Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.
Väitättekö vastaan?Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.
Syy on varmaan se veritulppariski. Ne, joilla on veritulppariski, joutuvat tekemään enemmän asioita itse.
Voi tietysti olla. En ole törmännyt tilanteeseen, jossa esim. leikkauspotilaat (myös veritulppariski) hakisivat ruokansa itse. Ehkä se ei vaan ole tämän kaupungin tai sairaanhoitopiirin käytäntöjä. Jaloittelivat kyllä muuten joko itsekseen, hoitajan tai fyssarin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Viimeeksi kun olin, mies, lasareetissa akuutin keuhkokuumeen vuoksi 2002 hyksin peijaksessa niin hotelli oli kyllä kaukana, 6 tyyppiä samassa huoneessa, 2 moribundia, vihaisia hoitsuja kävi välillä juoksentelemassa lähinnä vaihtamassa tippapusseja. Onnesi väsytti niin en välttänyt enkä valittanut. Ja hyvin hoisivat. 3 päivänä pääsin jo 3 huoneeseen ja seuraavalla viikolla jo pihalle. Unohtui tosin kanyyli vas.ranteeseen, en itekään huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin myös, kuinka tässä ja aikaisemmassa vastaavassa ketjussa naiset jakoivat omia kokemukseen perustuvia vinkkejä siitä, kuinka sairaalaan mennessä kannattaa ottaa mukaan kaikki omasta takaa: ruoka, terveyssiteet, korvikkeet, särkylääkkeet, yöpaita jne. jne. koska sairaalassa pihdataan kaikesta, varsinkin lisämaidosta vauvalle ja kivunlievityksestä äidille, eikä auteta esimerkiksi ruuan hakemisessa.
Lukion bilsantunneilta muistan esitetyn, että kehitysmaissa kun äiti menee synnyttämään, hän joutuu viemään kaikki lääkkeet ja tarvikkeet mukanaan ja esitettiin, että Suomessa pääsee ns. valmiiseen pöytään. Propagandaa,
Totta, kyllä oli aneemista. Joissakin kulttuureissa äitiä paapotaan, kuin kuningatarta. Täällä kävelet itse heti synnytyksen jälkeen ja alat hoitamaan vauvaa. Ei ihme ettei sitä maitoa tullu, niin helvetin väsynyt ja stressantunut sitä oli.
Niinpä. Molemmilta maito noussut vasta kun sain (tein siis rikoksen) nukkua yhden yön ja kyllä annoimme nälkää huutaville vauvoille ensimmäisenä iltana kotona vastiketta ja vauvat nukkuivat aamuun asti.. Aamulla niin äidin kuin vauvan elämä oli aivan uudessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on varmaan se veritulppariski. Ne, joilla on veritulppariski, joutuvat tekemään enemmän asioita itse.
Olin hiljattain leikkauksessa, jonka jälkeen en saanut kävellä. Vatsaani pistettiin piikki veritulppariskin varalta.
Miksi nämä kaikkein heikoimmassa kunnossa olevat esim.keisarinleikkauksen jälkeen, eivät saa valita piikkiä? Eivät ne edes olleet niin kalliita, että sairaala menisi niiden takia konkurssiin.
Ymmärrän toki, että oma kävely menee piikin ohi, mutta jos on vaikea tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.
Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.
Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.
Eli olivat vauvalassa, ekan yön, että äiti sai levätä synnytyksen uupumusta pois. Huomaatko itse mitä sanoit? Kunpa levon tarve ymmärrettäisiin paremmin nykyäänkin synnytyssairaaloissa.
Muistaakseni äidit voivat valita vierihoidon ja vauvalan välillä. Suurimmalla osalla vauva oli ekan yön jälkeen vierihoidossa. Mutta valinnanvara oli, sikäli kun muistan asian näin pitkän ajan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.
Tuleepahan tietoon ja kehityskeskusteluun osaston hoitajien kahvihuoneessa.
Toki on kurjaa joutua käytävälle nukkumaan, mutta muuten kannattaa pitää mielessä, kyse on sairaalasta eikä hotellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.
Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.
Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.
Eli olivat vauvalassa, ekan yön, että äiti sai levätä synnytyksen uupumusta pois. Huomaatko itse mitä sanoit? Kunpa levon tarve ymmärrettäisiin paremmin nykyäänkin synnytyssairaaloissa.
Muistaakseni äidit voivat valita vierihoidon ja vauvalan välillä. Suurimmalla osalla vauva oli ekan yön jälkeen vierihoidossa. Mutta valinnanvara oli, sikäli kun muistan asian näin pitkän ajan takaa.
Ei sellaisia vauvaloita nykyään ole enää missään. Eikä vauvoja saisi oikeastaan ottaa edes kansliaan, vaikka toki joskus poikkeuksia tehdään, esim yksi syöttöväli, jos äiti on kovin väsynyt ja vauva nukkuu huonosti.
Kätilöopisto kevät 2017 kirjoitti:
Kohdeltiin kuin poikinutta lehmää: Yöllä tuli verhon raosta varoittamatta kädet painelemaan juuri leikattua kohtu.
Voiko joku asiaa enemmän tunteva kertoa, miksi minun kohtuani ei paineltu kertaakaan sektion jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.
Väitättekö vastaan?Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.
Syy on varmaan se veritulppariski. Ne, joilla on veritulppariski, joutuvat tekemään enemmän asioita itse.
Voi tietysti olla. En ole törmännyt tilanteeseen, jossa esim. leikkauspotilaat (myös veritulppariski) hakisivat ruokansa itse. Ehkä se ei vaan ole tämän kaupungin tai sairaanhoitopiirin käytäntöjä. Jaloittelivat kyllä muuten joko itsekseen, hoitajan tai fyssarin kanssa.
Luulisi että riittävä ravinnon ja nesteen saanti auttaisi imetyksen onnistumisessa. Jaksaisi varmaan jaloitellakin kunnollisen aterian ja levon jälkeen.
Luulen, että todellisuudessa tämä on säästötoimi joka on naamioitu kuntoutukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.
Tuleepahan tietoon ja kehityskeskusteluun osaston hoitajien kahvihuoneessa.
Miten asiat tulisi puheeksi kehityskeskusteluissa tai kahvihuoneessa jos niistä ei ole osastonhoitajalla mitään tietoa vai ajattelitko että he poimivat aiheet kehityskeskusteluihin tai kahvihuoneeseen av:ltä. Vaikka en itse synnärillä ole koskaan työskennellytkään hieman epäilen että noin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.
Apua ei tosiaan saa, vaikka pyytää. Itse sain haukut, kun soitin (tietämättäni) väärään aikaan. Se ei varsinaisesti lisännyt haluani pyytää apua, kun jo valmiiksi soitin sitä kelloa siinä vaiheessa, kun itkin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.
Mitä se avun pyytäminen auttaa, jos vastaus on että täällä pitää pärjätä itse? Sitä on raskaan ponnistuksen jälkeen niin väsynyt ja kuin puulla päähän lyöty, siinä helposti ajattelee, että tällaista se sitten näköjään on, kun ei muustakaan tiedä.
En ollut pitänyt koskaan edes vauvaa sylissä, kun sain esikoisen. Kerroin tämän ja pyysin apua sairaalassa vauvan vaipanvaihdossa ja pesussa. Sain vihaisen tuiskahduksen. Todella vastahakoisesti autettiin! Olin synnyttänyt tuntikausia ja en pystynynyt nukkumaan. Alapää riekaileina imukuppisynnytyksestä. Kamala kokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Viimeeksi kun olin, mies, lasareetissa akuutin keuhkokuumeen vuoksi 2002 hyksin peijaksessa niin hotelli oli kyllä kaukana, 6 tyyppiä samassa huoneessa, 2 moribundia, vihaisia hoitsuja kävi välillä juoksentelemassa lähinnä vaihtamassa tippapusseja. Onnesi väsytti niin en välttänyt enkä valittanut. Ja hyvin hoisivat. 3 päivänä pääsin jo 3 huoneeseen ja seuraavalla viikolla jo pihalle. Unohtui tosin kanyyli vas.ranteeseen, en itekään huomannut.
Vähän tuollaista se tuppaa olemaan julkisella puolella tosiaan muuallakin kuin synnärillä. Kun noin kymmenen vuotta sitten odotin tutkimukseen yhden sairaalan käytävällä, lähelle kärrättiin sairaalasängyssä vanha mies ja jätettiin siihen. Mies huuteli välillä hoitajaa, jota ei kuulunut eikä näkynyt. Siinä olimme kahdestaan jonkin aikaa. Taisin välillä käydä jossain kertomassa, että tuolla on potilas, joka huutelee hoitsua, että ei kai häntä ole unohdettu. Kuulemma ei ollut unohdettu. Sitten minut kutsuttiin eteenpäin, kun mies jäi vielä odottamaan.
Tuttava puolestaan oli lonkkaleikkauksen jälkeen huoneessa, jossa oli mies- ja naispotilaita. Kun kävin häntä katsomassa, yksi potilaista kuljeskeli ympäri huonetta puhellen pissavaivoistaan. Hoitaja välillä kävi ohjaamassa hänet sermin taakse.
Tällaisena voi näyttäytyä tämäkin puoli.
Kun synnytin esikoiseni oli sairaalassa erittäin v*tuuntunut ja varmaan työhönsä leipiintynyt hoitaja joka otti jostain syystä minut silmätikukseen. Kun jouduin synnyttämään istukan synnytettyäni rakkaan tyttäreni hän paineli mahaani todella KOVAA ja sanoi että olen varmaan tupakoinut raskauden aikana kun istukka on kalkkeutunut (en ole polttanut elämäni aikana yhtäkään tupakkaa) Yritin saada ohjetta imetykseen ja hän tuhahteli kyllästyneenä ja kovakouraisesti korjasin käteni asentoa.
Koko 12 h synnytyksen aikana en saanut syötäväksi kuin mieheni tuomia sipsejä ja sitten myöhemmin jonkun jogurtin sairaalasta. Seuraavina päivinä ihan normaalia (ei hääviä) ruokaa. Öisin hoitaja tosiaan saattoi tulla yöllä ja läväyttää kirkkaat valot päälle.
En saanut lisä aitoa millään vaikka mietin tyttöäni tissit ihan ruvella ja itkin kuinka kipeät rintani olivat. Vauva huusi tietenkin nälkäänsä. Kun vihdoin ja viimein sain lisämaitoa niin vauvakin rauhoittui. Kukaan ei sanonut että minun kannattaa käyttää pehmusterangasta peppuni alla välilihan tikkien takia josta syystä yksi tikki repesi.
Olin todella helpottunut kun pääsin sairaalasta pois jatkamaan arkea kotona.
Vierailija kirjoitti:
Toki on kurjaa joutua käytävälle nukkumaan, mutta muuten kannattaa pitää mielessä, kyse on sairaalasta eikä hotellista.
Onko mielestäsi liikaa vaadittu, että sairaalassa olevat kohdataan edes asiallisesti, jos ei empaattisesti? Onko vaadittu hotellitason palvelua, jos on toivottu, että ihmiselle, jolta on juuri leikattu lihasten läpi vatsa auki, pari päivää kannetaan ruoka huoneeseen?
Vierailija kirjoitti:
Kun synnytin esikoiseni oli sairaalassa erittäin v*tuuntunut ja varmaan työhönsä leipiintynyt hoitaja joka otti jostain syystä minut silmätikukseen. Kun jouduin synnyttämään istukan synnytettyäni rakkaan tyttäreni hän paineli mahaani todella KOVAA ja sanoi että olen varmaan tupakoinut raskauden aikana kun istukka on kalkkeutunut (en ole polttanut elämäni aikana yhtäkään tupakkaa) Yritin saada ohjetta imetykseen ja hän tuhahteli kyllästyneenä ja kovakouraisesti korjasin käteni asentoa.
Koko 12 h synnytyksen aikana en saanut syötäväksi kuin mieheni tuomia sipsejä ja sitten myöhemmin jonkun jogurtin sairaalasta. Seuraavina päivinä ihan normaalia (ei hääviä) ruokaa. Öisin hoitaja tosiaan saattoi tulla yöllä ja läväyttää kirkkaat valot päälle.
En saanut lisä aitoa millään vaikka mietin tyttöäni tissit ihan ruvella ja itkin kuinka kipeät rintani olivat. Vauva huusi tietenkin nälkäänsä. Kun vihdoin ja viimein sain lisämaitoa niin vauvakin rauhoittui. Kukaan ei sanonut että minun kannattaa käyttää pehmusterangasta peppuni alla välilihan tikkien takia josta syystä yksi tikki repesi.
Olin todella helpottunut kun pääsin sairaalasta pois jatkamaan arkea kotona.
anteeksi kirjoitusvirheet... lisä aitoa= lisämaitoa ja siis imetin tyttöä ja tissit ihan ruvella
Onko näissä sairaalakohtaisia eroja? Itse sain
Naikkarilla 2008 ihan mielettömän hyvää hoitoa ja palvelua. Synnytyssaliin konjakit mulle ja miehelle, ruoat päälle. Sit kärrättiin perhehuoneeseen. Hoitajat oli tosi kivoja. Jääkaapista sai hakea kotikaljaa maidon nostamista helpottamaan, siellä oli kaalinlehtiäkin jotta rintojen pingotus helpottaa.
Meillä oli lisämaidon kanssa niin, että en olisi sitä halunnut, mutta kun vauva syntyi alle kolmekiloisena, niin hoitaja / lääkäri? sanoi, että paino on pakko saada nousemaan ja toi lisämaitoa ja neuvoi miehelle, mistä sitä voi itse hakea.
Tosi harmi jos meno on muuttunut.
Miksiköhän vain muutama kätilö tai hoitaja on uskaltautunut vastaamaan tähän ketjuun?
Omat kokemukseni olivat skaalalla vähemmän kivoja - traumatisoiva, jonka vuoksi jouduin käymään myös traumaterapiassa kolmannen vauvani ekan vuoden. Valituskin siis kyllä tehtiin ja asia vietiin eteenpäin, mutta kukaan sairaalasta ei ollu valmis ottamaan vastuuta yhtään mistään. Niin tyypillistä.
Siitä traumasta kuitenkin toivuttuani uskaltauduin vielä kerran raskautumaan ja olen edelleen kiitollinen päätöksestäni synnyttää kotona (ja tietysti siitä, että kaikki meni hyvin). Kotona kätilöllä oli jopa aikaa vaihtaa se verinen lakana mieheni kanssa… Muutenkaan kukaan ei hoputtanut, sain toipua rauhassa ja keskittyä vauvaan.
Kuten muutkin nisäkkäät tarvitsevat ihmisäidit myös rauhan synnytyksen jälkeen. Outoa, että tätä biologista tarvetta ei muka tunneta sairaaloissa jatkuvien säästöjen vuoksi.
Olikin osittainen syy miksi jäin vain yhteen lapseen. Puistattava ja kolkko kokemus.