Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että sairaalassa kuuluu olla mukavaa? Jos sairaalasta tehtäisi hotelli niin pian kaikki jonottaisivat sinne.

Voiko olla jotain tällaista taustalla? Jos synnyttäjiä kohdeltaisiin lempeästi alkaisivat naiset synnyttää liikaa mikä lisäisi kätilöiden työtaakkaa.

Laitoshuoltaja kirjoitti:

Yritän tehdä työni osastolla niin että äideille jää hyvät muistot sairaala ajasta vauvan kanssa. Olen ystävällinen ja kuuntelen toivomukset, ymmärrän heitä. Minullakin oli huonoja kokemuksia, sellaisia joita muistan vielä 20 vuoden jälkeenkin 😢(3 synnytystä 90 luvulla)

Oletko synnärin laitoshuoltaja? Täällä kollega, vailla synnärikokemusta. Muualta sitä on kyllä runsain mitoin. Osaisitko kertoa, miksi äitien syömisiä ei kukaan valvo tai avusta, ja mitä (jos mitään) synnärin laitoshuoltajalle kuuluu ruokahuollon osalta?

Kuulostaa niin kummalta sellaisen korviin, joka rutiinisti tekee kaikkensa, että potilaat saavat ruokansa (myös alas).  Tilaan ruoat, otan huomioon (myös eettiset) ruokavaliot, tutkimukset/leikkaukset, kalorit, hiilihydraatit, desilitrat ja ruoan rakenteen, etsin korvaavia vaihtoehtoja, pidän huolen siitä, että potilas saa tarjottimen eteensä, ripottelen pillejä, nokkamukeja, reumalusikoita jne ja teen leivätkin valmiiksi, ellei potilas pysty. Lisäksi täytän nestelistat ja raportoin syömisen onnistumisesta sekä ruokaan piilotetuista pillereistä hoitajille. Miksei ketään kiinnosta äitien syömiset, mikä ero tässä peruskuviossa on?

Ystäväni (Helsingistä) kertoi myös omasta synnytyksestään 2018, että juuri tuollaista kovakouraista imetysneuvontaa sai. Oli nukkumassa ja joku hoitsu oli tullut kähmimään tissejä ja syyllistänyt että nyt pitää saada maito tulemaan.

Mitä helvettiä? Itse olen saamassa hyvällä lykyllä lapsen elokuussa 22 ja jos meno on tuollaista, teen valituksen ja sanon varmasti päin naamaa jokaikiselle että tulen tekemään heistä valituksen kaikkialle, minne keksin.

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.

Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.

Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.

Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.

Eli olivat vauvalassa, ekan yön, että äiti sai levätä synnytyksen uupumusta pois. Huomaatko itse mitä sanoit? Kunpa levon tarve ymmärrettäisiin paremmin nykyäänkin synnytyssairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Luotto meni Suomen synnytyssairaalatoimintaan, kun muutama vuosi sitten julkisuuteen nousi kampanja, jolla haluttiin lisätä tietoisuutta naisten kokemasta synnytysväkivallasta Suomessa ja mediassa aihe tukahdutettiin esittämällä se niin, että naiset ovat ymmärtäneet väärin tai olleet niin itsekkäitä, että ovat laittaneet itsemääräämisoikeutensa vauvansa terveyden edelle ja lopuksi esitettiin nyyhkytarina siitä kuinka kätilöt ovat niin pahoittaneet mielensä, koska tekevät parhaansa ja sydämellä työtään.

No tässä ketjussa näkee, että ihan lapsivuodeosastolla on lähtökohtaisesti tyly meininki tasapuolisesti kaikille, ei auteta missään kuten ruuansaannissa ja hygieniassa, kovakourainen imetys”neuvonta,” ei opasteta talon tavoille eikä varsinkaan saa kysyä mitään jne.

Niinpä, eikä meno ole muuttunut 20v takaisesta jolloin itse sain ainokaiseni. 2kk sitten siskopuoleni synnytti, ja valitus siitä on tehty. Hänellä kaikki meni vielä surkammin kuin minulla, vaikka välissä tosiaan 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni (Helsingistä) kertoi myös omasta synnytyksestään 2018, että juuri tuollaista kovakouraista imetysneuvontaa sai. Oli nukkumassa ja joku hoitsu oli tullut kähmimään tissejä ja syyllistänyt että nyt pitää saada maito tulemaan.

Mitä helvettiä? Itse olen saamassa hyvällä lykyllä lapsen elokuussa 22 ja jos meno on tuollaista, teen valituksen ja sanon varmasti päin naamaa jokaikiselle että tulen tekemään heistä valituksen kaikkialle, minne keksin.

Ei se maito nouse kaikilla heti, varsinkin jos on verenhukkaa, nestehukkaa ja syönyt huonosti. Meidän suvussa on ihan tavallista, että maidonnousu kestää useamman vuorokauden, vaikka vauva olisi tissillä koko ajan (3-5 vuorokautta). Eli omat korvikkeet ja keitetyt pullot mukaan naiset! Enkä ole imetysvastainen. Imetin esikoisen 2,5-vuotiaaksi ja toisen 4-vuotiaaksi. Maitoa tulee mulla hyvin, mutta maidon nousu kestää aina pitkään.

Äidit ovat liian kilttejä, kun alistuvat tuollaiseen kohteluun!  Ei haittaa vaikka tälläisessä kohtelussa menisi oma tai vauvan henki!  Ei haittaa vaikka vammautuisi alapäästä tai vauvalle jäisi pysyvä aivovaurio!  

Tehkää valituksia sairaanhoitopiireille vaikka nimettömänä! Jos siitä tulee hankalan äidin maine niin tulee! Niin paljon hengenvaarallisia tilanteita, että ne kuitataan jopa tietojen väärentämisillä!!!!!!!!!!!

Kuka sallii tälläisen alhaisen kohtelun?  Tämä ei voi olla meidän hyvinvointivaltiossa totta, pakko olla pahaa unta!

Vierailija kirjoitti:

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Hoitaja ei kyllä voi missään kantaa lääkärille kuuluvaa vastuuta. Nykyaikana lääkäreitä ei se osastotyö oikein tunnu kiinnostavan. Enkä toisaalta edes ihmettele. Kuka esim. tälläistä jatkuvaa valitusta jaksaa työkseen kuunnella päivästä toiseen. Ei ollenkaan ole ihme että työ yksityisvastaanotoilla houkuttaa. Kätilöille sairaanhoitajana löytyy kyllä töitä nykyisin hyvin muualtakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaikka umpisuolen poistossa ollut pistettäisiin kävelemään ruokatarjottimen hakuun ja vaihtamaan  lakanansa, Kyllä siitä älämölö nousisi!

No itseasiassa nykyään kyllä laitetaankin, koska jalkeilla olo ehkäisee veritulppien syntymistä.

Yllätyin myös, kuinka tässä ja aikaisemmassa vastaavassa ketjussa naiset jakoivat omia kokemukseen perustuvia vinkkejä siitä, kuinka sairaalaan mennessä kannattaa ottaa mukaan kaikki omasta takaa: ruoka, terveyssiteet, korvikkeet, särkylääkkeet, yöpaita jne. jne. koska sairaalassa pihdataan kaikesta, varsinkin lisämaidosta vauvalle ja kivunlievityksestä äidille, eikä auteta esimerkiksi ruuan hakemisessa.

Lukion bilsantunneilta muistan esitetyn, että kehitysmaissa kun äiti menee synnyttämään, hän joutuu viemään kaikki lääkkeet ja tarvikkeet mukanaan ja esitettiin, että Suomessa pääsee ns. valmiiseen pöytään. Propagandaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Hoitaja ei kyllä voi missään kantaa lääkärille kuuluvaa vastuuta. Nykyaikana lääkäreitä ei se osastotyö oikein tunnu kiinnostavan. Enkä toisaalta edes ihmettele. Kuka esim. tälläistä jatkuvaa valitusta jaksaa työkseen kuunnella päivästä toiseen. Ei ollenkaan ole ihme että työ yksityisvastaanotoilla houkuttaa. Kätilöille sairaanhoitajana löytyy kyllä töitä nykyisin hyvin muualtakin.

Ovatko nämä valitukset sinun mielestä aiheettomia?

Usein toistuu kommenteissa sairaalahuoneen valaistus. Ottakaa UNIMASKI mukaan, niin ei haittaa ne 24/7 killottavat loisteputket .

Yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Hoitaja ei kyllä voi missään kantaa lääkärille kuuluvaa vastuuta. Nykyaikana lääkäreitä ei se osastotyö oikein tunnu kiinnostavan. Enkä toisaalta edes ihmettele. Kuka esim. tälläistä jatkuvaa valitusta jaksaa työkseen kuunnella päivästä toiseen. Ei ollenkaan ole ihme että työ yksityisvastaanotoilla houkuttaa. Kätilöille sairaanhoitajana löytyy kyllä töitä nykyisin hyvin muualtakin.

Ovatko nämä valitukset sinun mielestä aiheettomia?

Aiheettomia tai ei ei tällä tavalla annettu palaute ihan asialliselta kuulosta. Enkä yhtään ihmettele jos työntekijä joka tuota joutuisi kuuntelemaan tekee siitä omat johtopäätöksensä jos ja kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.

Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.

Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?

Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.

Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.

En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.

Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.

Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.

Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.

Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.

Missä synnytyskeskustelussa? Ei mun kanssani kukaan koskaan keskustellut mistään. Ehkä se johtui siitä, että olen yksi näistä, jotka eivät osaa edes synnyttää. Mut siis noin muutenkin, siellä kukaan mitään keskustellut tai ketään kiinnostanut minun asiani. Kunhan tiuskittiin, kun pyysin apua (esim. sitä lisämaitoa lapselle, kun se lapsi oli sairaalan puolesta -- ihan aiheesta kyllä -- opetettu pullolle eikä se yhtäkkiä innostunut tyhjää rintaa imemään) ja haukuttiin rinnat, kun ei imetys onnistunut harjoittelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.

Väitättekö vastaan?

Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.

Syy on varmaan se veritulppariski. Ne, joilla on veritulppariski, joutuvat tekemään enemmän asioita itse.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin myös, kuinka tässä ja aikaisemmassa vastaavassa ketjussa naiset jakoivat omia kokemukseen perustuvia vinkkejä siitä, kuinka sairaalaan mennessä kannattaa ottaa mukaan kaikki omasta takaa: ruoka, terveyssiteet, korvikkeet, särkylääkkeet, yöpaita jne. jne. koska sairaalassa pihdataan kaikesta, varsinkin lisämaidosta vauvalle ja kivunlievityksestä äidille, eikä auteta esimerkiksi ruuan hakemisessa.

Lukion bilsantunneilta muistan esitetyn, että kehitysmaissa kun äiti menee synnyttämään, hän joutuu viemään kaikki lääkkeet ja tarvikkeet mukanaan ja esitettiin, että Suomessa pääsee ns. valmiiseen pöytään. Propagandaa,

Totta, kyllä oli aneemista. Joissakin kulttuureissa äitiä paapotaan, kuin kuningatarta. Täällä kävelet itse heti synnytyksen jälkeen ja alat hoitamaan vauvaa. Ei ihme ettei sitä maitoa tullu, niin helvetin väsynyt ja stressantunut sitä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.

Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.

Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?

Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.

Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.

En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.

Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.

Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.

Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.

Mitä se avun pyytäminen auttaa, jos vastaus on että täällä pitää pärjätä itse? Sitä on raskaan ponnistuksen jälkeen niin väsynyt ja kuin puulla päähän lyöty, siinä helposti ajattelee, että tällaista se sitten näköjään on, kun ei muustakaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.

Väitättekö vastaan?

Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.

Syy on varmaan se veritulppariski. Ne, joilla on veritulppariski, joutuvat tekemään enemmän asioita itse.

Kaikilla sairaalassa olevilla on veritulppariski! Se on ihan vain synnyttäneiden simputusta.