttivat.
4 synnytystä olen käynyt läpi ja osastoaika jokaisen jälkeen ollut aivan kamalaa. Ainoa poikkeus naistenklinikalla synnytetty vauva, jonka jälkeen pääsin potilashotelliin. Siellä sai olla rauhassa ja elämä lähtikin rullaamaan aivan eri tavalla.. jotenkin pystyi palautumaan itse paljon paremmin siinä ympäristössä, maito nousi hyvin ja vauva oli tyytyväinen.
Synnyttäjien kohtelu Suomessa on aivan surkeaa, kuka muuta väittää, ei ole koskaan synnyttänyt..ainakaan useampaa.
Nostakaa nyt hyvät ihmiset tuollaisesta hirveä äläkkä! Ihan siellä osastolla että kaikki kuulee. Tuollainen painostus ja manipulointi on sairasta touhua.
Tehkää AINA sairaalasta kantelu, ei tämmöinen muuten lopu ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tays 3 ja 8 vuotta sitten kirjoitti:
Tuo lakanoiden vaihtopakotus on joko urbaanilegendaa tai hyvin sairaalakohtaista, ei ole Taysissa ainakaan linjaus. Taysissa oli plussaa ja miinusta (2xsektio), paremminkin olisi voinut mennä kohtelu ja imetysopastus, mutta muutamia erittäin empaattisia hoitajia oli kuitenkin ja pääsääntöisesti hyvää hoitoa. Jenkeissä monessa osavaltioissa synnytyksen hintalappu voi olla 20 000 euroa, maksat sen kertarysäyksellä ja/tai vakuutusuksen kuukausimaksuissa. Ja haluatko todella, että se in työnantajasi kautta tulevasta vakuutuksesta kiinni, millaista hoitoa on tarjolla? Esim rintasyöpäkuolleisuudessa on eroa sen mukaan että kuinka kattavan ja kalliin vakuutuksen piirissä olet. Suomessa synnyttävien äitien kohtelussa ja imetysohjauksessa on paljon kirittävää, mutta se on tasa-arvoisempaa kuin monissa muissa maissa ja äitiys- ja lapsikuolleisuus on täällä maailman pienintä.
Ainakin Naistenklinikalla (vuonna 2021) vaihdetaan itse lakanat. Siellä on käytävällä kaappi, josta haetaan itse vaatteet äidille ja vauvalle, pyyhkeet, vaipat, petivaatteet, siteet yms. Minua se ei haitannut, koska voin niin hyvin, että itse pystyin siihen, mutta todellakin ymmärrän etteivät kaikki ole synnytyksen jälkeen siinä kunnossa että pystyisivät.
Joo, Nkl 2019 todellakin vaihdoin lakanat itse aina, oli yö tai päivä. Sama Kättärillä, kun se vielä toimi. Niitä oikeankokoisia vaatteita ei aina löytynyt, ja piti olla likaisissa. Ei sen nyt noinkaan pitäisi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.
Apua ei tosiaan saa, vaikka pyytää. Itse sain haukut, kun soitin (tietämättäni) väärään aikaan. Se ei varsinaisesti lisännyt haluani pyytää apua, kun jo valmiiksi soitin sitä kelloa siinä vaiheessa, kun itkin itsekin.
Itse kun annoin raadollinen rehellisen arvion synnytyksestä osastolla, en päässyt pois, kunnes olin muuttanut arvostelun numerosta 6 numeroon 8. Minut todellakin painostettiin muuttamaan arvio. Tämä vuonna 2014 kätilöopistolla, kamala paikka, onneksi lakkauttivat.
4 synnytystä olen käynyt läpi ja osastoaika jokaisen jälkeen ollut aivan kamalaa. Ainoa poikkeus naistenklinikalla synnytetty vauva, jonka jälkeen pääsin potilashotelliin. Siellä sai olla rauhassa ja elämä lähtikin rullaamaan aivan eri tavalla.. jotenkin pystyi palautumaan itse paljon paremmin siinä ympäristössä, maito nousi hyvin ja vauva oli tyytyväinen.
Synnyttäjien kohtelu Suomessa on aivan surkeaa, kuka muuta väittää, ei ole koskaan synnyttänyt..ainakaan useampaa.
Nostakaa nyt hyvät ihmiset tuollaisesta hirveä äläkkä! Ihan siellä osastolla että kaikki kuulee. Tuollainen painostus ja manipulointi on sairasta touhua.
Tehkää AINA sairaalasta kantelu, ei tämmöinen muuten lopu ikinä.
Siksi näin voidaan toimia, kun tuoreet äidit harvoin jaksavat kannella.
Vierailija kirjoitti:
Bambukarhu kirjoitti:
Neljä lasta olen synnyttänyt, kolme Helsingissä ja yhden muualla Uudellamaalla. 1. lapsen synnyttyä lisämaitoa ei annettu toistuvista pyynnöistäni huolimatta. Itseltäni ei tullut pisaraakaan ennenkuin 4. päivänä. Lopulta lapsen bilirubiiniarvot olivat kuivettumisen vuoksi todella korkeat ja hän oli valohoidossa, sairaalassaoloaika venyi yli viikkoon. Lääkäri kehoitti tekemään kirjallisen valituksen, hän näki koneelle kirjatut lisämaitopyyntöni. Tämän lisäksi jatkuva yöllinen ramppaus valojen päälle lätkimisineen v*tutti. Olin vauva sylissä tuolissa yrittämässä taas syöttää, vaikkei maitoa tullut. Hoitaja tuli klo 5 aamulla hirveällä ryminällä huoneeseen huutaen:"EIKÖ TÄÄLLÄ SYÖTETÄ LASTA OLLENKAAN!?"Kun näki minut tuolissa, totesi "Ai täällä ollaankin hereillä." Tätä "tarkistelua" riitti joka yölle.
2. lapsen synnyttyä hoitaja lupasi eräänä päivänä, että vauva voi olla 5 minuuttia hänen kanssaan toimistossa, että voin käydä suihkussa. Katsoin kellosta aikaa ja kolmen minuutin päästä olin huoneessa, vauva oli tuotu huoneeseen ja oli siellä yksin itkien kasvot punaisina. Suihkuhuone oli muutaman m päässä huoneesta, kukaan ei tullut sanomaan tuon kolmeminuuttisen suihkuni aikana, että vauva onkin nyt huoneessa yksin. Kun kysyin miksi vauva oli viety yksin huoneeseen oli vastaus:"On täällä muitakin kuin sinä." Olimme ennenaikaisen synnytyksen vuoksi taas pidempään (yli viikon) sairaalassa, jona aikana minua kävi katsomassa miehen ja esikoisen lisäksi isäni, siskoni, anoppi, serkku ja tämän äiti. Eri päivinä ja eri aikaan. Hoitaja alkoi valittaa minulle, että vieraita käy liikaa!Lisäksi sama hoitaja tuli huoneeseemme, kun olin syöttänyt vauvan ja hän oli juuri nukahtanut sänkyynsä. Mieheni oli paikalla ja olimme ihailleet ja hoitaneet vauvaa yhdessä pitkän ajan. Hoitaja nappasi vauvan sängyn ja lähti juoksujalkaa kiikuttamaan sitä pitkin käytävää, me juoksimme perässä "hei, mihin viet vauvaamme". Hoitaja totesi, ettemme selkeästi osaa hoitaa lastamme ollenkaan. Kerroin asiasta toiselle hoitajalle, osastonhoitaja tuli seuraavana päivänä ja pahoitteli vuolaasti "olemme saaneet samanlaista palautetta ko. hoitajasta aiemminkin." Vaikka toinen henkilö kirjauksillaan kumosi tämän oudon hoitajan kirjaukset "kykenemättömyydestämme hoitaa vauvaa" ja osastonhoitaja esitti pahoittelut ja tämä oudosti käyttäytynyy hoitaja pyysi anteeksi, jätti tapahtumat tietenkin ikävät muistot. 3.lapsi syntyi liian aikaisin (33+) ja olin sisällä sairaalassa. Yöllä soitin kelloa ja totesin, että synnytän kohta. Hoitaja ei tehnyt sisätutkimusta vaan toi supistuksia ehkäisevän lääkkeen. Synnytys käynnistyi melko nopeasti ja tämä lääkkeen tuonut hoitaja totesi minulle: "Miksi sä teet tällaista?" En tullut kysyneeksi mitä...Supistuksia ehkäisevä lääke sotki koko synnytyksen, kun supistukset laantuivat kesken kaiken. 4.lapsi syntyikin Hgin ulkopuolella. Kaikki sujui lopulta ihan hyvin. Menin yöllä sairaalaan ja totesin, että synnytän kohta. Koska supistuskäyrät olivat olemattomat, minut lähetettiin kotiin. 15 minuuttia ehdin olla kotona ja lähdin takaisin sairaalaan ja synnytin. Kätilö pahoitteli ja sanoi "Meidän pitäisi uskoa teitä uudelleensynnyttäjiä."Hyvä ettei hoitaja tehnyt sisätutkimusta, se ei nimittäin kuulu hänen tehtäviinsä.
Kyllähän kohdunsuun tila on tarkastettava ensi tilassa, jos synnyttäjä ilmoittaa, että synnyttää pian. Ei siinä supistusta estävää lääkitystä tarjota tutkimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.
Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.
Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.
Eli olivat vauvalassa, ekan yön, että äiti sai levätä synnytyksen uupumusta pois. Huomaatko itse mitä sanoit? Kunpa levon tarve ymmärrettäisiin paremmin nykyäänkin synnytyssairaaloissa.
Olisiko niin, että nykyään pidetään tärkemäpänä sitä, että vauva saa olla ihokontaktissa äitinsä kanssa kuin sitä, että äiti saa levätä synnytyksen jälkeen?
Tälle ihokontaktille pitäisi varata rauhallinen tila. Vauvahan aistii mm. äidin pelkohormonit, ja stressaantuneena ei oksitosiini nouse, eikä maito erity tai äidin kiintymyssuhde vauvaan synny. Nyt kun siitä kiintymyssuhteesta jankataan joka paikassa, niin pitäisikö sitä yrittää mahdollistaa ihan siellä lapsivuodeosastolla? Syntymän jälkeiset hetket ovat herkät ja tärkeät vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen kannalta. Joko ne voidaan sivuuttaa ja tällöin aivan hyvin vauvat voidaan viedä vauvalaan. Tai sitten nuo asiat tunnistetaan ja niitä tuetaan, oikeasti.
Kompromissiratkaisu, jossa lapsi on kyllä vierihoidossa mutta äiti huonovointinen, hädissään, yksin ja peloissaan ei ole yhtään mikään ratkaisu kenenkään kannalta, ei äidin tai vauvan.
Tämä! Pitäisi saada myös takaisin synnytysvalmennukset ja niihin kuuluva tutustumiskäynti synnytyssairaalaan. On tosi ikävää mennä suurissa kivuissa täysin outoon paikkaan.
Ei v..u-! Onko täällä kaikki jotain teini-ikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Tässä siis jonkinlaista listaa siitä, mitä odottavan äidin kannattaa viedä omasta takaa sairaalaan (tai pyytää omaista tuomaan):
Vauvalle toki omat vaatteet, pehmolelu yms.
Sitten:
omat ruuat / tilaus muualta
omat vesipullot
omat välipalat esim. suklaa, myslipatukka, jogurtti tms.
istumarengas
terveyssiteet
maitoa vauvalle
särkylääkkeitä(!)
yöasut yms. omat vaatteet vuoteeseen
meikit, hiustenlaittotuotteet, kasvojenhoidon tuotteet
suihkugeeli, shampoo, hoitoaine, pesuneste intiimihygieniapesuun
peitto
aamutakki
pyyhkeet ja kylpytakki
sandaalit suihkuun (verisen lattian varalta)
hotelliläpykkäät huoneeseen
vedenkeitin
tuttipulloja
tuttipullojen sterilisoija
oma kahvi, tee, kaakao tms.
oma samppanjapullo, kakkupala tms. jos haluaa juhlistaaLakanat kannattaa ehkä vaan ottaa talon puolelta mutta ilmeisesti kannattaa lakanan petaamisen lisäksi laittaa poikittain takamuksen alle toinen lakana, niin se on helppo ottaa pois, jos sotkeentuu vereen.
PLUS
pitkä jatkojohto kännykän tms. lataamiseen,
kuulokkeet että voi katsoa sarjoja läppäriltä tms.,
kosteuspyyhkeet käsien puhdistamiseen ruokailun jälkeen,
kertakäyttöiset kosteat siivousliinat ruokailualustan puhdistamiseen jos syötävä sängyssä,
jos pystyy nukkumaan unimaskin kera, niin sellainen siltä varalta, että valot räväytetään päälle kesken yötä tai jo aamukuudelta,
korvatulpat,
hoitovoide nänneille,
imetystoppi tms., että säilyy joku yksityisyys imettäessäkin,
tuuletin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.
Sama tuli mieleen tätä keskustelua lukiessa. Kuten sanoitkin niin toki on niitäkin joita on ihan oikeasti kohdeltu huonosti ja väärin mutta näistäkin kirjoituksista monista paistaa läpi se miten oli kuvitellut saavansa täyshoidon ja sitten saatiin raivari kun joutuikin itse tekemään.
Osittain siihen liikkeelle patistamiseen vaikuttaa se että siellä on seassa niitä jotka valittavat ihan kaikesta ja juoksuttavat henkilökuntaa turhaan eikä itse tehdä yhtään mitään vaikka kunto sallisi. Sitten nämä aidosti huonokuntoiset jäävät jalkoihin kun eivät kuntonsa takia jaksa tai edes osaa vaatia asioita. Henkilökunnan pinna kiristyy väkisinkin kun ne muutama primadonna tekee kaikesta ongelma. Väärin toki kaataa sitä hermostumista viattomien niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Näinpä ja mulla kivulias episiotomiahaava. Kun sitten ko. kipujen takia pyysin suppoa ummetuksen auttamiseen, niin vanha, kämppä kätilö naureskeli eikä antanut. Vasta kun mies tuli karjumaan osastolle, suppoja irtosi. Ummetus helpotti ja kivut tulivat siedettäviksi ja aloin parantumaan. Varmaan nuo pari suppoa olisi keikauttaneet osaston budjetin ; / Kai se joillakin hoitajilla on elämänasenne sellainen, että jos itse kärsii, niin muidenkin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin sektiolla sairaalassa Tukholmassa, työntekijät lämminhenkisiä ja kuuntelivat toiveitani. Ensimmäinen yö keskellä kesää, kuuma ja neljä samassa huoneessa. En nukkunut ollenkaan. Järjestivät seuraavaksi yöksi että sain olla vauvan kanssa yksin omassa, viileässä huoneessa. En ole kuullut kenekään tuttavani tavanneen ilkeitä tai sättiviä hoitajia synnytyksen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun huonekaveri oli jokaisen hoitajan kauhu. Niin pientä asiaa ei liene olemassakaan etteikö hän olisi siitä valittanut. Vauvansa olisi ilmeisesti pitänyt olla missä tahansa muualla kuin hänen kanssaan ja hirveä haloo jokakerta, kun olisi jokin toimenpide pitänyt tehdä tai nousta ylös. Muuten kyllä vaelsi ties missä eikä näyttänyt tuntuvan missään, mutta jos henkilökunta sanoi, että nyt on lähdettävä liikkeelle oli olevinaan niin kipeä niin kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.
Sama tuli mieleen tätä keskustelua lukiessa. Kuten sanoitkin niin toki on niitäkin joita on ihan oikeasti kohdeltu huonosti ja väärin mutta näistäkin kirjoituksista monista paistaa läpi se miten oli kuvitellut saavansa täyshoidon ja sitten saatiin raivari kun joutuikin itse tekemään.
Osittain siihen liikkeelle patistamiseen vaikuttaa se että siellä on seassa niitä jotka valittavat ihan kaikesta ja juoksuttavat henkilökuntaa turhaan eikä itse tehdä yhtään mitään vaikka kunto sallisi. Sitten nämä aidosti huonokuntoiset jäävät jalkoihin kun eivät kuntonsa takia jaksa tai edes osaa vaatia asioita. Henkilökunnan pinna kiristyy väkisinkin kun ne muutama primadonna tekee kaikesta ongelma. Väärin toki kaataa sitä hermostumista viattomien niskaan.
Ei sairaaloissa normaalisti päästetä potilaita liinavaatekaapeille penkomaan. Outoa olettaa että kaikki jotka sinne synnytyssairaalaan tulevat, tietävät että siellä sitä suorastaan odotetaankin, vaikka sitä ei sinulle kukaan hoitaja kuitenkaan paikan päällä kerro. Minä tiesin että näin toimitaan, koska kaverini oli synnyttänyt vuotta aiemmin samassa paikassa.
Näitä oman elämänsä primadonnia, prinssejä ja prinsessoja on aina ollut ja tulee aina olemaan, jos hoitajana ei osaa heitä käsitellä kostamatta muille potilaille, niin tulisi hakeutua muuhun ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.
Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.
Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun uuden kätilön" , en itse muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti kuului "vieläkö se kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama tikki nyt voi sattua. Ihme ettei rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"
Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,
Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?
Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?
Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.
Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?
Miten nykyään voi olla näin? Eikä jo vuosia sitten tästä käytännöstä luovuttu? Jos mun alapäätä olisi yritetty kursia kokoon ilman puudutusta, olisin estänyt sen. Olin sanonut miehellekin, että pidä sit mun puolia jos meinaavat jotain outoa tehdä. Mutta mulle kyllä puudutettiin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että nykyaikana vielä ilman puudutusta ommellaan. Tästä pitäisi tehdä eduskunnassa asti selvitys. Ei mitenkään ole perusteltavissa. Tulisipa nyt joku kätilö kommentoimaan joko omaa tai kollegoidensa tapaa.
Se tilanne oli niin äkisti päällä, ei kukaan kysellyt tai selitellyt mitään sen kummemmin. Olin pitkästä synnytyksestä, verenhukasta ja valvomisesta jo ihan poikki, ja valmis mihin vain, että pääsisi suihkuun, syömään ja petiin.
Näin kätilön kasvoista, että hänen teki pahaa puolestani kun haukoin henkeä kivusta, hän tsemppasi ja lohdutti. Lääkäri joka ompeli ei sanonut mitään koko tapahtuman aikana.
Jäljestä päin tuntuu uskomattomalta että annoin tilanteen mennä niin, mutta sitä ei voi enää muuttaa, joten turha ruoskia itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.
Sama tuli mieleen tätä keskustelua lukiessa. Kuten sanoitkin niin toki on niitäkin joita on ihan oikeasti kohdeltu huonosti ja väärin mutta näistäkin kirjoituksista monista paistaa läpi se miten oli kuvitellut saavansa täyshoidon ja sitten saatiin raivari kun joutuikin itse tekemään.
Osittain siihen liikkeelle patistamiseen vaikuttaa se että siellä on seassa niitä jotka valittavat ihan kaikesta ja juoksuttavat henkilökuntaa turhaan eikä itse tehdä yhtään mitään vaikka kunto sallisi. Sitten nämä aidosti huonokuntoiset jäävät jalkoihin kun eivät kuntonsa takia jaksa tai edes osaa vaatia asioita. Henkilökunnan pinna kiristyy väkisinkin kun ne muutama primadonna tekee kaikesta ongelma. Väärin toki kaataa sitä hermostumista viattomien niskaan.
Ei sairaaloissa normaalisti päästetä potilaita liinavaatekaapeille penkomaan. Outoa olettaa että kaikki jotka sinne synnytyssairaalaan tulevat, tietävät että siellä sitä suorastaan odotetaankin, vaikka sitä ei sinulle kukaan hoitaja kuitenkaan paikan päällä kerro. Minä tiesin että näin toimitaan, koska kaverini oli synnyttänyt vuotta aiemmin samassa paikassa.
Näitä oman elämänsä primadonnia, prinssejä ja prinsessoja on aina ollut ja tulee aina olemaan, jos hoitajana ei osaa heitä käsitellä kostamatta muille potilaille, niin tulisi hakeutua muuhun ammattiin.
Primadonnia on ihan joka paikassa terveydenhuollossa. Ja heitä löytyy myös miehistä. He on niitä jotka ruuhkauttavat päivystykset, sairaala osastot jne. Palvelu ei kuitenkaan missään ja koskaan tule paranemaan sillä että hoitajia kehotetaan hakeutumaan muualle. Käy ja on käynyt koko ajan päinvastoin. Päättäjät katsoo että sitä palvelua ei edes tarvita sairaaloissa sen jokainen voi tarvittaessa ostaa itse. Ei päivystykseen pääse hakemaan säälipisteitä, no samalla sinne ei aina pääse vaikka oikeasti olisi tarvettakin jne. Sellaista palvelua johon oikein kukaan ei ole tyytyväinen on vain ihan turha kärjestää ollenkaan.
Tavallaa kyllä ymmärrän että nämä tietyt ihmiset hakee sitä palvelua terveydenhuollossa koska eivät saa sitä mistään muualta ja ajatellaan että yhteiskunnan tuottamat palvelut pitäisi olla tasapuolista. Niin se toki kuuluisikin olla mutta julkinen terveydenhuolto ei ole nykyisin paikkaa josta saa palvelua. Terveydenhuoltojärjestelmä ei myöskään ole sosiaalihuolto joka tasaa epätasa-arvoa niin että sieltä saa palvelua he jotka eivät pysty ostamaan tai saamaan sitä muualta.
Hoitajia järjestelmästä on täysin turha syyttää. Järjestelmä ei ole heidän kehittämänsä, eikä heidän toimintansa tulosta. Syy on koko yhteiskunnassa. Siitä ei vain haluta maksaa että naapurin Maija tai Matti saa lakanansa vaihdettua tai pääsee suihkuun juuri haluamaansa ajankohtaan.
Voisi tietenkin ajatella että palvelua kannattaisi kehittää. No oikeastaan sekin on melko turhaa. Yhteiskunta pyörii vaikka nämä tietyt ihmiset eivät palvelua saisikaan. Ihmiset jotka pyörittää yhteiskuntaa rahoittaa sitä tai päättävät esim. palveluiden laadusta kustannustehokkuudesta jne pystyvät kyllä ostamaan tarvitsemansa palvelut silloin kun he niitä tarvitsevat.
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
Mä olen se äiti, joka on viettänyt viikon, toista sairaalassa siinä, missä joku huonekaveri on ehkä käynyt kääntymässä ja palaillut parin päivän jälkeen kotiin.
Ollaan jouduttu jäämään ihan syystä, joten en valita, mutta tiedän kyllä tunteen. On ollut helpotus päästä kotiin. Nukun aina sairaalassa tosi huonosti, eikä itseäni ole auttanut huonetoveri, jolla ramppaa koko ajan vieraita. Yhdellä tosiaan näin oli. Oikein mukava tunne, kun olet itse vasta päässyt huoneeseen vauvoinesi, ja kohta perässä kärrätään huonekaveri, jota änkee omat vanhemmat, appivanhemmat ja perhe katsomaan heti saman tien... Yritä siinä sitten levähtää tai opetella asioita uuden vauvan kanssa, kun koko ajan joku kurkkii verhon raosta.
Ymmärrän myös imetykseen kannustamisen, mutta en sitä, että jos maito ei ole noussut niin silti lisämaitoa ei tipu. Yhdesti mulla oli oma korvike mukana. Kotona maito on kyllä noussut joka kerta, mistä lie johtuu.
Koti-ikävä on totta kai myös vaivannut, mutta ollaanpa tuolta kotiuduttu aikanaan. Eihän se sairaala hotelli ole, mutta eihän sen tarkoituskaan ole sellainen olla.
Alue: Aihe vapaa
Tämä! Pitäisi saada myös takaisin synnytysvalmennukset ja niihin kuuluva tutustumiskäynti synnytyssairaalaan. On tosi ikävää mennä suurissa kivuissa täysin outoon paikkaan.